Asuinpaikka on kotimaasi eli maa, jossa yleensä asut. Lainsäädännössä samaa tarkoittaa käsite "toiminnan keskuspaikka". Asetuksen 987/2009 11 artiklassa luetellaan perusteet, joiden avulla sosiaaliturvalaitokset arvioivat, mikä maa määritetään asuinpaikaksi.

Perusteita ovat: oleskelun kesto kyseisten valtioiden alueella; perheasema ja perhesiteet; asumistilanne ja sen vakituisuus; paikka, jossa harjoitat ansiotoimintaa tai muuta kuin ansiotoiminnaksi katsottavaa toimintaa; ammatillisen toiminnan erityispiirteet; paikka, jossa sinun verotustarkoituksissa katsotaan asuvan; opiskelijoiden osalta tulolähde. Joka tapauksessa päätöksen siitä, mikä maa katsotaan asuinpaikaksesi, tekee sosiaaliturvalaitos etkä sinä itse.

Tilapäisellä oleskelulla tarkoitetaan ajanjaksoa, jonka aikana oleskelet jossakin muualla kuin tavanomaisessa asuinpaikassasi siirtämättä sinne kuitenkaan "toimintasi keskuspaikkaa". Sosiaaliturvalaitokset arvioivat toimintasi keskuspaikan asuinpaikan määrittämistä varten (katso edellä asuinpaikan määritelmä). Sosiaaliturvan yhteensovittamisen yhteydessä tilapäistä oleskelua  ei määritetä pelkästään keston perusteella, vaan määritys liittyy asumisen käsitteeseen.

Jos esimerkiksi opiskelija kirjoittautuu paikallisviranomaisen rekisteriin opiskellessaan ulkomailla yli kolme kuukautta, sitä ei voida katsoa asuinpaikan muutokseksi: mikäli opiskelija aikoo palata opiskelujakson jälkeen tavanomaiseen asuinpaikkaansa, hänen oleskelunsa katsotaan tilapäiseksi, ja sen vuoksi hän voi käyttää eurooppalaista sairaanhoitokorttia (EHIC).

Palkkatyöllä tai itsenäisellä ammatinharjoittamisella tarkoitetaan toimintaa tai vastaavaa tilannetta, jota pidetään palkkatyönä tai itsenäisenä ammatinharjoittamisena sen valtion (EU:n jäsenvaltio, Islanti, Liechtenstein, Norja tai Sveitsi) sosiaaliturvalainsäädännössä, jossa kyseistä toimintaa harjoitetaan tai vastaava tilanne vallitsee (asetuksen 883/2004 1 artikla).

Rajatyöntekijä on henkilö, joka työskentelee yhdessä EU:n jäsenvaltiossa tai Islannissa, Liechtensteinissa, Norjassa tai Sveitsissä mutta asuu jossakin toisessa edellä mainituista maista ja palaa kyseiseen maahan yleensä päivittäin tai vähintään kerran viikossa.

EU:n sosiaaliturvan yhteensovittamista koskevien säännösten mukaan vakuutettu on henkilö, joka täyttää jossakin EU:n jäsenvaltiossa tai Islannissa, Liechtensteinissa, Norjassa tai Sveitsissä asetetut edellytykset oikeuden saamiseksi sosiaaliturvaetuuksiin.

Perheenjäsen on henkilö, joka määritellään tai tunnustetaan perheenjäseneksi jonkin EU:n jäsenvaltion, Islannin, Liechtensteinin, Norjan tai Sveitsin lainsäädännössä, jonka perusteella etuudet myönnetään. >> Hae sosiaaliturvalaitos hakemistostamme

EU:n sosiaaliturvan yhteensovittamista koskevissa säännöksissä valtiottomalla henkilöllä tarkoitetaan valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen 1 artiklassa tarkoitettua henkilöä. Sopimus allekirjoitettiin New Yorkissa 28.9.1954.

EU:n sosiaaliturvan yhteensovittamista koskevissa säännöksissä pakolaisella tarkoitetaan pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen 1 artiklassa tarkoitettua henkilöä. Sopimus allekirjoitettiin Genevessä 28.7.1951.