Tuloköyhyystilastot

Tiedot poimittu toukokuussa 2020.

Seuraava suunniteltu päivitys: lokakuu 2021.

This Statistics Explained article has been archived on 6 May 2021, for updated data see Living conditions in Europe - income distribution and income inequality.

Poimintoja

Köyhyysriskiaste (sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen) oli 16,8 prosenttia EU27:ssä vuonna 2018, toisin sanoen muutos vuoteen 2017 (16,9 %) verrattuna oli todella pieni.

Vuonna 2018 sosiaaliset tulonsiirrot nostivat 8,2 prosenttia EU27:n väestöstä köyhyysrajan yläpuolelle.

Vuonna 2018 EU27:n väestön vauraimman 20 prosentin tulot olivat 5,1 kertaa niin suuret kuin köyhimmän 20 prosentin tulot.

Köyhyysriskiaste, 2018

Tässä artikkelissa tarkastellaan viimeaikaisia tuloköyhyyttä ja tuloeroja koskevia Euroopan unionin (EU) tilastoja. Eri maiden elintasojen vertailut perustuvat usein bruttokantuotteeseen (BKT) henkeä kohti. Se ilmaisee rahamääräisesti talouden koon maassa asuvien henkilöiden määrällä jaettuna, ja sitä käytetään kansan vaurauden ja hyvinvoinnin mittarina. Tällainen pääindikaattori ei kuitenkaan anna tietoa tulojen jakautumisesta maan sisällä. Se ei myöskään anna tietoa muista kuin rahaan liittyvistä tekijöistä, joilla voi olla suuri merkitys arvioitaessa väestön hyvinvointia.

Koko artikkeli

Köyhyysriskiaste ja köyhyysriskiraja

Köyhyysriskiaste (sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen) EU27:ssä nousi vuosien 2010 (aikasarjan alku) ja 2011 välisenä aikana 16,5 prosentista 16,9 prosenttiin. Se pysyi melko vakaana seuraavien kahden vuoden ajan, kunnes vuonna 2014 se alkoi nousta voimakkaammin aina 17,3 prosenttiin. Vuosina 2015 ja 2016 aste nousi lievemmin (0,1 prosenttiyksikköä kumpanakin vuonna). Köyhyysriskiaste laski ensimmäisen kerran selvästi vuonna 2017. Aste laski 16,9 prosenttiin, ja sen jälkeen vuonna 2018 se laski vielä 0,1 prosenttiyksikköä. Niiden kahden viimeisimmän vuoden aikana, joilta tietoja on saatavana, EU27:n köyhyysriskiaste oli palannut samalle tasolle, jolla se oli vuosina 2011–2013.

EU27:aa koskeva aste lasketaan kansallisten lukujen painotettuna keskiarvona, ja se vaihtelee voimakkaasti EU:n jäsenvaltioiden välillä (ks. Kuvio 1). Seitsemässä jäsenvaltiossa, nimittäin Romaniassa (23,5 %), Latviassa (23,3 %), Liettuassa (22,9 %), Bulgariassa (22,0 %), Virossa (21,9 %), Espanjassa (21,5 %) ja Italiassa (20,3 %), vähintään viidenneksen väestöstä arvioitiin olevan köyhyysriskissä vuonna 2018. Tilanne oli sama Serbiassa (24,3 %), Montenegrossa (23,6 %; vuoden 2017 tiedot), Turkissa (22,2 %; vuoden 2017 tiedot) ja Pohjois-Makedoniassa (21,9 %). Jäsenvaltioista köyhyysriskissä olevien osuus oli pienin Tšekissä (9,6 %), Suomessa (12,0 %) ja Slovakiassa (12,2 %). Islannissa (8,8 %; vuoden 2016 tiedot) köyhyysriskissä olevan väestön osuus oli vieläkin pienempi.

Kuvio 1: Köyhyysriskiaste ja köyhyysriskiraja, 2018
Lähde: Eurostat (ilc_li01) ja (ilc_li02)

Köyhyysriskiraja (joka käy ilmi myös kuviosta 1) on 60 prosenttia ekvivalentin tulon kansallisesta mediaanista. Maiden välisiä vertailuja varten se ilmaistaan usein ostovoimastandardeina (OVS), jotta maiden väliset elinkustannusten erot voidaan ottaa huomioon. Vuonna 2018 tämän raja-arvon tulomäärät vaihtelivat EU:n jäsenvaltiossa huomattavasti Romanian 3 767 OVS:stä Itävallan 13 923 OVS:ään . Tätä vielä paljon korkeampi raja-arvo oli Luxemburgissa (19 295 OVS). Köyhyysraja oli suhteellisen alhainen myös Serbiassa (3 136 OVS), Pohjois-Makedoniassa (3 298 OVS), Montenegrossa (3 906 OVS; vuoden 2017 tiedot) ja Turkissa (3 916 OVS; vuoden 2017 tiedot) ja suhteellisen korkea Norjassa (15 780 OVS) ja Sveitsissä (16 240 OVS).

Yhteiskunnallisten ryhmien alttius tuloköyhyydelle vaihtelee

Vuonna 2018 miesten ja naisten köyhyysriskiasteen (sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen) väliset erot olivat EU27:ssa suhteellisen vähäisiä: vähintään16 vuotiailla miehillä 15,5 prosenttia ja naisilla hieman korkeampi eli 17,2 prosenttia. Kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, kuviossa 2 esiintyvässä kolmessa EFTA-maassa ja Turkissa vähintään 16 vuotiaiden naisten köyhyysaste oli saman ikäisten miesten astetta korkeampi. Erot naisten ja miesten välillä olivat suurimmat vuonna 2018 Liettuassa (naisten aste oli 6,3 prosenttiyksikköä korkeampi kuin miesten), Latviassa (6,1 prosenttiyksikköä), Virossa (5,5 prosenttiyksikköä) ja Tšekissä (4,6 prosenttiyksikköä). Irlannissa, Maltassa ja Bulgariassa naisten köyhyysriskiaste oli ainakin 3,0 prosenttiyksikköä korkeampi kuin miehillä. Erot naisten ja miesten välillä olivat pienimmät Ranskassa, jossa naisten köyhyysriskiaste (0,2 prosenttiyksikköä) oli vain hieman korkeampi kuin miehillä. Sen sijaan Montenegrossa miesten köyhyysriskiaste oli 1,2 prosenttiyksikköä korkeampi (vuoden 2017 tiedot) kuin naisilla. Myös Pohjois-Makedoniassa miesten aste oli naisten astetta korkeampi, mutta vain 0,1 prosenttiyksikön verran. Serbiassa köyhyysaste oli sama miehillä ja naisilla.

Kuvio 2: Köyhyysriskiaste sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen, vähintään 16 vuotiaat, 2018
(%)
Lähde: Eurostat (ilc_li02)

Köyhyysriskiasteiden erot olivat suurempia, kun väestö jaoteltiin toiminnan laadun mukaan

Köyhyysriskin osalta erityisen heikossa asemassa ovat työttömät (ks. Taulukko 1): EU27:n työttömistä lähes puolet (48,6 %) oli köyhyysriskissä vuonna 2018. Osuus oli selvästi suurin Saksassa (69,4 %). Yhdessätoista muussa EU:n jäsenvaltiossa (Liettua, Malta, Latvia, Ruotsi, Bulgaria, Unkari, Tšekki, Viro, Slovakia, Espanja ja Belgia) vähintään puolet työttömistä oli köyhyysriskissä vuonna 2018.

Taulukko 1: Köyhyysriskiaste sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen pääasiallisen toiminnan laadun mukaan, vähintään 18-vuotiaat, 2018
(%)
Lähde: Eurostat (ilc_li04)

Noin yksi seitsemästä EU27:n eläkeläisistä (14,4 %) oli köyhyysriskissä vuonna 2018. Eläkeläisten keskuudessa köyhyysriski oli kohtalaisen korkea Virossa (53,6 %), Latviassa (48,9 %) ja Liettuassa (41,7 %). Virossa se oli 3,7-kertainen, Latviassa 3,4- ja Liettuassa 2,9-kertainen EU27:n keskiarvoon verrattuna. Seuraavaksi korkein köyhyysriskiaste oli Bulgariassa, jossa se oli 28,5 prosenttia.

Työssä käyvillä köyhyysriskin todennäköisyys oli paljon pienempi: koko EU27:n keskiarvo vuonna 2018 oli 9,3 prosenttia. Työssä käyvien köyhyysriski oli kuitenkin suhteellisen korkea Romaniassa (15,3 %) ja vähemmässä määrin Luxemburgissa (13,5 %) ja Espanjassa (12,9 %). Italiassa ja Kreikassa puolestaan yli yksi kymmenestä työssä käyvästä oli köyhyysriskissä vuonna 2018. Työssä käyvien köyhyysriskiaste oli vähintään 10,0 prosenttia myös Serbiassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Turkissa (vuoden 2017 tiedot).

Köyhyysriski ei jakaudu tasaisesti sellaisten kotitalouksien kesken, joissa on eri määrä aikuisia ja huollettavana olevia lapsia

Kotitalouksissa, joissa ei ole huollettavana olevia lapsia (ks. Kuvio 3), yksin asuvat olivat todennäköisimmin köyhyysriskissä. Vuonna 2018 EU27:ssa tässä tilanteessa oli 26,1 prosenttia yhden hengen kotitalouksista. Sen sijaan kahden tai useamman aikuisen kotitalouksien köyhyysriskiaste oli alle puolet siitä eli 11,4 prosenttia. Sellaisissa kotitalouksissa, joissa on kaksi aikuista, joista ainakin toinen on vähintään 65-vuotias, köyhyysriskiaste oli sama.

Kuvio 3: Köyhyysriskiaste kotitalouden tyypin mukaan; kotitaloudet, joissa ei ole huollettavana olevia lapsia, 2018
(%)
Lähde: Eurostat (ilc_li03)

Kaava oli samanlainen selvästi useimmissa EU:n jäsenvaltioissa. Vuonna 2018 kotitalouksista, joissa ei ole huollettavana olevia lapsia, suurin köyhyysriskiaste oli yhden hengen kotitalouksilla kaikissa jäsenvaltioissa Kyprosta lukuun ottamatta. Siellä aste oli korkeampi kahden hengen kotitalouksilla, joissa ainakin toinen henkilö on vähintään 65-vuotias (21,7 % verrattuna 21,1nbsp;%:iin yhden hengen kotitalouksissa). Samankaltainen tilanne oli Pohjois-Makedoniassa, paitsi että kolmesta analysoidusta kotitalouden tyypistä köyhyysriskiaste oli alhaisin yhden hengen kotitalouksilla (8,5 %).

EU:n 27 jäsenvaltiosta yhdeksässä köyhyysriskiaste oli matalampi kahden aikuisen kotitalouksissa, joissa ainakin toinen oli vähintään 65-vuotias, kuin kaikissa kahden tai useamman aikuisen kotitalouksissa. Näin oli erityisesti Tanskassa, missä ero oli 6,2 prosenttiyksikköä. Toisessa ääripäässä oli Latvia, missä kahden aikuisen kotitalouksien, joissa ainakin toinen oli vähintään 65-vuotias, köyhyysriskiaste oli 13,3 prosenttiyksikköä korkeampi kuin kaikkien vähintään kahden aikuisen kotitalouksien. Maltassa ero oli 12,4 prosenttiyksikköä. Espanjassa köyhyysaste oli sama kummassakin kotitalouden tyypissä, kun taas Italiassa ero oli vain 0,1 prosenttiyksikköä (vuoden 2017 tiedot).

Kotitalouksissa, joissa on huollettavana olevia lapsia, EU27:n korkein köyhyysriskiaste oli yhden aikuisen kotitalouksissa, joissa oli huollettavana olevia lapsia. Niistä riskissä oli yli kolmasosa (34,2 %)

Kahden aikuisen kotitalouksissa, niiden, joissa oli vain yksi huollettavana oleva lapsi (12,1 %), köyhyysriskiaste oli hieman alle puolet niiden kotitalouksien asteesta, joissa oli vähintään kolme huollettavana olevaa lasta (24,5 % – ks. Kuvio 4.

Kuvio 4: Köyhyysriskiaste kotitalouden tyypin mukaan analysoituna; kotitaloudet, joissa on huollettavana olevia lapsia, 2018
(%)
Lähde: Eurostat (ilc_li03)

Kuviossa 4 esitetyistä kolmesta kotitalouksien tyypistä kahdesta aikuisesta ja yhdestä huollettavana olevasta lapsesta koostuvien kotitalouksien köyhyysriski oli kaikissa EU:n jäsenvaltioissa pienin. Useimmissa EU:n jäsenvaltioissa köyhyysriskiaste oli korkein yhden aikuisen kotitalouksissa, joissa oli huollettavana olevia lapsia, vaikka poikkeuksiakin esiintyi. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin neljä poikkeusta: Portugalissa yhden aikuisen kotitalouksissa, joissa oli huollettavana olevia lapsia, köyhyysaste oli 3,3 prosenttiyksikköä matalampi kuin kahden aikuisen kotitalouksissa, joissa on vähintään kolme huollettavana olevaa lasta. Ero oli paljon suurempi Romaniassa (11,8 prosenttiyksikköä) ja Bulgariassa (21,2 prosenttiyksikköä). Slovakiassa yhden aikuisen kotitalouksien, joissa on huollettavana olevia lapsia, köyhyysaste oli sama kuin kahden aikuisen kotitalouksilla, joissa on vähintään kolme lasta huollettavana. Kaikissa neljässä ehdokasmaassa, joista tietoja oli saatavana, yhden aikuisen kotitalouksien, joissa on huollettavana olevia lapsia, köyhyysaste oli alhaisempi kuin kahden aikuisen kotitalouksien, joissa on vähintään kolme lasta.

Köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä voidaan vähentää sosiaalisen suojelun toimilla

esimerkiksi myöntämällä etuuksia. Sosiaalisen suojelun toimien tehokkuutta voidaan arvioida esimerkiksi vertailemalla köyhyysriskiä koskevia indikaattoreita ennen sosiaalisia tulonsiirtoja ja niiden jälkeen (ks. Kuvio 5). Vuonna 2018 sosiaaliset tulonsiirrot alensivat EU27:n väestön köyhyysriskiastetta 25,0 prosentista (ennen tulonsiirtoja) 16,8 prosenttiin (tulonsiirtojen jälkeen). Tulonsiirroilla onnistuttiin näin nostamaan köyhyysrajan yläpuolelle 8,2 prosenttia väestöstä, joka ilman tulonsiirtoja olisi ollut köyhyysriskissä.

Kuvio 5: Köyhyysriskiaste ennen sosiaalisia tulonsiirtoja ja niiden jälkeen, 2018
(%)
Lähde: Eurostat (ilc_li02) ja (ilc_li10)

Verrattaessa köyhyysriskiastetta ennen sosiaalisia tulonsiirtoja ja niiden jälkeen todetaan, että sosiaalisten etuuksien vaikutus oli alhainen – ne siirsivät enintään 6,0 prosenttia ihmisistä köyhyysrajan yläpuolelle – Tšekissä (6,0 %), Italiassa (5,6 %), Latviassa, Slovakiassa (kummassakin 5,5 %), Portugalissa (5,4 %), Kreikassa (4,7 %) ja Romaniassa (4,5 %). Tilanne oli sama myös Serbiassa (5,3 %), Pohjois-Makedoniassa (3,8 %) ja Turkissa (2,1 %; vuoden 2017 tiedot).

Sen sijaan Suomessa ja Irlannissa vähintään puolet köyhyysriskissä olleista ihmisistä onnistuttiin siirtämään köyhyysrajan yläpuolelle sosiaalisten tulonsiirtojen avulla. Näin oli myös Islannissa (vuoden 2016 tiedot) ja Norjassa.

Tuloerot

Hallitukset, päättäjät ja yhteiskunta ylipäätään eivät voi torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä analysoimatta yhteiskunnassa esiintyvää eriarvoisuutta, olipa se luonteeltaan taloudellista tai sosiaalista.

Kuviossa 6 on tietoja tulonjaon epätasaisuudesta vuonna 2018: Kunkin EU:n jäsenvaltion kansallisten lukujen väestöpainotettuna keskiarvona mitattuna jäsenvaltioiden väestön vauraimman 20 prosentin, jolla oli suurin ekvivalentti tulo, tulot olivat 5,1 kertaa niin suuret kuin köyhimmän 20 prosentin, jolla oli pienin ekvivalentti tulo. Suhde vaihteli EU:n jäsenvaltioissa suuresti Slovakian 3,0:sta Espanjan, Italian ja Latvian vähintään 6,0:aan sekä Liettuan ja Romanian yli 7,0:aan ja oli suurin Bulgariassa (7,7). Kuviossa 6 esitetyistä EU:n ulkopuolisista maista tulonjaon epätasaisuus oli korkea myös Pohjois-Makedoniassa (6,2) ja Montenegrossa (7,6; vuoden 2017 tiedot), kun taas Serbiassa (8,6) ja Turkissa (8,7; vuoden 2017 tiedot) suhde oli suurempi kuin yhdessäkään EU:n jäsenvaltioista.

Kuvio 6: Tulonjaon epätasaisuus tuloviidenneksittäin, 2018
Lähde: Eurostat (ilc_di11)

Yhteiskunnan eri ryhmien eriarvoinen asema on poliittinen kysymys. Erityistä huomiota kiinnitetään muun muassa ikääntyneisiin, mikä kuvastaa osittain sitä, että vähintään 65-vuotiaiden osuus EU:n väestöstä kasvaa. Eläkejärjestelmillä voi olla merkittävä rooli ikääntyneiden köyhyyden torjumisessa. Tältä osin oli paljastavaa vertailla ikääntyneiden tuloja muun väestön tuloihin.

Vuonna 2018 koko EU27:ssa vähintään 65-vuotiaiden mediaanitulot olivat 91 prosenttia alle 65-vuotiaiden mediaanituloista

Neljässä EU:n jäsenvaltiossa (Luxemburgissa, Ranskassa, Kreikassa ja Italiassa) vähintään 65-vuotiaiden mediaanitulot olivat korkeammat kuin alle 65-vuotiaiden (ks. Kuvio 7). Tilanne oli sama myös kuviossa esiintyvissä neljässä ehdokasmaassa. Unkarissa, Espanjassa, Itävallassa, Puolassa, Portugalissa, Romaniassa ja Slovakiassa vähintään 65-vuotiaiden mediaanitulo oli 90 –100 prosenttia alle 65-vuotiaiden ilmoitetuista mediaanituloista. Näin oli myös Islannissa (vuoden 2016 tiedot) ja Norjassa. Kroatiassa, Belgiassa, Tanskassa, Bulgariassa, Tšekissä, Maltassa ja Itämeren alueen jäsenvaltioissa osuudet olivat alle 80 prosenttia. Pienimmät osuudet olivat Liettuassa (64 %), Latviassa (58 %) ja Virossa (57 %). Suhteellisen alhaiset osuudet voivat johtua suhteellisen pienistä eläke-etuuksista.

Kuvio 7: Keskitulojen suhde, 2018
Lähde: Eurostat (ilc_pnp2)

Köyhyyden syvyyden avulla voidaan määrittää, kuinka köyhiä köyhät todellisuudessa ovat. Sitä voidaan mitata pienituloisten mediaanitulotason etäisyydellä pienituloisuusrajasta. EU27:ssa köyhyysriskissä olevien mediaanitulot olivat vuonna 2018 keskimäärin 24,5 prosenttia alle köyhyysrajan (ks. Kuvio 8). Köyhyysraja on 60 prosenttia kansallisesta ekvivalentista käytettävissä olevasta mediaanitulosta.

Kuvio 8: Pienituloisten mediaanitulotason etäisyys pienituloisuusrajasta, 2018
(%)
Lähde: Eurostat (ilc_li11)

EU:n jäsenvaltioista pienituloisten mediaanitulotason etäisyys pienituloisuusrajasta oli suurin Romaniassa (35,2 %). Etäisyys oli yli 25,0 prosenttia myös Italiassa, Kreikassa, Kroatiassa, Espanjassa, Liettuassa, Latviassa, Bulgariassa ja Slovakiassa. Pohjois-Makedoniassa (37,7 %) ja Serbiassa (37,4 %) etäisyys oli suurempi kuin missään jäsenvaltiosta. Etäisyys oli kohtalaisen suuri myös Montenegrossa (34,0 %) ja Turkissa (26,4 %; vuoden 2017 tiedot). Jäsenvaltioista etäisyys oli pienin Suomessa (14,2 %), ja sen jälkeen Tšekissä (15,0 %) ja Irlannissa (15,3 %). Myös Islannissa etäisyys oli pieni, 15,3 prosenttia; vuoden 2016 tiedot).

Taulukoiden ja kaavioiden lähdetiedot

Tuloköyhyystilastot: taulukot ja kuviot (englanniksi)

Tietolähteet

Tässä käytetyt tiedot on saatu pääosin tuloja ja elinoloja koskevien EU:n tilastojen (EU-SILC) mikrotiedoista. EU-SILC-tietoja kootaan vuosittain ja ne ovat pääasiallinen lähde tilastoissa, joilla mitataan tuloja ja elinoloja Euroopassa. Nämä tiedot ovat myös pääasiallinen tiedonlähde, jonka avulla luodaan yhteyksiä kotitalouksien ja henkilöiden elämänlaadun eri osatekijöiden välille. Tässä artikkelissa esitettävän tiedon viiteväestönä ovat kaikki yksityiset kotitaloudet ja niiden senhetkiset jäsenet, jotka asuivat jäsenvaltioiden alueella tiedonkeruun ajankohtana. Asuntoloissa ja laitoksissa asuvat jätetään yleensä kohdeväestön ulkopuolelle. EU:n ja euroalueen tiedot ovat kansallisten tietojen väestöpainotettuja keskiarvoja.

Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot määritetään laskemalla yhteen kunkin kotitalouden jäsenen mistä tahansa lähteestä saamat rahatulot (mukaan lukien työ- ja sijoitustulot sekä sosiaaliset etuudet) ja kotitalouden tasolla saadut tulot ja vähentämällä näistä verot ja sosiaaliturvamaksut. Jotta voidaan ottaa huomioon erot kotitalouksien koossa ja koostumuksessa, loppusumma jaetaan ekvivalenttien aikuisten määrällä käyttämällä vakiomuotoista vastaavuustaulukkoa eli niin sanottua mukautettua OECD:n asteikkoa, jonka mukaan kotitalouden ensimmäisen aikuisen painoarvo on 1,0, muiden vähintään 14-vuotiaiden kotitalouden jäsenten painoarvo 0,5 ja alle 14-vuotiaiden 0,3. Näin saatua lukua kutsutaan ekvivalentiksi tuloksi, ja se annetaan kunkin kotitalouden jäsenen arvoksi. Köyhyyttä koskevia indikaattoreita varten ekvivalentti tulo lasketaan kotitalouden käytettävissä olevista kokonaistuloista jakamalla ne kotitalouden ekvivalentilla jäsenten määrällä. Näin jokaisen kotitalouden jäsenen ekvivalentti tulo on samansuuruinen.

Tuloja koskeva viitekausi on tietty 12 kuukauden ajanjakso (esimerkiksi edellinen kalenterivuosi tai verovuosi) kaikissa muissa maissa paitsi Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa tuloja koskeva viitekausi on tutkimuksen tekovuosi, ja Irlannissa, jossa tutkimus on jatkuva ja tulotiedot kerätään tutkimusta edeltäneiltä 12 kuukaudelta. Köyhyysriskiaste määritellään niiden ihmisten osuudeksi, joiden ekvivalentti tulo on köyhyysriskirajan alapuolella (ilmaistuna ostovoimastandardeina (OVS)).

Köyhyysriskiaste määritellään niiden ihmisten osuudeksi, joiden ekvivalentti tulo on köyhyysriskirajan alapuolella. Köyhyysriskirajaksi on määritelty 60 prosenttia kansallisesta ekvivalentista mediaanitulosta. Eurooppa-neuvoston päätösten mukaisesti köyhyysriskiaste mitataan kunkin EU:n jäsenvaltion tilanteen perusteella eikä yhteistä raja-arvoa soveltamalla. Aste voidaan ilmoittaa ennen sosiaalisia tulonsiirtoja tai niiden jälkeen. Tällöin ero kuvastaa kansallisten sosiaalisten tulonsiirtojen hypoteettista vaikutusta köyhyysriskin vähentämisessä. Eläke ja perhe-eläke katsotaan tuloksi ennen tulonsiirtoja, ei sosiaaliseksi tulonsiirroksi. Indikaattoria on jaoteltu eri tavoin, esimerkiksi iän, sukupuolen, toiminnan laadun, kotitalouden tyypin ja koulutustason mukaan. On huomattava, että indikaattorilla ei mitata varallisuutta vaan sen hetkistä alhaista tulotasoa (verrattuna muihin samassa maassa asuviin).

Tämän artikkelin taulukoissa käytetään seuraavia merkintöjä:

Arvo kursivoitu	data-arvo on ennuste, väliaikainen tai arvio ja saattaa siksi muuttua;
:	arvo ei ole saatavilla tai se on luottamuksellinen tai epäluotettava.

Taustaa

Laekenissa joulukuussa 2001 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa Euroopan valtion- ja hallitusten päämiehet hyväksyivät ensimmäiset sosiaalista syrjäytymistä ja köyhyyttä koskevat yhteiset tilastoindikaattorit, joita sosiaalisen suojelun komitean indikaattoreita käsittelevä alaryhmä työstää jatkuvasti. Nämä indikaattorit ovat olennainen osa avointa koordinointimenetelmää seurattaessa EU:n jäsenvaltioiden edistymistä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisessa.

EU:n tulo- ja elinolotutkimusta käytetään lähteenä paitsi EU:n tulo- ja elinolotilastojen laatimisessa myös sosiaalista osallisuutta koskevien indikaattorien laatimisessa. EU 2020-strategian puitteissa Eurooppa-neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2010 sosiaalista osallisuutta koskevan yleistavoitteen, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä EU:ssa olisi oltava köyhyysriskissä ja syrjäytymisvaarassa vähintään 20 miljoonaa ihmistä vähemmän kuin vuonna 2008. Tavoitteen toteutumista seurataan tulo- ja elinolotilastoilla ja mitataan indikaattorilla, jossa yhdistyvät köyhyysriskiaste, vakava aineellinen puute ja vaikeasti alityöllistetyissä kotitalouksissa elävien ihmisten osuus – lisätietoja artikkelista People at risk of poverty or social exclusion (englanniksi).

Suora pääsy

Muut artikkelit

Taulukot

Tietokanta

Aihekohtainen osio

Julkaisut

Metodologia

Lainsäädäntö

Visualisoinnit

Muut verkkosivustot

Living conditions in Europe

Living conditions in Europe — income distribution and income inequality (englanniksi)
Living conditions in Europe — poverty and social exclusion (englanniksi)

Väestöryhmät

Being young in Europe today — living conditions for children (englanniksi)
Children at risk of poverty or social exclusion (englanniksi)
Disability statistics — poverty and income inequalities (englanniksi)

Tilastokirjat

Ageing Europe — 2019 edition (englanniksi)
Living conditions in Europe — 2018 edition (englanniksi)
Monitoring social inclusion in Europe — 2017 edition (englanniksi)

Uutistiedotteet

Downward trend in the share of persons at risk of poverty or social exclusion in the EU(englanniksi)
Can you afford to heat your home? (englanniksi)
Young people in work and at risk of poverty (englanniksi)
1 in 7 pensioners at risk of poverty in the EU (englanniksi)
Can you afford a car? (englanniksi)
EU — One in three people unable to face unexpected financial expenses (englanniksi)
How much do social transfers reduce poverty? (englanniksi)
At risk of poverty visualised (englanniksi)
Young people living with their parents (englanniksi)
1 in 4 young people in overcrowded households(englanniksi)

Income and living conditions (t_ilc) (englanniksi)

Income and living conditions (englanniksi)

Yleiset menetelmiä koskevat tiedot

EU statistics on income and living conditions (EU-SILC) methodology (englanniksi)
Income and living conditions (ESMS metadata file — ilc_esms) (englanniksi)
Income and living conditions dataset — description (englanniksi)

Yksityiskohtaiset raportit

Comparative EU Statistics on Income and Living Conditions: Issues and Challenges (Proceedings of the International Conference on EU Comparative Statistics on Income and Living Conditions, Helsinki, 6–8 November 2006) (englanniksi)
How does attrition affect estimates of persistent poverty rates? The case of European Union statistics on income and living conditions (EU-SILC)(englanniksi)
Individual employment, household employment and risk of poverty in the EU — A decomposition analysis — 2013 edition (englanniksi)
Statistical matching of EU-SILC and the Household Budget Survey to compare poverty estimates using income, expenditures and material deprivation — 2013 edition (englanniksi)
Using EUROMOD to nowcast poverty risk in the European Union — 2013 edition (englanniksi)

Asetus (EY) N:o 1177/2003, annettu 16 päivänä kesäkuuta 2003, yhteisön tulo- ja elinolotilastoista (EU-SILC)
Asetus (EY) N:o 1553/2005, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, yhteisön tulo- ja elinolotilastoista (EU-SILC) annetun asetuksen (EY) N:o 1177/2003 muuttamisesta
Asetus (EU) 1589/2015, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2015, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä
Tiivistelmät EU:n lainsäädännöstä: EU:n tulo- ja elinolotilastot
Tiivistelmät EU:n lainsäädännöstä: Valtiontukimenettelyä koskevat säännöt

Työllisyyden ja sosiaalisen kehityksen analyysit, katso: