Alueellinen BKT ja kotitalouksien aluetilit

This Statistics Explained article is outdated and has been archived - for recent articles on regional GDP see here.

Tiedot maaliskuulta 2012. Tuoreimmat tiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta.

Bruttokansantuote (BKT) on taloudellisen kehityksen ja kasvun keskeinen mittari. Tämän artikkelin ensimmäisessä osassa tarkastellaan Euroopan unionin (EU) alueellista asukaskohtaista BKT:tä ja siinä viime vuosina tapahtuneita muutoksia. Kansantalouden tilinpidosta saadaan tietoja, joita voidaan käyttää talouden tarkasteluun alueellisella tasolla. Näitä tilastoja (jotka ovat saatavilla ainoastaan käypinä hintoina) käytetään myös EU:n koheesiopolitiikan menojen kohdentamisessa. Koheesiopolitiikka kattaa kaikki EU:n alueet. Useimmat rakennerahastot on kuitenkin suunnattu NUTS 2 tason alueille, joiden BKT asukasta kohti on vähemmän kuin 75 % EU-27:n keskiarvosta (kolmen vuoden keskiarvon perusteella).

Artikkelin toisessa osassa tarkastellaan kotitalouksien tuloja alueellisella tasolla (niin ikään saatavilla ainoastaan käypinä hintoina). Siinä annetaan tietoja ensitulosta (esimerkiksi palkansaajakorvauksista) ja käytettävissä olevasta tulosta, eli tulosta valtion tekemän tulojen uudelleenjaon (verot, sosiaalietuudet ja muut tulonsiirrot) jälkeen. On syytä huomata, että kotitalouksien alueellisia tuloja koskevat tiedot ovat vuodelta 2008 kun taas BKT:n osalta viitevuosi on 2009.

Kartta 1: Asukaskohtainen bruttokansantuote (BKT), ostovoimastandardina (OVS), NUTS 2 -alueittain, 2009
(% EU-27:n keskiarvosta, EU-27=100) – Lähde: Eurostat (nama_r_e2gdp)

Kartta 2: Asukaskohtainen bruttokansantuote (BKT), ostovoimastandardina (OVS), NUTS 3 -alueittain, 2009 (1)
(% EU-27:n keskiarvosta, EU-27=100) – Lähde: Eurostat (nama_r_e3gdp)

Kuvio 1: Asukaskohtainen bruttokansantuote (BKT), ostovoimastandardina (OVS), NUTS 3 -alueittain, 2009 (1)
(% EU-27:n keskiarvosta, EU-27=100) – Lähde: Eurostat (nama_r_e2gdp)

Kartta 3: Asukaskohtaisen bruttokansantuotteen (BKT) muutos, ostovoimastandardina (OVS), NUTS 2 alueittain, 2000–2009 (1)
(erotus prosenttiyksikköinä vuosien 2009 ja 2000 välillä, suhteessa EU-27:n keskiarvoon) – Lähde: Eurostat (nama_r_e2gdp)

Taulukko 1: BKT:n hajonta, NUTS 2 alueittain, 2000 ja 2009
(%) – Lähde: Eurostat (nama_r_e0digdp), (nama_r_e2gdp) ja (demo_r_d3avg)

Kartta 4: Kotitalouksien ensitulo asukasta kohti, (kulutuksen OVS), NUTS 2 -alueittain, 2008 (1)
(% EU-27:n keskiarvosta, EU-27=100) – Lähde: Eurostat (nama_r_ehh2inc)

Kuvio 2: Kotitalouksien käytettävissä olevat tulo, NUTS 2 alueittain, 2008 (1)
(kulutuksen OVS asukasta kohti) – Lähde: Eurostat (nama_r_ehh2inc)

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

BKT ja kotitalouksien tulot lasketaan ensin kansallisessa valuutassa ja muunnetaan sitten ostovoimapariteeteilla (OVP), joilla voidaan ottaa huomioon jäsenvaltioiden erilaiset hintatasot ja siten tarkentaa vertailua. BKT:n laskemiseen käytetään tavanomaista ostovoimapariteettia kun taas kotitalouksien tulojen laskemiseen käytetään erityistä lopullisia kulutusmenoja koskevaa ostovoimapariteettia.

Käyttämällä ostovoimapariteetteja (markkinoiden vaihtokurssien sijaan) kyseiset indikaattorit muunnetaan keinotekoiseksi yhteiseksi valuutaksi eli ostovoimastandardiksi (OVS) tai kotitalouksien tulon osalta kulutuksen OVS ostovoimastandardiksi. OVS:n ja kulutuksen OVS:n avulla voidaan vertailla kaikkien jäsenvaltioiden alueiden ostovoimaa niiden käyttämästä valuutasta ja hintatasosta riippumatta. Lisätietoja ostovoimapariteeteista esitetään jäljempänä kohdassa "Tietolähteet ja tietojen saatavuus".

Alueellinen asukaskohtainen BKT

Kartasta 1 käy ilmi kunkin NUTS 2 alueen asukaskohtainen BKT prosentteina EU-27:n keskiarvosta, joka absoluuttisena arvona oli 23 500 OVS vuonna 2009, eli vähemmän kuin vuonna 2008 (25 000 OVS). EU:n NUTS 2 -alueiden asukaskohtainen BKT vaihteli Bulgarian Severozapaden-alueen 6 400 OVS:stä (27 % EU-27:n keskiarvosta) Yhdistyneen kuningaskunnan pääkaupunkialueen Inner Londonin 78 000 OVS:ään (332 % EU-27:n keskiarvosta). Ääripäiden välinen suhdeluku oli 12,2:1. Luxembourg (266 % EU-27:n keskiarvosta), Belgian pääkaupunkialue (223 %) ja Saksan alue Hampuri (Hamburg) (188 %) olivat sijoilla 2–4 niiden alueiden osalta, joiden asukaskohtainen BKT on suurin. Niiden jälkeen tulivat Slovakian, Ranskan ja Tšekin pääkaupunkialueet, joiden asukaskohtaiset BKT:t olivat 178 %, 177 % ja 175 % EU-27:n keskiarvosta. Monet niistä alueista, joiden asukaskohtainen BKT oli korkea, olivat pääkaupunkialueita tai niiden vieressä sijaitsevia alueita. Näin oli Belgiassa, Tšekissä, Tanskassa, Irlannissa, Espanjassa, Ranskassa, Luxemburgissa (jossa on vain yksi alue), Alankomaissa, Itävallassa, Slovakiassa, Suomessa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Lisäksi Etelä-Saksassa, läntisen Saksan suurimpien kaupunkien ympärillä, Pohjois-Espanjassa, Pohjois-Italiassa, Länsi-Itävallassa, useilla Alankomaiden alueilla sekä Belgiassa Antwerpenin ympärillä, Ahvenanmaan saaristoalueella Suomessa sekä Kaakkois-Skotlannissa (Yhdistynyt kuningaskunta) oli useita alueita, joilla asukaskohtainen BKT oli enemmän kuin 25 % yli EU-27:n keskiarvon. EU:hun vuonna 2004 ja 2007 liittyneiden jäsenvaltioiden ainoat alueet niiden 39 alueen joukossa, joiden asukaskohtainen BKT oli enemmän kuin 25 % yli EU-27:n keskiarvon, olivat Slovakian ja Tšekin pääkaupunkialueet Praha ja Bratislavský kraj. EU:hun vuonna 2004 ja 2007 liittyneiden jäsenvaltioiden seuraavaksi vaurain alue (tämän mittarin perusteella) tuli kaukana perässä. Alue oli Romanian Bucuresti-Ilfov, jonka asukaskohtainen BKT oli 111 % EU-27:n keskiarvosta. EU:hun vuonna 2004 ja 2007 liittyneistä jäsenvaltioista Slovenian alue Zahodna Slovenija ja Unkarin alue Közép-Magyarország olivat ainoat muut alueet, joiden asukaskohtainen BKT (OSV) oli yli EU-27:n keskiarvon.

Keskimääräinen asukaskohtainen BKT oli 25 % tai enemmän alle EU-27:n keskiarvon kaikkiaan 68 alueella. Niistä kaiken kaikkiaan 20 aluetta sijaitsi kuudessa EU-15-jäsenvaltiossa: Italiassa (viisi eteläistä aluetta), Ranskassa (neljä merentakaista aluetta), Kreikassa ja Portugalissa (neljä aluetta kummassakin) sekä Espanjassa (Extremaduran alue). Muut 48 aluetta sijaitsivat EU:hun vuonna 2004 ja 2007 liittyneissä jäsenvaltioissa: kaikissa näissä 12 jäsenvaltiossa oli vähintään yksi alue, jonka asukaskohtainen BKT oli tämän tason alapuolella Kyprosta ja Maltaa lukuun ottamatta. Näistä alueista 22 alueen keskimääräinen asukaskohtainen BKT oli enintään puolet EU-27:n keskiarvosta. Kyseiset alueet sijaitsevat Bulgariassa, Unkarissa, Puolassa, Romaniassa ja Slovakiassa. Niillä 22 alueella, joiden asukaskohtainen BKT (OVS) oli 50 % EU-27:n keskiarvosta tai vähemmän, asui 38,5 miljoonaa ihmistä eli 7,7 % EU-27:n väestöstä.

Yleisesti alhainen asukaskohtainen BKT kirjattiin myös entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa ja Kroatiassa, joskin Sjeverozapadna Hrvatskan alueella (Kroatian pääkaupunkialue) asukaskohtainen BKT oli 78 % EU-27:n keskiarvosta.

Taulukosta 1 käy ilmi sellaisilla alueilla vuonna 2009 asuvan väestön osuus, joiden asukaskohtainen BKT oli alle 75 % EU-27:n keskiarvosta, sekä sellaisilla alueilla asuvan väestön osuus, joiden asukaskohtainen BKT oli yli 125 % EU-27:n keskiarvosta. Vuonna 2009 sellaisilla alueilla, joiden asukaskohtainen BKT oli alle 75 % EU-27:n keskiarvosta, asui 23,3 % väestöstä kun taas sellaisilla alueilla, joiden asukaskohtainen BKT oli yli 125 % EU-27:n keskiarvosta, asui 19,0 % väestöstä. Keskitason alueilla (asukaskohtainen BKT 75 % – 125 %) asui 57,7 % väestöstä. Kolmessa Baltian maassa, joissa kussakin on vain yksi NUTS 2 -alue, kaikki asukkaat asuivat alueilla, joiden keskimääräinen asukaskohtainen BKT oli alle 75 % EU-27:n keskiarvosta. Näin oli myös entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa (jossa on vain yksi NUTS 2 -alue). Romaniassa, Slovakiassa, Puolassa, Tšekissä, Bulgariassa, Unkarissa, Portugalissa ja Sloveniassa yli puolet väestöstä asui alueilla, joiden keskimääräinen asukaskohtainen BKT oli alle 75 % EU-27:n keskiarvosta. Näin oli myös Kroatiassa.

Sen sijaan Luxemburgissa (vain yksi NUTS 2 alue) koko väestö asui alueella, jonka keskimääräinen asukaskohtainen BKT oli enemmän kuin 125 % EU-27:n keskiarvosta. Irlannissa, Alankomaissa ja Suomessa yli puolet väestöstä asui tällaisilla alueilla. Jäsenvaltioiden kahdessa saarivaltiossa Kyproksessa ja Maltassa (kummassakin vain yksi NUTS 2 alue) koko väestö asui keskitason alueilla, joiden keskimääräinen asukaskohtainen BKT oli 75 % – 125 % EU-27:n keskiarvosta. Tilanne oli samanlainen Yhdistyneessä kuningaskunnassa (asukaskohtainen BKT 86,8 %), Ranskassa (78,8 %), Ruotsissa (78,5 %), Kreikassa (78,3 %), Espanjassa (77,9 %), Saksassa (70,5 %),Tanskassa (69,7 %), Belgiassa (64,0 %) ja Itävallassa (60,6 %).

Yksityiskohtaisempi alueellinen tarkastelu

Kartassa 1 alueita tarkastellaan NUTS 2 tasolla, jolla on suuri merkitys määritettäessä tukikelpoisuutta rakennerahastoista myönnettävään rahoitukseen. Kartassa 2 alueiden talouksia analysoidaan tarkemmin NUTS 3 tasolla. Vaikka NUTS 3 tasolla on useita alueita, jotka ovat epätyypillisiä verrattuna ylempään tasoon (NUTS 2), johon ne kuuluvat, yleistason analyysi on ymmärrettävästi hyvin samanlainen kuin NUTS 2 tasolla. Monissa tapauksissa ilmiö saattaa johtua siitä, että työntekijöiden virrat ohjautuvat ympäröiviltä alueilta keskeisille NUTS 3 -alueille, mikä puolestaan johtaa taloudellisen toiminnan keskittymiseen tiheimminrakennetuille alueille. Esimerkiksi Bulgarian NUTS 2 -tason pääkaupunkialueella (Yugozapaden) keskimääräinen asukaskohtainen BKT (OVS) oli 75 % EU-27:n keskiarvosta, mutta Sofian (pääkaupunki) NUTS 3 alueella tämän indikaattorin arvoksi kirjattiin 104,3 % kun taas pääkaupunkialueen muilla neljällä NUTS 3 -alueella arvot olivat alle 50 %. Tilanne oli samanlainen Puolan NUTS 2 -tason pääkaupunkialueella (Mazowieckie), jossa Ostrolecko-siedleckin ja Radomskin NUTS 3 -alueilla keskimääräinen asukaskohtainen BKT (OVS) oli alle puolet Mazowieckie-alueen keskiarvosta. Viimeksi mainitun alueen arvoa nosti (Miasto Warszawan (varsovan kaupunki) NUTS 3 alueen suhteellisen korkea arvo.

Saksan Oberbayern-alueen (NUTS 2) sisällä NUTS 3 alueiden arvot vaihtelivat suuresti kyseisen indikaattorin osalta. Fürstenfeldbruckissa keskimääräinen asukaskohtainen BKT (OVS) oli 79,6 % EU-27:n keskiarvosta kun taas München Landkreisissa se oli 330,2 %. Samaten Rheinhessen-Pfalzissa (NUTS 2) Südwestpfalzin NUTS 3 alueen keskimääräinen asukaskohtainen BKT (OVS) oli 52,3 % EU-27:n keskiarvosta kun taas Ludwigshafen am Rheinissa (Kreisfreie Stadt) se oli 215,3 %. Saksalaisilla NUTS 3 alueilla Regensburgissa, Schweinfurtissa, Wolfsburgissa, Düsseldorfissa ja Koblenzissa (Kreisfreie Städte) keskimääräinen asukaskohtainen BKT oli yli puolet enemmän kuin niillä NUTS 2 alueilla, joihin ne kuuluvat eli Oberpfalzissa, Unterfrankenissa, Braunschweigissa, Düsseldorfissa ja Koblenzissa. Alankomaiden Oost-Groningenin NUTS 3 alueella taas keskimääräinen asukaskohtainen BKT (OVS) oli 72,8 % EU-27:n keskiarvosta, mikä oli alle puolet siitä tasosta (170 %), joka mitattiin Groningenin NUTS 2 alueella kokonaisuudessaan.

Suuria alueellisia eroja maittain

Kartassa 2 tarkastellaan tapauksia, joissa samaan NUTS 2 alueeseen kuuluvien NUTS 3 alueiden välillä oli suuria eroja asukaskohtaisessa BKT:ssä. Kuviossa 1 tarkastellaan huomattavia alueiden välisiä eroja maiden sisällä. On syytä huomata, että Kyproksessa ja Luxemburgissa on kummassakin vain yksi NUTS 3 alue.

Vuonna 2009 korkein alueellinen asukaskohtainen BKT oli alle kaksinkertainen alhaisimpaan BKT:hen verrattuna Tanskassa, Maltassa ja Ruotsissa. Sen sijaan muissa kuviossa 1 esitetyissä maissa ero oli suurempi; suhdeluku oli suurempi kuin 5:1 Saksassa, Ranskassa, Puolassa ja Romaniassa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa suhdeluku oli jopa 10,5:1.

Monissa jäsenvaltioissa asukaskohtainen BKT (OVS) oli korkein pääkaupunkialueella (NUTS 3 taso). Tilanne on tällainen Belgiassa, Bulgariassa, Tšekissä, Tanskassa, Virossa, Irlannissa, Latviassa, Liettuassa, Unkarissa, Maltassa, Puolassa, Portugalissa, Sloveniassa, Slovakiassa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (Yhdistyneen kuningaskunnan pääkaupunkialue muodostuu kahdesta NUTS 3 -alueesta) sekä Kroatiassa ja entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa. Keskimääräinen asukaskohtainen BKT oli korkein pääkaupunkialueella myös kaikissa EU:hun vuosina 2004 ja 2007 liittyneissä jäsenvaltioissa lukuun ottamatta Romaniaa, jossa korkein BKT mitattiin pääkaupunkialuetta ympäröivällä alueella. Samanlainen tilanne kirjattiin myös Ranskassa, jossa korkein NUTS 3 alueen keskimääräinen asukaskohtainen BKT kirjattiin pääkaupunkialueen vieressä sijaitsevalla alueella. Saksa oli ainoa jäsenvaltio, jossa NUTS 3 tason pääkaupunkialueen keskimääräinen asukaskohtainen BKT oli kansallista keskitasoa alempi.

Lähentyminen

Kartasta 3 käy ilmi, miten paljon asukaskohtainen BKT muuttui vuosien 2000 ja 2009 välillä verrattuna EU-27:n keskiarvoon (ilmaistuna prosenttiyksikköinä EU-27:n keskiarvosta). On huomattava, että tarkasteltu ajanjakso kattaa useita vuosia, joiden aikana kasvu oli ensin koko EU:ssa varsin voimakasta mutta joihin sisältyvät myös rahoitus- ja talouskriisin alkuvaiheet. Koska analyysissa tuloksia vertaillaan EU:n keskiarvoon, tietyn alueen negatiivinen arvo voi itse asiassa heijastaa kasvua kyseisellä alueella, joskin kasvu on tällöin ollut vähäisempää kuin EU:n kasvun keskiarvo, joka kyseisenä ajanjaksona oli 23,0 % (käypinä hintoina). Analyysissa vertaillaan tilannetta kahtena eri vuotena, eikä se anna kuvaa vaihtelusta yksittäisten vuosien välillä ajanjakson kuluessa. Analyysissa siis esitetään näiden vuosien kehityksen lopputulokset. Lopputulos voi heijastaa siten sekä ajanjaksoja, jolloin alueen asukaskohtaisen BKT:n muutos oli positiivinen (kasvu), että ajanjaksoja, jolloin muutos oli negatiivinen (lasku).

Suhteellisen nopeasti kasvaneet alueet, joiden asukaskohtainen BKT kasvoi enemmän kuin 10 prosenttiyksikköä verrattuna EU-27:n keskiarvoon, esitetään kuviossa tummimmalla purppuran sävyllä. Sen sijaan alueet, joilla kasvu oli vähäisintä tai jopa taantuvaa (joiden asukaskohtainen BKT laski yli 10 prosenttiyksikköä verrattuna EU-27:n keskiarvoon) esitetään vaaleimman sävyisenä.

Monilla pääkaupunkialueilla kirjattiin voimakasta kasvua, erityisesti EU:hun vuosina 2004 ja 2007 liittyneissä jäsenvaltioissa. Suhteessa EU-27:n keskiarvoon kasvu oli voimakkainta Slovakian (+69 prosenttiyksikköä), Romanian (+55), Bulgarian (+38) ja Tšekin (+36) pääkaupunkialueilla. Sen jälkeen tulivat Kreikan (+29) ja Yhdistyneen kuningaskunnan (+28) pääkaupunkialueet. Pääkaupunkialueet olivat kahdella ensimmäisellä sijalla myös toisessa ääripäässä, sillä Belgian pääkaupunkialueella (Région de Bruxelles-Capitale/Brussels Hoofdstedelijk Gewest) mitattiin 33 prosenttiyksikön lasku suhteessa EU-27:n keskiarvoon ja Itävallan Wienin alueella 25 prosenttiyksikön lasku.

Kartan mukaan kyseinen talouden suorituskyvyn mittari oli yli EU-27:n keskiarvon EU:n reuna-alueilla lounas- ja itäosissa. Erityisesti näin oli Baltian maiden, Puolan, Tšekin, Slovakian, Unkarin, Romanian, Bulgarian, Kreikan, Itä-Kyproksen ja Länsi-Espanjan alueilla. Espanjan ja Kreikan lisäksi muista EU-15-jäsenvaltioista Luxemburgilla, Alankomailla, Portugalilla, Suomella ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla oli yksi alue, jolla kasvu oli enemmän kuin 10 prosenttiyksikköä.

Vuosien 2000 ja 2009 välillä Bulgariassa, Tšekissä, Puolassa, Romaniassa, Sloveniassa ja Slovakiassa asukaskohtainen BKT (OVS) kasvoi kaikilla alueilla EU-27:n keskiarvoa enemmän. Näin kävi myös Baltian maissa, Kyproksessa ja Luxemburgissa, joilla kaikilla on vain yksi NUTS 2 alue.

Sen sijaan Tanskassa, Irlannissa, Italiassa, Itävallassa ja Ruotsissa asukaskohtainen BKT (OVS) kasvoi kaikilla alueilla EU-27:n keskiarvoa vähemmän. Näin kävi myös Maltassa (jossa on vain yksi alue). 53 alueella asukaskohtainen BKT laski 10 prosenttiyksikköä tai enemmän suhteessa EU-27:n keskiarvoon. Yksikään näistä alueista ei sijainnut EU:hun vuosina 2004 ja 2007 liittyneissä jäsenvaltioissa. Nämä alueet sijaitsivat lähinnä Yhdistyneessä kuningaskunnassa (16 aluetta), Ranskassa ja Italiassa (11 aluetta kummassakin). Ruotsissa tällaisia alueita oli neljä, Belgiassa ja Saksassa molemmissa kolme ja Tanskassa, Kreikassa, Espanjassa, Alankomaissa ja Itävallassa kussakin yksi.

EU:n sisäisen lähentymisen edistyminen

Asukaskohtaisen BKT:n (OVS) alueellista lähentymistä voidaan arvioida monella tavalla. Yksinkertaisin tapa on mitata korkeimman ja alhaisimman arvon välinen ero. Tällä menetelmällä EU-27:n alueiden välinen ero kaventui kertoimesta 17,1 vuonna 2000 vuoden 2009 kertoimeen 12,2. Tämä johtui lähinnä nopeasta kasvusta Bulgariassa ja Romaniassa. Tässä menetelmässä tarkastellaan kuitenkin vain ääriarvoja, ja suurin osa alueista jää huomioimatta. Alueellista lähentymistä voidaan arvioida kattavasti alueellisen BKT:n hajonnan indikaattorilla. Laskentatavasta annetaan lisätietoja jäljempänä kohdassa ”Tietolähteet ja tietojen saatavuus”. Siinä otetaan huomioon kunkin NUTS 2 alueen asukaskohtaisen BKT:n poikkeama kansallisesta keskiarvosta painotettuna alueellisella väestöllä. Taulukossa 1 verrataan vuoden 2000 kansallista hajontaa (tiedot kerätty NUTS 2 tason tiedoista) vuoden 2009 hajontaan. Vuonna 2009 suurimmassa osassa EU-15-jäsenvaltioista hajonta oli vähäisempi kuin EU:hun vuonna 2004 ja 2007 liittyneissä jäsenvaltioissa. Näin ei tosin ollut Sloveniassa eikä Puolassa. Yleisesti ottaen hajonta lisääntyi vuosien 2000 ja 2009 välillä niissä jäsenvaltioissa, jotka liittyivät EU:hun vuosina 2004 ja 2007. Ehdottomasti suurin kasvu mitattiin Bulgariassa ja pienin Sloveniassa ja Puolassa. Sen vuoksi näyttää siltä, että samalla kun monet EU:hun vuosina 2004 ja 2007 liittyneet jäsenvaltiot ovat saavuttaneet muita alueelliset erot ovat kasvaneet.

EU-15-jäsenvaltioissa tilanne on kirjavampi. Hajonta lisääntyi huomattavasti Kreikassa ja jonkin verran Ruotsissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ranskassa, Irlannissa ja Portugalissa. Vuosien 2000 ja 2009 välillä hajonta väheni Itävallassa (Eurostatin arvioiden mukaan), Suomessa, Espanjassa, Italiassa (niin ikään Eurostatin arvioiden mukaan), Saksassa, Belgiassa ja Tanskassa kun taas Alankomaissa (jossa se oli vähäistä) tilanne pysyi ennallaan.

Kokonaisuutena voidaan todeta, että useiden EU-15-jäsenvaltioiden sisäinen ja jäsenvaltioiden välinen lähentyminen entisestään tasoitti muiden jäsenvaltioiden sisällä tapahtunutta hajonnan lisääntymistä, minkä perusteella Eurostat arvioiden mukaan koko EU:ssa alueellinen lähentyminen näyttää lisääntyneen.

Vuoden 2000 ja 2009 tietojen vertailu osoittaa, että kuusi aluetta onnistui ylittämään 75 %:n raja-arvon, jota rakennerahastot sovelsivat kyseisellä ajanjaksolla, ja ylsivät vähintään 75 %:iin. Nämä alueet olivat Yugozapaden (Bulgaria), Voreio Aigaio (Kreikka), Andalucía (Espanja), Mazowieckie (Puola), Região Autónoma dos Açores (Portugali) ja Bucuresti–Ilfov (Romania). Vuonna 2009 näillä alueilla asui 18,2 miljoonaa ihmistä eli noin 3,6 % EU-27:n väestöstä. Samanaikaisesti kuitenkin West Walesin and The Valleysin (Yhdistynyt kuningaskunta) alueen asukaskohtainen BKT (OVS) laski 75 %:sta EU-27:n keskiarvosta alle kyseisen raja-arvon, ja Etelä-Italian Puglian alueella kyseinen indikaattori laski alle kyseisen raja-arvon oltuaan aiemmin yli 75 % EU-27:n keskiarvosta.

Kotitalouksien tulo: vuoden 2008 tulokset

Sellaisissa markkinatalouksissa, joissa valtio säätelee tulojen uudelleenjakoa, erotetaan kaksi tulonjaon vaihetta. Tulojen ensijako viittaa kotitalouksien suoraan tuloon markkinatoimista eli tuotannontekijöiden ja tavaroiden ostamisesta ja myymisestä. Erityisesti tähän sisältyy palkatusta työstä ja itsenäisestä ammatinharjoittamisesta saatu tulo sekä korko-, osinko- ja vuokratulo. Maksettavat korot ja vuokrat kirjataan negatiivisena tulona ja näiden toimien tase määritellään kotitalouksien ensituloksi.

Toinen käsite on käytettävissä oleva tulo, joka saadaan lisäämällä ensituloon kaikki (valtion säätelemästä tulojen uudelleenjaosta aiheutuvat) sosiaalietuudet ja tulonsiirrot ja vähentämällä siitä tulo- ja omaisuusvero sekä sosiaaliturvamaksut ja muut samantyyppiset tulonsiirrot – tämä tulo on siten "kukkaroon jäävä" tulo, jonka kotitaloudet voivat käyttää tai säästää.

Kartassa 4 esitetään 24 jäsenvaltion asukaskohtainen ensitulo NUTS 2 alueittain. Toisin kuin BKT:stä, kotitalouksien tulosta ei ole saatavilla NUTS 3 tason tietoja. EU-27:n keskimääräinen asukaskohtainen ensitulo oli 17 200 kulutuksen OVS:ää vuonna 2008. Ensitulo vaihteli Inner London alueen (Yhdistynyt kuningaskunta) 36 800 kulutuksen OVS:stä asukasta kohti Severozapaden-alueen (Bulgaria) 3 600 kulutuksen OVS:ään, jolloin suhdeluku oli 10,2:1.

Yksi huomiota herättävimmistä piirteistä kartassa 4 on asukaskohtaisen tulon suhteellisen korkea taso pääkaupunkeja ympäröivillä alueilla. Tšekissä, Tanskassa, Irlannissa, Kreikassa, Ranskassa, Unkarissa, Puolassa, Portugalissa, Romaniassa, Sloveniassa, Slovakiassa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa suurimmat asukaskohtaiset tulot kirjattiin pääkaupungin sisältävällä NUTS 2 -alueella. On syytä huomata, että kuudesta jäsenvaltiosta ei ole saatavilla NUTS 2 –tason alueellista erittelyä. Lisboa (Portugali) ja Berlin (Saksa) olivat EU-15-alueista ainoat pääkaupungin sisältävät alueet, joiden asukaskohtainen ensitulo oli alle EU-27:n keskiarvon. Sen sijaan Bratislavský kraj (Slovakia) oli EU:hun vuonna 2004 ja 2007 liittyneiden jäsenvaltioiden ainoa pääkaupunkialue, jonka asukaskohtainen ensitulo oli yli EU-27:n keskiarvon.

Niistä 51:stä NUTS 2 alueesta, joiden asukaskohtainen ensitulo vuonna 2008 oli enemmän 25 % yli EU-27:n keskiarvon, 19 aluetta oli Saksassa, seitsemän Italiassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, kuusi Itävallassa, neljä Belgiassa, kolme Espanjassa ja Alankomaissa sekä yksi Ranskassa ja Ruotsissa. Keskittymiä, joilla asukaskohtainen ensitulo oli korkea, esiintyi kaikkialla Itävallassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa Etelä-Englannissa ja Koillis-Skotlannissa sekä Koillis-Espanjassa. Lisäksi Italiassa tulot jakautuivat selvästi pohjois-eteläsuunnassa (tulot suuremmat pohjoisessa) ja Saksassa ja Alankomaissa itä-länsisuunnassa (tulot suuremmat lännessä).

28:lla NUTS 2 alueella asukaskohtainen ensitulo oli 50 % EU-27:n keskiarvosta tai vähemmän. Kaikki nämä alueet sijaitsivat EU:hun vuonna 2004 ja 2007 liittyneissä jäsenvaltioissa – kymmenen Puolassa, seitsemän Romaniassa (kaikki alueet Bucuresti–Ilfovin pääkaupunkialuetta lukuun ottamatta), kuusi Bulgariassa (kaikki Bulgarian alueet), neljä Unkarissa ja yksi Slovakiassa.

EU-27:n ensitulo pieneni 13,3 %:lla valtion toimien seurauksena (uudelleenjako), jolloin keskimääräinen käytettävissä oleva tulo oli 14 900 kulutuksen OVS:ää asukasta kohti vuonna 2008. Käytettävissä oleva tulo (kuten ensitulokin) oli suurin Inner Londonin alueella (26 600 kulutuksen OVS:ää asukasta kohti) ja pienin Severozapadenin alueella (Bulgaria) (3 800 kulutuksen OVS). Näin ollen korkeimman ja alhaisimman alueellisen tason suhdeluku oli 6,9:1 (ensitulon osalta suhde oli 10,2:1).

Ensitulon ja käytettävissä olevan tulon vertailusta käy ilmi valtion toimien yleensä tasoittava vaikutus. Tulojen uudelleenjako johti huomattavasti suurempaan suhteelliseen tuloon Etelä-Italiassa, Länsi-Espanjassa ja Yhdistyneen kuningaskunnan länsiosassa sekä Bulgarian, Saksan, Unkarin, Puolan ja Romania itäisillä alueilla. Lähes kaikilla NUTS 2 alueilla asukaskohtainen käytettävissä oleva tulo oli alhaisempi kuin asukaskohtainen ensitulo. 30 alueella sosiaalietuudet ja muut tulonsiirrot olivat kuitenkin niin suuret, että niillä asukaskohtainen käytettävissä oleva tulo oli ensituloa suurempi. Näistä alueista seitsemän sijaitsi Puolassa, viisi Portugalissa ja Romaniassa, neljä Kreikassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, kolme Bulgariassa sekä yksi Saksassa ja Italiassa. Kuviossa 2 esitetään asukaskohtaisen käytettävissä olevan tulon vaihtelu EU:n jäsenvaltioissa vuonna 2008 sekä Norjassa vuonna 2007. Maiden sisällä suurin asukaskohtainen käytettävissä oleva tulo kirjattiin yleensä pääkaupunkialueilla. Näin oli 14:ssä niistä 21 jäsenvaltiosta, joissa on useampi kuin yksi NUTS 2 alue. Jäljelle jäävissä seitsemässä jäsenvaltiossakin, joissa on useita alueita (Belgia, Saksa, Espanja, Italia, Alankomaat, Itävalta ja Suomi), pääkaupunkialueen asukaskohtainen käytettävissä oleva tulo oli yleensä yli kansallisen keskiarvon. Näin ei kuitenkaan ollut Belgiassa (Région de Bruxelles-Capitale/Brussels Hoofdstedelijk Gewest) eikä Saksassa (Berlin).

Romaniassa Bucuresti-Ilfovin alueen asukaskohtainen käytettävissä oleva tulo oli 2,5-kertainen Nord-Estin alueeseen, mikä oli suurin alueiden välinen ero yhden maan sisällä. Suurimman ja pienimmän asukaskohtaisen käytettävissä olevan tulon välinen ero alueiden välillä oli suhteellisen suuri myös Ranskassa, Kreikassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Slovakiassa. Toisessa ääripäässä asukaskohtainen käytettävissä oleva tulo oli varsin homogeeninen Tanskassa (jossa suurin keskimääräinen alueellinen tulo oli 1,08-kertainen pienimpään verrattuna), Itävallassa (1,09), Sloveniassa (1,16) ja Irlannissa (1,17).

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

EU:n aluetilejä koskevat menettelyt määritetään Euroopan kansantalouden tilinpidon ja aluetilinpidon järjestelmässä (EKT). EKT95 on täysin yhdenmukainen kansantalouden tilinpitoa koskevien kansainvälisten ohjeiden (kansantalouden tilinpitojärjestelmä 1993, SNA 1993) kanssa. SNA:n päivitetystä versiosta tehtiin kansainvälinen sopimus vuonna 2008, minkä jälkeen myös EKT:tä tarkistettiin.

BKT on kansantalouden tilinpidon keskeinen mittari, josta ilmenee maan tai alueen taloudellinen asema. Se voidaan laskea eri menetelmillä: tuotoslähtöisesti menolähtöisesti ja tulolähtöisesti.

Kotitalouksien tuloluokista kerätään alueellisia tietoja aluetilinpitoa varten NUTS 2 tasolla. Kotitalouksien tuloa koskevat tiedot vuodelta 2008 ovat Bulgarian osalta (ja siten koko EU-27:n osalta) estimaatteja.

Vertailu työskentelypaikan ja asuinpaikan mukaan

Alueellinen vertailu taloudellisen tuotoksen tasolla voidaan tehdä vertailemalla alueellista BKT:tä ja kyseisen alueen väestöä. Tällöin merkitykselliseksi nousee työskentelypaikan ja asuinpaikan välinen ero. BKT mittaa taloudellista tuotosta kansallisten tai alueellisten rajojen sisällä riippumatta siitä, saavatko tuotoksen aikaan kyseisellä alueella asuvat työntekijät vai sen ulkopuolella asuvat työntekijät. Tästä syystä asukaskohtainen alueellinen BKT perustuu osoittajaan, joka kuvastaa työskentelypaikkaa (alueella tuotettu BKT), joka jaetaan nimittäjällä, jonka arvo kuvastaa asuinpaikkaa (alueella asuva väestö). Tällä erotuksella on merkitystä etenkin silloin, kun työntekijöiden virta alueelle tai sieltä pois on suuri. Sellaisilla alueilla, joille tulee paljon työntekijöitä alueen ulkopuolelta, alueellinen asukaskohtainen BKT on yleensä erittäin suuri (verrattuna ympäröiviin alueisiin). Näin on esimerkiksi talouden keskuksissa kuten Lontoossa (Yhdistynyt kuningaskunta), Wienissä (Itävalta), Hampurissa (Saksa), Prahassa (Tšekki) ja Luxemburgissa. Koska kyseessä on vääristymä, korkea asukaskohtainen BKT sellaisella alueella, jonne virtaa paljon työntekijöitä ulkopuolelta, ei välttämättä tarkoita, että kyseisellä alueella asuvien tulotaso on vastaavasti suuri.

Sen sijaan kotitalouksien tulo, riippumatta siitä perustuuko se ensituloon vai käytettävissä olevaan tuloon, kuvastaa alueella asuvien tuloa. Siten kotitalouksien tuloa voidaan verrata suoraan kyseisellä alueella asuvaan väestöön. Työntekijöiden virran lisäksi muut tekijät saattavat vaikuttaa siihen, että tulon alueellinen jakautuminen ei vastaa BKT:n jakautumista. Tällaisia tekijöitä ovat tietyn alueen väestön vuokra-, korko- ja osinkotulot, jotka jollakin muulla alueella asuva väestö maksaa.

Ostovoimapariteetit

Alueellinen BKT lasketaan asianomaisen alueen (eli maan) valuutassa. Vertailun helpottamiseksi BKT voidaan muuntaa yhteiseksi valuutaksi – esimerkiksi euroiksi tai dollareiksi .

Vaihtokurssit heijastavat monia tekijöitä, jotka liittyvät valuttamarkkinoiden tarjontaan ja kysyntään, kuten kansainvälistä kauppaa, inflaatioennusteita ja korkoeroja. Vaihtokurssit eivät kuitenkaan kuvasta kaikkia maiden välisiä hintatason eroja. Tämän huomioon ottamiseksi BKT voidaan muuntaa muuntokertoimilla (ostovoimapariteeteilla (OVP)) keinotekoiseksi yhteiseksi valuutaksi ostovoimastandardiksi (OVS), minkä avulla eri valuuttojen ostovoimaa voidaan verrata. Myös tietyllä valuutta-alueella, kuten euroalueella, valuutan ostovoima vaihtelee eri maissa kansallisesta hintatasosta riippuen. Laajemmin ymmärrettynä OVS-sarjojen käytöllä euroon perustuvien sarjojen sijaan vaikuttaa olevan tasoittava vaikutus, koska alueilla, joiden asukaskohtainen BKT on euroina erittäin korkea, on yleensä myös varsin korkea hintataso (esimerkiksi Pariisin ja Lontoossa keskustoissa asumiskustannukset ovat yleensä suuremmat kuin Ranskan tai Yhdistyneen kuningaskunnan maaseutualueilla).

Asukaskohtaisen BKT:n laskemisella OVS-sarjojen perusteella eurosarjojen sijaan voi olla suuri merkitys asetettaessa alueita paremmuusjärjestykseen. Esimerkiksi vuonna 2009 Ruotsin Östra Mellansverigen alueen asukaskohtaiseksi BKT:ksi ilmoitettiin 26 600 euroa, ja se sijoittui paremmalle sijalle kuin Italian Marchen alue, jonka BKT oli 25 600 euroa. OVP:einä ilmaistuna Marche (24 600 OVS asukasta kohti) sijoittui kuitenkin Östra Mellansverigen (23 800 OVP) edelle.

Alueellisen asukaskohtaisen BKT:n hajonta

Vuodesta 2007 Eurostat on laskenut johdetun indikaattorin, jolla voidaan kartoittaa asukaskohtaisen BKT:n erot tietyn maan eri alueiden välillä. NUTS 2 –alueiden alueellisen BKT:n hajonta ’D’ määritellään asukaskohtaisen alueellisen BKT:n ja kansallisen BKT:n absoluuttisten erojen summana painotettuna alueen väestöosuudella ja ilmaistuna prosentteina kansallisesta asukaskohtaisesta BKT:stä:

Dispersion of regional GDP per inhabitant RYB2012.png

jossa:

y_i on alueen i alueellinen asukaskohtainen BKT;
Y on keskimääräinen kansallinen asukaskohtainen BKT;
p_i on alueen i väestö;
P on maan väestö;
n on maan alueiden lukumäärä.

Hajontaa kuvaavan indikaattorin arvo on nolla, jos alueellisen asukaskohtaisen BKT:n arvot ovat täsmälleen samat kaikilla maan alueilla. Hajonta lisääntyy, jos kaikkien muiden muuttujien pysyessä samana asukaskohtaisen BKT:n erot alueiden välillä kasvavat. 30 %:n arvo tarkoittaa siten, että kunkin alueen asukaskohtainen BKT painotettuna alueellisella väestöllä eroaa kansallisesta arvosta keskimäärin 30 %.

Asiayhteys ja muuta taustatietoa

Talouden kehitystä kuvataan yleensä BKT:llä, jota voidaan alueiden osalta käyttää makrotaloudellisen toiminnan ja kasvun mittaamisessa sekä alueiden välisessä vertailussa. BKT on tärkeä indikaattori myös politiikassa, sillä sitä käytetään määritettäessä kuinka paljon kunkin jäsenvaltion pitäisi maksaa EU:n talousarvioon. Lisäksi BKT:n kolmen vuoden keskiarvoa käytetään päätettäessä siitä, mitkä alueet ovat tukikelpoisia saamaan tukea EU:n rakennerahastojen ohjelmista.

BKT:tä on myös alettu pitää elinolojen pääindikaattorina yleisesti. Se ei kuitenkaan luonteensa ja tarkoituksensa vuoksi sovellu käytettäväksi päätöksenteon perustana kaikilla aloilla. BKT ei esimerkiksi mittaa ympäristön kehityksen kestävyyttä tai sosiaalista osallisuutta. Nämä rajat on muistettava, kun BKT:tä käytetään analyyseissa. Yhä useammin ollaankin sitä mieltä, että BKT:tä ei pitäisi käyttää yksinään mittaamaan taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä prioriteetteja.

Tämä on tullut esiin monissa kansainvälisissä aloitteissa. Elokuussa 2009 Euroopan komissio antoi tiedonannon ‘BKT ja muut indikaattorit: Edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa’ (KOM lopullinen 433, 2009), jossa määritettiin useita toimia BKT:hen liittyvien toimenpiteiden parantamiseksi ja täydentämiseksi. Euroopan komissio katsoi, että BKT:tä on selvästi tarpeen täydentää tilastoilla, jotka kattavat muita ihmisten hyvinvointiin ratkaisevasti vaikuttavia taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä näkökohtia. Tiedonannossa ehdotettiin viittä tapaa mitata paremmin edistystä muuttuvassa maailmassa:

Tapa 1: BKT:n täydentäminen ympäristöä koskevilla ja sosiaalisilla indikaattoreilla (kattava ympäristöindeksi, elämänlaatu ja hyvinvointi);
Tapa 2: Lähes reaaliaikaisen tiedon hankkiminen päätöksenteon tueksi (ajankohtaisemmat ympäristöindikaattorit ja sosiaaliset indikaattorit);
Tapa 3: Hyvinvoinnin jakautumisesta ja epätasa-arvosta kertovien tietojen täsmällisempi raportointi;
Tapa 4: Eurooppalaisen kestävän kehityksen tulostaulun kehittäminen (koordinoijana ympäristöasioiden pääosasto);
Tapa 5: Kansantalouden tilinpidon laajentaminen ympäristöä koskeviin ja sosiaalisiin seikkoihin.