EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 4.3.2021

COM(2021) 102 final

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE EMPTY

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskeva toimintasuunnitelma

{SWD(2021) 46 final}

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskeva toimintasuunnitelma

Kun selviydymme pandemiasta ja valmistelemme tarvittavia uudistuksia ja vauhditamme vihreää ja digitaalista siirtymää, on aika mukauttaa myös sosiaalialan sääntökirjaa. Sääntökirjaa, joka takaa sukupolvien välisen solidaarisuuden. Sääntökirjaa, joka palkitsee työntekijöistään huolehtivat yrittäjät, joka keskittyy työllisyyteen ja tarjoaa mahdollisuuksia ja joka asettaa osaamisen, innovoinnin ja sosiaalisen suojelun tasavertaiseen asemaan. 

Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen (puhe Euroopan parlamentissa 20. tammikuuta 2021)

Muutoksesta kohti vihreämpää, oikeudenmukaisempaa ja osallistavampaa tulevaisuutta aiheutuu kustannuksia ja haasteita lyhyellä aikavälillä. Sen vuoksi on tärkeää tukea muutosta ja auttaa yhteisöjä ja yksilöitä mukautumaan uuteen maailmaan. Tässä yhteydessä sosiaaliset seikat on otettava tarkasti huomioon. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari olisi pantava täytäntöön sekä EU:n tasolla että jäsenvaltioissa kunkin oman toimivallan mukaisesti.

Eurooppa-neuvosto, EU:n uusi strateginen ohjelma 2019–2024

Euroopan parlamentti [...] korostaa, että edistyminen kohti kestävää, oikeudenmukaista ja osallistavaa sosiaalista Eurooppaa edellyttää vahvaa yhteistä sitoutumista sekä YK:n Agenda 2030 ‑toimintaohjelman edistämiseen että Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariin sisältyvien periaatteiden ja oikeuksien täytäntöönpanoon ja toteutumiseen.

Euroopan parlamentin päätöslauselma vahvasta sosiaalisesta Euroopasta oikeudenmukaisten siirtymien toteuttamiseksi (17. joulukuuta 2020)

1. Vahva sosiaalinen Eurooppa oikeudenmukaisia siirtymiä ja elpymistä varten

Vahvassa sosiaalisessa Euroopassa on kyse ihmisistä ja heidän hyvinvoinnistaan. Euroopassa on maailman tasa-arvoisimmat yhteiskunnat, korkeimmat työoloja koskevat normit ja laaja sosiaaliturva. Euroopan sosiaalisen markkinatalouden ytimessä on kilpailukykyinen kestävyys 1 , jolla pyritään ihmisten ja maapallon kannalta parhaita mahdollisia tuloksia tuottavaan kestävään ja osallistavaan kasvumalliin. Euroopan sosiaalinen ja taloudellinen selviytymiskyky perustuu tähän ainutlaatuiseen malliin 2 .

Eurooppalaiset arvostavat tätä ainutlaatuista sosiaalista ja taloudellista mallia ja odottavat sen tarjoavan mahdollisuuksia kaikille sukupuolesta, rodusta, etnisestä alkuperästä, uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Unionin tavoitteena on täyttää yhteisen vaurauden lupaus. Tämä on myös Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission vuonna 2017 Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista antamassa julistuksessa annettu lupaus.

Ilmastonmuutos ja ympäristöhaasteet, digitalisaatio, globalisaatio ja väestökehitys muuttavat arkeamme nopeasti. Covid-19 on tuonut jyrkkiä muutoksia Eurooppaan niin töihin, koulutukseen, talouteen, hyvinvointijärjestelmiin kuin yhteiskunnalliseen elämään. Tällaisina suurten mullistusten aikoina yhteiskuntarakenteemme joutuu koetukselle. Eurooppalaiset pitävät edelleen oikeutetusti kiinni luvatusta toimivasta sosiaalisesta markkinataloudesta, johon kuuluu ihmisarvoisen elämän ja suojelun vaikeina aikoina mahdollistavat työpaikat. Yhdeksän kymmenestä eurooppalaisesta pitää sosiaalista Eurooppaa tärkeänä ja katsoo, että sen pitäisi tarjota yhtäläiset mahdollisuudet ja pääsyn työmarkkinoille sekä oikeudenmukaiset työolot ja sosiaaliturvan. 3 ”Sosiaalialan sääntökirjamme” parantaminen ja mukauttaminen, ihmisten hyväksi toimivan talouden edistäminen ja sosiaalinen edistys ovat keskeisessä asemassa, kun Eurooppa reagoi näihin muutoksiin.

Vahva poliittinen reagointi covid-19-pandemiaan sekä kansallisella että EU:n tasolla on auttanut rajoittamaan sen sosiaalisia seurauksia ja työllisyysvaikutuksia. Vahvan yhtenäisyyden, koordinoinnin ja eurooppalaisen solidaarisuuden ansiosta jäsenvaltiot ovat saaneet tukea työajan lyhentämisjärjestelyjen ja työpaikkojen säilyttämistoimenpiteiden toteuttamiseen työttömyyden hillitsemiseksi terveydellisessä hätätilanteessa. Tämä on auttanut ylläpitämään työllisyyttä, tuloja ja taloutta.

Samaa yhtenäisyyttä, koordinointia ja solidaarisuutta tarvitaan myös tulevina vuosina, jotta päästään kohti vihreämpää ja digitaalisempaa Euroopan kukoistuksen mahdollistavaa vuosikymmentä. Edessä olevat haasteet ovat samanlaisia kaikissa jäsenvaltioissa, joskin niiden mittasuhteet vaihtelevat. Meidän on pyrittävä luomaan uusi ”sosiaalialan sääntökirja”, jolla varmistetaan sukupolvien välinen solidaarisuus ja luodaan mahdollisuuksia kaikille, palkitaan työntekijöistään huolehtivia yrittäjiä, keskitytään työpaikkoihin ja edistetään parempia elin- ja työoloja, investoidaan laadukkaaseen ja osallistavaan koulutukseen, osaamiseen ja innovointiin ja varmistetaan riittävä sosiaalinen suojelu kaikille. Meidän on lujitettava sosiaalisia oikeuksia ja vahvistettava Euroopan sosiaalista ulottuvuutta kaikissa unionin politiikoissa perussopimuksissa 4 vahvistetulla tavalla. Näin varmistetaan, että siirtyminen kohti ilmastoneutraaliutta, digitalisaatiota ja väestörakenteen muutosta on sosiaalisesti reilu ja oikeudenmukainen ja että Euroopan vihreän kehityksen ohjelma ja tuleva vuoteen 2030 tähtäävä digitaalinen vuosikymmen onnistuvat kaikkien eurooppalaisten kannalta.

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin 20 periaatetta ohjaavat meitä kohti vahvaa sosiaalista Eurooppaa ja luovat vision uudesta ”sosiaalialan sääntökirjasta”. Niissä ilmaistaan periaatteet ja oikeudet, jotka ovat olennaisia oikeudenmukaisten ja toimivien työmarkkinoiden ja hyvinvointijärjestelmien varmistamiseksi 2000-luvun Euroopassa. Jotkin periaatteista vahvistavat oikeuksia, joista on jo säädetty unionin säännöstössä. Toiset asettavat selkeitä tavoitteita edessä olevalle polulle vastattaessa haasteisiin, jotka aiheutuvat yhteiskunnallisesta, teknologisesta ja taloudellisesta kehityksestä.

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin tehokas täytäntöönpano on nyt tärkeämpää kuin koskaan, ja se riippuu paljolti jäsenvaltioiden päättäväisyydestä ja toiminnasta, sillä ne ovat ensisijaisesti vastuussa työllisyydestä, osaamisesta ja sosiaalipolitiikasta. 

EU:n tason toimilla voidaan täydentää kansallisia toimia. Tällä toimintasuunnitelmalla komissio osallistuu sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteiden täytäntöönpanoon EU-maiden johtajien 5 ja Euroopan parlamentin pyyntöjen mukaisesti.

Toimintasuunnitelma perustuu noin vuosi sitten käynnistettyyn laajaan kuulemiseen 6 , jossa kansalaisilta, EU:n toimielimiltä ja elimiltä, jäsenvaltioilta, alue- ja paikallisviranomaisilta, työmarkkinaosapuolilta ja kansalaisjärjestöiltä saatiin yli 1 000 vastausta 7 . Toimintasuunnitelmassa esitetään useita EU:n toimia, joihin komissio on sitoutunut nykyisen toimeksiannon aikana ja jotka perustuvat moniin toimiin, joita on toteutettu Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin Göteborgissa julistamisen jälkeen. 8  Siinä esitetään myös kolme EU:n tason tavoitetta, jotka pyritään saavuttamaan vuoteen 2030 mennessä ja jotka auttavat ohjaamaan kansallisia politiikkoja ja uudistuksia.

Toukokuussa 2021 järjestettävässä Porton sosiaalialan huippukokouksessa pyritään uudistamaan korkeimmalla poliittisella tasolla sitoutuminen sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanoon. Tämä toimintasuunnitelma on komission panos Porton sosiaalialan huippukokoukseen. Komissio kehottaa jäsenvaltioita, työmarkkinaosapuolia ja muita asiaankuuluvia toimijoita, kuten alue- ja paikallisviranomaisia sekä kansalaisyhteiskuntaa, osallistumaan yhteiseen pyrkimykseen nopeuttaa pilarin täytäntöönpanoa niiden toimivaltaan kuuluvilla aloilla ja toteuttamaan ripeästi sen periaatteita käytännössä, jotta vahva sosiaalinen Eurooppa pysyy mallina koko maailmalle.

2.Kolme tavoitetta, joihin EU pyrkii vuoteen 2030 mennessä

Komissio ehdottaa kolmea tämän vuosikymmenen loppuun mennessä saavutettavaa EU:n yleistavoitetta työllisyyden, osaamisen ja sosiaalisen suojelun alalla YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden 11 mukaisesti. Yhdessä pilarin periaatteisiin sisältyvien tavoitteiden sekä vuosien 2021–2027 monivuotisen rahoituskehyksen 12 (MRK) ja Next Generation EU ‑elpymisvälineen 13 rahoitustuen kanssa tavoitteet ohjaavat yhteisiä pyrkimyksiämme kohti vahvaa sosiaalista Eurooppaa ja kestävän vaikutuksen saavuttamista. Sosiaaliset tavoitteet täydentävät vihreää ja digitaalista siirtymää koskevia EU:n rohkeita poliittisia tavoitteita, ja ne auttavat keskittämään poliittiset ponnistelut tulosten saavuttamiseen ja kannustavat merkittävällä tavalla uudistuksiin ja investointeihin jäsenvaltioissa. Ne voivat ohjata toimintaperiaatteita koskevia päätöksiä jäsenvaltioissa ja niiden alueilla erityisesti elpymis- ja palautumistukivälineen alaisten kansallisten elpymis- ja palautumissuunnitelmien yhteydessä asianomaisten maakohtaisten suositusten mukaisesti 14 sekä vuosien 2021–2027 koheesiopolitiikan rahastojen ohjelmasuunnittelun yhteydessä. Niiden avulla voidaan myös mitata ja seurata edistymistä pilarin tavoitteiden saavuttamisessa ja poliittisessa sitoutumisessa.

Vaikka niiden saavuttamiseen tarvittavista välineistä suurin osa kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, EU:n tavoitteet kuvastavat yhteistä pyrkimystä vuoteen 2030 mennessä, ja tämä toimintasuunnitelma tarjoaa siihen merkittävän panoksen.

ØVähintään 78 prosentilla 20–64-vuotiaista olisi oltava työpaikka vuoteen 2030 mennessä.

EU:n työllisyysaste oli 73,1 prosenttia vuonna 2019, joten Eurooppa 2020 ‑strategian 75 prosentin työllisyystavoite saavutettiin lähes kokonaan. Vaikka EU on tehnyt parhaansa, covid-19-kriisi on pysäyttänyt kuuden vuoden myönteisen työllisyyskehityksen. Miesten työllisyysaste oli 78,3 prosenttia ja naisten työllisyysaste 66,6 prosenttia vuoden 2020 kolmannella neljänneksellä. Asettamalla uuden yleistavoitteen vuodelle 2030 EU vahvistaa sitoutumisensa osallistavaan korkeaan työllisyysasteeseen. Tämän yleisen tavoitteen saavuttamiseksi Euroopan on pyrittävä

·vähintään puolittamaan sukupuolten välinen työllisyysero vuoteen 2019 verrattuna; tämä on ensisijaisen tärkeää sukupuolten tasa-arvon edistymisen ja koko työikäisen väestön työllisyystavoitteen saavuttamisen kannalta

·lisäämään virallisten varhaiskasvatus- ja päivähoitopalvelujen tarjontaa, millä edistetään työ- ja yksityiselämän yhteensovittamista ja lisätään naisten osallistumista työmarkkinoille

·alentamaan 15–29-vuotiaiden työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten (NEET-nuoret) osuus 12,6 prosentista (2019) 9 prosenttiin parantamalla heidän työllisyysnäkymiään.

Osallistavampaa työllisyyden kasvua edistää myös sen varmistaminen, että muut aliedustetut ryhmät – esimerkiksi ikääntyneet, matalan osaamistason työntekijät, vammaiset, maaseudulla ja syrjäisillä alueilla asuvat, hlbtiq-henkilöt, romanit ja muut etniset tai rotuvähemmistöt, jotka ovat erityisen alttiita syrjäytymiselle ja syrjinnälle, sekä maahanmuuttajataustaiset henkilöt – osallistuvat työmarkkinoille mahdollisimman hyvin valmiuksiensa mukaan. Työnhakuun tällä hetkellä turhautuneita on kannustettava osallistumaan työmarkkinoille, jotta työmarkkinat elpyvät nopeasti.

Koska työurat pitenevät koko EU:ssa ikääntymisen ja poliittisten uudistusten vuoksi, nykyistä ”työikäisen väestön” tilastollista käsitettä, joka kattaa 20–64-vuotiaat, on syytä tarkastella uudelleen. Komissio tekee yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa analyysi- ja tilastotyötä nykyisen indikaattorin mukauttamiseksi tämän toimintasuunnitelman uudelleentarkastelun yhteydessä.

ØVähintään 60 prosentin kaikista aikuisista olisi osallistuttava koulutukseen vuosittain.

Elpymisen ja vihreän ja digitaalisen siirtymän yhteydessä on ratkaisevan tärkeää lisätä aikuisten koulutukseen osallistuminen 60 prosenttiin, jotta voidaan parantaa työllistettävyyttä, edistää innovointia, varmistaa sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja kuroa umpeen digitaalisten taitojen kuilu. Vuoteen 2016 mennessä kuitenkin vain 37 prosenttia aikuisista osallistui koulutustoimiin vuosittain. Matalan osaamistason aikuisten keskuudessa tämä osuus oli vain 18 prosenttia. Peruskoulutuksessa hankittu perustaitojen ja monialaisten taitojen vahva perusta on olennaisen tärkeä, jotta aikuiset voivat osallistua täydennys- ja uudelleenkoulutukseen myöhemmin elämässään. Tämä koskee erityisesti muita heikommassa asemassa olevia ryhmiä. Vuonna 2019 nuorista 10,2 prosenttia lopetti koulunkäynnin saatuaan enintään ylemmän perusasteen koulutuksen eikä enää osallistunut koulutustoimintaan sen jälkeen. Nämä luvut ovat vaarassa huonontua nykyisen kriisin seurauksena. Tästä syystä on tehostettava toimia, joilla lisätään aikuisten osallistumista koulutukseen ja parannetaan peruskoulutuksen saavutustasoa. Tätä varten

·vähintään 80 prosentilla 16–74-vuotiaista olisi oltava digitaaliset perustaidot, jotka ovat edellytys työmarkkinoille ja yhteiskuntaan osallistumiselle digitalisoituneessa Euroopassa

·koulunkäynnin keskeyttämistä olisi vähennettävä edelleen, ja toisen asteen koulutukseen osallistumista olisi lisättävä.

Nämä tavoitteet perustuvat tavoitteisiin, jotka on asetettu Euroopan osaamisohjelmassa 15 , ammatillista koulutusta koskevassa neuvoston suosituksessa 16 ja eurooppalaista koulutusaluetta koskevassa neuvoston päätöslauselmassa 17 .

ØKöyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien määrää olisi pienennettävä vähintään 15 miljoonalla vuoteen 2030 mennessä.

Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ovat vähentyneet EU:ssa viime vuosikymmenen aikana. Vuonna 2019 EU:ssa oli noin 91 miljoonaa köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevaa ihmistä (joista 17,9 miljoonaa oli 0–17-vuotiaita lapsia), mikä on lähes 12 miljoonaa vähemmän kuin vuonna 2008 ja noin 17 miljoonaa vähemmän kuin huippuvuonna 2012. Silti Eurooppa 2020 ‑strategian kunnianhimoinen sosiaalinen tavoite, joka oli 20 miljoonan vähennys, ei täyttynyt. Covid-19-pandemian odotetaan huonontavan tilannetta ja johtavan taloudellisen epävarmuuden, köyhyyden ja tuloerojen lisääntymiseen lyhyellä aikavälillä. Niistä 15 miljoonasta ihmisestä, jotka pyritään nostamaan pois köyhyydestä tai sosiaalisesta syrjäytymisestä, vähintään viiden miljoonan olisi oltava lapsia. Keskittymällä lapsiin voidaan tarjota heille uusia mahdollisuuksia mutta myös murtaa sukupolvien välinen köyhyyskierre ja ehkäistä lasten kasvaminen köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa oleviksi aikuisiksi. Näin saadaan aikaan pitkän aikavälin systeemisiä vaikutuksia.

Näitä kolmea vuoden 2030 yleistavoitetta pidetään samanaikaisesti kunnianhimoisina ja realistisina. Vaikka pandemiaan ja sen yhteiskuntiin ja talouksiin kohdistuvaan vaikutukseen liittyvän epävarmuuden vuoksi ei ole mahdollista ennakoida täysimääräisesti lähivuosina odotettavissa olevaa edistystä, ehdotetut tavoitteet heijastavat tuoreimpia talousennusteita ja covid-19-kriisin vaikutusta tuoreimpien saatavilla olevien tietojen ja aiempien kokemusten (eli rahoituskriisin jälkeisen kehityksen) perusteella. 18

Ne on pyrittävä saavuttamaan, jotta Eurooppa voi säilyttää johtoasemansa ihmisten hyvinvoinnin edistämisessä. Vaikka edistyminen todennäköisesti vaihtelee vuoteen 2030 ulottuvan ajanjakson aikana ja eri jäsenvaltioissa, tavoitteiden saavuttaminen on mahdollista, jos kaikki jäsenvaltiot liittyvät kunkin maan lähtötilanteen huomioon ottaen yhteisiin ponnisteluihin ja toteuttavat toimia niiden saavuttamiseksi ja pyrkivät ylöspäin tapahtuvan lähentymisen ja hyvinvoinnin edistämiseen. Komissio kehottaa Eurooppa-neuvostoa hyväksymään nämä kolme tavoitetta. Se kehottaa myös jäsenvaltioita määrittelemään omat kansalliset tavoitteensa tämän yhteisen pyrkimyksen edistämiseksi. 

Näitä uusia tavoitteita tuetaan tarkistamalla sosiaali-indikaattoreiden tulostaulua. Tarkistetulla tulostaululla seurataan jäsenvaltioiden suuntauksia ja tuloksia, minkä ansiosta komissio voi seurata edistymistä sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteiden täytäntöönpanossa osana vakiintunutta politiikan koordinointikehystä eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä.

3.Sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteiden täytäntöönpano

Sosiaalisten oikeuksien pilari julistettiin Göteborgin huippukokouksessa vuonna 2017, ja siitä lähtien EU:n, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla on jo hyväksytty merkittäviä toimenpiteitä 19 , joita tuetaan EU:n varoilla, teknisellä tuella ja eurooppalaisen ohjausjakson ohjauksella ja suosituksilla, EU:n sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseksi 20 . Nyt on aika ponnistella yhdessä kaikkien hallintotasojen, työmarkkinaosapuolten ja muiden toimijoiden kanssa sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteiden täysimääräisen täytäntöönpanon puolesta. Seuraavissa osissa keskitytään aloihin, joilla tarvitaan lisähuomiota paitsi nykyisessä elpymisessä myös pitkällä aikavälillä, jotta voidaan rakentaa vahvempi sosiaalinen Eurooppa vuoteen 2030 mennessä kaikkien eurooppalaisten hyödyksi.

3.1Lisää ja parempia työpaikkoja

Työllistymismahdollisuuksien luominen reaalitaloudessa

Uusien työpaikkojen säilyttäminen ja luominen on nyt EU:n ensisijainen tavoite. Laadukas työ on keskeinen tulojen, tarkoituksen ja saavutusten lähde, ja se on välttämätöntä sosiaalisen osallisuuden ja aktiivisen yhteiskuntaan osallistumisen kannalta. EU:n talouteen lisättiin 14,5 miljoonaa työpaikkaa vuosina 2014–2019. Koronaviruskriisi kuitenkin pysäytti tämän suuntauksen, ja monen eurooppalaisen toimeentulo ja työllisyysnäkymät ovat vaarantuneet. 

EU:n ja jäsenvaltioiden välittömillä toimenpiteillä kriisin torjumiseksi pystyttiin suurelta osin lieventämään kielteisiä vaikutuksia. Työajan lyhentämisjärjestelyt ovat olleet tehokkaita työllisyyden säilyttämiseksi pandemian yhteydessä, ja niiden olisi pysyttävä voimassa tarpeen mukaan. Eurooppalainen hätätilasta aiheutuvien työttömyysriskien lieventämisen tilapäinen tukiväline (SURE) 21 juontuu komission poliittisista suuntaviivoista ja on väline, jolla kansalaisia suojellaan ulkoisten häiriöiden aikana. Sillä tarjotaan lainoja työajan lyhentämisjärjestelyjen ja vastaavien toimenpiteiden rahoittamiseen erityisesti itsenäisille ammatinharjoittajille. EU laski liikkeeseen ensimmäiset EU:n sosiaalivaikutteiset joukkovelkakirjalainat näiden lainojen rahoittamiseksi ja auttoi näin myös kehittämään sosiaalista rahoitusta Euroopassa. Vuoden 2020 loppuun mennessä tämän välineen puitteissa hyväksyttiin rahoitustukea yhteensä 90,3 miljardia euroa kahdeksantoista jäsenvaltion tukemiseksi. Helmikuun 2021 alkuun mennessä 15 EU:n jäsenvaltiota on saanut SURE-tukivälineen puitteissa noin 53,5 miljardia euroa, ja lisää on tulossa. Komissio arvioi huolellisesti SURE-välineestä saatuja onnistuneita kokemuksia tulevina vuosina.

Euroopan siirtyessä kriisintorjunnasta elpymiseen tarvitaan kuitenkin tulevaisuuteen suuntautuvampaa tukea laadukkaiden työpaikkojen luomiselle ja työllisyydelle, jotta voidaan rakentaa kestävä polku kohti 78 prosentin työllisyystavoitetta vuoteen 2030 mennessä. Monet alat eivät todennäköisesti toivu pandemiasta kokonaan pitkään aikaan, ja monet yritykset ovat tämän kriisin jälkeen rahoitusvaikeuksissa. Täysin toimivien sisämarkkinoiden palauttaminen ja edistäminen on välttämätöntä, jotta voidaan tukea elpymistä ja maksimoida työpaikkojen luomiseen liittyvät mahdollisuudet kaikissa talouden ekosysteemeissä. Tässä yhteydessä tarvitaan strategista lähestymistapaa, jotta hätätoimenpiteistä voidaan siirtyä vähitellen sellaisiin toimenpiteisiin, joilla voidaan edistää elpymistä. On olennaisen tärkeää investoida ihmisiin, jotta helpotetaan työelämän siirtymiä vihreille ja digitaalialoille ja tuetaan rakenneuudistusta aloilla, joihin pandemia on vaikuttanut eniten. Uusiin politiikkaratkaisuihin olisi sisällyttävä johdonmukaisia aktiivisia työmarkkinatoimia, kuten väliaikaisia palkkaus- ja siirtymäkannustimia, taitoja koskevia toimia ja parannettuja työvoimapalveluja, ja niissä olisi hyödynnettävä täysimääräisesti käytettävissä olevia EU:n varoja. Tällaisia toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi oppisopimuskoulutuksen tukeminen sekä työttömyysvaarassa olevien työntekijöiden tukemiseen tarkoitetut yrittäjyys- tai uudelleentyöllistymissuunnitelmat. Investoinnit uusilla kehittymässä olevilla aloilla vaadittaviin taitoihin olisi asetettava etusijalle, jotta voidaan tarjota todellisia työllistymisnäkymiä irtisanomisvaarassa oleville tai jo työttömille työntekijöille. Työllistävän elpymisen tukemiseksi jäsenvaltioissa covid-19-kriisin jälkeen komissio esittää yhdessä tämän toimintasuunnitelman kanssa komission suosituksen tehokkaasta työllisyyden aktiivituesta (EASE-järjestelmä) 22 . Siinä annetaan ohjeita siitä, miten politiikkatoimilla ja käytettävissä olevalla rahoituksella voidaan edistää työpaikkojen luomista ja työelämän siirtymiä laajentuville aloille, erityisesti digitaalisille ja vihreille aloille.

Tässä muutosprosessissa yhteistyö työvoimapalvelujen kanssa ja työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu ovat olennaisia seikkoja sosiaalisesti vastuullisen rakenneuudistuksen 23 edistämiseksi. Työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu sekä työntekijöiden ja heidän edustajiensa osallistuminen ja kuuleminen ja heille tiedottaminen eri tasoilla (mukaan lukien yritys- ja sektoritaso) ovat tärkeässä asemassa talouden siirtymien muokkaamisessa ja työpaikoilla tapahtuvan innovoinnin edistämisessä erityisesti käynnissä olevien vihreän ja digitaalisen siirtymän ja työelämän muutosten osalta. EU:n tasolla työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla koskevien direktiivien kattavassa kehyksessä 24 vahvistetaan säännöt työntekijöiden oikeuksien suojelemiseksi rakenneuudistusprosesseissa. Kansallisten viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten on noudatettava näitä sääntöjä. Näiden direktiivien täytäntöönpanon ja sen valvonnan parantamiseksi voitaisiin harkita erityisiä yksityiskohtaisia sääntöjä. Investoinnit julkisten työvoimapalvelujen nykyaikaistamiseen muun muassa elpymis- ja palautumistukivälineen ja koheesiorahastojen tukikelpoisten toimenpiteiden avulla voivat myös lisätä niiden valmiuksia kohdata suurempi työttömyys pandemian jälkeen ja tukea tehokkaasti työntekijöiden lisääntyvää siirtymistä eri alojen välillä.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä nuoriin ja matalan osaamistason työntekijöihin, jotka ovat alttiimpia työmarkkinoiden vaihteluille. He tarvitsevat lisätukea, koska monet heistä työskentelivät aloilla, joihin pandemia vaikutti eniten, kuten matkailualalla; toisilla oli opintojen päättämisen jälkeen vähemmän mahdollisuuksia päästä ensimmäistä kertaa työmarkkinoille; ja toisten oli keskeytettävä opintonsa, eivätkä he suorittaneet tutkintoaan suunnitellusti. Vahvistettu nuorisotakuu 25 tarjoaa ohjausta kohti vakaata integroitumista työmarkkinoille ja keskittyy laadukkaaseen työllisyyteen. Tätä tuetaan Next Generation EU ‑elpymisvälineen ja monivuotisen rahoituskehyksen avulla pääasiassa Euroopan sosiaalirahasto plussan (ESR+) kautta ja elpymis- ja palautumistukivälineestä tukikelpoisille toimenpiteille myönnettävällä tuella. Komissio toistaa jäsenvaltioille antamansa kehotuksen osoittaa vähintään 22 miljardia euroa nuorisotyöllisyystukeen. 26 Harjoittelut mahdollistavat käytännön kokemuksen ja ensikäden tiedon saamisen. Ne helpottavat nuorten pääsyä työmarkkinoille. Tämä tavoite voidaan kuitenkin saavuttaa vain, jos harjoittelu on laadukasta ja siinä noudatetaan oikeudenmukaisia työoloja.

Työllisyyden ja työntekijöiden tukeminen ei voi onnistua ilman yritysten ja yrittäjien tukemista. Elinvoimainen teollisuus on edelleen keskeinen osa Euroopan tulevaa vaurautta ja keskeinen uusien työpaikkojen lähde. Euroopan teollisuus työllistää noin 35 miljoonaa ihmistä, ja siihen liittyviä työpaikkoja on miljoonia. Maaliskuussa 2020 käynnistetyllä uudella teollisuusstrategialla 27 ja kiertotaloutta koskevalla toimintasuunnitelmalla 28 komissio on luonut perustan teollisuuspolitiikalle, joka edistää innovatiivisia ja kilpailukykyisiä teollisuuden ekosysteemejä. Tavoitteet eivät ole muuttuneet, ja elpymistä on nopeutettava. Strategiaa päivitetään, jotta varmistetaan edelleen Euroopan kilpailuetu ja häiriönsietokyky ja jotta teollisuus voi edistää vihreää ja digitaalista siirtymää. 

Myös pienillä ja keskisuurilla yrityksillä (pk-yrityksillä) on keskeinen rooli työllistävässä elpymisessä. 29 Juuri ennen pandemiaa 50 prosenttia pk-yrityksistä, joiden palveluksessa oli vähintään 10 työntekijää, oli palkannut lisää työntekijöitä kolmen edellisen vuoden aikana, ja 44 prosenttia pk-yrityksistä aikoi lisätä työntekijöidensä määrää. Innovointeja toteuttaneet yritykset palkkasivat muita todennäköisemmin lisää työntekijöitä. Pk-yritysten hallitseman palvelualan osuus EU:n bruttokansantuotteesta (BKT) ja työllisyydestä on noin 70 prosenttia, ja näin ollen se luo suurimman osan uusista työpaikoista. Esimerkkinä mainittakoon sosiaali- ja terveysala, jonka kasvupotentiaaliksi arvioidaan 8 miljoonaa työpaikkaa seuraavien 10 vuoden aikana. Naiset ovat yliedustettuina tässä työvoiman osassa ja tekevät sekä virallista että epävirallista (ja palkatonta) hoitotyötä. Pandemia iski erityisesti pieniin yrityksiin ja itsenäisiin ammatinharjoittajiin, jotka ovat kohdanneet vakavia vaikeuksia yrittäessään jatkaa toimintaansa. Pk-yritysten ja yrittäjyyden, myös naisyrittäjyyden, tukemista on siksi ensiarvoisen tärkeää vahvistaa, jotta yrittäjiä voidaan auttaa rakentamaan toimintansa uudelleen ja jotta innovatiivisia startup-yrityksiä voidaan auttaa menestymään EU:n elpymisen aikana.

Myös yhteisötalous tuo uusia mahdollisuuksia luomalla työpaikkoja ja vastaamalla keskeisiin yhteiskunnallisiin haasteisiin monilla aloilla, usein sosiaalisen innovoinnin kautta. Yhteisötalouden palkkatyön osuus kokonaistyövoimasta vaihtelee jäsenvaltiosta riippuen alle yhdestä prosentista kymmeneen prosenttiin, mikä paljastaa merkittävän taloudellisen potentiaalin, joka on vielä hyödyntämättä.

Työtä koskevien normien sovittaminen työn tulevaisuuteen

EU:n työolot kuuluvat maailman parhaisiin. EU:n lainsäädännössä asetetaan vähimmäisvaatimukset työoloille, työajalle, työterveydelle ja ‑turvallisuudelle sekä henkilöiden tasa-arvoiselle kohtelulle sukupuolesta, etnisestä alkuperästä tai rodusta, vammaisuudesta, uskonnosta tai vakaumuksesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta. Lisäksi siinä taataan liikkuvassa työssä olevien työntekijöiden yhdenvertainen kohtelu kansallisten työntekijöiden kanssa, kun kyseessä ovat työhönpääsy, työolot ja kaikki muut sosiaaliset ja verotukselliset edut. Työelämä on kuitenkin pysyvässä muutoksessa erityisesti digitalisaation vuoksi. Työn organisoinnin ja työsuhteiden uusia muotoja kehittyy, ja ne tuovat uusia mahdollisuuksia ja haasteita. Täystyöllisyyden saavuttaminen edellyttää paitsi työmarkkinoille osallistumisen merkittävää lisäämistä myös asianmukaisia työoloja, jotka tukevat laadukkaita työpaikkoja. Tämä on työnantajien keskeinen vastuualue. Verotusta olisi siirrettävä työn verotuksesta muihin lähteisiin, jotka tukevat paremmin työllisyyttä ja ovat ilmasto- ja ympäristötavoitteiden mukaisia, ja samalla olisi suojeltava verotuloja riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseksi.

Ensimmäisenä käsiteltävä haaste on työssäkäyvien köyhyys ja eriarvoisuus. EU:n työmarkkinoilla on yhä enemmän pienen palkan ja matalan osaamistason ammatteja, ja perinteiset työehtosopimusneuvottelujen rakenteet heikentyvät joissakin maissa. Eurofound seuraa näitä suuntauksia ja toimittaa edelleen näyttöä työmarkkinasuhteiden ja palkkojen kehityksestä kaikkialla EU:ssa, mukaan lukien toimeentuloon riittävät palkat ja itsenäisten ammatinharjoittajien palkkiot.

Sen varmistaminen, että työstä saa riittävän palkan, on olennaisen tärkeää, jotta työntekijöille ja heidän perheilleen voidaan taata asianmukaiset työ- ja elinolot ja jotta voidaan rakentaa oikeudenmukaisia ja selviytymiskykyisiä talouksia ja tukea osallistavaa kasvua. Riittäviä vähimmäispalkkoja koskevien vähimmäisvaatimusten varmistamiseksi kaikkialla EU:ssa ja samalla työehtosopimusneuvottelujen tukemiseksi komissio esitti lokakuussa 2020 ehdotuksen direktiiviksi riittävistä vähimmäispalkoista 31 kansallisia perinteitä ja työmarkkinaosapuolten riippumattomuutta kunnioittaen.

Toinen merkittävä nouseva trendi on työntekijän ja itsenäisen ammatinharjoittajan välisen perinteisen rajan hämärtyminen sekä itsenäisten ammatinharjoittajien lisääntyvä heterogeenisyys. Esimerkkinä mainittakoon lisääntynyt määrä haavoittuvassa asemassa olevia itsenäisiä ammatinharjoittajia, jotka työskentelevät alustojen kautta ja toimivat epävarmoissa olosuhteissa. Pandemia on korostanut tätä lähettien kohdalla, erityisesti kun otetaan huomioon heidän mahdollisuutensa sosiaaliturvaan ja heidän terveys- ja turvallisuusriskinsä. Siksi komissio kerää näyttöä erityisesti alustojen kautta työskentelevien henkilöiden työoloista. SEUT-sopimuksen 154 artiklan mukaisesti komissio käynnisti helmikuussa 2021 työmarkkinaosapuolten kuulemisen EU:n toimien mahdollisesta suunnasta. 32 Kesäkuussa 2020 komissio käynnisti myös aloitteen 33 sen varmistamiseksi, että EU:n kilpailulainsäädäntö ei estä työolojen parantamista työehtosopimusten avulla sitä tarvitsevien itsenäisten ammatinharjoittajien osalta.

Työpaikkojen nopeutettu digitalisointi tuo esiin myös valvontaan, tietojen käyttöön ja algoritmisten hallintatyökalujen käyttöön liittyviä kysymyksiä. Tekoälyjärjestelmiä käytetään usein rekrytoinnin ohjaamiseen, työmäärän seurantaan, palkkauksen määrittämiseen, työurien hallintaan tai prosessien tehokkuuden lisäämiseen sekä vaarallisten työtehtävien suorittamiseen. Algoritmista päätöksentekoa koskeviin haasteisiin, erityisesti vääristyneisiin tietoihin perustuviin päätöksiin, syrjintään ja avoimuuden puutteeseen liittyviin riskeihin, puuttuminen voi parantaa luottamusta tekoälyyn perustuviin järjestelmiin, edistää niiden käyttöönottoa ja suojella perusoikeuksia.

Etätyöstä on pandemian vuoksi tullut monelle tavallista, ja se pysyy todennäköisesti yleisenä myös pitkällä aikavälillä. Mahdollisuus työskennellä missä tahansa milloin tahansa on ollut ratkaisevaa liiketoiminnan jatkuvuuden kannalta. Etätyö tarjoaa mahdollisuuksia synergiaan ja tehokkuuteen työ- ja yksityiselämän tasapainottamisessa: työmatkojen ja väsymyksen vähentyminen sekä ammatti- ja yksityiselämän joustavampi organisointi voivat johtaa tuottavuuden kasvuun ja tuottaa myönteisen vihreän vaikutuksen. Samalla yleistynyt etätyö herättää tarpeen pohtia muun muassa sopimusperusteisen työajan rajoja sekä työn ja henkilökohtaisen elämän tasapainoa.

Sekä digitalisaatio että etätyö edellyttävät laajaa poliittista keskustelua kaikkien asiaankuuluvien sidosryhmien, erityisesti työmarkkinaosapuolten, kanssa. Eri elinkeinoaloja edustavat työmarkkinaosapuolet allekirjoittivat kesäkuussa 2020 digitalisaatiota koskevan itsenäisen puitesopimuksen 34 , johon sisältyy yksityiskohtaiset säännöt tavoitettavissa ja tavoittamattomissa olemisesta. Euroopan parlamentti hyväksyi 21. tammikuuta 2021 päätöslauselman 35 , jonka perustana on valiokunta-aloitteinen lainsäädäntömietintö oikeudesta olla tavoittamattomissa. Päätöslauselmassa komissiota kehotetaan esittämään ehdotus direktiiviksi vähimmäisvaatimuksista ja ‑edellytyksistä sen varmistamiseksi, että työntekijät voivat käyttää oikeuttaan olla tavoittamattomissa. Päätöslauselmassa korostetaan myös sitä olennaista roolia, joka työmarkkinaosapuolilla on sellaisten toimenpiteiden määrittämisessä ja täytäntöönpanossa, jotka koskevat oikeutta olla tavoittamattomissa ja oikean tasapainon löytämistä digitalisaation työpaikoille tuomien mahdollisuuksien hyödyntämisen ja sen tuomien vaikeuksien voittamisen välillä. Tätä varten päätöslauselmassa suositellaan ensimmäisenä toimena, että työmarkkinaosapuolet toteuttavat täytäntöönpanotoimia kolmen vuoden kuluessa.

Kuten komission poliittisissa suuntaviivoissa todetaan, komissio on sitoutunut vastaamaan Euroopan parlamentin valiokunta-aloitteisiin päätöslauselmiin SEUT-sopimuksen 225 artiklan nojalla lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävällä säädöksellä täysin suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteita ja paremman sääntelyn periaatetta noudattaen. Oikeutta olla tavoittamattomissa koskevan komission säädösehdotuksen osalta on SEUT-sopimuksen 154 artiklan mukaisesti kuultava EU:n työmarkkinaosapuolia, jotka voivat päättää toimia sopimusten avulla.

Komissio kehottaa työmarkkinaosapuolia etsimään yhteisesti sovittuja ratkaisuja haasteisiin, jotka liittyvät etätyöhön, digitalisaatioon ja oikeuteen olla tavoittamattomissa. Komissio arvioi nykyisiä käytäntöjä ja sääntöjä, jotka liittyvät oikeuteen olla tavoittamattomissa, ja tukee ennakoivasti työmarkkinaosapuolia niiden pyrkimyksissä helpottaa keskusteluja ja parhaiden käytäntöjen tunnistamista. Tuleva työaikadirektiivin 36 täytäntöönpanoa koskeva kertomus tarjoaa myös mahdollisuuden pohtia etätyön vaikutuksia työaikaan.

Työterveyden ja ‑turvallisuuden normit uudenlaisessa työelämässä

Työterveyden ja ‑turvallisuuden normien parantaminen on olennaisen tärkeää työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi, mutta se hyödyttää myös työn tuottavuutta, työllisyyttä ja taloutta yleisesti. Työtapaturmat ja työperäiset sairaudet pienentävät BKT:tä vuosittain arviolta noin 3,3 prosenttia EU:ssa. Euroopan työterveyden ja ‑turvallisuuden politiikkakehys ja säännöt ovat parantaneet työoloja merkittävästi viime vuosikymmenen aikana. Kuolemaan johtaneiden työtapaturmien määrä on laskenut lähes 30 prosenttia.

Nopeiden teknologisten ja yhteiskunnallisten muutosten vuoksi EU:n työterveyden ja ‑turvallisuuden strategiakehystä on päivitettävä. Pandemia on osoittanut, että asianmukaiset terveys- ja turvallisuustoimenpiteet ovat välttämättömiä. Digitalisaation kiihtyminen muuttaa työympäristön käsitettä, työn luonnetta ja sisältöä, työaikajärjestelyjä ja työsuhteita. Tässä yhteydessä psykososiaaliset ja organisatoriset riskitekijät voivat lisätä työhön liittyvää stressiä, heikkoa mielenterveyttä sekä ergonomisia ja turvallisuusriskejä. Tämä on erityisen haastavaa mikroyrityksissä ja pk-yrityksissä.

Terveellisten ja turvallisten työympäristöjen varmistaminen on siksi erittäin tärkeää työntekijöiden suojelemiseksi, tuottavuuden ylläpitämiseksi ja talouden kestävän elpymisen mahdollistamiseksi. EU:n uudessa työterveyden ja ‑turvallisuuden strategiakehyksessä asetetaan keskeiset periaatteet ja tavoitteet jäsenvaltioiden, työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien koordinoidulle toiminnalle työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden parantamiseksi.

Työvoiman liikkuvuus

Liikkuvuudella on keskeinen asema Euroopan yhdentymisessä. Komissio on ehdottanut viime vuosina kunnianhimoista ohjelmaa oikeudenmukaista työvoiman liikkuvuutta varten. Se sisältää EURES-portaalin 38 uudistuksen, työntekijöiden lähettämistä koskevien sääntöjen 39 uudelleentarkastelun, sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevien sääntöjen 40 tarkistamisen, maantieliikenteen liikkuvissa tehtävissä toimivia henkilöitä (myös kuljettajien lähettämistä) koskevat toimintapoliittisen ohjeet 41 ja uudet sosiaaliset säännöt 42 , pimeän työn torjunnan ja Euroopan työviranomaisen (ELA) 43 perustamisen. Nyt keskitytään näiden sääntöjen täysimääräiseen täytäntöönpanoon ja sen valvontaan. Komissio tukee yhdessä Euroopan työviranomaisen kanssa kansallisia viranomaisia ja työsuojeluviranomaisia esimerkiksi kehittämällä valmiuksia ja antamalla tietoa oikeuksista ja velvollisuuksista ulkomailla työskenneltäessä.

Covid-19-pandemia on tuonut esiin monien liikkuvassa työssä olevien työntekijöiden, myös kausityöntekijöiden, epävarmat työolot. Heidän oikeuksiensa ja työolojensa suojeleminen ja parantaminen ja samalla sen mahdollistaminen, että työvoiman liikkuvuus toimii saumattomasti yritysten ja hallintotahojen kannalta, on olennaisen tärkeää sisämarkkinoiden toimivuuden kannalta. Komissio esitti toimenpiteitä sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanon ja sen valvonnan parantamiseksi, myös työvoiman liikkuvuuden osalta, pitkän aikavälin toimintasuunnitelmassaan 44 . Komissio antoi suuntaviivat työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta 45 ja kausityöntekijöistä 46 EU:ssa covid-19-epidemian yhteydessä. Jatkotoimena kerätään parhaillaan näyttöä vuokratyön käytöstä erityisesti rajat ylittävän työn yhteydessä. Sen perusteella komissio voi arvioida EU:n tason lainsäädäntötoimien tai muiden toimien tarvetta, erityisesti vuokratyödirektiivin 47 mahdollista tarkistamista.

3.2 Osaaminen ja tasa-arvo

Investoiminen osaamiseen ja koulutukseen uusien mahdollisuuksien avaamiseksi kaikille

Osaava työvoima on vauraan vihreän ja digitaalisen talouden moottori, jonka voimanlähteenä toimivat innovatiiviset ideat ja tuotteet sekä teknologinen kehitys. Koulutusjärjestelmät ovat avainasemassa luotaessa perusta elinikäiselle oppimiselle, työllistettävyydelle ja yhteiskuntaan osallistumiselle. Investointeja oppimiseen on jatkettava, koska opitun häviämisellä on kielteisiä pitkän aikavälin vaikutuksia tuottavuuteen ja BKT:n kasvuun.

Vihreä ja digitaalinen siirtymä voimistavat tarvetta investoida jatkuvasti koulutusjärjestelmiin. Peruskoulutus, varhaiskasvatus mukaan lukien, muodostaa pohjan nopeasti muuttuvissa yhteiskunnissa tarvittavien perus- ja monialaisten taitojen kehittämiselle. Siihen perustuvat myös myöhempi oppiminen ja taitojen kehittäminen. Yksi tärkeä menestystekijä sen varmistamisessa, että niin lapsilla, nuorilla kuin aikuisillakin on mahdollisuus nykyaikaiseen koulutukseen, on itse koulujen ja ammatillisten koulutuskeskusten modernisointi. Ympäristökestävyyteen kasvattaminen alkaa varhaisessa iässä. Komissio aikoo ehdottaa neuvoston suositusta 48 , jossa kehotettaisiin sisällyttämään luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemeihin liittyvien asioiden käsittely osaksi koulutusta. Lisäksi elpymis- ja palautumistukivälineen alaisilla vihreän kehityksen ohjelman lippulaivahankkeilla, kuten ”Energiantuotannon tehostaminen”, ”Kunnostaminen” ja ”Lataus ja tankkaus”, tuetaan uudenlaisen vihreän osaamisen hankkimista ja avataan uusia vihreään teknologiaan liittyviä työllistymismahdollisuuksia.

Lisäksi Digitaalisen koulutuksen vuosien 2021–2027 toimintasuunnitelmalla 49 ja tulevan Euroopan digitaalisen koulutuksen keskuksen avulla pyritään tukemaan tehokkaan digitaalisen koulutuksen ekosysteemin kehittämistä Euroopassa ja parantamaan digitaalisia taitoja ja osaamista, jotta digitalisaatiossa on sijaa kaikille. Näiden tavoitteiden merkitys korostui entisestään covid-19-kriisin aikana, kun muita heikommista lähtökohdista tulevilla lapsilla ja nuorilla oli suuria esteitä verkko-opiskeluun osallistumisessa ja opintojensa jatkamisessa.

Korkeakoulut ja ammatillinen koulutus varmistavat, että nykyisellä ja tulevalla työvoimalla on asianmukainen osaamistaso, jotta se voi antaa oman panoksensa elpymiseen. Eurooppalaisella koulutusalueella, vuoden 2020 osaamisohjelmalla 50 , digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelmalla sekä kestävää kilpailukykyä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja selviytymiskykyä tukevasta ammatillisesta koulutuksesta annetulla neuvoston suosituksella 51 tuetaan jäsenvaltioita näihin haasteisiin vastaamisessa. Eurooppalainen tutkimusalue toimii myös Euroopan kilpailukyvyn ja kestävyyden perustana, mikä auttaa avaamaan mahdollisuuksia innovoinnin avulla. 52  

Jotta voidaan saavuttaa vuoden 2030 osaamistavoite, jonka mukaan 60 prosenttia aikuisista osallistuu oppimiseen joka vuosi, tarvitaan jatkuvia julkisia ja yksityisiä investointeja, joilla voidaan helpottaa työikäisten koulutusmahdollisuuksia. EU:n lisärahoituksen tarjoamat mahdollisuudet ovat ennennäkemättömät. ESR+ 53 , jonka talousarvio on 88 miljardia euroa 54 , on jatkossakin tärkeä osaamisen ja koulutuksen rahoituslähde, ja Erasmus+ 55 , jonka talousarvio on yli 26 miljardia euroa 56 , edistää osaamisen kehittämistä ja investointeja koulutusjärjestelmiin, erityisesti Eurooppa-yliopistojen ja ammatillisen huippuosaamisen keskusten kaltaisiin hankkeisiin. Jäsenvaltiot hyötyvät myös Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) tuesta koulutusinfrastruktuurille ja opetusvälineille sekä teknisen tuen välineestä 57 , jonka tuella laaditaan osallistavia strategioita aikuisten täydennys- ja uudelleenkoulutusta varten, suunnitellaan sertifiointi- ja validointijärjestelmiä sekä edistetään oppimisen jatkuvuutta ja ammatillisen koulutuksen tarjoajien välistä liikkuvuutta.

Koulutukseen tehtäviä investointeja ja uudistuksia voidaan rahoittaa myös elpymis- ja palautumistukivälineestä, kuten esitetään uudelleen- ja täydennyskoulutusta koskevassa komission lippulaivahankkeessa sekä tämän toimintasuunnitelman kanssa samanaikaisesti annettavassa komission suosituksessa tehokkaasta työllisyyden aktiivituesta (EASE-järjestelmä). Lisäksi on kannustettava sekä suuria että pieniä yrityksiä tekemään uusia yksityisiä investointeja. Marraskuussa 2020 julkistettu osaamissopimus 58 on osa uutta osaamisohjelmaa. Se on eri alueet, alat ja arvoketjut kattava yhteinen sitoutumismalli yrityksille, jotka ovat sitoutuneet kehittämään työvoimansa osaamista. Koulutukseen tehtäviä investointeja käsittelevä asiantuntijaryhmä tukee jäsenvaltioita tehokkaan ja vaikuttavan rahoituksen suunnittelussa.

Jos yksilöille halutaan antaa mahdollisuus osallistua oppimiseen koko elämänsä ja uransa ajan, myös politiikkaa on tarkasteltava uudelleen. Kuten vuoden 2020 osaamisohjelmassa todetaan, oikeus yksilöllisiin oppimistileihin voi auttaa eurooppalaisia vaikuttamaan uraansa ja samalla avata koulutukseen osallistumista varten tarvittavat rahoituskeinot. Hyvin suunniteltuihin laatukehyksiin sekä ohjauksen ja osaamisen validointiin yhdistettynä niillä voi olla tärkeä rooli. Mikrotutkintojen kaltaisilla innovatiivisilla välineillä voidaan mahdollistaa joustavat oppimispolut ja tukea työntekijöitä työssään tai ammatillisissa siirtymissä. Koulutuksen voimakkaampi painottaminen työmarkkinaosapuolten välisissä työehtosopimuksissa voi parantaa laadukkaiden koulutusmahdollisuuksien saatavuutta työpaikalla, myös oppisopimuskoulutuksessa.

Euroopan elpyminen edellyttää myös uusien osaajien houkuttelemista. Euroopan ikääntyvä ja vähenevä väestö aiheuttaa rakenteellisia paineita työmarkkinoille, ja osaamisesta on pulaa eri alueilla ja eri aloilla. Kuten uudessa muuttoliike- ja turvapaikkasopimuksessa 59 todetaan, komissio pyrkii varmistamaan, että EU:n oikeudellisella maahanmuuttokehyksellä hyödytetään eurooppalaisia yhteiskuntia ja talouksia houkuttelemalla osaajia ja helpottamalla EU:n tarvitsemien eri osaamistason työntekijöiden maahanpääsyä sekä kolmansien maiden työntekijöiden liikkuvuutta EU:ssa. Kotouttamista ja osallisuutta koskevalla toimintaohjelmalla 60 edistetään muun muassa maahanmuuttajataustaisten henkilöiden työllistymismahdollisuuksia ja heidän osaamisensa tunnistamista.

Tasa-arvon unionin luominen

Yhteiskuntamme ja taloutemme monimuotoisuus on vahvuus. Sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä on kielletty EU:ssa. Yhdenvertainen kohtelu ja tasa-arvoiset mahdollisuudet edellyttävät tehokasta, asianmukaisesti täytäntöön pantua ja ajantasaista oikeudellista kehystä. Komissio valmistelee parhaillaan yhteistä kertomusta yhdenvertaista kohtelua työssä koskevan direktiivin 62 ja rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumatonta yhdenvertaista kohtelua koskevan direktiivin 63 soveltamisesta määrittääkseen kummankin direktiivin täytäntöönpanoon liittyvät parhaat käytännöt sekä tärkeimmät tulevat haasteet, ja tekee mahdollisesti lainsäädäntöehdotuksia puutteiden korjaamiseksi. Komissio on myös esittänyt tasa-arvon unionia koskevia kunnianhimoisia strategioita, joilla luodaan synergioita yhtäläisten mahdollisuuksien luomiseksi kaikille. 64  

Stereotypioiden ja syrjinnän torjuminen työssä, koulutuksessa, sosiaaliturvassa, asumisessa ja terveydenhuollossa edellyttää päättäväisiä toimia kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, myös työmarkkinaosapuolilta, kansallisilta tasa-arvoelimiltä, yrityksiltä ja kansalaisyhteiskunnalta. Toimia voidaan tukea EU:n varoista, kuten ESR+:sta, EAKR:stä, Luova Eurooppa ‑ohjelmasta ja Erasmus-ohjelmasta. Kansalaisten, tasa-arvon, perusoikeuksien ja arvojen ohjelman talousarvo on yhteensä yli 1,55 miljardia euroa. Ohjelmalla edistetään sukupuolten tasa-arvoa sekä kaikkien yhdenvertaista kohtelua ja yhtäläisiä oikeuksia demokraattisempien, monipuolisempien ja avoimempien yhteiskuntien edistämiseksi. 65  

Erityisen kiireesti toimia tarvitaan sukupuoleen perustuvien stereotypioiden ja syrjinnän torjumiseksi. Viime vuosikymmenellä saavutetusta edistyksestä huolimatta naisten työllisyysaste ja palkkataso ovat edelleen jäljessä miesten vastaavista. Naiset ovat edelleen vakavasti aliedustettuina päättäjinä, erityisesti ylimmän johdon tehtävissä ja yritysten hallituksissa. Vuosia 2020–2025 koskevan sukupuolten tasa-arvostrategian 66 täytäntöönpanolla EU jatkaa sukupuoleen perustuvan väkivallan ja sukupuolistereotypioiden torjuntaa sekä naisten päätöksentekoon osallistumisen lisäämiseen ja sukupuolten välisten erojen kaventamiseen tähtäävää työtä työmarkkinoilla sekä palkka- ja eläkekysymyksissä. Komissio pyrkii edelleen saamaan hyväksytyksi vuonna 2012 tehdyn direktiiviehdotuksen naisten osuudesta yritysten johtokunnissa 67 . Tämän toimintasuunnitelman ohella komissio ehdottaa direktiiviä, jolla tiukennetaan miesten ja naisten samaa palkkaa samasta tai samanarvoisesta työstä koskevan periaatteen soveltamista palkkauksen avoimuutta koskevien toimenpiteiden ja täytäntöönpanomekanismien avulla. 68 Komissio kartoittaa myös parhaita käytäntöjä, joilla eläkejärjestelmissä voidaan huolehtia eläkeoikeuksien toteutumisesta hoitovelvoitteisiin liittyvien urakatkojen aikana, ja edistää parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden, työmarkkinaosapuolten ja eläkealan sidosryhmien välillä.

Työn ja yksityiselämän yhteensovittamista voidaan helpottaa asianmukaisilla toimilla. Palkallisen vapaan tarjoamisella voi olla myönteinen vaikutus erityisesti naisten työllisyysasteeseen, ja se voi osaltaan pienentää sukupuolten työllisyyseroa. Tässä yhteydessä merkitystä on myös vanhempainetuuksien tasolla ja malleilla sekä mahdollisuudella jakaa vapaat tasapuolisesti miesten ja naisten kesken. Työ- ja yksityiselämän tasapainottamista koskevan direktiivin 69 mukaisesti EU aikoo jatkossakin edistää hoivavastuun ja työhön liittyvien velvollisuuksien tasa-arvoista jakamista.

Kohtuuhintaisen ja laadukkaan varhaiskasvatuksen saatavuudella sekä laadukkaalla pitkäaikaishoidolla on vahva myönteinen vaikutus vanhempien ja erityisesti naisten työllisyystilanteeseen, ja ne ovat merkittävä sukupuolten palkka- ja eläke-eroja määrittävä tekijä. EU on keskimäärin saavuttanut vuonna 2002 asetetut Barcelonan tavoitteet, joiden mukaan varhaiskasvatukseen tulisi osallistua alle 3-vuotiaista lapsista 33 prosenttia (EU27:ssä osuus vuonna 2019oli 35,5 prosenttia) ja yli 3-vuotiaista mutta alle esikouluikäisistä 90 prosenttia (EU27:ssä osuus vuonna 2019 oli 90 prosenttia). Tavoitteisiin on kuitenkin vielä matkaa monissa jäsenvaltioissa, jotka eivät ole saavuttaneet vaadittuja tasoja varsinkaan pienituloisissa kotitalouksissa asuvien tai kaikkein pienimpien lasten osalta. Barcelonan tavoitteiden tarkistamisella pyritään nostamaan etenkin heikoimmin suoriutuvien jäsenvaltioiden tasoa ja siten parantamaan naisten osallistumista työmarkkinoille.

Vammaisilla henkilöillä on merkittäviä esteitä koulutuksessa, työllisyydessä, sosiaaliturvassa, asumisessa ja terveydenhuollossa. Euroopan vammaisstrategian 2010–2020 arviointi 70 osoittaa, että EU on edistänyt merkittävästi vammaisten henkilöiden esteettömyyttä ja oikeuksia. Terveydenhuollon, työllisyyden, koulutuksen ja osaamisen kaltaisilla aloilla edistyminen on kuitenkin ollut vähäisempää tai epätasaisempaa. Vammaisstrategian arvioinnin pohjalta ja yhtäläisten mahdollisuuksien lisäämiseksi EU:ssa komissio hyväksyi yhdessä tämän toimintasuunnitelman kanssa vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan uuden strategian vuosiksi 2021–2030 71 vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen tavoitteiden mukaisesti.

3.3Sosiaalinen suojelu ja sosiaalinen osallisuus

Ihmisarvoinen elämä

Sosiaalisen osallisuuden edistäminen ja köyhyyden torjuminen ovat eurooppalaisen elämäntapamme keskeisiä arvoja. Vaikka köyhyys on vähentynyt viime vuosikymmenen aikana, eriarvoisuudessa suuntaus ei ole ollut samanlainen. Heikoimmassa asemassa olevien suhteellinen tulotilanne ei ole parantunut. Pandemia pahentaa olemassa olevaa eriarvoisuutta, mikä nostaa esiin mahdollisia puutteita sosiaalisen suojelun riittävyydessä ja kattavuudessa. Jotta päästäisiin vuodelle 2030 asetettuun tavoitteeseen vähentää köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien henkilöiden määrää vähintään 15 miljoonalla, yhdennetty lähestymistapa on olennaisen tärkeä, jotta voidaan vastata tarpeisiin kaikissa elämänvaiheissa ja pureutua köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen perimmäisiin syihin.

Sukupolvelta toiselle välittyvän huono-osaisuuden kierteen katkaiseminen alkaa lapsiin tehtävistä investoinneista, joilla voidaan pienentää eroja huono-osaisten ja paremmassa asemassa olevien lasten välillä keskeisten palvelujen saatavuuden osalta, edistää kaikkien lasten yhtäläisiä mahdollisuuksia EU:ssa ja ehkäistä köyhien perheiden lasten riskiä joutua köyhyysuhan alle myös aikuisina. Tätä varten tarvitaan kohdennettuja kansallisia toimenpiteitä ja investointeja lasten köyhyyden, eriarvoisuuden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi. Komissio tukee jäsenvaltioita näissä toimissa poliittisella ohjauksella, muun muassa maakohtaisilla suosituksilla, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan lujittamiseksi, sosiaalipalveluihin ja sosiaaliseen infrastruktuuriin investoimiseksi sekä EU:n rahoituksen hyödyntämiseksi mahdollisimman tehokkaasti. Myös Eurooppalaisen koulutusalueen 75 uudella ”Tie koulumenestykseen” ‑aloitteella autetaan osaltaan rikkomaan koulutustason ja suoriutumisen sekä sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen taustan välistä sidosta.

Vähimmäistoimeentulojärjestelmät ovat välttämättömiä sen varmistamiseksi, ettei ketään jätetä jälkeen. Vaikka kaikissa jäsenvaltioissa on käytössä jokin vähimmäistoimeentulojärjestelmä, niissä on huomattavaa vaihtelua riittävyyden, kattavuuden, hyödyntämistason ja aktiivisiin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin nivoutumisen osalta sekä yhteiskuntaan osallistumisen mahdollistavien tavaroiden ja palvelujen, myös sosiaalipalvelujen, saatavuuden osalta. Monissa tapauksissa tukikelpoisuusperusteita ja etuuksien tasoa olisi nykyaikaistettava.

Kohtuuhintaisten asuntojen saatavuus on kasvava huolenaihe monissa jäsenvaltioissa, monilla alueilla ja monissa kaupungeissa. Asunnottomuus lisääntyy useimmissa jäsenvaltioissa. Vaikka asunnottomuuden poistamiseen tähtäävän politiikan onnistuminen edellyttää räätälöityä paikallista tai alueellista lähestymistapaa, monet sidosryhmät ovat vaatineet 76 eurooppalaista ponnistusta asunnottomuuden poistamiseksi kaikkialla EU:ssa vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi energiaköyhyydestä kärsii lähes 34 miljoonaa eurooppalaista, joilla ei ole varaa pitää kotiaan lämpimänä, mikä saattaa tarkoittaa, että monien perheiden ei ole mahdollista saada kohtuuhintaista ja laadukasta asuntoa. Euroopan vihreän kehityksen ohjelman täytäntöönpano, mikä tapahtuu rakennusten perusparannusaaltoa koskevan aloitteen 77 , energiaköyhyyttä koskevan komission suosituksen 78 , energiatehokkuusdirektiivin 79 tulevan tarkistuksen ja EU:n energiaköyhyyden seurantakeskuksen paikallisille toimille antaman ohjauksen ja ohjeiden 80 avulla, auttaa osaltaan lieventämään energiaköyhyyttä ja parantamaan asumisen laatua erityisesti keski- ja pienituloisten kotitalouksien osalta.

Riittävän laadukkaiden peruspalvelujen, kuten vesihuollon, jätevesihuollon, terveydenhuollon, energian, liikenteen, rahoituspalvelujen ja digitaalisen viestinnän, tosiasiallinen saatavuus on avainasemassa sosiaalisen ja taloudellisen osallisuuden varmistamisessa. Nämä palvelut voivat myös olla tärkeä työpaikkojen lähde. Palvelujen saatavuutta voivat kuitenkin vaikeuttaa tulot, ikä, alueellinen eriarvoisuus tai infrastruktuurin puute. Investoinnit vihreisiin, digitaalisiin ja sosiaalisiin infrastruktuureihin, myös EU:n koheesiopolitiikan avulla, auttavat ehkäisemään ja torjumaan alueellista eriytymistä ja parantamaan laadukkaiden peruspalvelujen saatavuutta. Yleishyödyllisiä palveluja koskevilla alakohtaisilla EU:n politiikoilla ja sääntelykehyksillä, joihin kuuluvat kuluttajansuojatoimenpiteet, julkisia hankintoja koskevat käytännöt ja palvelujen vähimmäistarjontaa koskevat velvoitteet, on tuettava edelleen jäsenvaltioiden toimia ja edistettävä perustavaroiden ja ‑palvelujen saatavuutta ja esteettömyyttä. Komissio analysoi parhaillaan tarvetta tarkistaa yleistä ryhmäpoikkeusasetusta 81 ja yleistä taloudellista etua koskevista palveluista laadittua opasta.

Terveydenhuollon edistäminen ja hoidon varmistaminen

Terveydenhuolto- ja pitkäaikaishoitojärjestelmiin on kohdistunut pandemian aikana huomattavaa rasitusta, mikä on lisännyt jo olemassa olevia haasteita, kuten terveydenhuollon jonotusaikojen pidentymistä, rakenteellista henkilöstöpulaa ja terveyserojen kasvua. Terveydenhuoltojärjestelmien uudistuksia ja investointeja järjestelmiin tarvitaan, jotta voidaan lisätä järjestelmien kriisinsietokykyä ja valmiuksia selviytyä nykyisistä ja tulevista kriiseistä, vahvistaa perusterveydenhuoltoa ja mielenterveyshoitoa sekä parantaa laadukkaan terveydenhuollon saatavuutta kaikille ja vähentää sosiaalista, alueellista ja taloudellista eriarvoisuutta terveydenhuollossa. Komissio tukee jäsenvaltioita näissä toimissa tarjoamalla näyttöön perustuvaa tietoa ja jakamalla parhaita käytäntöjä terveydenhuoltojärjestelmien vahvistamiseksi.

Euroopan terveysunionia koskevassa komission tiedonannossa 82 käsitellään EU:n terveydenhuoltojärjestelmien muutosjoustavuutta, saavutettavuutta ja tehokkuutta. Toimilla parannetaan jäsenvaltioiden kykyä valmistautua ja vastata yhdessä tuleviin terveyskriiseihin ja varmistetaan, että lääkinnällisiä tarvikkeita on saatavilla ja että ne ovat kohtuuhintaisia ja innovatiivisia. Komissio aikoo myös toteuttaa toimenpiteitä, joilla pannaan täytäntöön Euroopan lääkestrategia 83 ja syöväntorjuntaa koskeva eurooppalainen suunnitelma 84 . Uudet tilasto- ja seurantavälineet voivat myös auttaa kartoittamaan paremmin terveyseroja ja korostaa potilaiden näkökulmaa, ja niiden tavoitteena on parantaa heikoimmassa asemassa olevien mahdollisuuksia saada terveyspalveluita.

Myös pitkäaikaishoitojärjestelmien häiriönsietokykyä koetellaan. Hoitopalvelujen kysynnän odotetaan kasvavan ikääntyvässä yhteiskunnassa, ja hoidon laatunormien puute sekä vajaus laadukkaiden palvelujen saatavuudessa muun muassa maaseutualueilla ovat vakava huolenaihe monissa jäsenvaltioissa. Keväällä 2021 julkaistavassa komission ja sosiaalisen suojelun komitean yhteisessä kertomuksessa kartoitetaan, miten kansalliset järjestelmät vastaavat näihin haasteisiin, ja mainitaan aloja, joilla tarvitaan vielä lisätoimia, jotta varmistetaan laadukkaan ja kohtuuhintaisen pitkäaikaishoidon yhtäläinen saatavuus kaikkialla unionissa. Ikääntymistä koskevalla vihreällä kirjalla 85 käynnistettiin kuuleminen sellaisten alojen tunnistamiseksi, joilla EU:n toimet voivat tuoda eniten lisäarvoa. Pitkäaikaishoidon uudistukset ja siihen tehtävät investoinnit tarjoavat mahdollisuuden lisätä sukupolvien välistä solidaarisuutta, luoda työpaikkoja, rakentaa turvallisempia työ- ja elinympäristöjä ja laajentaa laadukkaiden palvelujen tarjontaa.

Sosiaalisen suojelun mukauttaminen uudenlaisen maailman tarpeisiin

Pandemian aikana monet jäsenvaltiot ovat laajentaneet sosiaalista suojelua kattamaan myös ryhmiä, jotka eivät aiemmin kuuluneet sosiaalisen suojelun piiriin. Nämä poikkeukselliset toimenpiteet voivat toimia inspiraation lähteenä rakenneuudistuksille, joilla parannetaan työttömien, epätyypillisissä työsuhteissa olevien ja itsenäisten ammatinharjoittajien suojelua ja varmistetaan uudistusten kestävä rahoitus sosiaalisen suojelun saatavuudesta vuonna 2019 annetun neuvoston suosituksen 86 mukaisesti.

Sosiaalisen suojelun rahoitusta ja erityisesti rahoitusmalleja, joilla mahdollistetaan jatkuva solidaarisuus sukupolvien välillä ja sisällä, on pohdittava edelleen, jotta voidaan varmistaa yhtäläinen ja kestävä sosiaalisen suojelun saatavuus sen piiriin kuuluville ryhmille sekä sosiaaliturvan kattamien riskien osalta. Tässä on kuitenkin otettava huomioon myös se, että sosiaaliturvamaksuista ja työn verotuksesta saatavat tulot saattavat pienentyä työikäisen väestön vähenemisen myötä.

Kansalliset rajat ylittävä sosiaalinen suojelu on hyvin toimivien sisämarkkinoiden edellytys. Digitalisaation helpottamat nykyiset ja uudet työvoiman liikkuvuuden muodot yleisestä rajat ylittävästä etätyöstä eri puolilla EU:ta työskenteleviin digitaalisiin nomadeihin edellyttävät saumatonta vuorovaikutusta liikkuvien työntekijöiden ja hallintojen välillä ja samalla virheiden ja petosten riskin pienentämistä. Innovatiivisilla ratkaisuilla, erityisesti digitaalisilla, voidaan helpottaa kansalaisten fyysistä ja virtuaalista liikkuvuutta, tukea sosiaaliturvaoikeuksien siirrettävyyttä ja hallintojen suorittamaa sosiaaliturvan kattavuuden rajat ylittävää todentamista sekä vastata haasteisiin, joita liittyy ihmisten tunnistamiseen sosiaaliturvan yhteensovittamista varten.

4.Voimien yhdistäminen toimien toteuttamiseksi

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toteuttaminen on EU:n toimielinten, kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan yhteinen poliittinen sitoumus ja vastuu, ja kaikilla osapuolilla on oma tehtävänsä sen toteuttamisessa toimivaltansa mukaisesti. EU tukee näitä toimia kaikilla käytettävissä olevilla välineillä: myöntämällä rahoitusta useiden EU:n rahastojen kautta oikeudenmukaiseen elpymiseen sekä vihreään ja digitaaliseen siirtymään tehtäviin investointeihin; edistämällä kaikkien toimijoiden sitoutumista; ohjaamalla ja koordinoimalla kansallisia talous- ja sosiaalipolitiikkoja talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson kautta; panemalla täytäntöön EU:n lainsäädäntöä; ja hyödyntämällä maailmanlaajuista johtoasemaansa. Komissio kannustaa kaikkia asianomaisia toimijoita hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla käytettävissä olevia välineitä sosiaalisen oikeuksien pilarin täytäntöönpanon nopeuttamiseksi.

Sosiaalialan investointien vapauttaminen EU:n varojen avulla

Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä kaikin tavoin ennennäkemättömässä laajuudessa saataville asetettuja EU:n varoja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin mukaisten uudistusten ja investointien tukemiseksi. EU:n pitkän aikavälin talousarvio vuosiksi 2021–2027 yhdessä Next Generation EU ‑elpymisvälineen kanssa on suurin EU:n talousarviosta koskaan rahoitettu elvytyspaketti. Eurooppaa autetaan toipumaan covid-19-kriisistä ja siirtymään kohti vihreämpää, digitaalisempaa ja sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa kaikkiaan 1,8 biljoonan euron talousarvion turvin.

Uusi keskeinen rahoitusväline on Next Generation EU ‑elpymisvälineen alainen elpymis- ja palautumistukiväline, jonka määrärahat ovat 672,5 miljardia euroa. Kansalliset elpymis- ja palautumissuunnitelmat muodostavat ainutlaatuisen tilaisuuden suunnitella ja rahoittaa investointeja ja uudistuksia, joilla tuetaan sosiaalista ja työllisyyteen keskittyvää elpymistä samalla kun toteutetaan vihreää ja digitaalista siirtymää ja pannaan täytäntöön eurooppalaisen ohjusjakson mukaiset maakohtaiset suositukset. 87 Elpymis- ja palautumistukivälineen kuuden pilarin mukaisesti jäsenvaltioiden on tehtävä yksityiskohtaisesti selkoa siitä, miten niiden kansallisilla suunnitelmilla vahvistetaan kasvupotentiaalia, työpaikkojen luomista ja taloudellista, sosiaalista ja institutionaalista selviytymiskykyä, myös lapsi- ja nuorisopolitiikan avulla, lisätään sukupuolten tasa-arvoa ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia kaikille sekä lievennetään kriisin taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia edistämällä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanoa ja vahvistamalla näin taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja lähentymistä unionissa.

ESR+, jonka määrärahat ovat 88 miljardia euroa, on jatkossakin EU:n tärkein väline sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanon tukemiseen ja EU:n kolmen ehdotetun yleistavoitteen saavuttamiseen. Sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteiden täytäntöönpano ja eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä hyväksytyissä maakohtaisissa suosituksissa yksilöidyt haasteet ovat jäsenvaltioiden ESR+:tä koskevien toimenpideohjelmien perustana. Uuden välineen tavoitteena on, että

·vähintään 25 prosenttia ESR+:n kansallisen tason rahoitusvaroista olisi käytettävä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan. Jäsenvaltioiden, joissa lapsiköyhyys on suurinta, olisi investoitava tästä määrästä vähintään 5 prosenttia toimenpiteisiin, joilla torjutaan lapsiköyhyyttä. Myös kaikkien muiden olisi osoitettava riittävästi varoja tulevan lapsitakuun täytäntöönpanoon. Lisäksi kaikkien jäsenvaltioiden on osoitettava vähintään 3 prosenttia ESR+-osuudestaan aineellisen puutteen torjumiseen;

·nuorisotyöttömyyden torjumiseksi jäsenvaltioiden on varattava vähintään 12,5 prosenttia työelämän tai koulutuksen ulkopuolella oleville nuorille (NEET-nuoret), jos tähän ryhmään kuuluvien suhteellinen osuus on EU:n keskiarvoa suurempi, kun taas kaikkien muiden jäsenvaltioiden on varattava riittävä määrä vahvistetun nuorisotakuun täytäntöön panemiseksi;

·jäsenvaltioiden on osoitettava riittävä summa työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen valmiuksien kehittämiseen, ja tarkoitukseen olisi varattava 0,25 prosenttia ESR+-rahoituksesta, jos jäsenvaltio on saanut alaa koskevan maakohtaisen suosituksen.

Pilarin täytäntöönpanoon on käytettävissä myös muita varoja. EAKR:stä rahoitetaan infrastruktuuria ja laitteita työllisyyden, koulutuksen ja sosiaalipalvelujen aloilla. Oikeudenmukaisen siirtymän rahastosta tuetaan taitojen kehittämistä alueilla, joiden ilmastosiirtymästä aiheutuvat sosioekonomiset haasteet ovat erityisen suuria. Brexit-mukautusvaraus auttaa torjumaan Yhdistyneen kuningaskunnan EU:sta eroamisen kielteisiä taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia. REACT-EU-väline tarjoaa 47,5 miljardia euroa lisärahoitusta vuosina 2021 ja 2022, jotta pandemiaan liittyvistä ensimmäisistä poikkeustoimenpiteistä voidaan siirtyä vaikeuksitta talouden pitkän aikavälin elvytystoimenpiteisiin. Euroopan globalisaatiorahastosta tuetaan edelleen työntekijöitä, jotka ovat menettäneet työnsä rakenneuudistusten vuoksi.

Erasmus+-ohjelmalla saadaan koulutus-, nuoriso- ja urheilualat liikkeelle nopean elpymisen ja tulevan kasvun tueksi ja edistetään sekä vihreää että digitaalista osaamista. Teknisen tuen välineellä parannetaan hallitusten ja julkishallintojen hallinnollisia valmiuksia toteuttaa uudistuksia vuodeksi 2030 asetettujen työllisyyttä, taitoja ja sosiaalista osallisuutta koskevien yleistavoitteiden mukaisesti. InvestEU-ohjelmalla kannustetaan sosiaalisia tavoitteita edistäviin yksityisiin investointeihin erityisen investointi-ikkunan kautta. Siihen sisältyvällä kestävyysarvioinnilla varmistetaan, että ehdotetuilla investoinneilla on sosiaalisia vaikutuksia, ja sillä tuetaan investointeja yhteisötalouteen ja innovointiin, sosiaaliseen infrastruktuuriin ja osaamiseen. Yhteisötalouden hankkeiden näkyvyyttä voidaan edelleen parantaa lisätoimenpiteillä, kuten erityisellä merkintäjärjestelmällä. Horisontti Eurooppa on historian suurin ja kunnianhimoisin tutkimus- ja innovointiohjelma, jolle on sovittu kaikkiaan 94 miljardin euron määrärahoista. Ohjelman tavoitteena on kehittää uutta teknologiaa ja saada aikaan innovatiivisia taloudellisia ja sosiaalisia muutoksia sekä tukea tai mahdollistaa politiikkoja ja investointeja, myös sosiaalisen ja taloudellisen selviytymiskyvyn ja toimenpiteiden kestävyyden vahvistamiseksi. Uudella vuosien 2021–2027 EU4Health-ohjelmalla, jonka määrärahat ovat 5,1 miljardia euroa, parannetaan terveydenhuoltojärjestelmien kriisinsietokykyä, jotta EU olisi varustautunut paremmin tulevaisuutta varten. Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastosta tuetaan maahanmuuttajien kotouttamista ja osallisuutta.

Jäsenvaltioiden olisi rahoitusvarojen kohdentamista suunnitellessaan hyödynnettävä nykyistä enemmän niiden jakaumavaikutusten arviointeja, jotta uudistusten ja investointien vaikutukset eri ryhmien tuloihin voidaan ottaa paremmin huomioon ja avoimuutta talousarvioiden ja toimien sosiaalisista vaikutuksista lisätään. Kansalliset viranomaiset voivat ottaa käytännön yleiseen käyttöön, ja sillä voidaan täydentää komission toimia, joilla kannustetaan julkisen taloudenpidon laadun parantamiseen, avoimeen ja oikeudenmukaisempaan verotukseen sekä sosiaalisesti kestäviin investointeihin ja rahoitukseen.

Julkisten varojen ohella myös kestävän rahoituksen kehittämisellä on keskeinen tehtävä siinä, että tarvittavat yksityiset varat saadaan käyttöön kestävien tavoitteiden saavuttamiseksi. EU on saanut liikkeelle yksityiset investoinnit ilmastoneutraaliin, resurssitehokkaaseen ja kiertotalouteen perustuvaan EU:hun siirtymiseksi. Hyvä esimerkki tästä on EU:n ensimmäisten sosiaalivaikutteisten joukkovelkakirjalainojen onnistunut liikkeeseenlasku SURE-välineen lainojen rahoittamiseksi. Yksityisten ja sosiaalisesti kestävien investointien on myös oltava keskeisessä asemassa oikeudenmukaisessa elpymisessä. EU:n kestävyysluokitusjärjestelmän mahdollinen laajentaminen tarjoaisi yrityksille ja sijoittajille luotettavan mittariston ja yhteisen kielen sosiaalisesti kestävän toiminnan tunnistamiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi sosiaalisilla rahoitusmarkkinoilla. Laajentamisen soveltamisalaa ja sen tuottamia mahdollisuuksia tutkitaan ja arvioidaan. Kun yritykset parantavat julkista raportointiaan sosiaalisista kysymyksistä, tämän uskotaan helpottavan investointien suuntaamista sosiaalisilta vaikutuksiltaan myönteiseen taloudelliseen toimintaan. Yritysraportoinnin laadun parantaminen myös lisää yritysten vastuuta sosiaalisista ja kestävyyteen liittyvistä vaikutuksista.

Voimien yhdistäminen

Kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistuminen on olennaisen tärkeää, jotta sitoutuminen sosiaalisten oikeuksien pilariin voidaan varmistaa. Tältä osin johdonmukainen ja kattava koordinointi kansallisella tasolla on ratkaisevan tärkeää, ja sillä voi olla merkittävä vaikutus kaikkien asiaankuuluvien kansallisten toimijoiden ponnistelujen yhdistämisessä. Komissio jatkaa EU:n tason tapahtumien järjestämistä, jotta voidaan arvioida saavutettua edistystä ja asettaa tavoitteet EU:n tason toimille. Kaikkien asiaankuuluvien toimijoiden olisi järjestettävä viestintä- ja osallistamistoimia tietoisuuden lisäämiseksi sosiaalisten oikeuksien pilarista ja sosiaalisten oikeuksien edistämiseksi Euroopassa, jotta voidaan osallistaa kansalaiset ja kaikki, jotka työskentelevät suoraan pilarin periaatteiden täytäntöönpanon hyväksi.

Myös työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vahvistaminen kansallisella ja EU:n tasolla on tärkeää. Työmarkkinaosapuolilla on tärkeä rooli pandemian vaikutusten lieventämisessä, elpymisen ylläpitämisessä ja työmarkkinoiden tulevien muutosten hallinnassa. Työehtosopimusneuvottelujen kattavuuden tukeminen sekä työmarkkinaosapuolten jäsenmäärän ja edustuksen pienentymisen estäminen edellyttävät lisätoimia. Tämän toimintasuunnitelman valmisteluvaiheessa työmarkkinaosapuolet eri puolilta Eurooppaa korostivat tarvetta tukea työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua kansallisella tasolla muun muassa vahvistamalla niiden osallistumista asiaa koskevan politiikan laatimiseen ja parantamalla valmiuksia sekä laajentamalla toimintaa koskemaan uusia aloja, nuoria ja alustojen kautta työskenteleviä henkilöitä.

Koordinoinnin ja seurannan vahvistaminen

Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla talouspolitiikan eurooppalaista ohjausjaksoa, joka muodostaa vakiintuneen kehyksen talous-, työllisyys- ja sosiaalialan uudistusten ja investointien koordinoinnille tavalla, jossa ihmisiin ja heidän hyvinvointiinsa nostetaan etusijalle. Sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteet on vuodesta 2018 lähtien valtavirtaistettu kattamaan koko talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Jäsenvaltioiden olisi raportoitava sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanosta kansallisissa uudistusohjelmissaan. Vuotuisessa kestävän kasvun strategiassa määriteltyihin ympäristökestävyyden, tuottavuuden, oikeudenmukaisuuden ja makrotalouden vakauden neljään ulottuvuuteen perustuvissa maakohtaisissa suosituksissa annetaan jatkossakin ohjeita sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteiden täytäntöönpanemiseksi kansallisella tasolla esimerkiksi näihin aihealueisiin liittyvän EU:n rahoituksen avulla. Kuten edellä mainittiin, EU:n yleistavoitteet auttavat ohjaamaan kansallisia ja alueellisia politiikkoja ja uudistuksia työllisyyden, osaamisen ja sosiaaliasioiden aloilla. Tulevina vuosina eurooppalainen ohjausjakso mahdollistaa myös elpymis- ja palautumissuunnitelmien täytäntöönpanon koordinoidun seurannan.

Komissio ehdottaa eurooppalaisen ohjausjakson keskeisenä seurantavälineenä toimivan sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun tarkistamista siten, että se kattaa sosiaalisten oikeuksien pilarin laajemmin. Nykyisten indikaattoreiden integroiminen ja ajantasaistaminen edistää yleistavoitteiden ohella sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteiden saavuttamisessa tapahtuneen edistyksen kattavampaa seurantaa ja tässä toimintasuunnitelmassa ehdotettujen poliittisten toimien täytäntöönpanon valvontaa. Myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin liittyvän sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun päivittämistä koskeva ehdotus on tämän toimintasuunnitelman liitteessä 2 (ehdotuksen analyyttinen perusta on kuvattu tähän toimintasuunnitelmaan liittyvässä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa). Laajentumisprosessissa mukana olevissa maissa päivitettyä sosiaali-indikaattoreiden tulostaulua käytetään talouden uudistusohjelmaan liittyvässä prosessissa sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanon edistymisen seurantaan edellyttäen, että tarvittavat tiedot ovat käytettävissä.

Yhteisessä työllisyyskertomuksessa painopiste on aiheeseen liittyvissä sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteissa, ja siinä tarkastellaan syvällisemmin niiden täytäntöönpanoa EU-tasolla ja kansallisella tasolla tarkistetun sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun pohjalta. Jäsenvaltioita kehotetaan raportoimaan kansallisissa uudistusohjelmissaan säännöllisesti täytäntöönpanosta ja puutteiden korjaamiseksi suunnitelluista poliittisista aloitteista.

Sosiaalitilastojen ajantasaisuutta parannetaan myös edelleen hiljattain hyväksytyn eurooppalaista sosiaalisen suojelun integroitua tilastointijärjestelmää koskevan puiteasetuksen 91 mukaisesti samalla kun myös köyhyyttä ja eriarvoisuutta koskevien ennakkoarvioiden ajantasaisuutta kehitetään. Komissio kannustaa edelleen jäsenvaltioita parantamaan rodun tai etnisen alkuperän mukaan luokiteltujen tietojen keräämistä EU:n rasismintorjunnan toimintasuunnitelman mukaisesti. Komissio jatkaa myös yhteistyössä muiden EU:n toimielinten kanssa sellaisten luotettavien ja kansainvälisesti vertailukelpoisten indikaattoreiden parantamista ja kehittämistä, joilla mitataan ja seurataan ihmisten hyvinvointia unionissa, ottaen huomioon maakohtaiset olosuhteet ja muiden kansainvälisten toimijoiden tekemä työ.

EU:n sosiaalilainsäädännön täytäntöönpano ja soveltaminen

EU:n sosiaalialan sääntökirjalla ei ole vaikutusta, jos sen täytäntöönpano epäonnistuu. Tämän toimintasuunnitelman tueksi järjestetyn kuulemisen osallistujista monet korostivat EU:n nykyisen työ- ja sosiaalilainsäädännön paremman täytäntöönpanon ja soveltamisen merkitystä. Tiiviimpi ja säännöllisempi vuoropuhelu jäsenvaltioiden kanssa voi helpottaa EU:n säädösten saattamista hyvissä ajoin osaksi kansallista lainsäädäntöä ja parantaa niiden täytäntöönpanon laatua, ja sen avulla voidaan välttää tarve turvautua myöhemmin rikkomusmenettelyihin. Samalla komissio pyrkii tehostamaan toimiaan siinä tapauksessa, että jäsenvaltiot eivät täytä EU:n lainsäädännön mukaisia velvoitteitaan.

EU vastuullisena globaalina johtajana

Sosiaalisten oikeuksien pilari ohjaa EU:n kansainvälistä toimintaa sosiaalialalla ja auttaa siten vahvistamaan EU:n roolia vastuullisena globaalina johtajana. Komissio pyrkii luomaan maailmanlaajuisesti tasapuoliset toimintaedellytykset, joissa kilpailuetua ei hankita kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kustannuksella. Yhtäältä EU ja/tai sen jäsenvaltiot tukevat kansainvälisiä normeja, joihin EU:n toimintaympäristönä oleva monenvälinen järjestelmä perustuu. Toisaalta taas sosiaalisten oikeuksien pilarilla ohjataan EU:n kahdenvälisiä suhteita ulkoisten kumppaneiden, kuten naapuruus- ja laajentumisalueiden kumppaneiden, kanssa, ja siinä määritellään tiukat sosiaalialan normit, joita EU puolustaa.

Länsi-Balkanin maiden kanssa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanon edistämiseksi 92 ja jäsenvaltioiden ja Länsi-Balkanin maiden välisen sosiaalisen kuilun poistamiseksi käytävän vuoropuhelun lujittaminen edellyttää, että ehdokasmaat ja mahdolliset ehdokasmaat otetaan tarvittaessa mukaan aiheeseen liittyviin toimiin, foorumeihin, työryhmiin ja kokouksiin. Liittymistä valmisteleva tukiväline (IPA) III tarjoaa lisärahoitusta inhimillisen pääoman kehittämiseen ja lippulaivahankkeen, jolla toteutetaan nuorisotakuujärjestelmiä, joiden tarkoituksena on puuttua alueen suureen NEET-nuorten määrään. 93

EU jatkaa ihmisarvoisen työn ja sosiaalisen osallisuuden edistämistä maailmanlaajuisesti tekemällä yhteistyötä kumppanimaiden kanssa erityisesti Kansainvälisessä työjärjestössä (ILO) sekä kauppa- ja kehityspolitiikkansa, kestävien hankintojen ja rahoituksen sekä yritysten avoimuusvaatimusten ja kestävää hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevien vaatimusten avulla. Ihmisoikeuksia ja ihmisarvoista työtä maailmanlaajuisissa toimitusketjuissa koskevissa neuvoston päätelmissä esitetyn pyynnön 94 mukaisesti komissio käsittelee pandemian torjuntaan liittyvän kansainvälisen toiminnan sosiaalista ulottuvuutta, ilmastonmuutosta, uusia teknologioita ja YK:n Agenda 2030 ‑toimintaohjelmaa 95 . G7- ja G20-maiden foorumeiden jäsenenä EU edistää kestävää ja osallistavaa talouden elpymistä, joka hyödyttäisi kaikkia ihmisiä kaikissa maissa.

5.Jatkotoimet

Tässä toimintasuunnitelmassa esitetään EU:n tason toimia Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanon jatkamiseksi, jotta voidaan rakentaa vahvempi sosiaalinen Eurooppa oikeudenmukaisia siirtymiä ja elpymistä varten. Jos EU:n kansalaisten on määrä kyetä hyödyntämään kaikkia sosiaalisten oikeuksien pilariin perustuvia oikeuksiaan sekä pilarin periaatteita, tarvitaan pääasiassa kansallisia, alueellisia ja paikallisia toimia. Komissio kehottaa jäsenvaltioita, työmarkkinaosapuolia ja muita toimijoita, kuten alue- ja paikallisviranomaisia sekä kansalaisyhteiskunnan järjestöjä asettamaan sosiaalisten oikeuksien pilarissa esitetyt tiukat sosiaalialan normit keskeiselle sijalle investoinneissaan ja uudistuksissaan, joilla pyritään elvyttämään taloutta covid-19-pandemian jälkeen. Yhteinen tavoitteemme on investoida nykyisiin ja tuleviin eurooppalaisiin sukupolviin, jotta niihin kuuluvat ihmiset, kuten koko Eurooppa, voivat menestyä sosiaalisen innovoinnin ja monimuotoisuuden avulla silloinkin, kun maailma muuttuu ja vastoinkäymiset vaivaavat.

Neuvoston puheenjohtajana toimiva Portugali järjestää 7.–8. toukokuuta 2021 sosiaalialan huippukokouksen Portossa. Huippukokous tarjoaa mahdollisuuden uudistaa korkeimmalla poliittisella tasolla sitoutuminen tavoitteeseen, jonka mukaan ihmisten on oltava etusijalla Euroopan elpymisessä ja sen jälkeen. 

Tämän toimintasuunnitelman täytäntöönpanon tukemiseksi komissio kehottaa EU:n toimielimiä, kansallisia parlamentteja, työmarkkinaosapuolia ja kansalaisyhteiskuntaa järjestämään säännöllisesti yhteisiä poliittisia keskusteluja, joissa arvioidaan edistystä tavoitteessa eli vahvan sosiaalisen Euroopan synnyttämisessä vuoteen 2030 mennessä.

Komissio tarkastelee toimintasuunnitelmaa uudelleen vuonna 2025. Uudelleentarkastelu tarjoaa perustan EU:n tason jatkotoimille, joilla pyritään vuodeksi 2030 asetettujen EU:n tavoitteiden saavuttamiseen.

(1) Kuten vuotuisessa kestävän kasvun strategiassa 2021 (COM(2020) 575 final) todetaan.

(2) COM(2020) 493 final, 9.9.2020.

(3) Sosiaaliasioita koskeva erityiseurobarometri 509, maaliskuu 2021.

(4) Euroopan unionista tehty sopimus ja Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus 2016/2020-03-01, vrt. 3 artikla ja 9 artikla.

(5) Eurooppa-neuvosto, 20. kesäkuuta 2019, EU:n uusi strateginen ohjelma 2019–2024.

(6)  COM(2020) 14 final, 14.1.2020.

(7) Kuulemisen tulokset esitetään tähän tiedonantoon liitetyssä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa (SWD 2021) 46).

(8)  Nämä toimet kuvataan oheisessa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa (SWD(2021) 46) ja tämän tiedonannon liitteessä 1.

(9)   http://www.oecd.org/coronavirus/policy-responses/what-is-the-impact-of-the-covid-19-pandemic-onimmigrants-and-their-children-e7cbb7de

(10)   Vuoden 2018 PISA-tutkimuksen mukaan joka viidennellä eurooppalaisella nuorella on yhä vajavaiset taidot lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä.

(11) Yhdistyneet kansakunnat, 21. lokakuuta 2015, A/RES/70/1 – Kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030.

(12)   https://ec.europa.eu/info/publications/adopted-mff-legal-acts_en  

(13)   https://ec.europa.eu/info/strategy/recovery-plan-europe_en#nextgenerationeu .

(14) Asetus (EU) 2021/241, annettu 12. helmikuuta 2021.

(15) COM(2020) 274 final, 1.7.2020.

(16)  Neuvoston suositus C 417/01, annettu 24. marraskuuta 2020.

(17) Neuvoston päätöslauselma 2021/C 66/01, annettu 22. helmikuuta 2021.

(18) Lisätään ennusteita koskevat tiedot, ks. tämän tiedonannon liitteenä olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa (SWD(2021) 46) oleva yleiskatsaus.

(19)   https://ec.europa.eu/social/BlobServlet?docId=20980&langId=en .

(20)  Ks. tämän tiedonannon liitteenä olevassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa (SWD(2021) 46) oleva yleiskatsaus ja tiedonannon liite 1.

(21)  Neuvoston asetus (EU) 2020/672, annettu 19. toukokuuta 2020.

(22) C(2021) 1372, 4. maaliskuuta 2021.

(23)   https://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=782&langId=fi

(24) Direktiivit 98/59/EY, 2001/23/EY, 2002/14/EY, 2009/38/EY ja 2001/86 EY.

(25) Neuvoston suositus (C 372/01), annettu 30. lokakuuta 2020.

(26)  COM(2020) 276 final, 1.7.2020.

(27) COM(2020) 102 final, 10.3.2020.

(28) COM(2020) 98 final, 11.3.2020.

(29)  COM(2020) 103 final, 10.3.2020.

(30)   https://ec.europa.eu/growth/industry/policy/dialogue-expert-advice_en

(31) COM(2020) 682, 28.10.2020.

(32) C(2021) 1127 final, 24.2.2021.

(33)    https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/en/IP_20_1237 ja https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/en/mex_21_23  

(34)   https://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=521&langId=en&agreementId=5665

(35)   https://www.europarl.europa.eu/doceo/document/TA-9-2021-0021_FI.pdf  

(36) Direktiivi 2003/88/EY, annettu 18. marraskuuta 2003.

(37) 17. joulukuuta 2020 käynnistetyn työmarkkinaosapuolten kuulemisen jälkeen (C(2020) 8944 final).

(38)   EURES-portaali .  

(39) Direktiivi (EU) 2018/957, annettu 28. kesäkuuta 2018.

(40) COM(2016) 815 final, 14.12.2016.

(41) COM(2020) 789, 9.12.2020.

(42) Asetus (EU) 2020/1054, annettu 15. heinäkuuta 2020.

(43) Asetus (EU) 2019/1149, annettu 20. kesäkuuta 2019.

(44) COM(2020) 94 final, 3.3.2020.

(45) 2020/C 102 I/03, 30.3.2020.

(46) C(2020) 4813 final, 16.7.2020.

(47) Direktiivi 2008/104/EY, annettu 19. marraskuuta 2008.

(48) COM(2020) 625 final, 30.9.2020.

(49) Digitaalisen koulutuksen toimintasuunnitelma 2021–2027.

(50) COM(2020) 274 final, 1.7.2020.

(51) Neuvoston suositus (C 417/01), annettu 24. marraskuuta 2020.

(52)  COM(2020) 628 final, 30.9.2020.

(53)   https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/fi/IP_21_225  

(54) Vuoden 2018 hintoina.

(55)   https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/fi/IP_20_2317  

(56) Talousarvio 24,5 miljardia euroa käypinä hintoina ja 1,7 miljardin euron lisäys vuoden 2018 hintoina.

(57) Neuvoston asetus (EU) 2021/240, annettu 10. helmikuuta 2021.

(58)   https://ec.europa.eu/social/main.jsp?catId=1517&langId=fi  

(59) COM(2020) 609 final, 23.9.2020.

(60) COM(2020) 758 final, 24.11.2020.

(61) Neuvoston suositus ST/9010/2018/INIT, annettu 22. toukokuuta 2018; neuvoston suositus ST/9009/2018/INIT, annettu 22. toukokuuta 2018; neuvoston suositus ST/9015/2019/INIT, annettu 22. toukokuuta 2019.

(62)  Neuvoston direktiivi 2000/78/EY, annettu 27. marraskuuta 2000.

(63)  Neuvoston direktiivi 2000/43/EY, annettu 29. kesäkuuta 2000.

(64) EU:n rasismintorjunnan toimintasuunnitelma 2020–2025 (COM(2020) 565 final), 18.9.2020. Romanien tasa-arvoa, osallisuutta ja osallistumista koskeva EU:n strategiakehys vuosiksi 2020–2030 (COM(2020) 620 final), 7.10.2020. Kotouttamista ja osallisuutta koskeva toimintasuunnitelma 2021–2027 (COM(2020) 758 final), 24.11.2020. Tasa-arvon unioni: hlbtiq-henkilöiden tasa-arvoa koskeva strategia 2020–2025 (COM(2020) 698 final), 12.11.2020.

(65)   https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/en/mex_20_2491 .

(66) COM(2020) 152 final, 5.3.2020.

(67) COM(2012) 614 final, 14.11.2012.

(68) COM(2021) 93, 4.3.2021.

(69) Direktiivi (EU) 2019/1158, annettu 20. kesäkuuta 2019.

(70) SWD(2020) 289, 20.11.2020.

(71) COM(2021) 101, 3.3.2021.

(72) COM(2008) 426 final, 2.7.2008.

(73) COM(2020) 621 final, 7.7.2020.

(74) Neuvoston suositus 2019/C 189/02, annettu 22. toukokuuta 2019.

(75) COM(2020) 625 final, 6.5.2020.

(76)  Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. marraskuuta 2020 asunnottomuuden vähentämisestä Euroopan unionissa (2020/2802(RSP)).

(77) COM(2020) 662 final, 17.9.2020.

(78) Komission suositus (EU) 2020/1563, annettu 14.10.2020. 

(79) Direktiivi 2012/27/EU, annettu 25. lokakuuta 2012.

(80)   https://www.energypoverty.eu/  

(81) Komission asetus (EU) N:o 651/2014, annettu 17. kesäkuuta 2014. 

(82)  COM(2020) 724 final, 11.11.2020.

(83) COM(2020) 761 final, 25.11.2020.

(84) COM(2021) 44 final, 3.2.2021.

(85) COM(2021) 50 final, 27.1.2021.

(86) Neuvoston suositus (2019/C 387/01), annettu 8. marraskuuta 2019.

(87)   https://ec.europa.eu/info/business-economy-euro/recovery-coronavirus/recovery-and-resilience-facility_en#documents  

(88) Asetus (EU) 2020/852, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2020.

(89) Direktiivi 2014/95/EU, annettu 22. lokakuuta 2014.

(90)  Ks. myös työllisyysasioista ja sosiaalisista oikeuksista vastaavan komission jäsenen erityisneuvonantajan Andrea Nahlesin kertomus: https://ec.europa.eu/social/main.jsp?langId=en&catId=89&furtherNews=yes&newsId=9916  

(91) Neuvoston asetus (EU) 2019/1700, annettu 10. lokakuuta 2019.

(92) COM(2020) 14 final, 14.1.2020.

(93) COM(2020) 641 final, 6.10.2020.

(94) 13512/20, 1.12.2020.

(95) COM(2006) 249 final, 25.5.2006.

EUROOPAN KOMISSIO

Bryssel 4.3.2021

COM(2021) 102 final

LIITTEET

asiakirjaan

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskeva toimintasuunnitelma

{SWD(2021) 46 final}

LIITE 1:

KOMISSION KESKEISET TOIMET

LIITE 2:

TARKISTETTU SOSIAALI-INDIKAATTOREIDEN TULOSTAULU

** Uusi indikaattori verrattuna tulostaulun nykyiseen versioon (sulkeissa kehys, jossa sitä käytetään tällä hetkellä)

Huom. Sosiaali-indikaattoreiden tulostaulun indikaattoreita eritellään tarvittaessa ikäryhmän, sukupuolen, synnyinmaan ja vammaisaseman perusteella analyysin täydentämiseksi.