Statistics Explained

Archive:Pellolta pöytään – katsaus tilastoihin


Tiedot poimittu huhtikuussa 2020.

Seuraava suunniteltu päivitys: heinäkuu 2022.


This Statistics Explained article has been archived on 26 July 2021.


Highlights

EU:ssa 10,3 miljoonaa maatilaa viljelee 156,7:ää miljoonaa hehtaaria maata.

Noin 280 000 yritystä eri puolilla EU:ta valmistaa elintarvikkeita ja juomia.

EU:ssa noin 920 000 yritystä on elintarvikkeiden ja juomien tukku- ja vähittäismyyjiä.

Elintarvikeketjun rakenne, valitut indikaattorit, EU-27, 2017
(%)
Lähde: Eurostat


Tässä artikkelissa tarkastellaan tilastojen valossa maatiloilta ja merestä saatavien raaka-aineiden vaiheita jalostuksen ja jakelun kautta pöytiimme päätyviksi elintarvikkeiksi ja juomiksi. Ne ovat elintarvikeketjun keskeisiä lenkkejä ja muodostavat olennaisen osan Euroopan unionin pitkän aikavälin Pellolta pöytään -strategiaa Farm to Fork strategy (englanniksi).

Artikkelissa luodaan katsaus pellolta pöytään ketjun neljään keskeiseen vaiheeseen. Siinä keskitytään erityisesti Pellolta pöytään strategiaan liittyviin ketjun päävaiheisiin. Se ei kata tärkeitä ketjun alkupään toimintoja eikä maatiloille olennaista liiketoimintaa, kuten maataloustyökalujen ja koneiden sekä rehun, lannoitteiden ja torjunta-aineiden kaltaisten tuotantopanosten valmistajia ja toimittajia.

Analyysissä korostetaan myös ketjun alttiutta covid-19-pandemian kaltaisille häiriöille. Tavaroiden keruu ja toimitus vaiheesta toiseen ovat olennaisia ketjun kattavan toiminnan kannalta. Jokaisessa ketjun keskeisessä vaiheessa voi ilmetä häiriöitä, kuten kausityöntekijöiden puutetta sadonkorjuun aikana, häiriöitä tuotteita maatiloilta jalostajille (mukaan lukien teurastamot ja meijerit) tai valmistajilta vähittäismyyjille toimittavien kuljetusverkostojen toiminnassa ja ravintoloiden ja baarien sulkemisia. Covid-19-pandemian vaikutuksia ei voida selvittää tässä artikkelissa. Pandemian mahdollisia vaikutuksia eri aloihin käsitellään erillisissä uusissa teksteissä.

Full article

Tilatuotantovaihe

Maatalous on kasvinviljelyyn ja karjankasvatukseen perustuvaa toimintaa, jossa luotetaan erityisesti maaperän erilaisiin luonnollisiin biologisiin prosesseihin. Se vastaa syömämme ruoan ja monien juomien keskeisten perusraaka-aineiden tuotannosta. Maataloudessa käytetään erilaisia resursseja näiden maataloustuotteiden sekä maatalouspalvelujen tuottamiseen.

Monet näistä tuotantopanoksista ja resursseista ovat peräisin tuotantoketjun aiemman vaiheen toiminnasta ja liiketoimista, joita ei käsitellä tässä tarkemmin. Maataloustuottajat ostavat koneita, siemeniä, lannoitteita, torjunta-aineita ja muita maatalousraaka-aineiden tuottamisessa tarvittavia tuotantopanoksia. Tuotantoketjun varhaisvaiheen yritykset ovat riippuvaisia maanviljelystä samoin kuin maanviljely niistä.

Kun tutustuu näiden resurssien käyttömäärään ja siihen, mitä tietyillä resurssien yhdistelmillä tuotetaan, saa käsityksen siitä, miten EU:n maatalous pystyy vastaamaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelman haasteisiin.

Maatilat ja maatalousmaa

Euroopan unionin (EU) 27 jäsenvaltiossa oli vuonna 2016 (viimeisin vuosi, jolta rakennetietoja on saatavilla (englanniksi)) 10,3 miljoonaa maatilaa, jotka viljelivät 156,7:ää miljoonaa hehtaaria maata. Kolmannes (33,3 prosenttia) EU:n maatiloista sijaitsi Romaniassa ja yhteensä neljännes Puolassa (13,7 prosenttia) ja Italiassa (11,1 prosenttia).

Suurin osa (96,3 prosenttia) EU:n maatiloista on perhetiloja – tarkempia tietoja on tässä artikkelissa (englanniksi). EU:ssa useimmat maatilat ovat pieniä; kaksi kolmesta (66,6 prosenttia) oli kooltaan alle 5 hehtaaria vuonna 2016. Vaikka maatilojen keskikoko EU:ssa oli 15,2 hehtaaria vuonna 2016, vain 17 prosenttia tiloista oli sen kokoisia tai suurempia.

Kuvio 1: Maatilat ja maatalousmaa tilakoon mukaan, EU-27, 2016
(%)
Lähde: Eurostat (ef_m_farmleg)

EU:n maatiloja voidaan luonnehtia joko (i) osaksi osittaisia omavaraistiloja, (ii) pieniksi ja keskisuuriksi maatiloiksi tai (iii) suuriksi maatalousyrityksiksi. EU:n pienimmät 7,0 miljoonaa maatilaa (68,3 prosenttia kaikista maatiloista), joiden taloudellinen koko standardituotoksena (englanniksi) on alle 8 000 euroa vuodessa, tuottivat hieman alle 5 prosenttia EU:n maatalouden kokonaistuotoksesta. Sitä vastoin EU:n 278 000 suurinta maatilaa (vain 2,7 prosenttia kaikista tiloista) tuottivat yli puolet (54,4 prosenttia) maatalouden kokonaistuotoksesta, ja niiden vuotuinen standardituotos oli yli 250 000 euroa vuonna 2016.

EU:n maatiloilla kasvatetaan monenlaisia viljelykasveja ja tuotantoeläimiä. Vuonna 2016 noin puolet (52,9 prosenttia) kaikista maatiloista voitiin luokitella kasvinviljelyyn erikoistuneiksi tiloiksi (englanniksi). Tarkemmin sanottuna vajaa kolmannes (31,7 prosenttia) kaikista maatiloista oli erikoistunut peltoviljelyyn, viidennes (19,3 prosenttia) monivuotisten kasvien viljelyyn ja loput (1,8 prosenttia) puutarhaviljelyyn. Lisätietoja on tässä artikkelissa (englanniksi).

Neljännes (24,5 prosenttia) EU:n maatiloista oli erikoistunut karjankasvatukseen. Eniten tässä ryhmässä oli lampaiden, vuohien ja muiden laiduneläinten kasvatukseen erikoistuneita tiloja (5,7 prosenttia) ja maitotalouteen erikoistuneita tiloja (5,4 prosenttia). Suurin osa muista tiloista oli sekatiloja (21,4 prosenttia). Pientä osaa tiloista ei voitu luokitella.

Kuvio 2: Maatilat erikoistumisen mukaan, EU-27, 2016
(osuus kaikista tiloista, %)
Lähde: Eurostat (ef_m_farmleg)

Vuonna 2016 EU:ssa oli tuotantokäytössä 156,7 miljoonaa hehtaaria maatalousmaata. Vähän yli kaksi kolmasosaa (68,5 prosenttia) EU:ssa käytössä olleesta maatalousmaasta sijaitsi vain kuuden jäsenvaltion alueella: Vuonna 2016 Ranskassa oli maatalouskäytössä 27,8 miljoonaa hehtaaria, Espanjassa 23,2 miljoonaa hehtaaria, Saksassa 16,7 miljoonaa hehtaaria, Puolassa 14,4 miljoonaa hehtaaria, Italiassa 12,6 miljoonaa hehtaaria ja Romaniassa 12,5 miljoonaa hehtaaria maata.

Maatilojen käytössä olevan maatalousmaan osuus oli vuonna 2016 37,2 prosenttia EU-27:n kokonaispinta-alasta. Lisäksi niiden hallinnassa oli 6,4 prosenttia metsäalueista. EU:ssa maataloustuotantoon käytettävästä maasta suurin osa (62,0 prosenttia vuonna 2016) oli viljelysmaata, jota käytettiin lähinnä ihmisten ja eläinten ravinnoksi käytettävien viljelykasvien viljelyyn. Pysyvä nurmi kattoi kolmanneksen (31,2 prosenttia) käytössä olevasta maatalousmaasta, ja sillä kasvatettiin pääasiassa eläinten rehua. Lopulla alueella (5,5 prosenttia) viljeltiin monivuotisia kasveja, kuten hedelmiä, oliiveja ja viinirypäleitä.

Luonnonmukainen maatalous

Luonnonmukaisessa maataloudessa pyritään tuottamaan elintarvikkeita käyttämällä luonnollisia aineita ja menettelyjä. Luonnonmukaista maataloutta koskevat EU:n asetukset muodostavat selkeän rakenteen, jota sovelletaan luonnonmukaisten tuotteiden tuottamiseen koko EU:ssa.

EU:ssa noin neljännesmiljoona maatilaa harjoittaa luonnonmukaista tuotantoa jollakin osa-alueella, ja määrä on kasvussa. Lisätietoja on tässä artikkelissa (englanniksi). EU:ssa oli vuonna 2016 noin 244 000 maatilaa, jotka harjoittivat luonnonmukaista tuotantoa jollakin osa-alueella. Määrä oli noin viidenneksen suurempi kuin vuonna 2013. Kaksi kolmesta (68,2 prosenttia) EU:n maatiloista, jotka harjoittivat luonnonmukaista tuotantoa jollakin osa-alueella, oli täysin luonnonmukaisia vuonna 2016. Jäljellä jäänyt kolmannes harjoitti sekä luonnonmukaista että muuta kuin luonnonmukaista tuotantoa.

Vuonna 2018 luonnonmukainen maatalous kattoi alustavasti 13,0 miljoonaa hehtaaria EU:n maatalousmaasta. Se vastaa arviolta 8,3:a prosenttia käytössä olevan maatalousmaan kokonaismäärästä. Luonnonmukaiseen tuotantoon käytettävän maan kokonaismäärä koostuu siirtymävaiheessa olevista alueista ja sertifioiduista alueista. Ennen kuin alueelle voidaan myöntää luomusertifikaatti, sen on käytävä läpi siirtymäprosessi, joka voi viljelykasvista riippuen kestää 2–3 vuotta.

Vähän yli puolet EU:ssa luonnonmukaiseen tuotantoon käytettävän maan kokonaismäärästä sijaitsi vain neljän jäsenvaltion alueella: Espanjassa (17,3 prosenttia), Ranskassa (15,7 prosenttia), Italiassa (15,1 prosenttia) ja Saksassa (9,4 prosenttia). Yhteenlaskettu osuus (57,5 prosenttia) on suurempi kuin kyseisten neljän jäsenvaltion osuus käytössä olevan maatalousmaan kokonaismäärästä (51,3 prosenttia vuonna 2016).

Kuvio 3: Luonnonmukaiseen tuotantoon käytettävän maan kokonaismäärä (täysin siirtyneet ja siirtymävaiheessa olevat), 2012 ja 2018
(miljoonaa hehtaaria)
Lähde: Eurostat (org_cropar)

Viljelijät

Maatalous on edelleen suuri työllistäjä EU:ssa: kokoaikatyössä laskettuna maatalousalalla työskenteli vuonna 2019 arviolta 8,8 miljoonaa ihmistä. Maatalousalalla (ja metsästyksessä) työskentelevien osuus oli 4,5 prosenttia EU:n kokonaistyöllisyydestä vuonna 2017. Maatalous on erityisen suuri työllistäjä Romaniassa, jossa lähes joka neljäs työskentelee alalla (22,8 prosenttia).

Tyypillinen maatalousyrittäjä on suhteellisen iäkäs mies. Vuonna 2016 EU:n maatalousyrittäjistä oli miehiä seitsemän kymmenestä (71,2 prosenttia), ja suurin osa (57,8 prosenttia) kaikista maatalousyrittäjistä oli vähintään 55-vuotiaita. Vain noin joka kymmenes (10,7 prosenttia) maatalousyrittäjä oli alle 40-vuotias nuori viljelijä. Tämän iäkkäisiin painottuvan ikärakenteen vuoksi politiikassa on tarve tukea maatilojen sukupolvenvaihdosta ja kannustaa uutta viljelijäpolvea.

Kuvio 4: Maatalousyrittäjät ikäluokan ja sukupuolen mukaan, EU-27, 2016
(%)
Lähde: Eurostat (ef_m_farmang)

Iäkkäät maatalousyrittäjät työskentelevät yleensä (taloudelliselta kannalta katsottuna) pienimmillä maatiloilla: neljä viidestä (82,7 prosenttia) vähintään 65-vuotiaasta EU:n maatalousyrittäjästä työskenteli vuonna 2016 omavaraistiloilla ja hyvin pienillä tiloilla, joiden standardituotos oli alle 8 000 euroa vuodessa.

EU:n maatalousyrittäjistä hyvin harvoilla on kattava maatalousalan koulutus. Suurimmalla osalla EU:n maatalousyrittäjistä on vain käytännön kokemusta; vuonna 2016 heidän osuutensa oli seitsemän kymmenestä (68,3 prosenttia). Harvemmalla kuin yhdellä kymmenestä (8,9 prosenttia) maatalousyrittäjästä oli kattava maatalousalan koulutus, ja lopuilla (22,7 prosenttia) oli maatalousalan peruskoulutus.

Tilatuotanto

Mitä EU:n maatiloilla tuotetaan?

Vaikka Keski- ja Pohjois-Euroopassa oli kuivaa ja suuressa osassa Etelä-Eurooppaa märkää satovuonna 2018, EU oli edelleen maailmanlaajuisesti keskeinen viljelykasvien tuottaja. EU:n 27 jäsenvaltiossa tuotettiin 274,3 miljoonaa tonnia viljaa, mikä oli noin 13 prosenttia koko maailman tuotannosta, vaikka se oli 34,0 miljoonaa tonnia vähemmän kuin suhteellinen huippu vuonna 2014. Pääasialliset viljalajit olivat vehnä ja speltti (115,6 miljoonaa tonnia vuonna 2018), jyvämaissi ja maissintähkäsekoitus (69,0 miljoonaa tonnia), ohra (50,2 miljoonaa tonnia), kaura (7,0 miljoonaa tonnia) sekä ruis ja seosvilja (6,5 miljoonaa tonnia). Niitä voidaan käyttää suoraan ihmisten syötäväksi tuleviin elintarvikkeisiin tai eläinten rehuun. Lisäksi niistä voidaan valmistaa monia eri tuotteita, esimerkiksi alkoholia tai kosmetiikkaa.

EU on maailman johtava sokerijuurikkaan tuottaja. Vuonna 2018 EU:ssa tuotettiin 111,9 miljoonaa tonnia sokerijuurikasta, mikä vastaa puolta koko maailman tuotannosta. Kuitenkin vain noin viidennes maailmassa valmistettavasta sokerista tehdään sokerijuurikkaasta, loput sokeriruo’osta. EU tuotti myös 46,8 miljoonaa tonnia perunaa. Sokereita käytetään monenlaisten elintarvikkeiden säilömiseen, makeuttamiseen ja kuorruttamiseen sekä antamaan kuohkeutta ja rakennetta. Niitä käytetään myös terveys- ja kauneudenhoitotuotteissa, kodissa ja puutarhassa sekä teollisuustuotteissa. Perunaa käytetään myös muun muassa monenlaisissa elintarvikkeissa ja alkoholissa, karjan rehuna sekä kastikkeiden suuruksena.

EU:n maatilat tuottivat vuonna 2018 myös paljon muita viljelykasveja, kuten 32,0 miljoonaa tonnia öljysiemeniä, 61,0 miljoonaa tonnia tuoreita vihanneksia (mukaan lukien melonit ja mansikat), 11,1 miljoonaa tonnia sitrushedelmiä, 26,2 miljoonaa tonnia viinirypäleitä, 13,7 miljoonaa tonnia oliiveja ja 27,6 miljoonaa tonnia muita hedelmiä, pähkinöitä ja marjoja.

Viljelykasvien lisäksi EU:n maatiloilla kasvatettiin eläimiä lihan ja maitotuotteiden tuotantoa varten. Vuonna 2018 EU:n maatilat tuottivat eniten myydyistä lihoista 22,9 miljoona tonnia sianlihaa, 13,2 miljoonaa tonnia kanaa ja 6,0 miljoonaa tonnia naudanlihaa. Lisäksi EU:n maatilat tuottivat 156,6 miljoonaa tonnia maitoa, josta 144,8 miljoonaa tonnia kerättiin meijereihin ja 11,8 miljoonaa tonnia käytettiin suoraan maatiloilla.

Kuinka suuri taloudellinen arvo kaikella tällä tuotannolla on? EU-27:n koko maataloustuotannon arvo oli vuonna 2018 arviolta 404,7 miljardia euroa. Se sisältää viljelykasvit, eläimet, maatalouspalvelut sekä sellaiset tavarat ja palvelut, joita ei voida pitää suoranaisesti maatalouteen kuuluvina mutta joita ei voitu arvioida erikseen.

Vuonna 2018 noin puolet (53,0 prosenttia) EU:n maatalousteollisuuden[1] kokonaistuotoksesta saatiin viljelykasveista (214,4 miljardia euroa), joista suurin arvo oli vihanneksilla, puutarhakasveilla ja viljalla. Kaksi viidennestä (38,5 prosenttia) saatiin eläimistä ja eläintuotteista (155,8 miljardia euroa), enimmäkseen pelkästä maidosta ja sioista. Loput (8,5 prosenttia) saatiin maatalouspalveluista (19,5 miljardia euroa) ja niihin kiinteästi kuuluvista muista kuin maatalouspalveluista (15,1 miljardia euroa).

Eri jäsenvaltioiden osuudet olivat hyvin erikokoisia, mikä johtui eroista tuotantomäärissä ja saaduissa hinnoissa sekä viljellyissä kasveissa, kasvatetuissa eläimissä, kerätyissä eläintuotteissa ja tarjotuissa palveluissa. Reilusti yli puolet (59,0 prosenttia) EU:n maatalousteollisuuden kokonaistuotoksen arvosta tuli ”neljältä suurelta” eli Ranskalta (77,2 miljardia euroa), Italialta (56,9 miljardia euroa), Saksalta (52,7 miljardia euroa) ja Espanjalta (52,2 miljardia euroa).

Välituotteina käytettävät tavarat ja palvelut

Mitä tuotantopanoksia viljelijät käyttävät? Tuotannosta aiheutuu kustannuksia, sillä viljelijöiden on ostettava tavaroita ja palveluja, joita he käyttävät tuotantoprosessinsa tuotantopanoksina. Niitä ovat esimerkiksi siemenet, lannoitteet, eläinten rehu ja traktorin polttoaine sekä eläinlääkäripalvelut. Kirjanpidossa näitä tuotantopanoksista aiheutuvia kustannuksia kutsutaan ”välituotekäytöksi”. Vuonna 2018 maatalousteollisuuden välituotekäytöstä aiheutuvat kustannukset olivat koko EU:ssa yhteensä 233,2 miljardia euroa.

Osa kustannuksista liittyy kotieläintalouteen: eläimet tarvitsevat rehua, joka muodosti yli kolmanneksen (37,7 prosenttia) välituotekäytön kustannuksista, sekä eläinlääkäripalveluja (2,6 prosenttia). Osa kustannuksista taas liittyy kasvinviljelyyn: viljelijät tarvitsevat siemeniä ja taimia (5,1 prosenttia kokonaiskustannuksista), ja monet käyttivät kasvinsuojelutuotteita kuten rikkakasvien torjunta-aineita, hyönteistorjunta-aineita ja muita torjunta-aineita (4,8 prosenttia) sekä lannoitteita ja maanparannusaineita (6,6 prosenttia). Muita kustannuksia on kaikilla maatiloilla riippumatta siitä, ovatko ne erikoistuneita vai sekatiloja.

Asiaan liittyvää aineistoa: viljat (englanniksi), sokerijuurikas ja peruna (englanniksi), liha (englanniksi), maito (englanniksi), arvo (englanniksi) ja maatalousteollisuuden tuotos (englanniksi).

Torjunta-aineet ja kivennäislannoitteet

Maataloudessa käytetään runsaasti torjunta-aineita ja kivennäislannoitteita. Vuonna 2018 torjunta-aineiden myynti EU-27:ssä oli noin 360 000 tonnia. Määrä on pysynyt suunnilleen samana vuodesta 2011. Lisätietoja on tässä artikkelissa (englanniksi). Kivennäislannoitteiden, typen (N) ja fosforin (P), käyttö maataloudessa pysyi korkeana vuosina 2007–2018. Vuonna 2018 niitä käytettiin arviolta 11,3 miljoonaa tonnia. Lisätietoja on tässä artikkelissa (englanniksi).

Kuvio 5: Torjunta-aineiden myynti, EU-27, 2011–2018
(tuhatta tonnia)
Lähde: Eurostat (aei_fm_salpest09)

Jos viljelykasvit eivät ime kaikkia maataloudessa käytettyjä ravinteita, ravinteiden käytön katsotaan olevan liiallista ja liittyvän veden saastumisen, ilmastonmuutoksen[2] ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisen kaltaisiin ympäristöongelmiin. Typpitase antaa käsityksen maatalousmaan mahdollisesta typen (N) ylijäämästä (kg N / hehtaari / vuosi). EU-27:n typpitase laski arvioidusta keskiarvosta 51 kg N/hehtaari/vuosi kaudella 2004–2006 arvoon 47 kg N/hehtaari/vuosi kaudella 2013–2015. Lisätietoja on tässä artikkelissa (englanniksi). Vuonna 2014 kivennäislannoitteiden osuus EU:ssa käytetystä typestä oli 45 prosenttia ja lannan osuus 38 prosenttia.

Fosforitasetta tarkastelemalla saadaan käsitys siitä, mikä on maataloudessa käytettävän fosforin, fosforin ympäristöön päätymisen ja maaperän ravinnelähteiden kestävän käytön välinen yhteys. Jatkuva fosforin ylijäämä on merkki mahdollisista ympäristöongelmista, esimerkiksi fosforin huuhtoutumisesta, mikä johtaa juomaveden saastumiseen ja pintavesien rehevöitymiseen. Jatkuva puutos voi heikentää maatalousmaan kestävyyttä resurssina maaperän kasvukunnon heikkenemisen tai liikahyödyntämisen vuoksi, mikä johtaa viljelykasvien tai rehun tuotantoalueiden hedelmällisyyden laskuun. Kaudella 2013–2015 EU:n fosforitase laski kauden 2004–2006 arvosta 3,9 kg / hehtaari / vuosi arvoon 1,2 kg/hehtaari/vuosi. Tämä tarkoittaa, että vaikka fosforia on liikaa, vuotuinen ylijäämä on pienentynyt. Vuosina 2013–2015 ylijäämä oli noin 30 prosenttia siitä, mitä se oli ollut 2000-luvun alussa. Lisätietoja on tässä artikkelissa (englanniksi).

Taloudellinen suorituskyky

Mitä tämä tarkoittaa EU:n maatalousalan taloudellisen suorituskyvyn kannalta? EU:n maatalousteollisuuden bruttoarvonlisäyksellä tarkoitetaan kaiken EU:n maatalouden vuoden 2018 alkutuotannon arvon ja tuotantoprosessissa käytettyjen palvelujen ja tavaroiden kustannusten välistä eroa. Sen arvioitiin olevan 171,5 miljardia euroa vuonna 2018. Tämä voidaan ymmärtää niin, että jokaista tuotantoprosessissa tarvittaviin tavaroihin ja palveluihin käytettyä euroa (niin sanottu välituotekäyttö) kohti maatalousteollisuus synnytti 0,74 euron lisäarvon.

EU:ssa maataloustuotantoa harjoittavat enimmäkseen pienet tilat. Yhteenlaskettuna siitä muodostuu kuitenkin mittava liiketoiminnan ala, vaikka ei otettaisi huomioon sen merkitystä tuotantoketjun loppupäähän kuuluvan elintarvike- ja juomateollisuuden keskeisenä osatekijänä. Vuonna 2018 maatalousala muodosti 1,2 prosenttia EU-27:n bruttokansantuotteesta. Sen merkitys tulee paremmin esiin, kun otetaan huomioon, että EU:n maatalousalan arvo oli vain hieman pienempi kuin EU:n jäsenvaltioiden talouksien suuruusjärjestyksessä sijalla 17 olevan Kreikan bruttokansantuote vuonna 2018.

Yksi tapa mitata maatalousteollisuuden suorituskykyä on tuotantokustannushinnan nettoarvonlisäys yhtä maatalousteollisuuden kokopäiväistä työntekijää kohden (vuosityöyksikköinä mitattuna). Vuonna 2018 koko EU:n maatalousalan tulot vuosityöyksikköä kohti supistuivat (3,5 prosenttia) vuoden 2017 huippulukemista. Ne olivat kuitenkin noin viidenneksen suuremmat (+21,5 prosenttia) kuin vuonna 2010.

Kuvio 6: Maatalousalan tulot vuosityöyksikköä kohti (indikaattori A), 2017–2018
(2010 = 100)
Lähde: Eurostat (aact_eaa06)

Kalantuotanto

Sen lisäksi, että maatiloilla viljellään ja kasvatetaan ruokaa, meristä pyydystämällä ja vesiviljelyllä saadaan kalaa ja muita vesieliöitä. Kalastusta koskevat EU:n tilastoasetukset kattavat seitsemän merialuetta[3]. Ne ovat Koillis-Atlantti, Luoteis-Atlantti, Välimeri ja Mustameri, Itäinen Keski-Atlantti, Kaakkois-Atlantti, Lounais-Atlantti ja Intian valtameren läntinen osa, joista kullakin on useita merialueita.

Yleisesti ottaen EU:n kalastuslaivastorekisteriin rekisteröidyillä kalastusaluksilla on yhdenvertainen pääsy kaikille EU:n vesille ja resursseihin, joita hallitaan yhteisellä kalastuspolitiikalla (YKP). Kalastus edellyttää yleensä kalastuslupaa. Useimmille kaupallisesti pyydettäville kalalajeille on kuitenkin asetettu pyyntirajoitus, joka tarkoittaa, että eri merialueille asetetaan vuosittain suurin sallittu saalis (TAC) sellaisten neuvoa-antavien elinten kuten Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) ja tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) antaman tieteellisen neuvonnan perusteella[4]. Vuonna 2018 Eurooppa-neuvosto päätti, että edellisen vuoden pyyntirajoituksia korotetaan tai ne säilytetään ennallaan 53 lajin osalta ja pienennetään 25 lajin osalta.

Kalastuslaivasto ja työllisyys

EU-27:n kalastuslaivasto jatkaa supistumistaan. Vuonna 2018 rekisteröityjen aktiivisten alusten määrä oli 75 800, ja niiden yhteenlaskettu kapasiteetti oli 1,4 miljoonaa bruttotonnia ja yhteenlaskettu moottoriteho 5,4 miljoonaa kilowattia (kW). Vuoteen 2008 verrattuna alusten määrä supistui 3,8 prosenttia, yhteenlaskettu bruttovetoisuus pieneni 18,4 prosenttia ja moottoriteho laski 9,8 prosenttia.

EU:n laivasto on hyvin monipuolinen, suurin osa aluksista on enintään kymmenenmetrisiä ja pieni osa on pituudeltaan yli 40 metriä. Vuonna 2018 EU:n kalastusalusten keskikoko oli 18 bruttotonnia ja keskimääräinen moottoriteho 71,2 kilowattia.

Bruttovetoisuudessa mitattuna Espanjalla oli jäsenvaltioiden suurin kalastuslaivasto (24,4 prosenttia EU:n kokonaisvetoisuudesta). Moottoritehossa mitattuna suurin laivasto oli kuitenkin Ranskalla (17,9 prosenttia EU:n kokonaistehosta) ja sitä lähelle yltäneellä Italialla (17,2 prosenttia). Alusten määrässä mitattuna EU:n suurimmat laivastot olivat Kreikalla (19,7 prosenttia kaikista aluksista) ja Italialla (15,9 prosenttia). Kreikan alukset olivat kuitenkin keskimäärin pieniä. Vuonna 2018 niiden keskikoko oli 4,8 bruttotonnia ja keskimääräinen moottoriteho 28,6 kilowattia.

EU:n kalastusalan alkutuotannossa työskenteli vuonna 2017 arviolta 166 600 ihmistä, joista noin kolmannes työskenteli vesiviljelysektorilla. Vuonna 2017 Espanjassa työskenteli kalastusalalla noin 41 000 ihmistä, Italiassa 29 000, Kreikassa 21 000 ja Ranskassa 20 000.

Asiaan liittyvää aineistoa: kalastuslaivasto (englanniksi) ja kalastus- ja vesiviljelyalan työllisyys (englanniksi).

Pyynti ja vesiviljely

Pyynnin ja vesiviljelytuotannon valvonta on olennainen väline kalakantojen sekä Euroopan suurten ja runsaiden kalastusalueiden yhteisten resurssien säilyttämisessä.

Vuonna 2017 EU-27:n kalatuotteiden kokonaistuotannon arvioitiin olevan 5,7 miljoonaa tonnia elopainoa (massa tai paino vedestä nostettaessa). Kalatalousalan kokonaistuotannosta neljä viidennestä (80,1 prosenttia) saatiin pyynnistä (4,6 miljoonaa tonnia) ja viimeinen viidennes vesiviljelystä (1,1 miljoonaa tonnia).

Vuonna 2017 noin puolet (48,8 prosenttia) EU:n kaikesta pyynnistä ja vesiviljelystä saaduista kalatuotteista tuli kolmesta jäsenvaltiosta: ne olivat Espanja (17,9 prosenttia), Tanska (16,1 prosenttia) ja Ranska (14,7 prosenttia). Vertailun vuoksi on kiinnostavaa todeta, että Norjan kalatalouden kokonaistuotanto (3,5 miljoonaa tonnia elopainoa vuonna 2017) oli noin 60 prosenttia EU:n kokonaistuotannosta ja Islannin kokonaistuotanto (1,2 miljoonaa tonnia vuonna 2017) oli lähes yhtä suuri kuin Espanjan, joka on EU:n suurin kalantuottaja.

Vuonna 2018 EU-27:n kokonaispyynti oli arviolta 4,6 miljoonaa tonnia elopainoa, mikä on sama määrä kuin vuonna 2017. Se oli kuitenkin paljon pienempi kuin vuosituhannen vaihteessa (1,3 miljoonaa tonnia vähemmän kuin vuoden 2001 saalis), vaikka se oli 0,8 miljoonaa tonnia suurempi kuin vuonna 2012 koettu aallonpohja.

Vaikka EU:n kalastuslaivasto kalastaa kaikkialla maailmassa, noin kolme neljännestä EU:n koko saaliista pyydetään Koillis-Atlantilta. Tärkeimmät Koillis-Atlantilta pyydetyt lajit olivat silli, makrilli, kilohaili ja mustakitaturska.

Välimerellä ja Mustallamerellä noin viidennes EU:n kalastuslaivaston pyytämästä kokonaiselopainosta oli sardiineja ja toinen viidennes sardelleja. Itäisellä Keski-Atlantilla pääasiallisia saalislajeja olivat sarda ja keltaevätonnikala, sardiini ja makrilli. Intian valtameren läntisessä osassa pääasiallinen saalis oli tonnikala, joko sarda, keltaevätonnikala tai isosilmätonnikala. Muilla alueilla pyydettävät lajit olivat kummeliturska, muut pohjakalat ja kalmari Lounais-Atlantilla, makrilli ja boniitti kaakkois-Atlantilla sekä punasimppu, ruijanpallas ja turska Luoteis-Atlantilla.

EU tuotti vuonna 2017 arviolta 1,1 miljoonaa tonnia vesieliöitä (kuten nilviäisiä ja äyriäisiä), mikä vastaa viidennestä Euroopan koko kalatalouden tuotoksesta. Tuotoksen osalta EU:n vesiviljelyala oli maailman kahdeksanneksi suurin. Sen osuus koko maailman tuotoksesta oli 1,6 prosenttia vuonna 2016. EU:n vesiviljelytuotannon arvo oli vuonna 2017 arviolta 5,1 miljardia euroa, mikä on noin kaksi viidennestä EU:n kalatalouden kokonaistuotannon arvosta.

Asiaan liittyvää aineistoa: saaliit (englanniksi) ja vesiviljely (englanniksi).

Jätteen synty

Maatalous, metsätalous ja kalatalous synnyttävät monenlaista jätettä, etenkin eläin- ja kasvijätteitä. Niitä ovat liete ja lanta sekä erilaiset vihreät jätteet ja biohajoavat jätteet.

Vuonna 2016 maatalous, metsätalous ja kalatalous tuottivat EU-27:ssä 20,3 miljoonaa tonnia jätettä, mikä vastasi 0,9 prosenttia kaikesta EU:n taloudellisessa toiminnassa ja kotitalouksissa syntyvästä jätteestä. Suurin osa tästä jätteestä (17,0 miljoonaa tonnia) oli eläin- ja kasvijätettä.

Vuonna 2016 eläin- ja kasvijätteen määrä oli huomattavasti pienempi kuin vuonna 2004 tuotetut 57,3 miljoonaa tonnia. Vuoden 2016 luvut viittaavat kuitenkin pieneen kasvuun vuoden 2012 suhteellisen vaatimattomasta 14,5 miljoonasta tonnista.

Suurimman osan tällä talouden alalla tuotetusta eläin- ja kasvijätteestä muodostivat eläinten ulosteet, virtsa ja lanta. Maatilat tuottivat vuonna 2016 12,0 miljoonaa tonnia tällaista jätettä, mikä on huomattavasti vähemmän kuin vuonna 2004 tuotetut 30,9 miljoonaa tonnia, vaikka kasvua oli 2,3 miljoonaa tonnia vuoden 2012 suhteelliseen aallonpohjaan verrattuna.

Painossa mitattuna kaksi kolmannesta eläinten ulosteista, virtsasta ja lannasta EU:ssa muodostuvasta jätteestä tuotettiin Espanjassa (39,4 prosenttia) ja Alankomaissa (27,5 prosenttia EU:n kokonaismäärästä). Vaikka tämäntyyppisen jätteen määrä väheni Espanjassa 11,8 miljoonalla tonnilla vuosien 2004 ja 2016 välillä, sen määrä kuitenkin lisääntyi Alankomaissa samalla aikavälillä 2,7 miljoonalla tonnilla.

Asiaan liittyvää aineistoa: jätteen synty (englanniksi).

Jalostusvaihe

Elintarvikejärjestelmään sisältyy paljon muutakin kuin maatalouden alkutuotanto, sillä se käsittää myös elintarvikkeiden jalostuksen ja myynnin. Maanviljely tarkoittaa alkutuotteiden viljelyä, kasvatusta ja korjausta. Ennen pöytään tuloaan elintarvikkeet ja juomat on kuitenkin usein jalostettu, pakattu, kuljetettu, jaeltu ja markkinoitu.

EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa (YMP) on tunnistettu, että tämä on yhteydessä YMP:n tavoitteisiin, joissa pyritään ”varmistamaan edullisten elintarvikkeiden jatkuva saatavuus”, ”pitämään maaseudun elinkeinoelämä vireänä lisäämällä maatalouden, elintarviketeollisuuden ja niihin liittyvien alojen työpaikkoja” ja ”suojelemaan elintarvikkeiden laatua ja terveyttä”.

Suuri osa EU:n 10,3 miljoonan maatilan tuotteista myydään edelleen elintarvike- ja juomateollisuuden jalostettavaksi sekä EU:hun että sen ulkopuolelle. Vain viinin, oliiviöljyn ja juuston kaltaisia tuotteita jalostetaan jonkin verran suoraan tiloilla tai osuuskunnissa.

Elintarvike- ja juomateollisuus puolestaan valmistavat loppukulutukseen tai välituotekäyttöön erilaisia tuotteita (esimerkiksi öljyjä, rasvoja ja sokereita), joita jalostetaan tai muunnetaan edelleen muilla tuotantoketjun loppupäähän kuuluvilla teollisuudenaloilla ennen niiden tarjoamista kuluttajille.

Meijerit ja teurastamot

Eläinperäisten elintarvikkeiden ensimmäinen jalostusvaihe on meijerissä tai teurastamossa. Meijerit ostavat maidon joko keräilykeskuksista tai tavallisemmin suoraan maatilalta ja valmistavat siitä maitotuotteita. EU:n teurastamot ovat rekisteröityjä ja hyväksyttyjä laitoksia, joissa teurastetaan ja käsitellään eläimiä, joiden liha on tarkoitettu ihmisravinnoksi. Niiden toimintaa ei yleensä katsota jalostukseksi, mutta tasapuolisuuden vuoksi ne on otettu mukaan analyysiin.

Vuonna 2018 EU-27:ssä oli noin 4 900 meijeriä. Niistä suuri osa sijaitsi unionin eteläisissä maissa, ja pelkästään Italialla oli lähes 1 200 ja Kreikalla noin 800 meijeriä.

Useimmissa jäsenvaltioissa meijerit olivat melko pieniä, ja ne keräsivät alle 5 000 tonnia maitoa vuodessa. Esimerkiksi Italiassa lähes kolme neljästä meijeristä keräsi alle 5 000 tonnia maitoa vuodessa, ja Kreikassa määrä oli 94 prosenttia kaikista meijereistä. On kuitenkin joitakin poikkeuksia. Muutamassa jäsenvaltiossa oli pieni määrä melko suuria meijereitä, jotka keräsivät yli 100 000 tonnia maitoa vuodessa. Tällaisia oli kolmannes Irlannin 38 meijeristä, noin 40 prosenttia Alankomaiden 30 meijeristä ja Liettuan 14 meijeristä sekä 46 prosenttia Saksan 115 meijeristä.

EU:n meijerimarkkinoilla on tapahtunut huomattavaa yhdentymistä. Esimerkiksi Italian, Ranskan ja Saksan meijerien lukumäärä on vähintään puolittunut vuosien 1994 ja 2018 välisenä aikana.

Asiaan liittyvää aineistoa: meijerit (englanniksi).

Elintarvikkeiden ja juomien valmistus

Vuonna 2017 EU-27:ssä oli noin 280 000 yritystä, jotka valmistivat elintarvikkeita ja juomia. Noin puolet (51,4 prosenttia) näistä yrityksistä valmisti leipomotuotteita ja jauhopohjaisia tuotteita kuten leipää, kakkuja, keksejä, pastaa ja nuudeleita. Noin kolmanneksen elintarvikkeita ja juomia valmistavista yrityksistä muodostivat vuonna 2017 lihaa ja lihavalmisteita, juomia sekä sokerin ja konditoriatuotteiden, valmisruokien ja teen kaltaisia muita elintarvikkeita valmistavat yritykset.

Kuvio 7: Elintarvikkeita ja juomia valmistavat yritykset tuotetyypin mukaan, EU-27, 2017
(%)
Lähde: Eurostat (sbs_sc_sca_r2)

Elintarvikkeita ja juomia valmistavat yritykset työllistivät 4,4 miljoonaa ihmistä vuonna 2017. Elintarvikkeiden valmistajien liikevaihto oli arviolta 930 miljardia euroa vuonna 2017, ja juomien valmistajien liikevaihto niissä 26 jäsenvaltiossa, joista tietoja oli saatavilla, oli 151 miljardia euroa.

Eniten elintarvikkeiden ja juomien valmistajia oli Ranskassa ja Italiassa, joista kummankin osuus oli noin 20 prosenttia EU:n kokonaismäärästä. Ala kuitenkin työllisti eniten ihmisiä Saksassa (20,3 prosenttia EU:n kokonaismäärästä) ja seuraavaksi eniten Ranskassa (16,1 prosenttia) ja Italiassa (10,4 prosenttia).

Ylivoimainen enemmistö (noin 95 prosenttia) kaikista EU:n elintarvikkeiden ja juomien valmistajista oli pieniä, alle 50 ihmistä työllistäviä yrityksiä. Hyvin pienet, alle kymmenen ihmistä työllistävät yritykset muodostivat vuonna 2017 noin 80 prosenttia kaikista elintarvikkeiden ja juomien valmistajista.

Yritysten vähemmistön muodostivat kaikissa jäsenvaltioissa 50–249 henkilöä työllistävät keskikokoiset yritykset ja yli 250 henkilöä työllistävät suuret yritykset. Niiden osuudet olivat suurimmat Luxemburgissa (14,6 prosenttia), Saksassa (13,0 prosenttia) ja Liettuassa (9,8 prosenttia). Osuudet olivat huomattavasti pienempiä muissa jäsenvaltioissa, kuten Espanjassa (4,4 prosenttia), Ranskassa (1,8 prosenttia) ja Italiassa (1,8 prosenttia).

Vuonna 2018 elintarvikkeiden ja juomien tuotannon arvon arvioitiin olevan EU:ssa 860 miljardia euroa. Se oli hieman yli kaksinkertainen EU:n maatalousteollisuuden alkutuotteiden arvoon nähden.

Kerätyt tiedot koskevat 372 elintarvike- ja juomatuotteiden luokkaa, mukaan lukien yhdeksän tuotantoeläinten rehua ja lemmikkieläinten ruokaa koskevaa luokkaa. Vuonna 2018 Saksassa tuotettujen elintarvikkeiden ja juomien arvo oli jäsenvaltioista suurin (149,5 miljardia euroa). Seuraavaksi suurimman arvon saavuttivat Ranska (135,5 miljardia euroa) ja Italia (124,0 miljardia euroa).

Eniten EU:ssa vuonna 2018 valmistettu elintarvike- ja juomatuote oli olut (mallasolut, lukuun ottamatta alkoholittomia oluita), jonka tuotannon arvo oli 29,0 miljardia euroa. Nämä markkinat ovat siksi erityisen tärkeät mallasohran (mutta myös eräiden muiden viljojen) ja humalan viljelijöille. EU:ssa tällaisten oluiden suurimmat tuottajat olivat Saksa (20,6 prosenttia EU:n kokonaismäärästä) ja Espanja (12,6 prosenttia). Olueen oli tosin erikoistuttu jossain määrin myös Belgiassa (10,2 prosenttia EU:n kokonaismäärästä vuonna 2017) ja Alankomaissa (7,6 prosenttia).

Muita keskeisiä EU:ssa valmistettuja elintarvikkeita ja juomia olivat tuore leipä (26,7 miljardia euroa vuonna 2018), juustoraaste, juustojauhe, sinihomejuusto ja muu juusto, ei sulatejuusto (26,5 miljardia euroa), kakut ja leivonnaiset (22,1 miljardia euroa) sekä kastikkeet ja vastaavat tuotteet (21,0 miljardia euroa).

Jätteen synty

Vuonna 2016 elintarvikkeiden valmistuksessa ja tuotannossa syntyi EU-27:ssä 36,1 miljoonaa tonnia jätettä, mikä oli 1,4 prosenttia kaikesta EU:n taloudellisessa toiminnassa ja kotitalouksissa syntyvästä jätteestä. Suurimman osan muodostivat eläin- ja kasvijätteet (sekä vaarallista että tavanomaista jätettä). Niihin sisältyvät eläin- ja kasvikudosjäte, liete, säilöntäainejäte, rasvat ja öljyt sekä biohajoava jäte.

Elintarvikkeiden, juomien ja tupakkatuotteiden valmistuksesta aiheutui EU-27:ssä vuonna 2016 21,4 miljoonaa tonnia (sekä vaarallista että tavanomaista) eläin- ja kasvijätettä. Määrä oli huomattavasti pienempi kuin vuonna 2004 tuotetut 36,3 miljoonaa tonnia jätettä.

Tällaista eläin- ja kasvijätettä syntyi eniten Alankomaissa (30,3 prosenttia EU:n kokonaismäärästä). Elintarvikkeiden valmistuksessa ja tuotannossa syntyvän jätteen määrä pysyi EU:n suuntauksen vastaisesti melko vakaana vuosina 2004–2016. Se jopa väheni merkittävästi useissa jäsenvaltioissa, esimerkiksi Puolassa (7,0 miljoonasta tonnista aina 1,4 miljoonaan tonniin vuonna 2016).

Asiaan liittyvää aineistoa: jätteen synty (englanniksi).

Maataloustuotteiden, elintarvikkeiden ja juomien kauppa

Maatalouskauppa tarkoittaa maataloustuotteiden ja palvelujen ostoa ja myyntiä. Maat voivat käydä kauppaa ylituotannolla ostaakseen muita tavaroita ja palveluja. Miksi maataloustuotteilla käydään kauppaa? Mahdollisia syitä on monia. Joskus paikallisia vaihtoehtoja ei ole saatavilla (esimerkiksi jotkut kasvit kasvavat vain tietyissä ilmasto-olosuhteissa) tai jotkut maat tai alueet pystyvät tarjoamaan tuotteita, jotka ovat edullisempia, laadukkaampia, turvallisia, kestävästi tuotettuja ja ravitsevia. Kauppa voi myös auttaa vieraan valuutan saannissa, tukea vientialojen työllisyyttä, lisätä alan tuloja ja tarjota kuluttajille suuremman osan vuodesta laadukkaita tuotteita kilpailukykyisellä hinnalla.

Tavaraluokituksissa maataloustuotteet voivat kuulua kolmeen pääryhmään: eläimet ja eläintuotteet, kasvituotteet ja elintarvikkeet.

Euroopan unioni (EU) on kansainvälisen maataloustuotteiden kaupan suurin osapuoli. EU-27:ään tuodaan lähinnä yksinkertaisia jalostamattomia maataloustuotteita, mutta sen vienti koostuu pääasiassa jalostetuista elintarvikkeista. Lisätietoja on tässä artikkelissa (englanniksi). EU:sta vietävien maataloustuotteiden suurimmat ryhmät olivat elintarvikkeet ja juomat (54 prosenttia) sekä kasvituotteet ja eläintuotteet (kukin 23 prosenttia). Tuonnissa suurimmat tuoteryhmät olivat kasvituotteet (44 prosenttia), elintarvikkeet (34 prosenttia) ja eläintuotteet (22 prosenttia).

Vuonna 2019 EU-27:n ja muun maailman välisen maataloustuotteiden kaupan kokonaisarvo (tuonti ja vienti) oli 325 miljardia euroa. Koska vienti (182 miljardia euroa) oli suurempi kuin tuonti (143 miljardia euroa), kauppataseen ylijäämä oli 39 miljardia euroa. Vuosina 2002–2019 EU:n maataloustuotteiden kauppa yli kaksinkertaistui, mikä vastaa 5,0 prosentin keskimääräistä vuotuista kasvua.

Eläintuotteiden ryhmä koostuu elävistä eläimistä, lihasta, kalasta, äyriäisistä ja muista vedessä elävistä selkärangattomista, maidosta ja meijerituotteista, munista, hunajasta ja muista eläinperäisistä tuotteista. Tässä tuoteryhmässä EU:n kauppataseen ylijäämä oli vuonna 2019 7,3 miljardia euroa. Kauppataseen ylijäämät ryhmissä ”maito ja meijerituotteet (kuten juusto, maito ja jugurtti) ja linnunmunat” (12,5 miljardia euroa), ”liha ja muut syötävät eläimenosat” (9,9 miljardia euroa) ja ”elävät eläimet” (2,8 miljardia euroa) kompensoivat reilusti kalan, äyriäisten ja vedessä elävien selkärankaisten ryhmän alijäämän (17,7 miljardia euroa).

Kuvio 8: Maatalouden vienti ja tuonti tuoteryhmittäin, EU-27, 2019
(miljoonaa euroa)
Lähde: Eurostat (Comext-datakoodi: DS-016894)

Kasvituotteisiin kuuluvat viljat, vihannekset, puutarhaviljelytuotteet, hedelmät ja kahvi sekä rasvat ja öljyt. Vuonna 2019 EU:n kauppavaje kasvituotteiden ryhmässä oli 25,3 miljardia euroa, mikä johtui suurelta osin ”syötävistä hedelmistä ja pähkinöistä” (13,9 miljardia euroa), ”kahvista, teestä, matesta ja mausteista” (7,6 miljardia euroa) ja ”öljysiemenistä ja hedelmistä” (7,1 miljardia euroa).

Elintarvikkeita ovat monenlaiset kasvi- ja eläintuotteista jalostetut tuotteet, kuten sokeri, juomat, tupakka ja valmistettu eläinten rehu. Tässä elintarviketuotteiden ryhmässä EU:n vuoden 2019 kauppataseen ylijäämä oli 51,1 miljardia euroa. Kauppataseen ylijäämää lisäsivät ylijäämät ”juomissa, etyylialkoholissa ja etikassa” (25,7 miljardia euroa) ja ”viljasta, jauhoista, tärkkelyksestä tai maidosta valmistetuissa tuotteissa” (13,7 miljardia euroa).

Ketkä ovat EU:n tärkeimmät maataloustuotteiden alan kauppakumppanit?

Kun Yhdistynyt kuningaskunta vielä kuului EU:hun, se oli EU-27:n tärkein kauppakumppani maataloustuotteiden alalla. EU:n muut jäsenvaltiot veivät Yhdistyneeseen kuningaskuntaan 46,7 miljardin euron arvosta maataloustuotteita vuonna 2019, mikä oli 25,1 prosenttia EU-27:n maataloustuotteiden viennin kokonaisarvosta, ja toivat maataloustuotteita 19,7 miljardin euron arvosta, mikä oli noin 12,9 prosenttia vastaavan tuonnin kokonaisarvosta.

Yhdysvallat oli EU:n toiseksi suurin maataloustuotteiden vientikohde (11,6 prosenttia eli 12,6 miljardia euroa) ja Kiina kolmas (5,8 prosenttia eli 10,8 miljardia euroa). Maataloustuotteita tuotiin vuonna 2019 toiseksi eniten Brasiliasta ja kolmanneksi eniten Yhdysvalloista.

Kuvio 9: EU:n ulkopuolinen maataloustuotteiden kauppa kauppakumppaneittain, EU-27, 2019
(prosenttiosuus EU-27:n viennistä/tuonnista)
Lähde: Eurostat (Comext-datakoodi: DS-016894)

Jakeluvaihe

Elintarvikkeiden ja juomien jakelijat ovat tuottajien ja kuluttajien välissä toimivia tukkumyyjiä ja vähittäismyyjiä. Yksinkertaistettuna voidaan sanoa, että tukkumyyjät ovat välikäsiä tuottajien ja vähittäismyyjien tai kahden tuottajan välillä.

Elintarvike- ja juoma-alan tukkumyyjät, vähittäismyyjät ja palveluntarjoajat

Vuonna 2017 EU:ssa oli 203 000 elintarvikkeiden ja juomien tukkumyyntiin erikoistunutta yritystä ja 719 000 yritystä, jotka joko olivat erikoistuneet elintarvikkeisiin ja juomiin tai joissa nämä tuotteet olivat etusijalla. EU:ssa oli noin 1,5 miljoonaa elintarvike- ja juoma-alan palveluntarjoajaa, esimerkiksi ravintoloita, baareja, kahviloita ja ateriapalveluja.

Elintarvikkeiden ja juomien jakeluyritykset ovat suuri työllistäjä EU:ssa. Vuonna 2017 elintarvikkeiden ja juomien tukkumyynnissä ja erikoistuneessa vähittäismyynnissä sekä ravintoloissa, baareissa, kahviloissa ja ateriapalveluissa työskenteli 10,6 miljoonaa ihmistä. Lisäksi 5,0 miljoonaa ihmistä työskenteli erikoistumattomissa kaupoissa, joissa elintarvikkeiden ja juomien myynti oli etusijalla.

Niiden painottuminen eteläisiin jäsenvaltioihin selittyy kahvila- ja ravintolakulttuurilla ja matkailulla. Portugalissa baarin tai kahvilan kaltaisia juomia tarjoilevia yrityksiä oli yksi 234 asukasta kohti, Espanjassa yksi 255 asukasta kohti ja Kreikassa yksi 291 asukasta kohti.

Asiaan liittyvää aineistoa: tukkumyyjät (englanniksi) ja vähittäismyyjät (englanniksi).

Kuljetusala

Pellolta pöytään ketjussa tarvitaan kuljetusalaa toimittamaan raaka-aineet ja elintarvikkeet tuottajilta kuluttajille. Matkan pituus ja elintarvikkeiden kuljetustavat voivat olla hyvin erilaisia. Siihen vaikuttavat muun muassa tuotteiden pilaantumisherkkyys ja niiden edellytykset pysyä tuoreina ja hyvälaatuisina. Jotkut maataloustuotteet ja elintarvikkeet on esimerkiksi pidettävä pakastettuina, toiset jäähdytettyinä tai suojakaasupakkauksessa. Toiset taas on kuljetettava kuivassa tai ilmastoidussa tilassa.

EU:n kuorma-autot kuljettavat maanteillä vuosittain miljardeja tonneja maataloustuotteita ja elintarvikkeita. Vuosina 2017 ja 2018 EU-27-maissa rekisteröidyillä kuorma-autoilla (kuormauskapasiteetti yli 3,5 tonnia) kuljetettiin noin 1,2 miljardia tonnia maatalouden, metsästyksen, metsätalouden ja kalatalouden alkutuotteita. Määrään sisältyvät sekä EU:ssa tuotetut että EU:n ulkopuolelta tuodut tavarat. EU:ssa rekisteröidyillä kuorma-autoilla kuljetettiin vuonna 2017 lisäksi 1,5 miljardia tonnia elintarvikkeita, juomia ja tupakkatuotteita.

Kuvio 10: Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantiekuljetus, EU-27, 2010–2018
Lähde: Eurostat (road_go_ta_tg) ja (road_go_ta_dctg)

Näihin määriin ei kuitenkaan sisälly niiden tuotteiden paino, jotka on kuljetettu EU:n maanteillä muilla kuin EU:ssa rekisteröidyillä tai kuormauskapasiteetiltaan alle 3,5 tonnin kuorma-autoilla. Koska nämä tilastot eivät kata osaa kansainvälisestä liikenteestä, tämä on tärkeää ottaa huomioon EU:n ulkorajoilla sijaitsevissa maissa.

Rahtikuljetusten mittayksikkö on tonnikilometri (tkm). Se tarkoittaa yhden tavaratonnin kuljettamista tietyllä kuljetusmuodolla kilometrin matkan. Tässä analyysissä kyseistä matkaa kutsutaan ”hyötykuormamatkaksi”. EU:ssa rekisteröidyillä, kuormauskapasiteetiltaan yli 3,5 tonnin kuorma-autoilla kuljetettiin maatalous-, metsästys-, metsätalous- ja kalastustuotteita 195 miljardin tonnikilometrin hyötykuormamatka vuonna 2017 ja 191 miljardin tonnikilometrin hyötykuormamatka vuonna 2018. Elintarvikkeita, juomia ja tupakkatuotteita kuljetettiin 288 miljardia tonnikilometriä vuonna 2017. Tämä vastasi keskimäärin 176 kilometrin matkaa jokaista tällaista maanteitse kuljetettua tavaratonnia kohti.

EU:ssa rekisteröidyillä kuorma-autoilla kuljetetaan maanteitse monenlaisia tuotteita, mutta maatalous-, metsästys-, metsätalous- ja kalastustuotteiden sekä elintarvikkeiden, juomien ja tupakkatuotteiden ryhmien hyötykuormamatka oli suurempi kuin missään muussa tuoteryhmässä vuonna 2017. Nämä tuoteryhmät kattoivat yhdessä 27,5 prosenttia EU:ssa rekisteröityjen kuorma-autojen kaiken maantiekuljetuksen hyötykuormamatkoista ja 20,8 prosenttia kaikista maanteiden rahtiliikenteen painotonneista vuonna 2017.

Suurinta osaa (85,4 prosenttia tavarasta tonneina, 2017) EU:ssa rekisteröityjen kuorma-autojen kuljettamista maatalous-, metsästys-, metsätalous- ja kalastustuotteista kuljetettiin alle 300 kilometrin matka. Näin oli myös elintarvikkeiden, juomien ja tupakkatuotteiden kohdalla (79,8 prosenttia). Kummassakin tapauksessa enemmistöä (68,1 ja 58,9 prosenttia) näistä tuotteista kuljetettiin alle 150 kilometriä. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että monet (erityisesti tuoreet) maataloustuotteet ja elintarvikkeet ovat helposti pilaantuvia ja niitä on laajasti saatavilla lähialueen tuottajilta.

Kansallinen maantiekuljetus, joka tapahtuu kyseisessä maassa rekisteröidyllä ajoneuvolla kahden maassa sijaitsevan paikan välillä, muodosti enemmistön maatalous-, metsästys-, metsätalous- ja kalastustuotteiden sekä elintarvikkeiden maantiekuljetuksesta, ja näin oli myös muiden tuotteiden kohdalla. Kansalliset kuljetusyritykset hallitsivat maatalous-, metsästys-, metsätalous- ja kalastustuotteiden maantiekuljetusta kaikissa jäsenvaltioissa. Osuus oli suurin (yli 99 prosenttia) Kyproksen ja Irlannin kaltaisissa saarivaltioissa sekä Suomen ja Ruotsin kaltaisissa vahvojen kansainvälisten meriliikenneyhteyksien päässä olevissa maissa. Vain muutamissa jäsenvaltioissa, kuten Alankomaissa ja Belgiassa, joissa on tärkeitä rahtisatamia, sekä Luxemburgissa, Sloveniassa, Unkarissa ja Slovakiassa maatalous-, metsästys-, metsätalous- ja kalastustuotteiden kansainvälisen rahtiliikenteen osuus oli yli 15 prosenttia.

Kulutusvaihe

EU:n kansalaisille on tarjolla monenlaisia elintarvikkeita ja juomia. Ostetut tuotteet kuvastavat usein paikallista, alueellista ja kansallista keittiötä ja ovat osa jäsenvaltion kulttuuri-identiteettiä. Kotitalouksien tuloista elintarvikkeisiin ja juomiin käytettävät osuudet poikkeavat suuresti toisistaan.

Elintarvikkeet ja juomat (ateriapalvelut mukaan lukien) muodostivat vuonna 2018 21,5 prosenttia kotitalouksien lopullisista kulutusmenoista koko EU-27:ssä. Tästä kokonaismäärästä keskimäärin 11,8 prosenttia käytettiin elintarvikkeisiin, 6,8 prosenttia ateriapalveluihin, 1,6 prosenttia alkoholijuomiin ja 1,2 prosenttia alkoholittomiin juomiin. Osuuksissa oli kuitenkin suuria eroja jäsenvaltioiden välillä. Osuudet olivat suurimmat Romaniassa ja Virossa (30,9 prosenttia kussakin) ja pienimmät Luxemburgissa (17,3 prosenttia) ja Saksassa (16,6 prosenttia).

Useimmille ihmisille elintarvikkeet ja juomat ovat olennaisia menoeriä, vaikka monet kärsivät ruokaköyhyydestä. Noin joka kymmenennellä (arviolta 11,9 prosentilla) yli 16-vuotiaista on ollut jonkin verran tai suuria vaikeuksia hankkia lihaa, kanaa, kalaa tai kasvisvaihtoehdon sisältävä ateria vuonna 2018. Osuus oli suurin (13,8 prosenttia) 55–64-vuotiaiden keskuudessa.

Köyhyyden vuoksi monella ihmisellä EU:ssa ei ole varaa ravitsevaan ruokaan. Keskitulojen kasvaessa ostetaan usein laadukkaampia tuotteita ja ateriapalvelujen käyttö kasvaa. Elintarvikkeisiin ja juomiin keskimäärin käytettävä osuus tuloista yleensä pienenee, kun keskitulot kasvavat.

EU:n sosioekonomisissa ryhmissä kotitalousmenoista ruokaan käytetty osuus oli suurin työttömillä (17,2 prosenttia) ja eläkeläisillä (15,9 prosenttia) ja pienin toimistotyöntekijöillä (12,6 prosenttia). Ateriapalveluihin kotitalousmenoista käytetty osuus oli suurin toimistotyöntekijöillä (5,4 prosenttia). Sosioekonomisten ryhmien välillä oli suhteellisen vähän eroja alkoholijuomiin käytetyssä kotitalousmenojen osuudessa (0,9–1,1 prosenttiyksikköä).

Mihin elintarvikkeisiin ja juomiin ihmiset siis käyttävät rahaa? Elintarvikkeista liha muodosti kaikissa jäsenvaltioissa suurimman osuuden kotitalousmenoista (keskimäärin 3,3 prosenttia koko EU:ssa vuonna 2015, mutta Romaniassa osuus oli suurin, 7,8 prosenttia).

Euroopan komissiolla on ollut useita tervettä ja kestävää ruokavaliota edistäviä aloitteita. Yksi niistä oli vuonna 2007 käynnistetty ravitsemukseen, ylipainoon ja lihavuuteen liittyviä terveydellisiä ongelmia koskeva aloite[5], joka sisältää elintarvikkeiden merkintöjä, koulujen hedelmä- ja maitojärjestelmää sekä liikuntaa ja tutkimushankkeita koskevia aloitteita. Muina tavoitteina oli muun muassa välttää ravitsemuksellisia puutteita sekä ylipainosta suoraan aiheutuvia terveysongelmia, edistää turvallisten ja kestävien elintarvikkeiden käyttöä, vähentää elintarvikejätettä ja parantaa eläinten hyvinvointia. Ylipainoon tai lihavuuteen suoraan liittyvillä terveysongelmilla on myös taloudellisia vaikutuksia painoon liittyvien sairauksien hoidosta aiheutuvien kustannusten muodossa. Lihavuus aiheuttaa erilaisia kroonisia sairauksia kuten diabetesta, syöpää ja sydänsairauksia. Painoindeksi (BMI) määritetään jakamalla henkilön paino kilogrammoina pituuden neliöllä.

Puolet EU-27:n väestöstä (51,8 prosenttia) luokiteltiin ylipainoisiksi vuonna 2017. Vuonna 2017 reilu kolmannes (36,9 prosenttia) EU:n väestöstä oli ylipainoisia (painoindeksi 25–30) ja 14,9 prosenttia lihavia (painoindeksi yli 30), ja osuudet näyttäisivät olevan kasvussa. Tämä oli tilanne suurimmassa osassa jäsenvaltioita, joista tietoja on ollut saatavilla vuodesta 2008 alkaen. Joissakin jäsenvaltioissa ylipainoisen väestön osuus kasvoi merkittävästi, esimerkiksi Bulgariassa 50,8 prosentista vuonna 2008 arviolta 59,5 prosenttiin ja Romaniassa 50,3 prosentista vuonna 2008 arviolta 62,9 prosenttiin vuonna 2017 (suurin luku kaikista jäsenvaltioista).

Ylipainoisten ja lihavien ihmisten osuus riippuu yleensä iästä ja on huipussaan 55–74-vuotiaiden keskuudessa, minkä jälkeen se taas pienenee. Reilu viidennes (22,1 prosenttia vuonna 2014) 18–24-vuotiaista nuorista aikuisista eri puolilla EU:ta oli ylipainoisia tai lihavia, kun taas 65–74-vuotiaista ylipainoisia tai lihavia oli lähes kaksi kolmannesta (66,4 prosenttia vuonna 2014).

Taulukko 1: Ylipainoisen väestön osuus sukupuolen ja iän mukaan, 2014
(%)
Lähde: Eurostat (hlth_ehis_bm1e)

Nämä tiedot korostavat poliittista kiinnostusta kaikkien ikäluokkien terveen ja kestävän ruokavalion edistämiseen ja elintarvikkeiden kestävään kulutukseen.

Asiaan liittyvää aineistoa: kulutusmenot (englanniksi), sosioekonominen rakenne (englanniksi) ja obesity (englanniksi).

Jätteen synty

Vuonna 2016 elintarvikkeiden valmistuksessa ja tuotannossa syntyi EU-27:ssä 187,4 miljoonaa tonnia jätettä, mikä oli 8,3 prosenttia kaikesta EU:n taloudellisessa toiminnassa ja kotitalouksissa syntyvästä jätteestä. Tähän jätteeseen sisältyy myös muun muassa muovi, metalli ja tekstiilijäte. Kotitalouksien jäte sisälsi vuonna 2016 28,3 miljoonaa tonnia eläinjätettä ja sekalaista elintarvikejätettä sekä kasvijätettä.

Kuvio 11: Jätteen synty taloudellisessa toiminnassa ja kotitalouksissa, EU-27, 2016
(%)
Lähde: Eurostat (env_wasgen)

Kotitalouksissa syntyvän eläinjätteen, sekalaisen elintarvikejätteen ja kasvijätteen määrä kaksinkertaistui (+104,1 prosenttia) vuosina 2004–2016. Se osoittaa, kuinka tärkeää on torjua EU:ssa syntyvää elintarvikejätettä.

Asiaan liittyvää aineistoa: jätteen synty (englanniksi).

Päätelmät

Yrityksillä torjua jätteen syntymistä ja ratkaista ylipainoa ja kansalaisten terveyttä koskevia kysymyksiä - pyrkien samalla varmistamaan elintarviketurvan ja hillitsemään ilmastonmuutosta - on vaikutuksia koko elintarvikeketjuun. Sillä on vaikutusta siihen, mitä ja miten maa- ja kalataloudessa tuotetaan. Sillä on vaikutusta elintarvikkeiden pakkauksiin, merkintöihin ja kuljetukseen. Sillä on vaikutusta siihen, mitä kansainvälisillä markkinoilla myydään. Ja sillä on vaikutusta myös siihen, mitä me syömme ja juomme. Tässä strategiassa pyritään ensimmäiseksi selkeyttämään elintarvikeketjun nykytilannetta.

Taulukoiden ja kaavioiden lähdetiedot

Tietolähteet

Maatilojen rakennetutkimus

Lähes kaikki maatiloja ja viljelijöitä koskevat tilastotiedot ovat peräisin vuoden 2016 maatilojen rakennetutkimuksesta. Maatilojen rakennetutkimus antaa monenlaista tietoa maatiloista, muun muassa yksityiskohtaista tietoa maatilojen työvoimaa koskevista muuttujista. Maatilojen rakennetutkimus suoritetaan maatalouslaskentana kymmenen vuoden välein ja otantatutkimuksena joka kolmas vuosi.

Luonnonmukainen maatalous

Tiedot kerätään vuosittain yhdenmukaistetulla kyselyllä EU:n jäsenvaltioilta sekä Islannilta, Norjalta, Sveitsiltä, Turkilta, Pohjois-Makedonialta, Montenegrolta ja Serbialta. Vuosittain kerättävät tiedot ovat peräisin luonnonmukaisen maatalouden toimijoiden sertifioinnista vastaavien kansallisten tahojen hallinnollisista tiedoista. Viitevuoteen 2007 saakka tietojen antaminen oli vapaaehtoista. Viitevuodesta 2008 alkaen tiedot oli toimitettava noudattaen neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 soveltamista koskevaa komission asetusta (EY) N:o 889/2008.

Kasvinviljelytilastot

Kasvituotteita koskevia tilastoja kerätään asetuksen (EY) N:o 543/2009 nojalla. Ne saadaan otantatutkimuksilla, joita täydennetään hallinnollisilla tiedoilla ja asiantuntijoiden lausuntoihin perustuvilla arvioilla. Kansallisten olosuhteiden ja tilastointikäytäntöjen vuoksi eri jäsenvaltioissa voi olla erilaisia tietolähteitä. Kansalliset tilastolaitokset tai maatalousministeriöt ovat vastuussa tietojen keräämisestä EU:n asetusten mukaisesti. Eurostatille lähetettävät viimeistellyt tiedot yhdenmukaistetaan niin pitkälle kuin mahdollista. Eurostat vastaa EU:n kokonaislukujen laatimisesta. Kerätyt maataloustuotteita koskevat tilastotiedot koskevat yli sataa yksittäistä kasvituotetta.

Kotieläin- ja lihatilastot

EU:n jäsenvaltiot keräävät kotieläin- ja lihatilastoja asetuksen (EY) N:o 1165/2008 nojalla. Asetus kattaa kotieläintilastot nautaeläinten, sikojen, lampaiden ja vuohien osalta, teurastustilastot nautaeläinten, sikojen, lampaiden, vuohien ja siipikarjan osalta ja tuotantoennusteet naudan-, vasikan-, sian-, lampaan- ja vuohenlihan osalta. Kotieläintutkimukset kattavat niin suuren määrän maatiloja, että niissä on mukana vähintään 95 prosenttia kansallisesta kotieläinkannasta, sellaisena kuin se on määritelty viimeisimmässä maatilojen rakennetta koskevassa tutkimuksessa. Nautaeläimiä ja sikoja koskevat kotieläintilastot laaditaan kaksi kertaa vuodessa, ja viiteajankohtana käytetään tiettyä päivää touko- tai kesäkuussa ja tiettyä päivää marras- tai joulukuussa.

Maito ja maitotuotteet

Maitoa ja maitotuotteita koskevat tilastotiedot kerätään päätöksen 97/80/EY ja direktiivin 96/16/EY nojalla. Ne kattavat maidon maatilatuotannon ja käytön, meijerien kuvauksen (rakenne) ja keruu- ja tuotantotoiminnan. Koska meijereitä on vähän, kansallisiin tietoihin sovelletaan yleensä tilastosalaisuutta, minkä vuoksi EU:n kokonaismäärien ilmoittaminen on tässä yhteydessä hankalaa. Jotkut analyysissä esitetyistä tiedoista perustuvat osittaisiin jäsenvaltioita koskeviin tietoihin (useita maita saattaa puuttua). Näistä muutamasta yrityksestä saaduista tiedoista saadaan varhaisia arvioita suuntauksista. Toisaalta kattava katsaus maitoalaan edellyttää yksityiskohtaisten tietojen saamista maatiloilta, minkä vuoksi viitevuoden maidontuotantoa koskevat lopulliset luvut ovat saatavissa EU:n tasolla vasta vuotta myöhemmin. Maitotuotteet kirjataan painona, minkä vuoksi eri tuotteiden (kuten tuoreen maidon ja maitojauheen) vertailu on vaikeaa. Tuotantoprosessissa käytettävän täysmaidon tai rasvattoman maidon määrä on paremmin vertailukelpoinen.

Maatalouden taloustilit

Maatalouden taloustilit ovat Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän (EKT 2010) alatilejä. Ne kattavat tilikauden aikana tuotetut maataloustuotteet ja palvelut, jotka maatalousyksiköt ovat myyneet, joita varastoidaan tiloilla tai joita maataloustuottajat käyttävät jalostuksessa. Maatalouden taloustilien konsepti on mukautettu maatalousteollisuuden erityisluonteeseen: maatalouden taloustili esimerkiksi kattaa rypäleiden ja oliivien tuotannon lisäksi myös maataloustuottajan viinin ja oliiviöljyn tuotannon silloin, kun käytetään omia viinirypäleitä ja oliiveja. Se sisältää tietoa eläinten rehussa käytettävien kasvituotteiden yksikön sisäisestä kulutuksesta sekä tuotoksesta, joka syntyy pääomatavaran omaan käyttöön tuottamisesta ja maatalousyksiköiden omasta loppukulutuksesta. Maatalouden taloustilit käsittävät tuotantotilin, tulonmuodostustilin, yrittäjätulon tilin ja joitakin pääomatilin osia. EU:n jäsenvaltiot toimittavat Eurostatille tuottamiensa tuotteiden arvon perushintoina sekä sen osatekijät (tuottajahinta, tuotetuki ja tuoteverot).

Torjunta-aineiden kulutus

Vuonna 2011 alkanut tiedonkeruu perustuu torjunta-aineita koskevista tilastoista annettuun asetukseen (EY) N:o 1185/2009, jolla luotiin yhteiset puitteet torjunta-aineisiin kuuluvien kasvinsuojeluaineiden myyntiä ja käyttöä koskevien yhteisön tilastojen järjestelmälliselle laatimiselle. Siinä olevassa aineiden yhdenmukaistetussa luokittelussa kukin tehoaine luokitellaan pääryhmään, tuoteluokkaan ja kemialliseen luokkaan. Eurostat saa julkaista muut kuin salassapidettävät maakohtaiset tiedot pääryhmän ja tuoteluokan osalta.

Kasvinsuojelutuotteet ovat valmisteita, jotka koostuvat yhdestä tai useammasta tehoaineesta tai sisältävät yhtä tai useampaa tehoainetta siinä muodossa, jossa ne luovutetaan käyttäjälle. Niiden tarkoitus on

  • suojella kasveja tai kasvituotteita kaikilta haitallisilta organismeilta tai estää tällaisten organismien vaikutus, ellei näitä aineita tai valmisteita jäljempänä toisin määritellä,
  • vaikuttaa kasvien elintoimintoihin muulla tavoin kuin ravinteina (esimerkiksi kasvunsäätelyaineet),
  • vaikuttaa kasvituotteiden säilyvyyteen, paitsi jos näihin aineisiin tai tuotteisiin sovelletaan säilöntäaineita koskevia neuvoston tai komission erityissäännöksiä,
  • tuhota epätoivottuja kasveja tai
  • pysäyttää tai estää kasvien epätoivottu kasvu.

Koska kaikkien jäsenvaltioiden hyväksymää yhteistä määritelmää ei ole ja eri maissa käytettävät tuotevalikoimat voivat olla hyvinkin erilaisia, vertailukelpoisuus on rajallinen. Tarkempi arviointi edellyttää lisätietoja yksittäisten maiden tilanteesta. Tiedoista käy ilmi, paljonko kaupallinen tuote sisältää tehoaineita. Ne ovat aineita, joilla saadaan aikaan haluttu vaikutus kohdeorganismissa (kuten sienet, rikkakasvit, tuhoojat). Perustiedot annetaan yleensä vuodessa myytävänä tehoaineen kilogrammamääränä kutakin tuotteiden päätoimintaluokkaa (muun muassa ”rikkakasvien torjunta-aineet, varsiston hävittämisaineet ja sammaleen torjunta-aineet”, ”sienitautien torjunta-aineet ja bakteeritautien torjunta-aineet” ja ”hyönteisten ja punkkien torjunta-aineet”) kohti.

Torjunta-aineiden myyntitiedot kattavat sekä maatalouskäytön että muun kuin maatalouskäytön.

Torjunta-aineiden myyntiä koskeviin tilastoihin sovelletaan salassapitorajoituksia. Näiden rajoitteiden vaikutukset tietoihin riippuvat jäsenvaltiosta, torjunta-aineiden tyypistä ja vuodesta. EU:ssa vuosina 2011–2017 myytyjen torjunta-aineiden tiedoista alle 3 prosenttia on salassapidettäviä tietoja.

Kivennäislannoitteiden kulutus

Eurostat julkaisee epäorgaanisista lannoitteista kaksi tietokokonaisuutta: (aei_fm_usefert) (englanniksi) ja (aei_fm_manfert) (englanniksi). Niistä ensimmäinen on kerätty jäsenvaltioista, ja siinä arvioidaan typen (N) ja fosforin (P) käyttöä maataloudessa. Toinen tietokokonaisuus kuvaa Fertilizers Europe järjestön arvioimaa kivennäislannoitteiden kulutusta EU:ssa niiden myynnin perusteella. Fertilizers Europe järjestön arvioimat kivennäislannoitteiden myyntiin perustuvat luvut vastaavat suurelta osin maiden ilmoittamaa arvioitua typen ja fosforin käyttöä, vaikka ne eivät menettelytapojen erojen vuoksi olekaan suoraan vertailukelpoisia.

Typpitase

Typpitaseiden laskentamenettelyt on kuvattu Eurostatin ja OECD:n ravinnetaseita koskevassa käsikirjassa. Typpitaseessa otetaan huomioon kaikki maahan tuleva ja siitä poistuva typpi ja lasketaan typen ylijäämä tulevan typen kokonaismäärän ja poistuvan typen kokonaismäärän erotuksena. Hehtaarikohtainen typen ylijäämä saadaan jakamalla kokonaistyppitaseen ylijäämä viitealueella. Eurostatin tietokantaan ladattujen taseiden nykyisessä versiossa viitealue on käytössä oleva maatalousmaa (KMM). Jotkut maat, esimerkiksi Itävalta ja Espanja, käyttävät kuitenkin hieman erilaisia menetelmiä. Se tarkoittaa, että aikasarjat ovat vertailukelpoisia muiden maiden kanssa, mutta yksittäisiä arvoja ei voida verrata muiden maiden yksittäisiin arvoihin.

Kalataloustilastot

Eurostat kerää EU:n jäsenvaltioiden ja Euroopan talousalueen (ETA) jäsenten kalataloustilastoja virallisista kansallisista lähteistä. Tilastoja kerätään soveltaen kansainvälisesti hyväksyttyjä toimintatapoja ja määritelmiä, jotka on kehittänyt Eurostatista ja useista muista kalataloustilastoista vastaavista kansainvälisistä organisaatioista koostuva koordinointityöryhmä.

Euroopan kalatalouden tuotantotilastot sisältävät tuotannon pyynnistä ja vesiviljelystä saatavista raaka-aineista. Pyynnillä tarkoitetaan kalastustuotteita, jotka on pyydetty kaikenlaisiin tarkoituksiin (kaupalliseen, teolliseen, virkistys- ja kotitarpeeseen) kaikentyyppisillä ja kaikkiin luokkiin kuuluvilla kalastusyksiköillä (kuten kalastajat, alukset ja pyydykset). Kalastusaluksen lippuvaltiota käytetään pyynnissä yleensä ensisijaisena kansallisuuden tunnuksena. Pyynnin lisäksi Eurostat kerää saaliinpurkamistilastoja, jotka koskevat kaikkia kalastustuotteita (tuotteen painona ilmaistuna), jotka on tuotu maihin raportoivassa maassa, riippumatta maihintuovan aluksen kansallisuudesta. Mukaan luetaan myös raportoivan maan alusten EU:n ulkopuolisissa satamissa puretut saaliit sekä tuonti EU:hun. Vesiviljelyllä tarkoitetaan (makean tai suolaisen veden) vesieliöiden kasvatusta valvotuissa olosuhteissa. Vesiviljely edellyttää jonkinlaista puuttumista luonnolliseen kasvatusprosessiin, kuten säännöllistä istutusta, ruokintaa ja saalistajilta suojelemista. Se tarkoittaa myös, että kasvatettavan kannan omistaa joko yksityinen taho tai yritys.

ETA-maat toimittavat saalistilastot Eurostatille seuraavan EU:n lainsäädännön mukaisesti:

  • Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 218/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Koillis-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009);
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 217/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Luoteis-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden saaliiden määriä ja kalastustoimintaa koskevien tilastojen toimittamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009);
  • Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 216/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, muualla kuin Pohjois-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 1).

Tilastoissa käytetään purettujen saaliiden elopainoa (toisin sanoen maihintuodun tuotteen painoa, johon on sovellettu asianmukaista muuntokerrointa). Siksi niihin eivät sisälly sellaiset kalastustuotteet, jotka on pyydetty mutta joita ei ole tuotu maihin. Kukin jäsenvaltio raportoi saaliinpurkamistilastoja varten vuosittain niiden satamissa purettujen kalastustuotteiden määrää ja arvoa koskevat tiedot jäsenvaltioissa tapahtuvaa kalastustuotteiden maihintuontia koskevien tilastotietojen toimittamisesta ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1382/91 kumoamisesta 18 päivänä joulukuuta 2006 annetun asetuksen (EY) N:o 1921/2006 (EUVL L 403, 30.12.2006) mukaisesti. Kansalliset viranomaiset toimittavat Eurostatille vesiviljelyä koskevia tilastoja varten vesiviljelytuotantoa koskevat tilastot jäsenvaltioiden vesiviljelyä koskevien tilastojen toimittamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 788/96 kumoamisesta 9 päivänä heinäkuuta 2008 annetun asetuksen (EY) N:o 762/2008 (EUVL L 218, 13.8.2008) mukaisesti.

EU:n jäsenvaltioiden kalastuslaivastoja koskevat tilastot saadaan EU:n kalastuslaivastorekisteristä, jota ylläpitää Euroopan komission meri- ja kalastusasioiden pääosasto. Islannin ja Norjan tilastot kootaan kansallisten viranomaisten toimittamista laivastoa koskevista tiedostoista.

Jätteen synty

Jotta jätepolitiikan täytäntöönpanoa ja erityisesti talteenottoa ja turvallista loppusijoitusta koskevien periaatteiden noudattamista voidaan seurata, tarvitaan luotettavia tilastoja yritysten ja kotitalouksien jätetuotannosta ja jätehuollosta. Vuonna 2002 hyväksyttiin jätetilastoja koskeva asetus (EY) N:o 2150/2002, jossa luotiin kehys yhdenmukaistetuille jätteitä koskeville yhteisön tilastolle. Ensimmäiset tilastot koskevat viitevuotta 2004, ja asetuksessa EU:n jäsenvaltioiden edellytetään toimittavan tietoja jätteen tuotannosta, talteenotosta ja loppusijoituksesta joka toinen vuosi. Tällä hetkellä jätteen tuotannosta ja käsittelystä on käytettävissä tietoja parillisilta viitevuosilta 2004–2016.

Yritystoiminnan rakennetilastot (YRT)

Yritystoiminnan rakennetilastoissa kuvataan taloudellisen toiminnan rakennetta, hoitoa ja tuloksia mahdollisimman yksityiskohtaisesti (useita satoja talouden aloja). Jäsenvaltiot toimittavat yritystoiminnan rakennetilastot vuosittain vuonna 1995 voimaan tulleen oikeudellisen velvoitteen perusteella. Yritystoiminnan rakennetilasto kattaa kaiken yritystoiminnan lukuun ottamatta maataloustoimintaa ja henkilökohtaisia palveluja. Tietoja toimittavat kaikki EU:n jäsenvaltiot, Norja ja Sveitsi sekä eräät ehdokasmaat ja mahdolliset ehdokasmaat. Tietoja kerätään toiminta-alueittain (liite I – palvelut, liite II – teollisuus, liite III – kauppa ja liite IV – rakentaminen) ja aineistoittain. Kukin liite sisältää runsaasti aineistoa, kuten yritystoiminnan rakennetilastoja koskevasta asetuksesta käy ilmi. Suurimman osan tiedoista keräävät kansalliset tilastolaitokset tilastollisten tutkimusten, yritysrekisterien tai erilaisten hallinnollisten tietolähteiden perusteella. Tarvittavat rahoitusalaa koskevat tiedot saadaan usein rahoituslaitosten tai keskuspankkien kansallisilta sääntely- tai valvontaviranomaisilta (NACE Rev 2 Section K / NACE Rev 1.1 Section J (englanniksi)). Jäsenvaltiot käyttävät tietolähteen mukaisesti erilaisia tilastollisia menetelmiä, kuten bruttoutusta, malleihin perustuvaa estimointia tai erilaisia imputointeja tuotettujen yritystoiminnan rakennetilastojen laadun varmistamiseksi.

PRODCOM-tilastot

PRODCOM-tilastoista saadaan yksityiskohtaista tietoa tarkastelujaksolla myydyn tuotannon fyysisestä määrästä, tarkastelujaksolla myydyn tuotannon arvosta ja joidenkin tuotteiden kohdalla tarkastelujakson aikaisesta kokonaistuotannosta. PRODCOM-tutkimus perustuu PRODCOM-luetteloon, joka koostuu noin 3 900 tuotteesta. Luettelossa käytettävät kahdeksannumeroiset koodit perustuvat CPA-tuoteluokituksen kuusinumeroisiin luokkiin ja NACE-luokituksen (NACE Rev 1.1) neljänumeroisiin luokkiin. Vuodesta 2008 alkaen PRODCOM-koodi perustuu vuoden 2008 CPA-tuoteluokitukseen ja NACE-luokitukseen NACE Rev. 2. Yhteys NACE-luokitukseen antaa kansalliselle tilastolaitokselle mahdollisuuden tunnistaa yritysrekisteristä sellaiset yritykset, jotka todennäköisesti valmistavat tuotetta. PRODCOM-luettelo päivitetään joka vuosi.

Liikennetilastot

Maanteiden tavarankuljetusta koskevat tiedot saadaan mikrotiedoista, jotka kerätään maanteiden tavarankuljetusten tilastoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 70/2012 puitteissa. Luvut kootaan raportoivien maiden tekemien otantatutkimusten perusteella. Tiedot kattavat tonnit, tonnikilometrit, ajoneuvokilometrit ja matkojen lukumäärän. Jäsenvaltiot ilmoittavat maanteiden tavarankuljetusta koskevat tilastot omassa jäsenvaltiossaan rekisteröityjen ajoneuvojen osalta. Sisävesikuljetuksia koskevista tilastoista saadaan tietoja EU:n sisävesiverkostossa tapahtuvan tavarankuljetuksen määristä ja suorituskyvystä. Ne ilmoitetaan noudattaen alueperiaatetta, mikä tarkoittaa, että jokainen maa ilmoittaa tavaroiden lastaamisen, purkamisen ja liikkeet alueellaan riippumatta yritysten sijaintimaasta tai ensimmäisen lastauksen ja lopullisen purkamisen paikasta.

Kauppatilastot

EU:n tiedot ovat Eurostatin Comext-tietokannasta. Comext on Eurostatin kansainvälistä tavarakauppaa koskeva viitetietokanta. Se sisältää paitsi EU:n jäsenvaltioiden nykyiset ja aiemmat tiedot myös huomattavan määrän EU:n ulkopuolisia maita koskevia tilastoja. Eurostatin verkkosivustolta peräisin olevat kansainvälistä kauppaa koskevat kootut ja yksityiskohtaiset tiedot on koottu kuukausittain Comext-tiedoista. Koska Comext-tietokanta päivitetään joka päivä, verkkosivuilla julkaistut tiedot saattavat poiketa viimeisimpien tarkastusten osalta tietokannassa olevista tiedoista.

Tässä artikkelissa maataloustuotteet luokitellaan Maailman tullijärjestön hallinnoimaan, harmonoiduksi tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmäksi kutsuttuun kansainväliseen luokitukseen perustuvan yhdistetyn nimikkeistön (CN-nimikkeistö) alanimikkeiden mukaisesti. CN-nimikkeistössä olevat maataloustuotteita koskevat 24 ryhmää (kaksinumeroinen koodi) on ryhmitelty kolmeen päätyyppiin: eläintuotteet, kasvituotteet ja elintarviketeollisuuden tuotteet. Ryhmä 15 (eläin- ja kasvirasvat ja öljyt sekä niiden pilkkoutumistuotteet; valmistetut ravintorasvat; eläin- ja kasvivahat) sisältyy kasvituotteisiin.

Kulutusmenot

Eurostat kerää tietoja kotitalouksien kulutusmenoista kansainvälisen yksityisen kulutuksen käyttötarkoituksen mukaisen luokituksen (COICOP) mukaisesti EKT 2010:n puitteissa. Aineistojen lähettämisvaatimukset on määritetty EKT 2010:n tietojen lähettämisohjelmassa. COICOP-tietojen lähettämisvaatimukset ovat t + 9 kuukautta viitejakson jälkeen.

Kotitalouksien kulutusmenot luokitellaan käyttötarkoituksen mukaan COICOP-luokituksen (yksityisen kulutuksen käyttötarkoituksen mukainen luokitus, ks. myös 23. tammikuuta 2002 annettu komission asetus (EY) N:o 113/2002) mukaisesti. Asiaan liittyvät kolmenumeroiset COICOP-luokat ovat seuraavat:

  • P010 – Elintarvikkeet ja alkoholittomat juomat
  • P011 – Elintarvikkeet
  • P012 – Alkoholittomat juomat
  • P020 – Alkoholijuomat, tupakka ja narkoottiset aineet
  • P021 – Alkoholijuomat
  • P111 – Ateriapalvelut

Painoindeksitilastot

Painoindeksitilastossa tarvittavat tiedot saadaan eurooppalaisesta terveyshaastattelututkimuksesta. Siihen kootaan EU:n jäsenvaltioista yhdenmukaistettuja tilastotietoja vastaajien terveydentilasta, elämäntavoista (terveyden taustatekijöistä) ja terveydenhuoltopalvelujen käytöstä. Painoindeksi (BMI) tarkoittaa henkilön painoa suhteessa pituuteen, mistä saadaan suhteellisen hyvä käsitys elimistön rasvaprosentista. Painoindeksi katsotaan parhaaksi aikuisten (vähintään 18-vuotiaiden) lihavuuden mittariksi silloin, kun käytettävissä ovat vain paino- ja pituustiedot. Se lasketaan jakamalla henkilön paino (kilogrammoina) hänen pituutensa (metreinä) neliöllä. BMI = paino (kg) / pituus (m²)

Saatu painoindeksi luokitellaan WHO:n mukaan seuraavasti:

< 18,50: alipaino
18,50 – < 25,00: normaalipaino
>= 25,00: ylipaino
>= 30,00: lihavuus.

Taustaa

Reilua, terveellistä ja ympäristöystävällistä elintarvikejärjestelmää edistävä Pellolta pöytään strategia (englanniksi) on keskeinen tekijä Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa.

Sillä on viisi keskeistä strategista tavoitetta:

(i) Varmistetaan kestävä elintarviketuotanto
Pyritään tukemaan viljelijöitä ja kalastajia ilmastonmuutoksen torjunnassa, ympäristönsuojelussa ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä, vähentämään merkittävästi kemiallisten torjunta-aineiden, lannoitteiden ja antibioottien käyttöä ja niistä riippuvuutta, jatkamaan luonnonmukaisen maatalouden kehittämistä ja tukemaan edelleen luonnonmukaiseen maatalouteen siirtyvien viljelijöiden ja kalastajien toimeentuloa.
(ii) Edistetään kestävää elintarvikkeiden jalostusta ja ketjun loppupään käytäntöjä
Pyritään vaikuttamaan kuluttajien ruokavalioon, tarkistamaan kaupan pitämistä koskevia vaatimuksia, laatimaan ravintosisältöprofiileja ja parantamaan elintarvikkeiden pakkauksia.
(iii) Edistetään elintarvikkeiden kestävää kulutusta
Pyritään taittamaan ylipainon ja lihavuuden yleistyminen EU:ssa, parantamaan kuluttajille tarkoitettuja elintarvikkeiden pakkausmerkintöjä ja asettamaan kestäville elintarvikehankinnoille velvoittavat vähimmäisvaatimukset.
(iv) Vähennetään ruokahävikkiä ja jätettä
Pyritään vähentämään ruokahävikkiä koko toimitusketjussa, parantamaan ravinteiden ja uusioraaka-aineiden talteenottoa ja parantamaan biotaloutta, jätehuoltoa ja uusiutuvan energian käyttöä.
(v) Torjutaan elintarvikepetoksia koko toimitusketjussa
Pyritään parantamaan elintarvikkeiden jäljitettävyyttä ja varoituksia.

Direct access to

Other articles
Tables
Database
Dedicated section
Publications
Methodology
Visualisations




Metodologia

Huomautukset

  1. ↑ Kirjanpidossa teollisuus on taloudellisen toiminnan haara. Termillä ”maatalousteollisuus” tarkoitetaan maataloustuotantoa. Sitä ei kuitenkaan pidä ymmärtää niin, että maatalous olisi teollistunutta tai että sillä tarkoitettaisiin raaka-aineiden jalostamista.
  2. ↑ OECD (2019), Accelerating Climate Action: Refocusing policies through a Well-being lens.
  3. ↑ Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) pääkalastusalueet 21, 27, 34, 37, 41, 47, 51.
  4. ↑ Lisätietoja on Euroopan komission yhteistä kalastuspolitiikkaa (YKP) koskevalla verkkosivustolla.
  5. ↑ Lisätietoja on täällä (englanniksi).
Retrieved from "https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Archive:Pellolta_pöytään_–_katsaus_tilastoihin&oldid=538058"