Archive:Alueelliset koulutustilastot

This Statistics Explained article is outdated and has been archived - for recent articles on regions and cities see here.

Tilastotiedot poimittu maalis- ja huhtikuussa 2016. Tuoreimmat tilastotiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Seuraava suunniteltu päivitys: syyskuu 2017.

Karttoja voidaan tarkastella interaktiivisesti Eurostat Statistical Atlas -kartaston avulla (ks. käyttöohje (englanniksi)).

Kartta 1: Nelivuotiaiden osallistuminen varhaiskasvatukseen ja alemman perusasteen koulutukseen (ISCED-tasot 0–1), NUTS 2 -alueittain, 2014 (¹)
(% kaikista nelivuotiaista)
Lähde: Eurostat (educ_uoe_enra14)

Kartta 2: Ammatillisen koulutuksen ohjelmiin (ISCED-taso 3) osallistuvat keskiasteen opiskelijat, NUTS 2 -alueittain, 2014 (¹)
(% kaikista opiskelijoista ISCED-tasolla 3)
Lähde: Eurostat (educ_uoe_enra13)

Kartta 3: Opintonsa keskeyttäneet 18–24-vuotiaat nuoret, NUTS 2 -alueittain, 2015 (¹)
(% 18–24-vuotiaista )
Lähde: Eurostat (edat_lfse_16)

Kuvio 1: Miesten ja naisten väliset erot opintonsa keskeyttäneiden 18–24-vuotiaiden keskuudessa, valituilla NUTS 2 -alueilla EU:ssa, 2015 (¹)
(ero prosenttiyksikköinä, miesten osuus - naisten osuus)
Lähde: Eurostat (edat_lfse_16)

Kartta 4: Sekä työelämän että koulutuksen ulkopuolella olevat 18–24-vuotiaat nuoret (NEET), NUTS 2 -alueittain, 2015 (¹)
(% 18–24-vuotiaista)
Lähde: Eurostat (edat_lfse_22)

Kuvio 2: Miesten ja naisten väliset erot sekä työelämän että koulutuksen ulkopuolella olevien 18–24-vuotiaiden nuorten keskuudessa (NEET), valituilla NUTS 2 -alueilla EU:ssa, 2015 (¹)
(ero prosenttiyksikköinä, miesten osuus - naisten osuus)
Lähde: Eurostat (edat_lfse_22)

Kartta 5: 30–34-vuotiaat korkea-asteen koulutuksen (ISCED-tasot 5–8) hankkineet, NUTS 2 -alueittain, 2015 (¹)
(% 30–34-vuotiaista)
Lähde: Eurostat (edat_lfse_12)

Kuvio 3: Miesten ja naisten väliset erot korkea-asteen koulutuksen (ISCED-tasot 5–8) hankkineiden 30–34-vuotiaiden keskuudessa, valituilla NUTS 2 -alueilla, 2015 (¹)
(ero prosenttiyksikköinä, miesten osuus - naisten osuus)
Lähde: Eurostat (edat_lfse_12)

Tämä artikkeli kuuluu tilastoartikkelien sarjaan, joka pohjautuu Eurostatin alueelliseen vuosikirjaan. Koulutus, ammatillinen koulutus ja yleisemmin elinikäinen oppiminen ovat keskeisessä asemassa Euroopan unionin (EU) talous- ja sosiaalistrategioissa.

Eurostat laatii ja julkaisee EU:n jäsenvaltioita ja niiden alueita koskevia koulutustilastoja. Lisäksi tietoja on saatavilla EFTA -maista ja ehdokasmaista. Tässä artikkelissa esitetään tietoja nelivuotiaiden osallistumisasteesta, ammatillisen koulutuksen ohjelmista, opintonsa keskeyttäneiden osuudesta, sekä työelämän että koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten (NEET) osuudesta ja korkea-asteen koulutuksen hankkineiden 30–34-vuotiaiden osuudesta. Nämä tilastot esitetään yleensä NUTS 2 -tasolla, vaikkakin osallistumisesta on Kroatian osalta saatavilla vain kansalliset tilastotiedot ja Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta NUTS 1 -tason tiedot.

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

EU-28:aa koskevista vuoden 2014 luvuista käy ilmi, että noin 107 miljoonaa lasta, oppilasta ja opiskelijaa opiskeli koulutusjärjestelmän eri tasoilla esiasteen opetuksesta tutkijakoulutusasteeseen (kansainvälisen koulutusluokituksen ISCED -tasot 2–8).

Nelivuotiaiden osallistuminen koulutukseen

Varhaiskasvatus ja alemman perusasteen koulutus ovat keskeisessä asemassa pyrittäessä torjumaan eriarvoisuutta ja lisäämään perusosaamista. Päättäjät ovat sitä mieltä, että suurempi osa pikkulapsista olisi saatava osallistumaan esiopetukseen epävirallisen, muun kuin ammattimaisen hoidon sijasta. Eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisissa puitteissa (ET 2020) on asetettu yleistavoitteeksi, että vähintään 95 % nelivuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista osallistuisi varhaiskasvatukseen. On huomattava, että lakisääteinen koulun aloittamisikä vaihtelee jonkin verran EU:n jäsenvaltiosta toiseen. Luxemburgissa ja Pohjois-Irlannissa (Yhdistynyt kuningaskunta) oppivelvollisuus alkaa nelivuotiaana. Muilla EU:n alueilla tai muissa jäsenvaltioissa oppivelvollisuuden alku vaihtelee viiden ja seitsemän ikävuoden välillä. Useimmissa jäsenvaltioissa esiopetukseen osallistuminen on vapaaehtoista.

Vähän yli viisi miljoonaa nelivuotiasta osallistui jonkin muotoiseen (ISCED-tasojen 0–1 mukaiseen) varhaiskasvatukseen tai alemman perusasteen koulutukseen vuonna 2014. Näistä vain pieni osa (52 000) osallistui alemman perusasteen koulutukseen.

Varhaiskasvatuksen ja alemman perusasteen koulutuksen määrittäminen

Varhaiskasvatus (ISCED-taso 0) perustuu yleensä kokonaisvaltaiseen näkemykseen. Sillä pyritään tukemaan lapsen kognitiivista, fyysistä, sosiaalista ja emotionaalista kehitystä ja totuttamaan pikkulapset perhepiirin ulkopuolella tarjottavaan järjestelmälliseen opetukseen. ISCED-tason 0 ohjelmat muodostuvat kahdesta osa-alueesta: varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta. Varhaiskasvatus sisältää pikkulapsille (0–2-vuotiaille) suunnattua opetuksellista sisältöä, kun taas esiopetus on suunniteltu yli kolmevuotiaille ja sitä vanhemmille alle kouluikäisille lapsille. Molemmissa oppimisympäristöt ovat visuaalisesti stimuloivia ja kielellisesti rikkaita. Opetusta tarjotaan vähintään kaksi tuntia päivässä. Toisin sanoen lastentarhat, päivähoitopaikat tai päiväkodit rajataan määritelmän ulkopuolelle, jolleivät ne tarjoa koulutusta.

Alemman perusasteen koulutukseen (ISCED-taso 1) kuuluvat ohjelmat on yleensä suunniteltu tarjoamaan oppilaille lukemista, kirjoittamista ja matematiikkaa koskevat perustaidot (lukutaito ja laskutaito) ja luomaan vankka pohja tiedon keskeisten alueiden omaksumiselle ja ymmärtämiselle sekä henkilökohtaiselle ja sosiaaliselle kehitykselle. Pääsyvaatimuksena tälle koulutustasolle on yleensä ainoastaan ikä.

Käytännössä kaikki nelivuotiaat osallistuivat varhaiskasvatukseen tai alemman perusasteen koulutukseen useimmilla Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan alueilla

Tummin oranssin sävy kartassa 1 osoittaa NUTS 2 -tason alueet, joilla nelivuotiaiden osallistumisaste oli erittäin suuri. On otettava huomioon, että Kroatian osalta saatavilla oli vain kansalliset tilastotiedot ja Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta NUTS 1 -tason tiedot. Nelivuotiaiden osallistumisaste oli vähintään 98 % 63:lla niistä 224 EU-alueesta, jotka on kuvattu kartalla (Ranskan Mayottesta ei ole tietoja saatavana). Suurimmat osallistumisasteet kirjattiin Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan alueilla. Osallistumisaste oli korkea myös monilla Etelä-Italian alueilla, osissa Saksaa, Espanjaa ja Belgiaa (lähinnä Flanderissa) sekä joissain Tanskan mannerosissa, Irlannissa (Border, Midland ja West), Pohjois-Italiassa (Trenton autonominen maakunta ja Bolzanon/Bozenin autonominen maakunta), Itävallassa (Burgenland) ja Portugalissa (Alentejo). Myös kahdella Norjan pohjoisimmalla alueella (Trøndelag ja Pohjois-Norja) osallistumisaste oli vähintään 98 %.

Nelivuotiaiden osallistumisaste varhaiskasvatukseen tai alemman perusasteen koulutukseen oli alhaisin Ateenassa

Kartasta 1 paljastuu erittäin selkeä ero idän ja lännen välillä, sillä osallistumisasteet olivat paljon alhaisemmat monilla EU:n itäisillä alueilla sekä Baltian maissa (joista kukin muodostaa vain yhden alueen tämän tason analyysissä). Alueisiin, joissa osallistumisaste oli alhaisin (alle 70 %, joka on merkitty karttaan 1 vaaleimmalla oranssin sävyllä), kuuluivat muun muassa Kroatia (kansalliset tiedot) ja useimmat Puolan ja Kreikan alueet, mutta myös alueita Slovakian itäosista (Itä-Slovakia) ja Pohjois-Suomesta (Pohjois- ja Itä-Suomi). Osallistumisaste oli alhainen myös kaikilla Turkin alueilla (vuoden 2013 tiedot) ja yhtä lukuun ottamatta (Ticino) kaikilla Sveitsin alueilla sekä Liechtensteinissa ja Entisen Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa (molemmat muodostavat vain yhden alueen tämän tason analyysissä).

Alueita tarkemmin tarkasteltaessa huomataan, että nelivuotiaiden osallistumisaste varhaiskasvatukseen tai alemman perusasteen koulutukseen oli vuonna 2014 kaikkein alhaisin, 28,3 %, Kreikan pääkaupunkialueella Attikassa. Tämä oli huomattavasti alhaisempi kuin millään muulla alueella, sillä kaikilla muilla EU:n alueilla suurin osa nelivuotiaista osallistui varhaiskasvatukseen tai alemman perusasteen koulutukseen. Myös toiseksi alhaisin osallistumisaste kirjattiin Kreikassa, koillisessa sijaitsevalla Itä-Makedonian, Traakian alueella (50,9 %). Se oli yksi Kreikan kuudesta alueesta, jossa nelivuotiaiden osallistumisaste vaihteli 50–60 %:n välillä.

Ammatillisessa keskiasteen koulutuksessa olevat opiskelijat

Arviolta 10,6 miljoonaa (tai 48,0 %) keskiasteen (ISCED-tason 3) opiskelijaa suoritti opintojaan ammatillisen koulutuksen piirissä EU:ssa vuonna 2014. Loput osallistuivat yleissivistäviin koulutusohjelmiin. Ammatillinen koulutus on avainasemassa vähennettäessä nuorisotyöttömyyttä ja helpotettaessa nuorten siirtymistä koulutuksesta työmarkkinoille. Päättäjät eri puolilla EU:ta ovat etsineet keinoja lisätä ammatillisen koulutuksen ohjelmien ja oppisopimuskoulutuksen houkuttelevuutta, jotta nämä voisivat tarjota vaihtoehtoisen väylän keskiasteen ja korkea-asteen koulutukseen ja vastata paremmin työnantajien edellyttämiä osaamistarpeita.

Kartasta 2 näkyy, että ammatillisen koulutuksen ohjelmiin osallistuvien opiskelijoiden osuus vaihteli huomattavasti EU:n eri jäsenvaltioissa. Ammatilliseen koulutukseen osallistuttiin erityisesti alueilla, jotka kattavat Tšekin, Slovakian, Itävallan, Slovenian, Kroatian ja Pohjois-Italian sekä Sveitsin. Myös Suomessa, Alankomaissa ja Belgian pohjoisosissa ammatilliseen koulutukseen osallistujien osuus oli suuri. Jotkin erot selittynevät sillä, millainen käsitys ammatillisesta koulutuksesta vallitsee. Esimerkiksi Tšekissä ja Itävallassa ammatillista koulutusta pidetään yleisesti houkuttelevana vaihtoehtona, jolla helpotetaan henkilöiden siirtymistä työmarkkinoille, kun taas muissa EU:n jäsenvaltioissa sen rooli on vähemmän kehittynyt – osittain sen vuoksi, että yhteiskunnan käsitys siitä on vähemmän myönteinen.

Yli kolme neljäsosaa keskiasteen opiskelijoista oli ammatillisen koulutuksen piirissä kolmella Tšekin ja yhdellä Itävallan alueella

Kun tilannetta tarkastellaan yksityiskohtaisemmin NUTS 2 -tason alueilla, 40:llä EU:n alueella yli 65 % keskiasteen opiskelijoista osallistui ammatilliseen koulutukseen vuonna 2014 (merkitty karttaan 2 tummimmalla oranssin sävyllä). Kolmella alueella yli kolme neljäsosaa keskiasteen opiskelijoista osallistui ammatilliseen koulutukseen: kaksi näistä alueista sijaitsi Tšekin alueella (Luoteis-Tšekki ja Lounais-Tšekki) ja yksi Itävallassa (Ylä-Itävalta).

Sitä vastoin pienimmät ammatilliseen koulutukseen osallistuvien osuudet keskiasteen opintoja suorittavien keskuudessa kirjattiin kummallakin Irlannin NUTS 2 -tason alueella ja Skotlannissa (Yhdistyneestä kuningaskunnasta tiedot ovat saatavilla ainoastaan NUTS 1 -tasolta), joissa alle kymmenesosa osallistui ammatillisiin koulutusohjelmiin. Kolmella alueella ammatillisen koulutuksen ohjelmiin osallistuvien opiskelijoiden osuus oli 10–20 %. Kyseiset alueet olivat saarialueet Malta ja Kypros (molemmat muodostavat vain yhden alueen tällä tietojen tasolla) ja Unkarin pääkaupunkialue (Keski-Unkari). Ammatillisen koulutuksen ohjelmiin osallistuvien opiskelijoiden osuus oli alle 35 % (merkitty vaaleimmalla oranssin sävyllä kartassa 2) yhdeksällä 13:sta Kreikan alueesta, lopuilla kuudella Unkarin alueella (mikä on jyrkässä ristiriidassa Unkarin lähialueisiin), kuudella Etelä-Espanjan alueella sekä Brandenburgissa (Saksan pääkaupunkialuetta Berliiniä ympäröivällä NUTS 1 -tason alueella), Ranskan Île de France -pääkaupunkialueella, Pohjois-Irlannissa ja Walesissa (molemmat NUTS 1 -tason alueita Yhdistyneessä kuningaskunnassa), Virossa ja Liettuassa (molemmat muodostavat vain yhden alueen tämän tason analyysissä).

Eurooppa 2020 -strategia: opintonsa keskeyttäneet

Monet 15–17-vuotiaat nuoret joutuvat valitsemaan, haluavatko he jatkaa yleissivistävän tai ammatillisen koulutuksen piirissä vai etsiä töitä. Oppivelvollisuuskoulu kestää useimmissa EU:n jäsenvaltioissa keskimäärin 9 tai 10 vuotta. Oppivelvollisuus on yleensä täytetty, kun ylemmän perusasteen koulutus (ISCED-taso 2) on saatu päätökseen.

Yleistavoitteeksi on asetettu opintonsa keskeyttäneiden osuuden laskeminen alle 10 %:iin vuoteen 2020 mennessä

Koulutus on yksi viidestä peruspilarista, joihin Eurooppa 2020 -strategia perustuu. Kaksi tavoitteista, joilla seurataan EU:n edistymistä kohti älykästä, kestävää ja osallistavaa taloutta, koskevat koulutusta. Viitearvot on määritelty koko EU:lle seuraavasti:

vuoteen 2020 mennessä opintonsa keskeyttäneiden osuuden tulisi olla alle 10 %; ja
vuoteen 2020 mennessä vähintään 40 % EU:n 30–34-vuotiaista olisi hankkinut korkea-asteen koulutuksen.

On huomattava, että vaikka tavoitteet on asetettu koko EU:n alueelle, niitä ei voida sellaisenaan soveltaa kansallisella tai alueellisella tasolla. Siksi Eurooppa 2020 -viitearvot on muunnettu kansallisiksi (ja joskus alueellisiksi) tavoitteiksi, joissa huomioidaan kunkin EU:n jäsenvaltion erilainen tilanne ja erilaiset olosuhteet.

Opintonsa keskeyttäneitä koskeva indikaattori ilmoittaa sen 18–24-vuotiaiden osuuden, joka oli suorittanut vain ylemmän perusasteen koulutuksen ja joka ei jatkanut opintoja (neljän viikon aikana ennen tutkimusta, josta tiedot on kerätty).

Opintonsa keskeyttäneiden osuus oli 11,0 %

Vuonna 2015 EU-28:ssa 11,0 % 18–24-vuotiaista keskeytti opintonsa. Tämä oli 0,1 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 2014. Niiden 18–24-vuotiaiden osuus, jotka eivät jatka opintoja, on laskenut jo yli 10 peräkkäisen vuoden ajan. Jos vähentyminen jatkuu edelleen, Eurooppa 2020 -strategian yleistavoite – tämän osuuden vähentäminen alle 10 %:iin – näyttää olevan saavutettavissa.

Tästä huolimatta sekä EU:n jäsenvaltioiden välillä että jäsenvaltioiden sisällä on edelleen huomattavia eroja. Ne näkyvät jossakin määrin kansallisissa tavoitteissa, joista on sovittu osana Eurooppa 2020 -strategiaa ja jotka vaihtelevat Kroatian alhaisesta 4 %:sta Italian korkeaan 16 %:iin.

Suurimmat opintonsa keskeyttäneiden osuudet kirjattiin usein EU:n eteläisissä osissa, erityisesti saarialueilla'

Vuonna 2015 opintonsa keskeyttäneiden osuus oli pienempi kuin Eurooppa 2020 -strategiassa asetettu 10 %:n tavoite 130:llä niistä 266 alueesta, joita koskevat tiedot olivat saatavilla. Kartasta 3 käy ilmi, että opintonsa keskeyttäneiden osuus vaihteli merkittävästi NUTS 2 -tason alueilla. Opintonsa keskeyttäneiden osuus oli pienin alueilla, jotka ulottuivat Puolasta Tšekkiin ja Slovakiaan, Itävallan kaakkoisosaan, Sloveniaan ja Kroatiaan. Sitä vastoin suurimmat opintonsa keskeyttäneiden osuudet kirjattiin Etelä-Espanjassa ja Baleaareilla, kolmella Romanian alueella, Portugalin Azoreilla ja Madeiralla sekä Italian saarialueilla Sardiniassa ja Sisiliassa. Opintonsa keskeyttäneiden osuus oli erittäin suuri myös kaikkialla Turkissa. Monet alueista, joissa opintonsa keskeyttäneiden osuus oli EU:n suurimpia, olivat tyypillisesti syrjäisiä/harvaan asuttuja alueita, joissa opiskelijat voivat joutua lähtemään kotoaan voidakseen opiskella tiettyä erikoisalaa. Alueelle jäävillä voi olla melko vähän mahdollisuuksia korkea-asteen/jatkokoulutukseen.

Pienimmät opintonsa keskeyttäneiden osuudet kirjattiin itäisillä alueilla

Vuonna 2015 pienin opintonsa keskeyttäneiden osuus kirjattiin Kroatiassa Adriatic Croatian alueella (0,9 %). Opintonsa keskeyttäneiden osuus oli alle 5 % (merkitty kartassa 3 vaaleimmalla oranssin sävyllä) 14 alueella, jotka sijaitsivat pääosin Itä-Euroopassa: viisi aluetta Puolassa, kolme Tšekissä, molemmat Kroatian alueet, kaksi aluetta Slovakiassa ja yksi alue Belgiassa, Sloveniassa ja Ruotsissa.

VALOKEILASSA

Adriatic Croatia, Kroatia

Opintonsa keskeyttäneiden (18–24-vuotiaiden) osuus oli EU-28:ssa 11,0 % vuonna 2015. Kroatiassa ja erityisesti Adrianmeren rannikolla ja Kroatian saarialueilla opintonsa keskeyttäneiden nuorten osuus oli huomattavasti pienempi. Esimerkiksi Adriatic Croatian alueella opintonsa keskeyttäneiden osuus oli vain 0,9 %.

©: Nicolas Brignol

Tšekin, Kroatian, Puolan, Slovenian ja Slovakian pääkaupunkialueet kuuluivat niiden 15 alueen joukkoon, joissa opintonsa keskeyttäneiden osuus oli pienin. Alueisiin, joilla opintonsa keskeyttäneiden osuus jäi suhteellisen pieneksi, kuului myös useita muita suurelta osin kaupungistuneita alueita. Esimerkiksi pienimmät opintonsa keskeyttäneiden osuudet Portugalissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa kirjattiin Lissabonissa (10,7 %) ja Sisä-Lontoo - East -alueella (5,5 %). Tämä ei ehkä ole yllättävää, koska korkea-asteen ja ammatillisen koulutuksen laitokset sijaitsevat todennäköisemmin pääkaupungeissa ja muissa isommissa kaupungeissa. Sitä vastoin opintonsa keskeyttäneiden osuus oli suhteellisen suuri (verrattuna kansalliseen keskiarvoon) Belgian, Saksan ja Itävallan pääkaupunkialueilla (Brysselin pääkaupunkialue, Berliini ja Wien).

Nuoret miehet keskeyttivät opintonsa keskimäärin todennäköisemmin kuin nuoret naiset

Tietoja, jotka liittyvät opintonsa keskeyttäneiden osuuksiin, voidaan analysoida myös sukupuolen mukaan (katso miesten ja naisten välisiä eroja koskeva alueellinen analyysi kuviosta 1 tämän indikaattorin osalta). Vuonna 2015 nuorten miesten osuus kaikista opintonsa keskeyttäneistä 18–24-vuotiaista oli 12,4 %. Tämä on noin 2,9 prosenttiyksikköä vastaavaa naisten osuutta (9,5 %) suurempi. On kuitenkin huomattava, että opintonsa keskeyttäneiden naisten osuus EU-28:ssa säilyi lähes muuttumattomana vuosien 2014 ja 2015 välillä (vähennys oli 0,1 prosenttiyksikköä), kun taas miesten osuus laski nopeampaan tahtiin (0,4 prosenttiyksiköllä). Tämän sekä vuonna 2008 puhjenneesta rahoitus- ja talouskriisistä alkaen havaittavissa olevan laskusuuntauksen jatkumisen ansiosta sukupuolten välinen ero kaventui hieman. Opintonsa keskeyttäneiden nuorten miesten osuus oli aikaisemmin EU-28:ssa 4,0 prosenttiyksikköä korkeampi kuin nuorten naisten osuus.

Opintonsa keskeyttäneiden osuus oli kohtalaisen suuri maaseudulla asuvien nuorten miesten keskuudessa…

Opintonsa keskeyttäneiden nuorten naisten määrä oli nuorten miesten määrää pienempi 164 alueella niistä 212 alueesta, joita koskevat vuoden 2015 tiedot olivat saatavilla. Kahdeksalla alueella — jotka kaikki sijaitsevat Etelä-Euroopassa — sukupuolten väliseksi eroksi rekisteröitiin kaksinumeroinen luku. Näillä kaikilla alueilla opintonsa keskeyttäneiden nuorten miesten osuus oli nuorten naisten osuutta suurempi. Suurin ero kirjattiin Espanjan La Riojan alueella, jossa opintonsa keskeytti lähes kolmannes nuorista miehistä (32,4 %) naisten osuuden jäädessä 10,8 %:iin. Niihin kahdeksaan alueeseen, joissa kirjattiin kaksinumeroisia sukupuolten välisistä eroista kertovia lukuja, kuului myös neljä muuta Espanjan aluetta, nimittäin Valencia, Extremadura, Galicia ja Baleaarit. Näiden lisäksi suurempia eroja kirjattiin kahdella Italian alueella (Sardinia ja Abruzzo) ja Kreikan Etelä-Egean saarialueella (Etelä-Egea).

… sen sijaan kaupunkialueilla tai raskaaseen teollisuuteen tukeutuvilla alueilla opintonsa keskeyttäneiden nuorten naisten määrä oli yleensä suhteellisen suuri

Niillä 43 alueella, joissa opintonsa keskeyttäneiden nuorten miesten määrä oli pienempi kuin nuorten naisten määrä, sukupuolten välinen ero jäi yleensä kohtalaisen pieneksi (usein alle 2,0 prosenttiyksikköön). Ero oli suurin Alankomaissa Zeelandin alueella, jossa opintonsa keskeyttäneiden nuorten naisten osuus, 18,4 %, oli 6,3 prosenttiyksikköä suurempi kuin opintonsa keskeyttäneiden nuorten miesten osuus (12,1 %). Niihin kymmeneen alueeseen, joissa opintonsa keskeyttäneiden miesten osuus oli pienempi ja sukupuolten väliset erot suurimmat, kuului kolme aluetta Yhdistyneessä kuningaskunnassa (Merseyside; Sisä-Lontoo - East; Berkshire, Buckinghamshire ja Oxfordshire), kaksi aluetta Tšekissä (Keski-Böömi ja Määrin Sleesia) sekä yksi alue Bulgariassa (Pohjoinen Keski-Bulgaria), Espanjassa (Melilla), Saksassa (Koblenz) ja Romaniassa (Lounais-Romania – Oltenia).

Sekä työelämän että koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret (NEET)

Vuonna 2015 EU-28:ssa oli 6,2 miljoonaa 18–24-vuotiasta, jotka olivat sekä työelämän että koulutuksen ulkopuolella (NEET). Kun määrää verrataan samanikäisen väestön määrään, NEET-luvuksi saadaan 15,8 %. Alhainen koulutustaso on keskeisen tärkeä tekijä, joka selittää NEET-luvuissa esiintyviä eroja. Näin ollen alueilla, joissa opintonsa keskeyttäneiden määrä on suhteellisen korkea, myös NEET-luvun voidaan olettaa olevan suhteellisen korkea.

Nuorisotyöttömyyden ja NEET-osuuden vertaaminen

Nuorisotyöttömyys (lisätietoja löytyy regional labour market statistics -artikkelista) ja sekä työelämän että koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten (NEET) osuus ovat toisiaan täydentäviä käsitteitä. Työttömyysasteella tarkoitetaan työttömien (jotka ovat aktiivisesti etsineet työtä ja voisivat aloittaa työn) osuutta. Astetta laskettaessa nimittäjänä käytetään työvoimaa eli työllisten ja työttömien yhteismäärää.

Sekä työelämän että koulutuksen ulkopuolella oleviin (NEET) taas ei lasketa työllisiä tai koulutuksessa olevia. Ryhmään voi kuitenkin kuulua työvoiman ulkopuolella olevia. Laskutoimituksessa nimittäjä kattaa kaikki 18–24-vuotiaat.

EU-28:n sekä työelämän että koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten (NEET) osuus putosi vuonna 2003 kirjatusta korkeasta 16,9 %:sta peräkkäisinä vuosina vuonna 2008 (rahoitus- ja talouskriisin puhjetessa) mitattuun 14,0 %:iin. Tämän jälkeen osuus nousi neljänä peräkkäisenä vuonna aina vuoden 2012 17,2 %:iin asti, minkä jälkeen se jälleen putosi 15,8 %:iin vuoteen 2015 mennessä. Nuorisotyöttömyydessä tapahtuneet vaihtelut ovat laajalti vaikuttaneet viime vuosikymmenen aikana EU-28:n NEET-lukuun, sillä työvoiman ulkopuolella olevien 18–24-vuotiaiden nuorten osuus on pysynyt kohtalaisen vakaana (hieman alle 8 %:ssa).

EU:n jäsenvaltioissa tehty analyysi osoittaa, että sekä työelämän että koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuus oli vuonna 2015 korkein Italiassa (27,9 %), kun taas Espanjassa, Kyproksella, Romaniassa, Bulgariassa, Kreikassa ja Kroatiassa NEET-luvut vaihtelivat 20 ja 25 %:n välillä. Sen sijaan sekä työelämän että koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuus oli niinkin alhainen kuin 6,2 % Alankomaissa ja alle 10 % Luxemburgissa, Tanskassa, Saksassa, Ruotsissa, Itävallassa ja Tšekissä.

Sekä työelämän että koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuus nousi yli 40 %:iin neljällä EU:n alueella

Tarkempi NUTS 2 -tason alueilla tehty analyysi vahvistaa, että suurin sekä työelämän että koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuus kirjattiin vuonna 2015 Luoteis-Bulgarian alueella, jossa NEET-luku oli 45,7 %. Luku oli yli 40 % myös neljällä muulla alueella: Ranskan merentakaisella alueella Guayanassa, Kreikassa Keski-Kreikan alueella sekä kahdella Etelä-Italian alueella Calabriassa ja Sisiliassa.

Ne viisi aluetta, joilla NEET-luvut olivat korkeimmat, edustavat hyvin EU:ssa havaittavissa olevaa yleisempää suuntausta. Jotkin korkeimmista NEET-luvuista kirjattiin Italian eteläisillä alueilla, Kreikan mantereella, Bulgarian ja Romanian eri osissa sekä Ranskan merentakaisissa departementeissa ja alueilla (merkitty kartassa 4 tummimmalla oranssin sävyllä). Ainoastaan viisi niistä 30:stä NUTS 2 -tason alueesta, joiden NEET-luku oli yli 25 %, sijaitsivat edellä mainittujen alueiden ulkopuolella. Näistä kolme sijaitsi Espanjassa (Andalusia sekä Ceuta ja Melilla), kaksi muuta aluetta olivat Azorit (Portugalissa) ja Tees Valley ja Durham (Yhdistyneessä kuningaskunnassa).

Alhaisin NEET-luku EU:n alueella kirjattiin Baijerin lounaisosassa Schwabenin alueella (4,3 %). Ylä-Baijeri (Baijerin toinen alue) ja Overijssel (Alankomaissa) olivat ainoat muut alueet, joiden NEET-luvut olivat alle 5,0 %. NEET-luku oli pienempi kuin 10 % 61:llä niistä 271 NUTS 2 -alueesta, joita koskevat vuoden 2015 tiedot olivat saatavilla (merkitty karttaan 4 vaaleimmalla oranssin sävyllä). Nämä alueet sijaitsivat pääosin Alankomaissa, Luxemburgissa (vain yksi alue tämän tason analyysissä), Saksassa, Itävallassa, Tšekissä, Tanskassa ja Ruotsissa. NEET-luku oli alle 10 % myös kahdella muulla alueella, nimittäin Keski-Transdanubian (Unkari) ja Sisä-Lontoo - West -alueella (Yhdistynyt kuningaskunta).

Sukupuolten väliset erot 18–24-vuotiaiden NEET-luvuissa olivat suhteellisen pienet. Vuonna 2015 sekä työelämän että koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten miesten osuus oli 15,4 %, vastaava luku naisten osalta oli 0,9 prosenttiyksikköä suurempi. Kymmenen vuotta sitten ero sukupuolten välillä oli huomattavasti suurempi naisten osuuden ollessa 3,3 prosenttiyksikköä miesten osuutta suurempi vuonna 2005.

Kuviossa 2 esitetään kymmenen aluetta, joissa erot sukupuolten välillä olivat suurimmat (ero nuorten miesten tai nuorten naisten hyväksi). 238:aa NUTS 2 -tason aluetta koskevasta analyysistä käy ilmi, että vuonna 2015 146 alueella nuorten miesten NEET-luku oli naisten lukua pienempi. Tilanne oli päinvastainen 90 alueella. Kahdella alueella, Thüringenissä (Saksa) ja Sisä-Lontoo - West -alueella (Yhdistynyt kuningaskunta), sukupuolten välillä ei ollut eroja. Suurin ero sukupuolten välillä kirjattiin Kreikassa Pohjois-Egean alueella, jossa nuorten miesten NEET-luku (21,5 %) oli 18,4 prosenttiyksikköä nuorten naisten lukua pienempi. Suurin sukupuolten välinen ero naisten hyväksi kirjattiin myöskin Kreikan alueella. Naisten NEET-luku Länsi-Makedonian alueella oli 16,7 %, joka on 13,5 prosenttiyksikköä miesten lukua pienempi. Nämä Kreikassa havaitut alueiden väliset erot olivat todettavissa myös tietyillä Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan alueilla, sillä molemmissa jäsenvaltiossa oli kumpaankin edellä mainittuun ryhmään — alueisiin, joilla sukupuolten väliset erot olivat suurimmat miesten hyväksi, ja alueisiin, joilla sukupuolten väliset erot olivat suurimmat naisten hyväksi — kuuluvia alueita.

Eurooppa 2020 -strategia: korkea-asteen koulutus

Korkea-asteen koulutuksella tarkoitetaan koulutusta, jota annetaan yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa, teknillisissä korkeakouluissa ja muissa oppilaitoksissa, joissa voi suorittaa akateemisen loppututkinnon tai ammatillisen korkeakoulututkinnon. EU:n jäsenvaltioilla on edessään neljä keskeistä haastetta: korkea-asteen koulutukseen pääsyn laajentaminen lisäämällä osallistumista (erityisesti muita heikommassa asemassa olevissa ryhmissä), niiden opiskelijoiden lukumäärän vähentäminen, jotka jättävät korkea-asteen koulutuksen kesken ilman loppututkintoa, tutkinnon suorittamiseen käytettävän ajan vähentäminen sekä korkea-asteen koulutuksen laadun parantaminen sovittamalla korkeakoulututkinnot paremmin työelämän tarpeita vastaaviksi.

Yleistavoitteena on korkea-asteen koulutuksen hankkineiden 30–34-vuotiaiden osuuden kasvattaminen vähintään 40 %:iin

Kuten jo todettiin, Eurooppa 2020 -strategian keskeisenä tavoitteena korkea-asteen koulutuksessa on korkeakoulututkinnon tai vastaavan pätevyyden hankkineiden osuuden kasvattaminen vähintään 40 %:iin 30–34-vuotiaista vuoteen 2020 mennessä.

Korkea-asteen koulutuksen hankkineiden määrä EU-28:ssa on kasvanut nopeasti vuoden 2002 23,6 :sta (jolloin aikasarja alkoi EU-28:n osalta) jokaisena vuonna. Vuonna 2015 noin 38,7 % 30–34-vuotiaista oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon, mikä oli 0,8 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 2014.

Suurin osa korkeasti koulutetuista nuorista muuttaa pääkaupunkialueille

Suurten (niin julkisella kuin yksityissektorilla toimivien) organisaatioiden pääkonttorit sijoittuvat usein pääkaupunkeihin joko arvostussyistä tai hyötyäkseen mittakaavaeduista, joita tietyt EU:n suurimmista kaupungeista voivat tarjota. Tämä melko huomattava liiketoiminnan keskittyminen ja siihen liittyvät työllistymismahdollisuudet selittävät kenties osittain sitä, miksi monet valmistuneet muuttavat pääkaupunkialueille.

VALOKEILASSA

Sisä-Lontoo - West, Yhdistynyt kuningaskunta

Huomattava liiketoiminnan keskittyminen ja siihen liittyvät työllistymismahdollisuudet selittävät kenties ainakin osittain sitä, miksi monet valmistuneet muuttavat pääkaupunkialueille. Tämä on havaittavissa erityisesti Sisä-Lontoo - West -alueella, jossa enemmän kuin neljä viidesosaa 30–34-vuotiaista oli suorittanut korkea-asteen (ISCED-tasot 5–8) tutkinnon vuonna 2015.

©: Kevin Judson

Koska suurin osa 30–34-vuotiaista on päättänyt korkea-asteen opintonsa ennen 30:tä ikävuottaan, tätä indikaattoria voidaan käyttää myös arvioitaessa alueiden houkuttelevuutta (vetovaikutusta) siltä osin, millaisia työllistymismahdollisuuksia ne tarjoavat valmistuneille. Kartassa 5 näytetään korkea-asteen koulutuksen hankkineiden osuus NUTS 2 -tason alueilla vuonna 2015. Tummimmalla oranssin sävyllä on merkitty alueet, joilla vähintään puolet 30–34-vuotiaista oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Ylivoimaisesti suurin osuus kirjattiin yhdellä kahdesta Yhdistyneen kuningaskunnan pääkaupunkialueesta eli Sisä-Lontoo - West -alueella, jossa yli neljä viidesosaa (80,8 %) 30–34-vuotiaista oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon. Myös toiseksi, kolmanneksi ja neljänneksi suurimmat osuudet kirjattiin Yhdistyneen kuningaskunnan alueilla, nimittäin Ulko-Lontoo - South -alueella (69,3 %), toisella pääkaupunkialueella Sisä-Lontoo - East -alueella (68,2 %) ja Koillis-Skotlannissa (66,1 %). On huomattava, että kaikilla Skotlannin neljällä alueella osuudet olivat yli 50 %.

Suuri osa jäljelle jäävistä EU:n alueista, joilla korkea-asteen koulutuksen hankkineiden osuus oli suuri, oli pääkaupunkialueita. Nämä alueet olivat Tanskan pääkaupunkialue, Southern ja Eastern (Irlanti), Île de France (Ranska), Pohjois-Holland (Alankomaat), Masovian voivodikunta (Puola), Helsinki-Uusimaa (Suomi) ja Tukholma (Ruotsi) sekä Kypros, Liettua ja Luxemburg (jotka kaikki muodostavat vain yhden alueen tämän tason analyysissä). Muut alueet, joilla 30–34-vuotiaiden korkea-asteen koulutuksen hankkineiden osuus oli suurin, olivat usein alueita, joilla on tutkimus- ja /tai teknologiatoimintaa, esimerkiksi Flanderin Brabant ja Vallonian Brabant Belgiassa, Baskimaa Espanjassa, Rhône-Alpes Ranskassa, Utrecht Alankomaissa, Länsi-Ruotsi Ruotsissa ja Berkshire, Buckinghamshire ja Oxfordshire Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Pienet korkea-asteen koulutuksen hankkineiden osuudet voivat johtua ammatillisen koulutuksen erityisestä painottamisesta

Korkea-asteen koulutuksen hankkineiden osuus oli alle 20 % (näkyvät vaaleimmalla oranssin sävyllä kartassa 5) kahdeksalla alueella, jotka sijoittuvat EU:n eteläisiin tai itäosiin. Niille oli ominaista tukeutuminen perinteiseen perus- ja raskaaseen teollisuuteen (esimerkiksi kaivostoimintaan tai rauta- ja terästeollisuuteen) tai maatalouteen. Neljä näistä kahdeksasta alueesta sijaitsee Etelä-Italiassa (Apulia, Sardinia, Campania ja Sisilia), kolme Itä-Romaniassa (Kaakkois-Romania, Etelä-Romania – Muntenia ja Koillis-Romania) ja viimeisin alue, Luoteis-Tšekki, Tsekin luoteisosassa, jossa kirjattiin pienin korkea-asteen koulutuksen hankkineiden osuus, 15,4 %. Lisäksi Turkin 11:llä NUTS 2 -tason alueella alle yksi viidestä 30–34-vuotiaasta oli suorittanut korkea-asteen tutkinnon.

Korkea-asteen koulutuksen hankkineiden osuus oli suhteellisen pieni myös monilla Itävallan ja Tšekin alueilla. Tämä voi ainakin osittain johtua ammatillisen koulutuksen erityisestä painottamisesta kyseisissä jäsenvaltioissa, sillä moniin työpaikkoihin ei edellytetä tutkintoa sinällään vaan pikemminkin ammattipätevyyttä (katso lisätietoja kartasta 2).

Korkea-asteen koulutuksen hankkineiden 30–34-vuotiaiden naisten osuus oli 9,4 prosenttiyksikköä korkeampi kuin miesten osuus'

Vuonna 2015 EU-28:ssa asuvien korkea-asteen koulutuksen hankkineiden 30–34-vuotiaiden naisten osuus oli 43,4 %. Tämä oli huomattavasti korkeampi kuin samanikäisten miesten osuus, joka oli vain vähän yli kolmanneksen (34,0 %). Viime vuosikymmenen aikana korkea-asteen koulutuksen hankkineiden 30–34-vuotiaiden naisten osuus kasvoi nopeammin kuin vastaava miesten osuus ja näin kasvatti sukupuolten välistä eroa tämän indikaattorin kohdalla.

Suurin osa NUTS 2 -tason alueista (230 aluetta 261:stä), joita koskevat tiedot olivat saatavilla, ilmoittivat, että korkea-asteen koulutuksen hankkineiden 30–34-vuotiaiden naisten osuus oli miesten osuutta suurempi vuonna 2015. Korkea-asteen koulutuksen hankkineiden miesten osuus oli suurempi 29 alueella ja kahdella alueella, Saksan Münsterissa ja Itävallan pääkaupunkialueella Wienissä, sukupuolten välisiä eroja ei ollut.

Korkea-asteen koulutuksen hankkineiden naisten osuus oli suurempi alueilla, joissa sukupuolten väliset erot olivat suurimmat

Suurin ero sukupuolten välillä koulutuksen hankkineiden osalta kirjattiin Latviassa (vain yksi alue tämän tason analyysissä), jossa naisten osuus oli 29,7 prosenttiyksikköä miesten osuutta suurempi. Suurimpia sukupuolten välisiä eroja kirjattiin Baltian maissa, Belgiassa, Tanskassa, Espanjassa, Italiassa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Edellä mainituissa useita alueita käsittävissä EU:n jäsenvaltioissa vähintään kaksi aluetta ilmoitti sukupuolten välisen eron olevan vähintään 20 prosenttiyksikköä naisten hyväksi. Eräät kyseisistä alueista olivat maatalouteen tukeutuvia tai harvaan asuttuja alueita, joissa sukupuolten välinen ero heijastaa usein korkea-asteen koulutuksen hankkineiden miesten osuuden pienuutta, ei niinkään poikkeuksellisen suurta naisten osuutta. Kyseisistä maatalouteen tukeutuvista tai harvaan asutetuista alueista mainittakoon esimerkkinä Limburgin lääni Belgiassa, Sjellanti Tanskassa, Molise Italiassa, Ylä-Norlanti ja Keski-Norlanti Ruotsissa sekä Pohjois-Yorkshire ja Ylämaa ja saaret Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tämä tilanne voi johtua useasta seikasta, kuten esimerkiksi korkea-asteen koulutuksen hankkineiden miesten suuremmasta todennäköisyydestä lähteä hakemaan työtä muualta tai (kenties maataloudessa työskennelläkseen) opintonsa aikaisemmin keskeyttäneiden miesten suuremmasta osuudesta.

19 niistä 29 alueesta, joilla korkea-asteen koulutuksen hankkineiden miesten osuus oli naisten osuutta suurempi, sijaitsi Saksassa. Näihin alueisiin kuului Baijerin itäinen alue Oberpfalz, jossa miesten ja naisten välinen ero oli suurin miesten hyväksi. Puolet jäljelle jäävistä kymmenestä alueesta, joissa korkea-asteen koulutuksen hankkineiden miesten osuus oli suurempi, sijaitsi Yhdistyneessä kuningaskunnassa, kaksi aluetta Alankomaissa ja yksi Espanjassa, yksi Ranskassa ja yksi Romaniassa.

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Koulutustilastoissa on tietoa muun muassa koulutukseen ja harjoitteluun osallistumisesta, koulutuksen liikkuvuudesta, opetushenkilökunnasta, opetuksen rahoituksesta ja (vieraiden) kielten oppimisesta. Niistä saadaan tietoa myös oppimistuloksista, kuten tutkinnon suorittaneiden määrästä, koulutustasosta ja siirtymisestä koulutuksesta työelämään.

Tärkeimmät lähteet

UNESCO/OECD/Eurostat (UOE) -tilastot

Suuri osa eurooppalaisista koulutustilastoista kerätään osana yhteisesti hallinnoitua toimintaa, johon osallistuvat UNESCOn tilastoinstituutti (UNESCO-UIS), Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) ja Eurostat ja joka usein tunnetaan UOE:n tiedonkeruuna. Eurostat kerää erikseen tietoja opintojen aloittamisesta ja vieraiden kielten oppimisesta alueittain.

UOE:n tiedonkeruu perustuu pääosin opetusministeriöiden tai kansallisten tilastoviranomaisten tarjoamiin hallinnollisiin lähteisiin, jotka perustuvat yhteisesti sovittuihin määritelmiin. Alueellisten koulutustilastojen tilastoyksikkö on opiskelija. Viiteajanjaksoja ovat kalenterivuosi loppututkinnon suorittaneiden osalta ja luku-/opintovuosi kaikkien muiden ei rahaan liittyvien tietojen osalta (esimerkiksi vuoden 2014 tiedot kattavat opintovuoden 2013/2014).

Koska koulutusjärjestelmän rakenne vaihtelee eri maissa mutta järjestelmiä on voitava vertailla, tarvitaan yhteiset puitteet, joissa määritetään, miten alueelliset, kansalliset ja kansainväliset koulutustilastot ja indikaattorit kerätään, kootaan ja esitetään. Tämän tarjoaa kansainvälinen koulutusluokitus (ISCED).

Kansainvälinen koulutusluokitus (ISCED)

ISCED saatetaan ajoittain ajan tasalle, jotta voidaan ottaa huomioon koulutusjärjestelmien kehitys eri puolilla maailmaa. ISCED 2011 hyväksyttiin Unescon yleiskokouksessa marraskuussa 2011. Tässä artikkelissa esitetyt tilastotiedot pohjautuvat siihen, vaikkakin vuotta 2014 edeltäviä viitevuosia koskevat tiedot kerättiin käyttäen edellistä versiota eli ISCED-97:ää.

Tämän luokituksen vuonna 2011 annettuun versioon on lisätty uusia luokkia varhaiskasvatuksen laajentumisen ja korkea-asteen koulutuksen uudelleenjärjestelyn ottamiseksi huomioon. ISCED:ssä luokitellaan kaikki koulutusohjelmat ja tutkinnot tasoittain:

esiaste/ alempaa perusastetta alhaisempi (taso 0);
alempi perusaste (taso 1);
ylempi perusaste (taso 2);
keskiaste (taso 3);
keskiasteen jälkeinen koulutus, joka ei ole korkea-asteen koulutusta (taso 4);
alin korkea-aste (taso 5);
alempi korkeakouluaste (taso 6);
ylempi korkeakouluaste (taso 7);
tutkijakoulutusaste (taso 8).

Täydellinen kuvaus on saatavilla Unescon tilastoinstituutin (UIS) www-sivuilla.

Työvoimatutkimus

Tässä artikkelissa esitetyt tiedot opintonsa keskeyttäneistä, sekä työelämän että koulutuksen ulkopuolella olevista ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneista ovat peräisin EU:n työvoimatutkimuksesta. Työvoimatutkimus perustuu yksityisissä kotitalouksissa asuvien henkilöiden kyselytutkimukseen. Se kattaa koko EU:n jäsenvaltioissa vakinaisesti asuvan väestön, lukuun ottamatta kollektiivitalouksissa tai laitoskotitalouksissa asuvia henkilöitä. Työvoimatutkimuksen koulutustiedot päivitetään kahdesti vuodessa: keväällä (mukaan lukien uutta viitevuotta koskevat tiedot) ja syksyllä.

On huomattava, että viitevuoteen 2013 saakka ja se mukaan luettuna tiedot on luokiteltu ISCED-97:n mukaan, mutta vuodesta 2014 lähtien tiedot on luokiteltu ISCED 2011:n mukaan. Eurostatin online-taulukoissa ja tietokannassa esitetään koulutustasoa koskevia tietoja kolmen aggregaation (perus-, keskiasteen ja korkea-asteen koulutuksen) osalta. Tällä aggregaatiotasolla tilastoja voidaan verrata ajan mittaan eri EU:n jäsenvaltioiden välillä (Itävaltaa koskevia tietoja lukuun ottamatta). Itävaltaa koskevissa tiedoissa on tasomuutokseen liittyvä katkos, joka johtuu eri koulutustasoille jakautuvan ohjelman uudelleen luokittelusta. Teknisen ja ammattikorkeakoulutuksen hyväksytystä suorittamisesta myönnetään tutkinto ISCED 2011:n ISCED-tasolla 5, kun ISCED-97:n voimassa ollessa sama tutkinto myönnettiin ISCED tasolla 4 ja rinnastettiin alahuomautuksessa korkea-asteen koulutusta vastaavaksi. Online-taulukoissa ja tietokannoissa ISCED-97- ja ISCED 2011 -aikasarjat esitetään yhdessä taulukossa ISCED 2011 -luokitteluun perustuvilla nimikkeillä varustettuna. Luokittelussa vuonna 2013–2014 tapahtunut muutos on merkitty 'b'-merkinnällä (joka tarkoittaa katkosta aikasarjassa).

NUTS

Tässä artikkelissa esitetyt tiedot perustuvat yksinomaan vuoden 2013 NUTS-versioon

Indikaattorimääritelmät

Tilastot nelivuotiaiden osallistumisesta varhaiskasvatukseen tai alemman perusasteen koulutukseen (ISCED 2011 tasot 0–1) kattavat oppilaitokset, jotka tarjoavat opetuspainotteisen hoitopaikan pienille lapsille. Näissä oppilaitoksissa on oltava henkilöstöä, jolla on pedagoginen pätevyys. On huomattava, että tämä suhde lasketaan kahdesta eri lähteestä saaduista tiedoista (koulutus- ja väestörakennetilastot) ja että joitakin oppilaitoksiin kirjattuja oppilaita ei ehkä ole rekisteröity asukkaiksi väestötiedoissa (näin ollen suhdeluku voi mahdollisesti nousta yli 100 :iin).

Ammatillinen koulutus on suunniteltu niin, että oppijat voivat hankkia tiettyyn ammattiin tai alaan liittyvät tiedot, taidot ja osaamisen. Ammatilliseen koulutukseen voi sisältyä työpaikalla tapahtuvaa oppimista (esim. oppisopimuskoulutus tai kaksiosaiset ammattikoulutusjärjestelmät). Tässä artikkelissa esitetty ammattikoulutusta koskeva indikaattori osoittaa ammatillisen koulutuksen ohjelmiin osallistuvien opiskelijoiden osuuden kaikkien keskiasteen koulutukseen osallistuvien opiskelijoiden joukosta (määritelty ISCED 2011:n tasoksi 3).

Opintonsa keskeyttäneitä koskeva indikaattori on määritelty niiden 18–24-vuotiaiden osuudeksi, jotka ovat suorittaneet vain ylemmän perusasteen koulutuksen (ISCED 97, tasot 0, 1, 2 tai 3c lyhyt ohjelma vuoteen 2013 asti ja se mukaan luettuna ja ISCED 2011, tasot 0–2 vuoden 2014 ja 2015 osalta) ja jotka eivät jatka opintoja (työvoimatutkimusta edeltäneiden neljän viikon aikana). Eurooppa 2020 -strategian tavoite vähentää opintonsa keskeyttäneiden osuutta EU:ssa alle 10 %:iin perustuu myös tähän indikaattoriin.

Sekä työelämän että koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria (NEET) koskeva indikaattori vastaa sekä työelämän että jatkokoulutuksen ulkopuolella olevien 18–24-vuotiaiden nuorten prosenttiosuutta.

Korkea-asteen koulutuksen hankkineiden indikaattori on määritelty niiden 30–34-vuotiaiden osuudeksi, jotka ovat suorittaneet korkea-asteen koulutuksen (esimerkiksi yliopistossa tai korkea-asteen teknisessä oppilaitoksessa). Tässä yhteydessä käytetään 30–34-vuotiaiden ikäryhmää, koska tämä on suurimmalle osalle opiskelijoista ensimmäinen viiden vuoden ajanjakso valmistumisen jälkeen. Korkea-asteen koulutuksella viitataan ISCED-1997:n tasoihin 5–6 vuoteen 2013 asti ja ISCED 2011:n tasoihin 5–8 vuoden 2014 ja 2015 osalta. Eurooppa 2020 -strategian tavoite varmistaa, että vuoteen 2020 mennessä vähintään 40 % 30–34-vuotiaista on hankkinut korkea-asteen koulutuksen, perustuu tähän indikaattoriin.

Taustaa

Koulutus on keskeinen tekijä sekä taloudellisen että yhteiskunnallisen kehityksen kannalta. On siis tärkeää varmistaa, että työvoiman taidot vastaavat työmarkkinoiden tarpeita. Tämä on entistä tärkeämpää globaalissa osaamistaloudessa, jossa tarvitaan ammattitaitoista työvoimaa, jotta pystyttäisiin kilpailemaan tuottavuudessa, laadussa ja innovoinnissa.

Kukin EU:n jäsenvaltio vastaa suurelta osin itse koulutusjärjestelmästään ja opetusohjelmien sisällöistä (opetussuunnitelmista). EU tukee kansallisia toimia ja auttaa jäsenvaltioita puuttumaan yleisiin haasteisiin avoimen koordinointimenetelmän avulla: EU tarjoaa politiikan foorumin ajankohtaista (esimerkiksi ikääntyviä yhteiskuntia, osaamisvajetta tai maailmanlaajuista kilpailua koskevaa) keskustelua varten. Näin jäsenvaltiot voivat vaihtaa parhaita käytäntöjä.

Koulutus 2020 (ET 2020)

Eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategiset puitteet (ET 2020) hyväksyttiin toukokuussa 2009 neuvoston päätelminä (2009/C 119/02). Puitteissa asetettiin neljä koulutusta koskevaa EU:n strategista tavoitetta: tehdään elinikäisestä oppimisesta ja liikkuvuudesta totta; parannetaan koulutuksen laatua ja tehokkuutta; edistetään tasapuolisuutta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja aktiivista kansalaisuutta sekä edistetään luovuutta ja innovointia (mukaan lukien yrittäjyyttä) kaikilla koulutusasteilla. Jotta nämä tavoitteet saavutettaisiin, ET 2020 -puitteissa määritellään useita viitearvoja, joita seurataan ja arvioidaan jatkuvasti tilastollisesti myös seuraavien, vuoteen 2020 mennessä toteutettavien tavoitteiden osalta:

vähintään 95 % lapsista, jotka ovat täyttäneet neljä vuotta mutta eivät vielä ole oppivelvollisuusiässä, pitäisi saada varhaiskasvatuksen piiriin;
niiden 15-vuotiaiden osuus, joiden lukutaito sekä matemaattiset ja luonnontieteelliset taidot ovat riittämättömät, tulisi olla alle 15 %;
opintonsa keskeyttäneiden osuuden tulisi olla alle 10 %;
korkea-asteen koulutuksen hankkineiden 30–34-vuotiaiden osuuden tulisi olla vähintään 40 %;
vähintään 15 % 25–64-vuotiaista pitäisi saada elinikäisen oppimisen piiriin;
keskimäärin vähintään 20 %:lla korkea-asteen koulutuksen hankkineista olisi oltava takanaan ulkomailla suoritettu korkea-asteen koulutukseen liittyvä opiskelu- tai koulutusjakso (työharjoittelujaksot mukaan lukien), josta saa vähintään 15 eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmän (ECTS) suorituspistettä tai joka kestää vähintään kolme kuukautta;
EU:ssa vähintään 6 %:lla 18–34-vuotiaista ammatillisen peruskoulutuksen suorittaneista olisi oltava takanaan ulkomailla suoritettu ammatilliseen peruskoulutukseen liittyvä opiskelu- tai koulutusjakso (työharjoittelujaksot mukaan lukien), joka kestää vähintään kaksi viikkoa;
vähintään 82 %:n enintään kolme vuotta ennen vertailuvuotta valmistuneista tutkinnon suorittaneista (20–34-vuotiaat) pitäisi olla työelämässä.

Euroopan komissio ja EU:n jäsenvaltiot sitoutuivat vuonna 2014 tekemään tilanneselvityksen saavutetun edistyksen arvioimiseksi ja uusien painopistealueiden asettamiseksi koko EU:n laajuista koulutusyhteistyötä varten. Tämän työn pohjalta Euroopan komissio esitti kaudeksi 2016–2020 kuutta uutta painopistealuetta koskevan ehdotuksen (Neuvoston ja komission yhteinen raportti eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisten puitteiden (ET 2020) täytäntöönpanosta — Eurooppalaisen koulutusyhteistyön uudet painopisteet), joka hyväksyttiin marraskuussa 2015. Kuusi uutta painopistealuetta ovat:

Relevantit ja laadukkaat tiedot, taidot ja osaaminen, joita kehitetään osana elinikäistä oppimista, keskittyen työllistyvyyteen, innovointiin, aktiiviseen kansalaisuuteen ja hyvinvointiin tähtääviin oppimistuloksiin;
Osallistava koulutus, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, syrjimättömyys ja kansalaistaitojen edistäminen;
Avoin ja innovatiivinen koulutus ja täysimittainen siirtyminen digitaaliseen aikakauteen;
Vahva tuki opettajille, kouluttajille, koulun johtajille ja muulle opetushenkilöstölle;
Avoimuus sekä osaamisen ja tutkintojen tunnustaminen oppimiseen liittyvän ja työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi;
Kestävä investointi, koulutusjärjestelmien laatu ja tehokkuus.

Katso myös

Education and training in the EU — facts and figures (verkkojulkaisu, englanniksi)

Lisää Eurostat-tietoa

Regional education statistics (t_reg_educ)

Education and training (t_edtr) (englanniksi), katso:

Participation in education and training (t_educ_part)

Participation rates of 4-years-olds in education by NUTS 2 regions (tgs00092)

Education and training outcomes (t_educ_outc)

Tertiary educational attainment, age group 30-34 by sex and NUTS 1 regions (tgs00105)

Tertiary educational attainment, age group 25-64 by sex and NUTS 2 regions (tgs00109)

Early leavers from education and training (tsdsc410)

Early leavers from education and training by sex and NUTS 1 regions (tgs00106)

Tietokanta

Regional statistics by NUTS classification (reg) (englanniksi), katso:

Regional education statistics (reg_educ)

Education and training (edtr) (englanniksi), katso:

Participation in education and training (educ_part)

Pupils and students - enrolments (educ_uoe_enr)

All education levels (educ_uoe_enra)

Education and training outcomes (educ_outc)

Educational attainment level (edat)

Population by educational attainment level (edat1)

Transition from education to work (edatt)

Young people by educational and labour status (incl. neither in employment nor in education and training - NEET) (edatt0)

Early leavers from education and training (edatt1)

Aihekohtaiset osiot

Education and training (englanniksi)
Regions (englanniksi)

Metodologia / Metatiedot

Regional education statistics (englanniksi) (ESMS metadata file — reg_educ_esms)

Taulukoiden, kuvioiden ja karttojen lähteenä käytetyt tiedot (MS Excel)

Education at regional level (englanniksi)

Muut verkkosivustot