Archive:Alueellinen BKT

This Statistics Explained article is outdated and has been archived - for recent articles on regions and cities see here.

Tilastotiedot poimittu maaliskuussa 2016. Tuoreimmat tilastotiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Seuraava suunniteltu päivitys: marraskuu 2017.

Karttoja voidaan tarkastella interaktiivisesti Eurostat’s Statistical Atlas -kartaston avulla (katso käyttöohje (englanniksi)).

Kartta 1: Bruttokansantuote (BKT) asukasta kohti ostovoimastandardina (OVS) suhteessa EU-28:n keskiarvoon, NUTS 2 -alueittain, 2014 (¹)
(% EU-28:n keskiarvosta, EU-28 = 100)
Lähde: Eurostat (nama_gdp_k) ja (tsieb020)

Kuvio 1: Bruttokansantuote (BKT) asukasta kohti ostovoimastandardina (OVS) suhteessa EU-28:n keskiarvoon, NUTS 2 -alueittain, 2014
(% EU-28:n keskiarvosta, EU-28 = 100)
Lähde: Eurostat (nama_gdp_k) ja (tsieb020)

Kartta 2: Asukaskohtaisen bruttokansantuotteen (BKT) muutos ostovoimastandardina (OVS) suhteessa EU-28:n keskiarvoon, NUTS 2 -alueittain, 2008–2014 (¹)
(ero prosenttiyksikköinä vuosien 2008 ja 2014 välillä)
Lähde: Eurostat (nama_gdp_k) ja (tsieb020)

Kartta 3: Bruttoarvonlisäys työntekijää kohti suhteessa EU-28:n keskiarvoon, NUTS 2 -alueittain, 2014 (¹)
(% EU-28:n keskiarvosta, EU-28 = 100)
Lähde: Eurostat (nama_10r_3gva), (nama_10r_3empers), (nama_10_a10) ja (nama_10_a10_e)

Kartta 4: Yksityistalouksien ensitulot suhteessa väestön määrään, NUTS 2 -alueittain, 2013
(asukaskohtainen ostovoimakulutusstandardi (OVKS))
Lähde: Eurostat (nama_10r_2hhinc)

Kuvio 2: Yksityistalouksien käytettävissä olevat tulot suhteessa väestön määrään, NUTS 2 -alueittain, 2013 (¹)
(asukaskohtainen ostovoimakulutusstandardi (OVKS))
Lähde: Eurostat (nama_10r_2hhinc)

Kartta 5: Yksityistalouksien käytettävissä olevien tulojen muutos suhteessa väestön määrään, NUTS 2 -alueittain, 2008–2013 (¹)
(kokonaisero asukaskohtaisessa ostovoimakulutusstandardissa (OVKS) vuosien 2008 ja 2013 välillä)
Lähde: Eurostat (nama_10r_2hhinc)

Tämä artikkeli kuuluu tilastoartikkelien sarjaan, joka pohjautuu Eurostatin alueelliseen vuosikirjaan. Artikkelissa käytetään erinäisiä alueellisia taloustilejä Euroopan unionin (EU) taloudellisen kehityksen analysoimiseksi: ensimmäinen osio perustuu bruttokansantuotteeseen (BKT), joka on taloudellisen kehityksen/kasvun mittaamisessa tärkein aggregaatti; toisessa osiossa analysoidaan lyhyesti työn tuottavuutta (joka määritellään tässä bruttoarvonlisäykseksi työntekijää kohti). Artikkelin loppuosassa analysoidaan alueittain yksityistalouksien tuloja ja käytettävissä olevia tuloja.

Aluetilinpitoa käytetään EU:n koheesiopolitiikan menojen kohdentamisessa. Koheesiopolitiikka kattaa kaikki EU:n alueet. Useimmat rakennerahastot on kuitenkin suunnattu NUTS 2 -tason alueille, joiden BKT asukasta kohti on alle 75 % EU-28:n keskiarvosta. Koheesiorahaston varojen kohdentaminen perustuu nykyisellään päätökseen, jossa viitataan keskimääräiseen asukaskohtaiseen BKT:hen kolmivuotiskaudella 2007–2009. Varojen kohdennusta tarkastellaan koheesiopolitiikan väliarvioinnissa vuonna 2016 ja tämä johtaa todennäköisesti erinäisiin muutoksiin järjestelmässä — lisätietoja on saatavilla aluepolitiikkaa ja Eurooppa 2020 -strategiaa käsittelevässä artikkelissa.

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Markkinahintaisen BKT:n arvoksi EU-28:ssa arvioitiin vuonna 2014 14 biljoonaa euroa, joka vastasi keskimäärin noin 27 500 OVS:ää) asukasta kohti.

Alueellinen asukaskohtainen BKT

Kartassa 1 esitetään asukaskohtainen BKT vuonna 2014 NUTS 2 -tason alueilla. Kunkin alueen arvo on ensin laskettu OVS:inä ja tämän jälkeen se on ilmaistu prosenttiosuutena EU-28:n keskiarvosta (EU-28 = 100 %). Siinä näkyvät suhteellisen ”rikkaat” alueet (merkitty sinisellä), joissa asukaskohtainen BKT oli EU-28:n keskiarvon yläpuolella, ja suhteellisen ”köyhät” alueet (merkitty violetilla). OVS:n avulla voidaan vertailla kaikkien EU:n jäsenvaltioiden alueiden ostovoimaa niiden käyttämästä valuutasta ja hintatasosta riippumatta. Kartta paljastaa selkeän eron idän ja lännen välillä. Tämä ero ei kuitenkaan ole yhtä merkittävä kuin hieman yli kymmenen vuotta sitten, jolloin EU koki suurimman laajentumisensa kymmenen uuden jäsenvaltion liittyessä siihen. Tähän on kaksi pääsyytä:

asteittainen talouden lähentyminen vähemmän kehittyneiden alueiden kasvettua suhteellisen nopeasti;
rahoitus- ja talouskriisi, joka vaikutti merkittävästi useimpien EU:n jäsenvaltioiden talouden suorituskykyyn.

Monilla EU:n itäosien alueilla, erityisesti pääkaupunkialueilla, asukaskohtainen BKT on (mukautettuna hintatasojen eroihin) noussut sekä absoluuttisesti että suhteessa EU-28:n keskiarvoon. Sen sijaan asukaskohtainen BKT laski alle EU-28:n keskiarvon rahoitus- ja talouskriisin vaikutuksesta usealla sellaisella NUTS 2 -alueella, jotka aikaisemmin (vuonna 2008) sijoittuivat keskiarvon yläpuolella. Kyseisiin alueisiin kuului neljä Yhdistyneen kuningaskunnan aluetta, kolme Alankomaiden aluetta, kaksi Kreikan, Italian ja Suomen aluetta sekä yksi Espanjan, Kyproksen (vain yksi alue tällä tietojen tasolla), Slovenian ja Ruotsin alue. Sen sijaan kolme Saksan alueista ja yksi Ranskan ja yksi Puolan alue nousivat vuoden 2008 EU-28:n keskiarvon alapuolelta keskiarvon yläpuolelle vuoteen 2014 mennessä.

Taloudellinen toiminta — BKT:n määrittely

BKT on kansantalouden tilinpidon keskeinen mittari, josta ilmenee maan tai alueen taloudellinen asema. Se voidaan laskea eri menetelmillä: tuotoslähtöisesti, menolähtöisesti ja tulolähtöisesti.

BKT:tä käytetään talouden suorituskyvyn ja suhdannevaiheiden (laman, elpymisen ja buumien) tutkimiseen. Vertailun helpottamiseksi eri valuutoissa olevat tiedot voidaan muuntaa yhteiseksi valuutaksi, esimerkiksi euroiksi tai dollareiksi. Vaihtokurssit eivät kuitenkaan kuvasta kaikkia maiden tai alueiden välisiä hintatason eroja. Tämän huomioon ottamiseksi BKT voidaan muuntaa muuntokertoimilla eli ostovoimapariteeteilla (OVP). Käyttämällä ostovoimapariteetteja (markkinoiden vaihtokurssien) sijaan kyseiset indikaattorit muunnetaan keinotekoiseksi yhteiseksi valuutaksi eli ostovoimastandardiksi (OVS). OVS:n avulla voidaan vertailla kaikkien EU:n jäsenvaltioiden alueiden ostovoimaa niiden käyttämästä valuutasta ja hintatasosta riippumatta.

Laajemmin katsottuna OVS-sarjojen käytöllä euroon perustuvien sarjojen sijaan vaikuttaa olevan tasoittava vaikutus, koska alueilla, joiden asukaskohtainen BKT on euroina erittäin suuri, on yleensä myös varsin korkea hintataso (esimerkiksi Pariisin ja Lontoon keskustassa asumiskustannukset ovat yleensä suuremmat kuin Bulgarian tai Romanian maaseutualueilla).

Suurin asukaskohtainen BKT EU:ssa kirjattiin Sisä-Lontoo - West -alueella

Asukaskohtainen BKT oli viidellä alueella vuonna 2014 yli kaksinkertainen EU-28:n keskiarvoon verrattuna. Kyseessä ovat Sisä-Lontoo - West, Luxemburg (vain yksi alue tämän tason analyysissä), Brysselin pääkaupunkialue, Hampuri ja Sisä-Lontoo - East. Kaikille näille viidelle alueelle, joilla asukaskohtainen BKT oli suurin vuonna 2014, virtaa paljon työntekijöitä ulkopuolelta: monet matkustavat päivittäin pitkien matkojen päästä töihin Lontoon keskustaan. Brysselin pääkaupunkialue on kooltaan suhteellisen pieni (vain hieman yli 160 km²) ja houkuttelee huomattavan määrän työntekijöitä sitä ympäröiviltä alueilta. Vaikka absoluuttisesti suurimmat työmatkaliikenteen virrat muodostuvat maan rajojen sisällä liikkuvista työntekijöistä, jotka matkustavat Euroopan suurimpia kaupunkeja ympäröiville alueille, on mielenkiintoista havaita, että tietyillä alueilla työmatkaliikenne muodostuu huomattavissa määrin myös rajat ylittävistä työntekijöistä. Esimerkiksi suuri osa niistä, jotka työskentelevät Luxemburgissa, matkustavat sinne töihin yli kansallisten rajojen naapurimaista Belgiasta, Saksasta ja Ranskasta.

Lisätietoja löytyy artikkelista työmatkaliikennereitit.

Mitataanko varallisuutta ja tuloa asuinpaikan vai työskentelypaikan mukaan?

Keskimääräinen asukaskohtainen BKT ei kerro varallisuuden jakautumisesta eri väestöryhmien kesken tietyllä alueella. Se ei myöskään mittaa alueen yksityistalouksien käytettävissä olevaa tuloa, sillä työntekijävirrat voivat johtaa siihen, että työntekijät kartuttavat BKT:tä yhdellä alueella (jossa he työskentelevät) ja kotitalouksien tuloja toisella alueella (jossa he asuvat).

Tällä erotuksella on merkitystä etenkin silloin, kun työntekijöiden nettovirta alueelle tai sieltä pois on suuri. Sellaisilla alueilla, joille tulee paljon työntekijöitä alueen ulkopuolelta, alueellinen asukaskohtainen BKT on yleensä erittäin suuri (verrattuna ympäröiviin alueisiin). Tämä suuntaus on havaittavissa useilla EU:n metropolialueilla, pääasiassa kuitenkin pääkaupungeissa. Koska kyseessä on vääristymä, suuri asukaskohtainen BKT sellaisella alueella, jonne virtaa paljon työntekijöitä ulkopuolelta, ei välttämättä tarkoita, että kyseisellä alueella asuvien tulotaso on vastaavasti suuri.

Vuonna 2014 noin 15 % 276:sta NUTS 2 -tason alueesta, joista tietoja on käytettävissä (katso kartasta 1 kattavuus), ilmoitti, että niiden keskimääräinen asukaskohtainen BKT oli vähintään 25 % EU-28:n keskiarvoa suurempi. Alueet on merkitty karttaan tummimmalla sinisen sävyllä. Monet näistä olivat pääkaupunkialueita tai pääkaupunkialueiden naapurialueita. Suurin osa muista tällaisista alueista ryhmittyi kartan keskivaiheille läntiseen ja eteläiseen Saksaan, Itävallan länsiosaan ja Pohjois-Italiaan sekä Sveitsiin. Jäljelle jääneet alueet olivat Ahvenanmaan saaristo Suomessa ja kaksi Pohjanmeren öljy- ja kaasutoimintaan liittyvää aluetta, nimittäin Groningen Alankomaissa ja Koillis-Skotlanti Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Saksan pääkaupunkialue — Berliini — ei kuulunut näihin alueisiin, vaikka Saksassa oli eniten alueita, joiden asukaskohteinen BKT oli vähintään 25 % EU-28:n keskiarvoa suurempi.

Melkein kaikki 21 EU:n aluetta, joiden asukaskohtainen BKT oli alle puolet EU-28:n keskiarvosta, sijaitsivat Itä-Euroopassa

Koheesiorahastosta eniten tukea saavat alueet, joiden keskimääräinen asukaskohtainen BKT on alle 75 % EU-28:n keskiarvosta. Nämä alueet on merkitty tummimmalla violetin sävyllä kartassa 1. Vuonna 2014 tähän luokkaan kuului yhteensä 78 NUTS 2 -tason aluetta. On otettava huomioon, että ohjelmakauden 2014–2020 rahoituksen perusta on vahvistettu kolmivuotiskauden 2007–2009 keskimääräisen asukaskohtaisen BKT:n pohjalta.

Yli neljäsosassa (21 aluetta) niistä 78 alueesta, joiden asukaskohtainen BKT oli suhteellisen alhainen, asukaskohtainen talouden tuotanto oli alle puolet EU-28:n keskiarvosta. 19 näistä 21 alueesta sijaitsi Itä-Euroopassa neljän EU:n jäsenvaltion alueella: viisi aluetta Bulgariassa, Puolassa ja Romaniassa ja neljä aluetta Unkarissa. Loput kaksi aluetta olivat Ranskan merentakaisiin alueisiin kuuluva Mayotte ja Kreikan Itä-Makedonia, Traakia. Kahdella Bulgarian alueella, Luoteis-Bulgariassa ja Eteläisessä Keski-Bulgariassa, sekä Ranskan Mayotte-saarella kirjattiin alhaisin keskimääräinen asukaskohtainen BKT EU:ssa. Kaikkien näiden alueiden asukaskohtainen tuotanto oli alle kolmasosa EU-28:n keskiarvosta.

Sisä-Lontoo - West -alueella asukaskohtainen BKT oli 18 kertaa suurempi kuin Luoteis-Bulgariassa

Vuonna 2014 keskimääräinen asukaskohtainen BKT Sisä-Lontoo - West -alueella (539 % EU-28:n keskiarvosta) oli 18 kertaa niin suuri – hintatasojen erot huomioituina – kuin Luoteis-Bulgariassa, jossa kirjattiin alhaisin keskimääräinen asukaskohtainen BKT (30 % EU-28:n keskiarvosta).

Asukaskohtainen BKT oli EU-28:n keskiarvoa suurempi kaikilla Norjan alueilla

Kaikissa useita alueita käsittävissä EU:n jäsenvaltioissa vähintään yhden NUTS 2 -tason alueen keskimääräinen asukaskohtainen BKT jäi vuonna 2014 alle EU-28:n keskiarvon. Sen sijaan kaikilla seitsemällä Norjan NUTS 2 -tason alueella rekisteröidyt arvot olivat EU-28:n keskiarvoa suurempia. Asukaskohtainen BKT oli EU-28:n keskiarvoa suurempi ainoastaan yhdessä EU:n jäsenvaltiossa, joka muodostaa yhden alueen tämän tason analyysissä, nimittäin Luxemburgissa. Näin oli myös Islannissa ja Sveitsissä (joista on saatavilla ainoastaan kansalliset tiedot).

Tšekissä, Irlannissa, Unkarissa, Puolassa, Portugalissa, Romaniassa ja Slovakiassa pääkaupunkialue oli maan ainoa alue, jossa asukaskohtainen BKT oli EU-28:n keskiarvoa suurempi. Bulgaria, Kreikka, Kroatia ja Slovenia olivat ainoat useita alueita käsittävät EU:n jäsenvaltiot, joiden asukaskohtainen BKT jäi kaikilla NUTS 2 -tason alueilla EU-28:n keskiarvon alapuolelle. Asukaskohtainen BKT jäi EU-28:n keskiarvon alapuolelle myös niissä viidessä EU:n jäsenvaltiossa, jotka muodostavat yhden alueen tämän tason analyysissä, eli Baltian maissa, Kyproksessa ja Maltassa. Tilanne oli sama myös Entisen Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa sekä Albaniassa ja Serbiassa (joista on saatavilla ainoastaan kansalliset tiedot).

Useimmissa jäsenvaltioissa keskimääräinen asukaskohtainen BKT oli yleensä suurin pääkaupunkialueilla

Kuviossa 1 esitetään vaihtoehtoinen analyysi asukaskohtaisen BKT:n alueellisesta jakautumisesta vuonna 2014. Kuviosta näkyy, että useimmissa EU:n jäsenvaltioissa, jotka käsittävät useita alueita, keskimääräinen asukaskohtainen BKT oli tavallisesti suurin pääkaupunkialueella. Ainoita poikkeuksia olivat Saksa, Italia ja Alankomaat. Saksassa suurin keskimääräinen asukaskohtainen BKT kirjattiin Hampurissa. Berliini oli ainoa pääkaupunkialue, jossa kirjattiin kansallista keskiarvoa alhaisempi asukaskohtainen BKT. Kaikista Italian alueista kuudenneksi suurin asukaskohtainen BKT rekisteröitiin Italian pääkaupunkialueella Laziossa. Suurempia BKT-lukuja kirjattiin useimmilla pohjoisilla alueilla ja kaikkein suurin Bolzanon/Bozenin autonomisessa maakunnassa. Alankomaissa Groningen oli ainoa alue, jolla kirjattiin pääkaupunkialuetta Pohjois-Hollandia suurempi keskimääräinen asukaskohtainen BKT.

Bulgariassa, Tšekissä, Tanskassa, Irlannissa, Ranskassa, Kroatiassa, Portugalissa, Sloveniassa, Slovakiassa ja Ruotsissa pääkaupunkialue oli vuonna 2014 maan ainoa alue, jossa asukaskohtainen BKT oli kansallista keskiarvoa suurempi.

Niitä EU:n jäsenvaltioita koskeva analyysi, joissa on enemmän kuin kaksi aluetta, osoittaa, että suurimmat erot vaurauden luomisessa saman maan eri alueiden välillä kirjattiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, sillä Sisä-Lontoo - West -alueen asukaskohtainen BKT oli lähes kahdeksan kertaa niin suuri kuin Länsi-Wales- ja The Valleys -alueella. Asukaskohtaisessa BKT:ssä oli suuria eroja myös Ranskan, Romanian ja Slovakian eri alueiden välillä. Sitä vastoin vauraus jakautui suhteellisen tasaisesti Kroatiassa, Sloveniassa, pohjoisissa jäsenvaltioissa, Portugalissa, Irlannissa, Alankomaissa, Itävallassa, Espanjassa ja Kreikassa. Missään näistä EU:n jäsenvaltioista alueella, jolla oli korkein keskimääräinen asukaskohtainen BKT, arvo ei ollut yli kaksinkertainen verrattuna alueeseen, jolla asukaskohtainen BKT oli alhaisin. Sama päti Norjaan.

Analyysi alueellisesta taloudellisesta kehityksestä pidemmällä aikavälillä

Rahoitus- ja talouskriisin aikana EU-28:n asukaskohtainen BKT saavutti huippunsa vuonna 2008, jolloin se oli 26 000 OVS:ää. Toiminta supistui nopeasti vuonna 2009, ja keskimääräinen asukaskohtainen BKT ylitti (hieman) vasta vuonna 2011 kriisiä edeltävän huippunsa. Asukaskohtaisen BKT:n kasvutahti hidastui vuonna 2012 ja 2013, jolloin asukaskohtainen BKT oli keskimäärin 26 700 OVS:ää. Tahti kiihtyi jälleen vuonna 2014 asukaskohtaisen BKT:n kasvaessa 27 500 OVS:ään.

Asukaskohtainen BKT kasvoi nopeasti useilla Puolan, Saksan ja Itävallan alueilla, Liettuassa ja Luxemburgissa

Kartasta 2 näkyvät rahoitus- ja talouskriisin vaikutukset NUTS 2 -tason alueiden alueelliseen suorituskykyyn vuosina 2008–2014. Nopeasti kasvaneet alueet – merkitty tummimmalla sinisen sävyllä – sijaitsivat lähinnä Puolassa (seitsemän aluetta sen 16 alueesta), Itävallassa (kolme aluetta yhdeksästä), Saksassa (12 aluetta 38:sta), Liettuassa ja Luxemburgissa (jotka molemmat muodostavat vain yhden alueen tällä tietojen tasolla). Asukaskohtainen BKT kasvoi – prosentteina EU-28:n keskiarvosta – yli 10 prosenttiyksiköllä myös Länsi-Transdanubian (Unkari), Kaakkois-Romanian, Bratislavan (Slovakia) ja Sisä-Lontoo - East -alueella.

VALOKEILASSA

Masovian voivodikunta, Puola

Masovian voivodikunta (Puolan pääkaupunkialueella) oli kauden 2008–2014 asukaskohtaisen BKT:n muutoksen perusteella mitattuna EU:n nopeimmin kasvava alue. Myös asukaskohtaiset käytettävissä olevat tulot nousivat alueella vuosina 2008–2013 enemmän kuin missään muulla EU:n NUTS 2 -tason alueella.

©: skitterphoto.com

EU-28:n keskiarvoon nähden EU:n NUTS 2 -tason alueista nopein talouskasvu kirjattiin vuosina 2008–2014 Puolan Masovian voivodikunnassa, johon kuuluu myös pääkaupunki Varsova. Masovian voivodikunnan asukaskohtainen BKT oli 17,1 % EU-28:n keskiarvon alapuolella vuonna 2008, mutta nousi sen jälkeen siten, että se oli 8,4 % EU-28:n keskiarvon yläpuolella vuoteen 2014 mennessä.

Toista ääripäätä edustivat 38 aluetta, joiden asukaskohtainen BKT laski kaudella 2008–2014 vähintään 10,0 prosenttiyksikköä EU-28:n keskiarvoon nähden (merkitty tummimmalla violetin sävyllä karttaan 2). Rahoitus- ja talouskriisi vaikutti laajalti Kreikan ja Espanjan talouteen, sillä edellä mainituista alueista 12 sijaitsi Kreikassa ja 14 Espanjassa. Myös Kypros (vain yksi alue tämän tason analyysissä) kuului näihin alueisiin, kuten myös seitsemän lähinnä Pohjois-Italiassa sijaitsevaa aluetta, kaksi Alankomaiden aluetta ja yksi Suomen (pääkaupunkialue) ja yksi Yhdistyneen kuningaskunnan (Bedfordshire ja Hertfordshire) alue. Nopein talouden taantuminen NUTS 2 -alueilla EU-28:n keskiarvoon nähden kaudella 2008–2014 koettiin kolmella Kreikan alueella (Attika, Etelä-Egea ja Jooniansaaret). Näiden alueiden asukaskohtainen BKT laski yli 26,0 prosenttiyksikköä EU-28:n keskiarvoon nähden. Esimerkiksi pääkaupunkialue Attikan asukaskohtainen BKT laski 25,4 % EU-28:n keskiarvon yläpuolella olevasta arvosta 1,2 % keskiarvon alapuolelle.

Kansallisella taloudellisella menestyksellä näyttää olevan suuri vaikutus alueelliseen talouden suorituskykyyn – kasvu oli huomattavaa useassa itäisessä jäsenvaltiossa

Vaikka joidenkin EU:n jäsenvaltioiden eri alueiden keskimääräiset asukaskohtaiset BKT:t poikkeavat toisistaan huomattavasti, taloudellisen toiminnan muutokset kaudella 2008–2014 noudattavat melko yhtenäistä kaavaa. Useita alueita käsittävistä EU:n jäsenvaltioista asukaskohtainen BKT kasvoi EU-28:n keskiarvoa nopeammin kaikilla Bulgarian, Unkarin, Puolan, Romanian ja Slovakian alueilla, pääkaupunkialueita lukuun ottamatta kaikilla Belgian, Tšekin ja Itävallan alueilla sekä yhtä aluetta lukuun ottamatta (ei pääkaupunkialue) kaikilla Tanskan ja Saksan alueilla. Sitä vastoin kaikilla Kreikan, Espanjan, Kroatian, Italian, Alankomaiden, Slovenian, Suomen (Ahvenanmaata lukuun ottamatta) ja Ruotsin alueilla keskimääräinen asukaskohtainen BKT kasvoi EU-28:n keskiarvoa hitaammin (yleensä hitaan kasvun seurauksena eikä niinkään absoluuttisena asukaskohtaisen BKT:n vähentymisenä). Irlannissa yhden alueen asukaskohtainen BKT kasvoi EU-28:n keskiarvoa nopeammin ja yhden hitaammin. Ranskassa, Portugalissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa tilanne oli kirjavampi ja useimpien alueiden BKT kasvoi EU-28:n keskiarvoa hitaammin.

Työn tuottavuus

Aluetilinpidossa työn tuottavuus määritellään euromääräiseksi bruttoarvonlisäykseksi perushinnoissa työntekijää kohti. Kartassa 3 esitetään tämä indikaattori NUTS 2 -tason alueiden osalta vuodelta 2014. Tulokset on laskettu suhteessa EU-28:n keskiarvoon. Alueellisissa työn tuottavuusluvuissa olisi hyvä ottaa huomioon työtuntien kokonaismäärä työntekijöiden määrän sijaan. Tätä lukua ei ole kuitenkaan tällä hetkellä saatavilla monista EU:n jäsenvaltioista.

VALOKEILASSA

Luxemburg, Luxemburg

Työntekijäkohtainen bruttoarvonlisäys oli vuonna 2014 EU:n NUTS 2 -tason alueista suurin Luxemburgissa, jossa työn tuottavuus oli kaksinkertainen EU-28:n keskiarvoon nähden. Luxemburgin alueella kirjattiin myös toiseksi suurin asukaskohtainen BKT (Sisä-Lontoo - West -alueen jälkeen). Asukaskohtainen BKT ei kerro tarkasti yksityistalouksien todellista käytettävissä olevaa tuloa, sillä työntekijävirrat voivat johtaa siihen, että työntekijät kartuttavat BKT:tä yhdellä alueella (jossa he työskentelevät) ja kotitalouksien tuloja toisella alueella (jossa he asuvat).

©: nicrob 77

Jos alueiden välillä on merkittäviä työntekijävirtoja, paljon työntekijöitä vastaanottavilla alueilla työntekijäkohtainen bruttoarvonlisäys on yleensä pienempi kuin vastaava asukaskohtainen BKT, jos työllisyystiedot koskevat työskentelyaluetta eivätkä asuinaluetta. Alueiden väliset erot saattavat toisin sanoen olla työn tuottavuutta analysoitaessa pienemmät kuin asukaskohtaista BKT:tä analysoitaessa. Työntekijäkohtainen bruttoarvonlisäys oli kuitenkin vuonna 2014 suurin Luxemburgissa, samalla alueella, jolla myös asukaskohtainen BKT oli suurin. On tosin otettava huomioon, että Lontoon tiedot eivät olleet saatavilla.

Suhteellisen suuri työn tuottavuus saattaa liittyä työvoiman tehokkaaseen käyttöön (ilman lisäpanosta) tai johtua tietyn talouden muodostavista toiminnoista (sillä joissakin toiminnoissa työn tuottavuus on suurempaa kuin toisissa). Esimerkiksi Luxemburgin taloudessa erittäin suuri merkitys on rahoituspalvelusektorilla, jolla toiminnan tuottavuus on erityisen suuri. Työn tuottavuuden osalta parhaiten pärjänneiden kolmen alueen joukkoon kuului myös Irlannin Southern ja Eastern -alue (johon kuuluu Dublin), joka myös on erikoistunut rahoituspalveluihin. Kärkikymmenikön muut alueet olivat kolme Belgian aluetta (pääkaupunkialue ja sen naapurialueet), Tanskan, Ranskan ja Ruotsin pääkaupunkialueet sekä kaksi Pohjanmeren öljy- ja kaasutoimintaan liittyvää aluetta (joiden asukaskohtainen BKT oli korkea), nimittäin Groningenin alue Alankomaissa ja Koillis-Skotlanti.

Työn tuottavuus oli pienempi maissa, jotka liittyivät EU:hun vuonna 2004 tai myöhemmin

Työntekijäkohtainen bruttoarvonlisäys ei ylittänyt EU-28:n keskiarvoa missään EU:hun vuonna 2004 tai myöhemmin liittyneessä jäsenvaltiossa. Työntekijäkohtainen bruttoarvonlisäys oli (saatavilla olevien tietojen mukaan) näiden 13 jäsenvaltion NUTS 2 -alueista suurin Slovakian pääkaupunkialueella (Bratislava), jolla se oli hieman yli 80 % EU-28:n keskiarvosta vuonna 2014.

Työntekijäkohtainen bruttoarvonlisäys jäi 64:llä NUTS 2 -tason alueella vuonna 2014 alle kolmeen neljäsosaan EU-28:n keskiarvosta (merkitty tummimmalla violetin sävyllä kartassa 3). Näistä 46 alueella kyseinen arvo jäi alle puoleen EU-28:n keskiarvosta. Nämä alueet sijoittuivat kahteen Baltian maahan (Latviaan ja Liettuaan, molemmat muodostavat vain yhden alueen tällä tietojen tasolla) ja EU:n itäosiin. Työn tuottavuus oli alhaisella tasolla kaikilla Bulgarian, Kroatian ja Unkarin alueilla, kahta lukuun ottamatta kaikilla Tšekin ja Puolan alueilla ja yhtä lukuun ottamatta kaikilla Romanian alueilla ja yhdellä Slovakian alueella. Työn tuottavuus jäi vuonna 2014 alle puoleen EU-28:n keskiarvosta ainoastaan yhdellä EU:n eteläisellä alueella, nimittäin Pohjois-Portugalissa.

Kotitalouksien ensitulot

Euroopassa on viime vuosina puhuttu yhä enemmän elämänlaadusta. Monet katsovat elintasonsa laskeneen talous- ja rahoituskriisin myötä, erityisesti reaalipalkkojen pienentymisen, työttömyyden kasvun, verojen ja sosiaaliturvamaksujen nousun, etuuksien vähenemisen tai nousevien hintojen vuoksi.

Kartta 4 antaa yleiskatsauksen 26 jäsenvaltion NUTS 2 -tason alueiden asukaskohtaisiin ensituloihin. Luxemburgista tai Maltasta ei ole tietoja saatavilla. Tiedot on esitetty ostovoimakulutusstandardina (OVKS) alueiden välisten hintatasojen erojen huomioon ottamiseksi. Vuonna 2013 ensitulot vaihtelivat Yhdistyneen kuningaskunnan Sisä-Lontoo - West -alueen 51 200 OVKS:stä asukasta kohti Luoteis-Bulgarian 4 800 OVKS:ään asukasta kohti. Suhdeluku oli 10,6:1. Ensitulot olivat suurimmat ja pienimmät samoilla alueilla kuin asukaskohtaisen BKT:nkin.

Ensitulot olivat suuret monilla Saksan alueilla ja yleisemmin pääkaupungeissa ja niiden ympäristössä

Vuonna 2013 asukaskohtaiset ensitulot olivat vähintään 22 500 OVKS:ää yhteensä 52 alueella. Suurin osa näistä alueista (27) sijaitsee Saksassa, esimerkiksi toiseksi, kolmanneksi ja neljänneksi korkeimmat luvut rekisteröitiin Ylä-Baijerissa, Stuttgartissa ja Hampurissa. Sisä-Lontoo - West -alueen lisäksi alueista seitsemän sijaitsi Yhdistyneessä kuningaskunnassa, lähinnä Englannin kaakkoisosassa ja yksi alue Skotlannissa (Koillis-Skotlanti). Muut useita tähän ryhmään kuuluvia alueita käsittävät EU:n jäsenvaltiot olivat Itävalta (viisi aluetta), Belgia (neljä aluetta, ei kuitenkaan pääkaupunkialue, mutta sen ympärille ryhmittyneitä alueita), Italia, Alankomaat ja Suomi (kaksi aluetta kussakin). Myös yksi Ranskan ja yksi Ruotsin alue sijoittuivat tähän ryhmään. Samalla tavalla kuin asukaskohtaista BKT:tä koskevien tietojen kohdalla, yksi kartan 4 silmiinpistävimmistä piirteistä on se, että asukaskohtaiset ensitulot ovat suhteellisen suuria alueilla, joihin kuuluu pääkaupunki tai jotka sijaitsevat pääkaupungin vieressä.

Toiseen ääripäähän sijoittuivat 36 NUTS 2 -tason aluetta, joiden asukaskohtaiset ensitulot olivat alle 10 000 OVKS:ää. Nämä alueet sijoittuivat lähinnä Latviaan (yksi alue tällä tietojen tasolla), Kreikkaan ja itäisiin EU:n jäsenvaltioihin, erityisesti Bulgariaan (kaikki kuusi aluetta), Kroatiaan (molemmat alueet), Unkariin (kuusi aluetta seitsemästä), Romaniaan (kuusi aluetta kahdeksasta), Puolaan (kahdeksan aluetta 16:sta) ja Slovakiaan (yksi alue neljästä). Lisäksi tähän ryhmään kuului yksi alue Ranskasta.

Käytettävissä olevat tulot

Kuviossa 2 ja kartassa 5 esitetään tiedot yksityistalouksien käytettävissä olevista tuloista, jotka voidaan kuluttaa tai panna säästöön (verojen ja sosiaaliturvamaksujen maksamisen ja sosiaalietuuksien vastaanottamisen jälkeen). Asukaskohtaiset käytettävissä olevat tulot olivat vuonna 2013 suurimmat Sisä-Lontoo - West -alueella, 37 900 OVKS:ää. Tosin Luxemburgin ja Maltan tiedot eivät olleet saatavilla. Kaikki muut kärkikymmenikköön kuuluvat yhdeksän aluetta sijaitsivat Saksassa, jossa asukaskohtaiset käytettävissä olevat tulot olivat suurimmat Baijerissa sijaitsevan Ylä-Baijerin alueella (johon kuuluu myös München).

Suurimmat Sisä-Lontoo - West -alueella mitatut asukaskohtaiset käytettävissä olevat tulot olivat 7,7 kertaa suuremmat kuin Ranskan merentakaisiin alueisiin kuuluvalla Mayottella (4 900 OVKS). Kun tätä verrataan ensitulojen vastaavaan suhdelukuun (10,6:1), todetaan, että sellaisten alueiden välinen ero, joiden arvo on suurin ja pienin, kapenee huomattavasti. Asukaskohtaiset käytettävissä olevat tulot ovatkin useimmilla alueilla yleensä alhaisemmat kuin vastaavat asukaskohtaiset ensitulot valtion toimien (uudelleenjaon) vuoksi. Tämä koskee erityisesti alueita, joilla on parhaiten ansaitsevia työntekijöitä (usein pääkaupunkialueet), sillä verot ja sosiaaliturvamaksut nousevat tavallisesti tulojen myötä.

Kuviossa 2 näkyy, että käytettävissä olevat tulot ovat usein suurimmat pääkaupunkialueilla. Tämä suuntaus on kuitenkin heikompi niissä EU:n jäsenvaltioissa, joissa käytettävissä olevien tulojen taso on korkein. Belgiassa, Saksassa ja Itävallassa käytettävissä olevat asukaskohtaiset tulot jäivät pääkaupunkialueella alle kansallisen keskiarvon. Espanjassa, Italiassa, Unkarissa ja Suomessa pääkaupunkialueen asukaskohtaiset käytettävissä olevat tulot ylittivät maan kansallisen keskiarvon, mutta niissä kaikissa oli kuitenkin vähintään yksi toinenkin alue, jolla asukaskohtaiset käytettävissä olevat tulot olivat kansallista keskiarvoa suuremmat.

Käytettävissä olevat tulot jakautuivat useimmissa EU:n jäsenvaltioissa pääkaupunkialueita lukuun ottamatta melko tasaisesti eri alueille

Pääkaupunkialueita lukuun ottamatta asukaskohtaiset käytettävissä olevat tulot jakautuivat yleensä melko tasaisesti kunkin EU:n jäsenvaltion jäljelle jääville alueille. Jakautuminen oli erityisen tasaista Tanskassa, Ruotsissa ja Itävallassa. Asukaskohtaiset käytettävissä olevat tulot vaihtelivat saman maan eri alueiden välillä (lukuun ottamatta pääkaupunkialueita) EU:n jäsenvaltioista eniten Italiassa, Ranskassa ja Espanjassa. Ranskan osalta vaihtelu johtui suurelta osin maan tiettyjen merentakaisten alueiden alhaisista arvoista ja Italian ja Espanjan osalta maiden pohjois- ja eteläosan välisistä eroista (pohjoisosissa käytettävissä olevat tulot olivat suuremmat).

Vaikka asukaskohtaiset käytettävissä olevat tulot ovat useimmilla NUTS 2 -tason alueilla asukaskohtaisia ensituloja pienemmät, 46 alueen asukkaat saivat niin paljon sosiaalietuuksia ja muita tulonsiirtoja, että alueen asukaskohtaiset käytettävissä olevat tulot kasvoivat ensituloja suuremmiksi. Näin tapahtui 10:llä Kreikan 13 alueesta, kaikilla kuudella Bulgarian alueella, viidellä Romanian kahdeksasta alueesta, viidellä Portugalin seitsemästä alueesta, neljällä Unkarin seitsemästä alueesta, kolmella Espanjan, Italian ja Yhdistyneen kuningaskunnan alueella, kahdella Puolan alueella sekä yhdellä Saksan, Ranskan, Kroatian ja Slovakian alueella sekä Kyproksella (vain yksi alue tällä tietojen tasolla).

Käytettävissä olevat tulot kasvoivat eniten useilla alueilla Saksassa, Puolassa ja Romaniassa

Kartassa 5 näkyy asukaskohtaisten käytettävissä olevien tulojen muutos NUTS 2 -tason alueilla ajanjaksolla 2008–2013. On syytä huomata, että Espanjasta esitetyt tiedot koskevat muutosta vuosien 2010 ja 2013 välillä ja että Kroatiasta, Luxemburgista ja Maltasta ei ole tietoja saatavilla. Huomattavin muutos on käytettävissä olevien tulojen suhteellisen suuri kasvu Saksassa, Puolassa ja Romaniassa tarkastelujaksolla. Kaikista NUTS 2 -tason alueista, joiden tiedot ovat saatavilla, käytettävissä olevat tulot nousivat eniten Puolan pääkaupunkialueella Masovian voivodikunnassa ja Länsi-Romaniassa. Puolan ja Romanian alueet yhdessä Slovakian pääkaupunkialueen kanssa sijoittuivat muille kärkikymmenikön paikoille.

Käytettävissä olevat tulot pienenivät yli 1 000 OVKS:ää kaikilla Kreikan alueilla

Käytettävissä olevat tulot pienenivät eniten osassa niistä EU:n jäsenvaltioista, jotka kärsivät eniten rahoitus- ja talouskriisistä. Asukaskohtaiset käytettävissä olevat tulot laskivat kaudella 2008–2013 yli 1 000 OVKS:ää yhteensä 38:llä EU-28:n alueella (merkitty karttaan 5 tummimmalla violetin sävyllä). Tähän ryhmään kuuluivat kaikki 13 Kreikan aluetta. Kaikki yhdeksän EU-28:n aluetta, joilla käytettävissä olevat tulot laskivat eniten, olivat Kreikkaan kuuluvia alueita. Eniten käytettävissä olevat tulot laskivat Kreikan pääkaupunkialueella (Attika). Lisäksi tähän 38 alueesta muodostuvaan ryhmään kuului 11 aluetta Italiassa, 10 Yhdistyneessä kuningaskunnassa, molemmat Irlannin alueet sekä toinen Slovenian kahdesta alueesta ja Kypros (vain yksi alue tällä tietojen tasolla).

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

EKT 2010

Euroopan kansantalouden tilinpidon ja aluetilinpidon järjestelmässä (EKT) vahvistetaan menetelmä EU:n kansantalouden tilinpitoa varten. Nykyinen versio EKT-2010 hyväksyttiin toukokuussa 2013 ja sitä on sovellettu syyskuusta 2014 lähtien.

EKT 2010:ssä esitetään yhdenmukainen menetelmä, jota olisi käytettävä kansantalouden tilinpidon ja aluetilinpidon tuottamiseksi EU:ssa. Sen avulla varmistetaan, että EU:n jäsenvaltioiden talouksia koskevat taloustilastot kootaan johdonmukaisella, vertailukelpoisella, luotettavalla ja ajantasaisella tavalla. Näiden tilastojen oikeusperusta on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä Euroopan unionissa (N:o 549/2013).

Lisätietoja siirtymisestä EKT 1995:stä EKT 2010:een löytyy Eurostatin verkkosivuilta.

NUTS

Tässä artikkelissa esitetyt tiedot perustuvat yksinomaan vuoden 2013 NUTS-versioon.

Kattavuus

Alueellisista taloustileistä saadut tilastot esitetään suurelta osin NUTS 2 -tasolla. Sveitsin, Albanian ja Serbian osalta tietoja on saatavilla ainoastaan kansallisella tasolla. Tuoreimmissa Norjan alueista saatavilla olevissa tilastoissa viitataan vuoteen 2013, vaikka kansallisia tietoja on jo saatavilla vuodelta 2014.

Koko ajanjakson tietoja ei ole saatavilla kaikista alueista. Sen vuoksi olisi oltava erityisen varovainen analysoitaessa karttoja, jotka näyttävät kehityksen ajan mittaan. Alaviitteissä täsmennetään mahdolliset poikkeamat tavanomaisesta kattavuudesta.

Indikaattorimääritelmät

Bruttokansantuote (BKT) on maan talouden yleisen terveyden perusmittari. Se on tuotannon kokonaismittari, joka vastaa kaikkien tuotantoon osallistuvien kotimaisten institutionaalisten yksikköjen bruttoarvonlisäysten summaa lisättynä niiden tuotoksen arvoon kuulumattomien tuotteiden tuoteveroilla ja vähennettynä niitä koskevilla tuotetukipalkkioilla. Bruttoarvonlisäys on tuotoksen ja välituotekäytön ero.

Työntekijäkohtaisesta BKT:stä saadaan yleinen kuva kansantalouden/alueellisen talouden kilpailukyvystä ja tuottavuudesta. Se on jossakin määrin riippuvainen kokonaistyöllisyyden rakenteesta, ja sitä saattaa heikentää esimerkiksi siirtyminen kokopäivätyöstä osa-aikatyöhön.

Perushintainen bruttoarvonlisäys on kansantalouden tilinpidon tuotantotilin tasapainoerä, joka määritellään tuotokseksi perushintaan vähennettynä ostajanhintaisella välituotekäytöllä. Perushinta on tuottajan ostajalta tuoteyksiköstä saama määrä, josta on vähennetty mahdolliset tuoteverot ja johon on lisätty mahdolliset tuotetukipalkkiot. Bruttoarvonlisäystä voidaan analysoida toimialoittain: kun toimialoittaisten perushintaisten bruttoarvonlisäysten summaan lisätään tuoteverot ja siitä vähennetään tuotetukipalkkiot, saadaan BKT.

Yksityistalouksien ensitulot ovat taloustoimista suoraan syntynyttä tuloa. Niihin kuuluvat tavallisesti palkatusta työstä ja itsenäisestä ammatinharjoittamisesta ansaitut tulot sekä korkoina, osinkoina ja vuokrina saadut tulot. Maksettavat korot ja vuokrat lasketaan negatiivisiksi toimiksi.

Käytettävissä olevat tulot voidaan laskea ensituloista lisäämällä niihin kaikki sosiaalietuudet ja rahansiirrot (valtion suorittama uudelleenjako) sekä vähentämällä niistä tuloverot ja varallisuusverot, sosiaaliturvamaksut ja muut vastaavat maksut.

Taustaa

Talouden kehityksen mittaaminen

Talouden kehitystä kuvataan yleensä BKT:llä, jota voidaan alueiden osalta käyttää paitsi makrotaloudellisen toiminnan ja kasvun mittaamisessa myös alueiden välisessä vertailussa. BKT on tärkeä indikaattori myös politiikassa, sillä sitä käytetään määritettäessä, kuinka paljon kunkin jäsenvaltion pitäisi maksaa EU:n talousarvioon. Lisäksi BKT:n kolmen vuoden keskiarvoa käytetään päätettäessä siitä, mitkä alueet ovat tukikelpoisia saamaan tukea EU:n rakennerahastoista.

Asukaskohtaista BKT:tä pidetään usein myös yleisen elintason pääindikaattorina. Poliittisia keskusteluja ei tule kuitenkaan perustaa pelkästään BKT:hen, sillä siinä ei oteta huomioon ulkoisvaikutuksia, kuten ympäristön kestävyyttä ja yhteiskunnallista osallisuutta, joita pidetään entistä tärkeämpinä elämänlaadun kannalta.

Tämä on tullut esiin monissa kansainvälisissä aloitteissa. Euroopan komissio antoi elokuussa 2009 tiedonannon BKT ja muut indikaattorit: edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa (KOM(2009) 433 lopullinen), jossa määritettiin useita toimia BKT:hen liittyvien toimenpiteiden parantamiseksi ja täydentämiseksi. Tiedonannossa todettiin, että BKT:tä on selvästi tarpeen täydentää tilastoilla, jotka kattavat muita ihmisten hyvinvointiin ratkaisevasti vaikuttavia taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä näkökohtia. Näitä täydentäviä indikaattoreita koskevat viimeaikaiset kehityssuunnat esitetään komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa Progress on ‘GDP and beyond’ actions (SWD(2013) 303 final), jossa vahvistetaan yleinen kiinnostus BKT:n laajempaan mittaamiseen, myös alueellisella ja paikallisella tasolla.

Talouspolitiikka

Alueellinen eriarvoisuus voi johtua monista tekijöistä, kuten syrjäisestä sijainnista tai harvasta asutuksesta, yhteiskunnallisesta tai taloudellisesta muutoksesta tai aiemmista talousjärjestelmistä. Eriarvoisuus voi näkyä muun muassa sosiaalisena syrjäytymisenä, puutteellisina asumisoloina, terveydenhuollon tai koulutuksen heikkona laatuna, suurena työttömyytenä tai riittämättömänä infrastruktuurina.

EU:n aluepolitiikalla pyritään tukemaan laajempaa Eurooppa 2020 -strategiaa. Sen tavoitteena on edistää yhteisvastuuta ja koheesiota, jotta kaikki alueet voivat hyödyntää koko potentiaalinsa, parantaa kilpailukykyä, lisätä työllisyyttä ja nostaa köyhempien alueiden elintason EU:n keskiarvon tasolle mahdollisimman nopeasti.

Koheesiopolitiikka

Yli kolmannes EU:n määrärahoista on varattu koheesiopolitiikkaan, jonka tavoitteena on poistaa EU:sta taloudelliset, sosiaaliset ja alueelliset erot muun muassa auttamalla taantuvien teollisuusalueiden uudelleenrakentamisessa ja maaseutualueiden monipuolistamisessa. EU:n aluepolitiikalla pyritään näin parantamaan alueiden kilpailukykyä, edistämään talouskasvua ja luomaan uusia työpaikkoja. EU:n aluepolitiikka on investointipolitiikkaa, jolla tuetaan työpaikkojen luomista, kilpailukykyä, talouskasvua, parempaa elämänlaatua ja kestävää kehitystä.

EU:n koheesiopolitiikka kaudelle 2014–2020 on kohdennettu uudelleen, jotta se edistäisi mahdollisimman paljon kasvua ja työpaikkojen luomista. Tämän ajanjakson aikana investoidaan yhteensä 351 miljardia euroa EU:n alueisiin. Investointia jatketaan kaikilla alueilla, mutta politiikan uudistuksessa on muutettu tuen tasoa seuraavan luokituksen mukaisesti:

vähemmän kehittyneet alueet (BKT < 75 % EU-27:n keskiarvosta)
siirtymäalueet (BKT 75–90 % EU-27:n keskiarvosta) ja
kehittyneemmät alueet (BKT > 90 % EU-27:n keskiarvosta).

EU:n aluepolitiikalla pyritään saamaan alueet hyödyntämään koko potentiaalinsa parantamalla kilpailukykyä ja nostamalla köyhimpien alueiden elintasoa kohti EU:n keskiarvoa (lähentyminen). Alueellisen talouspolitiikan tavoitteena on lisätä investointeja alueisiin parantamalla yhteyksiä, tarjoamalla laadukkaita palveluja ja suojelemalla ympäristöä. Näin rohkaistaan innovointia ja yrittäjyyttä sekä työpaikkojen syntymistä samalla, kun poistetaan eriarvoisuutta. Eriarvoisuus voi näkyä muun muassa sosiaalisena syrjäytymisenä, puutteellisina asumisoloina, koulutuksen ja terveydenhuollon heikkona laatuna, suurena työttömyytenä tai riittämättömänä infrastruktuurina.

Panostaminen työllisyyteen, kasvuun ja investointeihin

Euroopan komissio asetti vuonna 2014 ensisijaiseksi tavoitteekseen työllisyyden, kasvun ja investointien tukemisen. Kyse on merkittävästä uudesta aloitteesta, jolla pyritään rohkaisemaan julkisia ja yksityisiä investointeja keskittymällä infrastruktuurin, kuten laajakaistayhteyksien ja energia- ja liikenneverkkojen, kehittämiseen. Tiedonannossaan Euroopan investointiohjelma (COM(2014) 903 final) Euroopan komissio korosti EU:n jäsenvaltioiden ja alueviranomaisten roolia, jotta rakennerahoituksesta saataisiin kaikki irti hyödyntämällä erilaisia lainojen, pääoman ja vakuuksien muodossa olevia rahoitusvälineitä. Tammikuussa 2015 Euroopan komissio hyväksyi tiedonannon vakaus- ja kasvusopimukseen sisältyvän jouston mahdollisimman tehokkaasta hyödyntämisestä (COM(2015) 12 final). Tällä tiedonannolla pyritään vahvistamaan investointien, rakenneuudistusten ja vastuullisen finanssipolitiikan välisiä yhteyksiä.

Katso myös

Economy and finance statistics introduced (englanniksi)
European sector accounts - background (background article) (englanniksi)
European system of national and regional accounts - ESA 2010 (background article) (englanniksi)
GDP per capita, consumption per capita and price level indices (englanniksi)
Kansantalouden tilinpito ja BKT

Lisää Eurostat-tietoa

Regional economic accounts — ESA2010 (reg_eco10)

Tietokanta

Regional statistics by NUTS classification (reg) (englanniksi), katso: