Archive:Alueellinen väestönmuutos
This Statistics Explained article is outdated and has been archived - for recent articles on population see here.
- Tiedot maaliskuulta 2011. Tuoreimmat tiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta.
Tässä artikkelissa käsitellään luonnollisesta väestönmuutoksesta ja muuttoliikkeestä johtuvia Euroopan unionin (EU) väestönmuutoksen tämänhetkisiä alueellisia piirteitä. Tällä hetkellä tärkein syy muutoksiin on muuttoliike. Väestönkehityksellä on voimakas vaikutus EU:n yhteiskuntiin ja kaikkiin politiikan alueisiin. Tarkat tilastotiedot ovat siksi oleellisia sekä päättäjille että kansalaisille.
Tärkeimmät tilastolliset tulokset
Lähde: Eurostat (demo_r_gind3)
Lähde: Eurostat (reg_gind3) ja (demo_gind)
,_by_NUTS_3_regions,_2008.PNG)
Lähde: Eurostat (reg_gind3) ja (demo_gind)
Lähde: Eurostat (demo_r_frate2)
Lähde: Eurostat (demo_r_mlifexp)
Lähde: Eurostat (demo_r_mlifexp)
Lähde: Eurostat (demo_r_d2jan)
Väestön määrä ja tiheys
Tammikuun 1. päivänä 2009 Euroopan unionin 27 jäsenvaltiossa asui 499,7 miljoonaa ihmistä. EU-27:n väestötiheys oli vuonna 2008 arviolta 116 asukasta/km2.
Kartassa 1 esitetään väestötiheys vuonna 2008. Tiheimmin asuttuja ovat yleensä ne NUTS 3 alueet, joihin kuuluu maan pääkaupunki ja useimmissa tapauksissa myös sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat alueet.
Ehdottomasti tiheimmin asuttu alue oli Pariisin NUTS 3 -alue (21 022 asukasta/km2), minkä jälkeen tiheimmin asuttuja alueita olivat Inner London West (10 094) ja Inner London East (9 049). Yli 5 000 asukkaan/km2 väestötiheyksiä esiintyi alenevassa järjestyksessä myös seuraavilla NUTS 3 -alueilla: Hauts-de-Seine (Ranska), Bucureşti (Romania), Bruxelles-Capitale/Brussel-Hoofdstad (Belgia), Seine-Saint-Denis ja Val-de-Marne (Ranska) sekä Melilla (Espanja) ja Basel-Stadt (Sveitsi).
Vuonna 2008 tarkasteltujen alueiden harvimmin asuttu 3-tason tilastoalue oli Landsbyggd (Islanti), jolla oli 1,2 asukasta/km2. EU-27:ssä harvimmin asuttu NUTS 3 alue oli Guyana (Ranska), jossa oli 2,7 asukasta/km2.
Väestönmuutos vuonna 2008
Väestönmuutoksella tiettynä viitevuonna tarkoitetaan väestön määrän eroa viitevuoden 1 päivänä tammikuuta ja sitä seuraavan vuoden 1 päivänä tammikuuta. Väestön määrän muutokset johtuvat syntyneiden ja kuolleiden määrästä sekä alueelle tai sieltä pois muuttaneiden määrästä. Väestönmuutos muodostuu siis kahdesta osatekijästä: ’luonnollisesta muutoksesta’ (elävänä syntyneiden ja kuolleiden määrän erotuksesta) sekä ’nettomuutosta ja tilastollisista mukautuksista’ (katso Tietolähteet ja tietojen saatavuus ).
Kartoissa 2, 3 ja 4 esitetään väestönmuutos ja mainitut kaksi osatekijää vuonna 2008 NUTS 3 -alueittain. Vertailtavuuden vuoksi väestönmuutos ja sen kaksi osatekijää esitetään yleisinä lukuina 1 000:ta asukasta kohti eli suhteessa alueen keskimääräisen väestön määrään (katso Tietolähteet ja tietojen saatavuus ).
Kartoista käy ilmi, miten väestönmuutos vaihtelee alueiden välillä kasvusta laskuun (Kartta 2) positiivisen tai negatiivisen luonnollisen muutoksen seurauksena (Kartta 3) taikka positiivisen tai negatiivisen nettomuuton ja tilastollisten mukautusten seurauksena (Kartta 4).
EU-27:n väestötilanteen kehityssuuntaus on ollut jatkuvasti kasvava jo vuodesta 1960. EU-27:n väestö kasvoi 4,1:llä 1 000:ta asukasta kohti vuonna 2008. Tästä 1,2 / 1 000 asukasta johtui luonnollisesta kasvusta (katso Tietolähteet ja tietojen saatavuus ) ja 2,9 / 1 000 asukasta nettomuutosta [1]. Vaikka EU-27:n kokonaisväestö kasvoi vuonna 2008, väestönmuutos jakautui epätasaisesti jäsenvaltioiden kesken. Vuonna 2008 väestön määrä kasvoi 20:ssä EU:n jäsenvaltiossa ja laski seitsemässä.
Väestön määrä laski useimmilla kaakkoisen ja idän sekä joillakin koillisen NUTS 3 alueilla. Eniten tämä kehityssuuntaus vaikutti vuonna 2008 Bulgariaan, Saksaan, Unkariin, Romaniaan, Puolaan, Viroon, Latviaan, Liettuaan ja Kroatiaan, joiden useimmilla NUTS 3 alueilla väestön määrä laski enemmän kuin kasvoi niiden muilla alueilla. Väestön määrän lasku oli ilmeistä myös Ruotsin pohjoisosissa, Itä-Suomessa sekä monilla Kreikan, Portugalin ja Turkin alueilla. Toisaalta väestön määrä kasvoi Kyproksessa, Luxemburgissa ja Maltassa sekä Montenegrossa, entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa ja erityisesti Turkissa.
Väestön määrä kasvoi vuonna 2008 lähes kaikilla EU:n läntisillä ja lounaisilla alueilla. Tämä näkyy erityisen selvästi Irlannissa ja melkein kaikilla alueilla Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Italiassa ja Ranskassa (myös Ranskan merentakaisissa departementissa) sekä Espanjan ja Portugalin Atlantin valtameren saarilla. Positiivista väestönmuutos oli myös Itävallassa, Sveitsissä, Belgiassa, Luxemburgissa ja Alankomaissa.
Kartan 2 kuva selkeytyy entisestään, kun tarkastellaan tarkemmin väestönmuutoksen kahta osatekijää, eli luonnollista muutosta ja nettomuuttoa [2].
Kartta 3 osoittaa, että vuonna 2008 monilla EU:n alueilla kuoli enemmän ihmisiä kuin syntyi. Tästä johtuva negatiivinen luonnollinen väestönmuutos on levinnyt laajalle ja vaikuttaa melkein puoleen EU:n alueista. Positiivista luonnollista väestönmuutosta voidaan havaita Irlannissa, Yhdistyneen kuningaskuntien keskiosissa, useimmilla Ranskan alueilla, Belgiassa, Luxemburgissa, Alankomaissa, Sveitsissä, Islannissa, Liechtensteinissa ja Tanskassa sekä useimmilla alueilla Norjassa. Kaikilla näillä alueilla elävänä syntyneitä oli vuonna 2008 enemmän kuin kuolleita.
Kuolleita oli elävinä syntyneitä enemmän useimmilla alueilla Saksassa, Unkarissa, Kroatiassa, Romaniassa ja Bulgariassa sekä Baltiassa sijaitsevien jäsenvaltioiden pohjoisosissa, Kreikassa ja Etelä-Italiassa. Muissa maissa kehitys oli tasaisempaa.
Yksi tärkeimmistä syistä väestön luonnollisen lisääntymisen hidastumiseen EU:ssa on se, että ihmisillä on vähemmän lapsia kuin aikaisemmin. Aggregaattitasolla nykyisessä 27 jäsenvaltion EU:ssa kokonaishedelmällisyysluku on laskenut noin 2,5:sta elävänä syntyneestä naista kohti 1960-luvun alkupuolella 1,6:een vuosina 2006–2008. (Kokonaishedelmällisyysluvun määritelmä: (katso Tietolähteet ja tietojen saatavuus )).
Vuosina 2006–2008 kokonaishedelmällisyysluku oli kansallisella tasolla vähemmän kuin 1,5 lasta naista kohti 27 jäsenvaltiosta 17:ssä. Kehittyneissä osissa maailmaa 2,1 elävänä syntynyttä naista kohti katsotaan korvaavaksi kokonaishedelmällisyysluvuksi, eli tasoksi, jolla väestön määrä pysyy vakaana pitkällä aikavälillä ilman muuttoliikettä alueelle tai sieltä pois. Vuosina 2006–2008 lähes kaikkialla EU:ssa, EFTA-maissa ja ehdokasmaissa Turkkia ja Islantia lukuun ottamatta luku oli alle korvaavan tason.
Kartassa 5 esitetään kokonaishedelmällisyysluvun vaihtelu NUTS 2 -alueittain. Analyysissä tarkasteltujen 317 NUTS 2 alueen kokonaishedelmällisyysluku vaihteli vuosina 2006–2008 keskimäärin yhdestä lapsesta naista kohti Asturiasin alueella Espanjassa 3,7 lapseen Ranskan merentakaisessa departementissa Guyanassa.
Elinajan odote syntymähetkellä on 50 viime vuoden aikana kohonnut noin 10 vuodella. Tämä johtuu sosioekonomisten ja ympäristöolosuhteiden sekä terveydenhuollon paranemisesta.
Kartoissa 6 ja 7 esitetään miesten ja naisten keskimääräinen elinajan odote syntymähetkellä vuosina 2006–2008 NUTS 2 -alueilla. Kartat ovat keskenään suoraan verrattavissa, sillä niissä on käytetty samoja värejä miesten ja naisten elinajan odotteen kuvaamiseen.
Naiset elävät miehiä kauemmin kaikilla alueilla. EU-27:ssä elinajan odote syntymähetkellä oli naisilla 82,2 vuotta ja miehillä 76,1 vuotta. Sukupuolten välinen ero oli siten 6,1 vuotta.
Alueellisista tiedoista ilmeni merkittäviä eroja miesten ja naisten elinajan odotteen matalimmissa ja korkeimmissa arvoissa. Matalimmat naisten arvot olivat 76,0 vuotta (Vest- ja Nord-Vest Romaniassa sekä Yugoiztochen ja Severozapaden Bulgariassa) ja miesten arvot 65,5 vuotta (Liettua). Korkein elinajan odote syntymähetkellä oli naisilla 86,0 vuotta ja miehillä 80,2 vuotta, molemmat Ticinossa Sveitsissä.
Kartasta 6 käy ilmi, että miesten elinajan odote syntymähetkellä oli enintään 74 vuotta etenkin EU-27:n itäisessä osassa, eli kaikilla alueilla Baltian maissa, Puolassa, Slovakiassa, Unkarissa, Romaniassa, Bulgariassa, entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa ja Montenegrossa sekä joillakin alueilla Tšekissä, Portugalissa ja Kroatiassa, kun taas korkeampia arvoja kuin 80 vuotta esiintyi Ahvenanmaalla (Suomi) ja Ticinossa (Sveitsi). Kartassa 7 esitetään, miten naisten elinajan odote syntymähetkellä jakautuu alueellisesti. Elinajan odote on enintään 78 vuotta pääasiallisesti Euroopan itäosissa, mukaan lukien kaikki alueet Latviassa, Liettuassa, Romaniassa, Bulgariassa, entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa ja Montenegrossa sekä useimmat alueet Unkarissa. Naisten elinajan odote oli yli 84 vuotta monilla alueilla Espanjassa, Ranskassa ja Italiassa sekä Salzburgin alueella Itävallassa, Sveitsissä ja Liechtensteinissa.
Sukupuolten välinen ero oli pienin (3,4 vuotta) Ahvenanmaalla Suomessa ja suurin (11,8 vuotta) Liettuassa.
Kolmas väestönmuutokseen vaikuttava tekijä (syntyvyyden ja kuolleisuuden lisäksi) on nettomuutto. Monien EU-maiden väestökehitys on tällä hetkellä siinä vaiheessa, että luonnollinen muutos on joko lähes tasapainossa tai negatiivinen. Siksi nettomuuton merkitys väestön määrän säilyttämiselle lisääntyy. Lisäksi muuttoliike myötävaikuttaa luonnolliseen kasvuun, jos muuttajilla on lapsia. Maahanmuuttajat ovat yleensä myös nuorempia eivätkä ole vielä saavuttaneet ikää, jossa kuoleman todennäköisyys olisi korkea.
Kartassa 4 esitetään nettomuutto (ja tilastolliset mukautukset) vuonna 2008 NUTS 3 alueittain EU-27:ssä, EFTA-maissa ja ehdokasmaissa.
Joillakin EU-27:n alueilla positiivinen muuttoliike on mitätöinyt negatiivisen luonnollisen muutoksen vaikutukset. Tämä näkyy erityisesti selvästi Kerkyran ja Ioanninan alueilla Kreikassa, Pohjois- ja Keski-Italian alueilla, Pestin alueella Unkarissa, Pierigan alueella Latviassa, La Palman alueella Espanjassa, Wiener Umland/Nordteilin alueella Itävallassa ja Landesin alueella Ranskassa. Päinvastainen tilanne, jossa negatiivinen muuttoliike kumoaa positiivisen luonnollisen muutoksen vaikutukset, on paljon harvinaisempi, mutta sitä esiintyy muun muassa Miasto Poznańin ja Miasto Krakówin alueilla Puolassa, Osttirolin ja Lungaun alueilla Itävallassa, Ardennesin alueella Ranskassa sekä Würzburg Landkreisin ja Mainz Kreisfreie Stadtin alueilla Saksassa.
Kartasta 4 voidaan tunnistaa neljä rajaseutualuetta, joilla muutto alueelta pois on ollut suurempaa kuin muutto sinne (negatiivinen muuttoliike):
- Pohjoismaat, johon kuuluvat Islanti, Norjan ja Ruotsin pohjoiset alueet sekä Suomen läntiset ja itäiset alueet;
- Luoteis- ja Keski-Eurooppa, johon kuuluvat jotkin Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan ja Alankomaiden alueet, useimmat Saksan alueet, Ranskan kaakkoisosan alueet ja Itävallan eteläiset alueet;
- Itä-Eurooppa, johon kuuluvat useimmat alueet Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Slovakiassa, Unkarissa, Romaniassa, Bulgariassa ja entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa;
- Etelä-Eurooppa, johon kuuluvat useimmat alueet Portugalissa, jotkin alueet Espanjassa, Etelä-Italia ja Kreikka sekä monet alueet Kroatiassa.
Muuttoliike oli negatiivista myös Ranskan merentakaisissa departementeissa Guadeloupessa ja Martiniquessa.
Näillä alueilla molemmat väestönmuutoksen osatekijät (luonnollinen muutos ja nettomuutto) ovat kehittynyt samaan suuntaan.
Luxemburgissa, Maltassa, Kyproksessa, Liechtensteinissa ja Montenegrossa sekä useimmilla alueilla Irlannissa, Belgiassa, Alankomaissa, Espanjassa, Sloveniassa ja Norjassa sekä luonnollinen muutos että muuttoliike olivat positiivisia, mistä johtuen niiden väestön määrä kasvoi kumulatiivisesti.
Sen sijaan monilla NUTS 3 alueilla Saksassa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Unkarissa, Romaniassa, Bulgariassa, Kroatiassa ja entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa molemmat väestönmuutoksen osatekijät ovat kehittyneet negatiivisesti. Tämä kumuloitunut suuntaus alaspäin johti väestön määrän huomattavaan pienenemiseen vuonna 2008.
Sellaisten NUTS 3 alueiden, johon kuului maan pääkaupunki, [3] nettomuuton analysoinnissa todettiin seuraavaa:
Väestön määrä kasvoi 24 alueella positiivisen luonnollisen muutoksen ja voimakkaan positiivisen nettomuuton yhteisvaikutuksesta. Trendi oli selkein Pohjoismaiden pääkaupunkialueilla (Oslon alueella Norjassa, Höfudborgarsvædin alueella Islannissa, Stockholms länin alueella Ruotsissa, Byen Københavnin alueella Tanskassa ja Uudenmaan alueella Suomessa), Keski-Euroopassa (Luxemburgissa, Arr. de Bruxelles-Capitale/Arr. van Brussel-Hoofdstadin alueella Belgiassa, Osrednjeslovenskan alueella Sloveniassa ja Hlavní mesto Prahan alueella Tšekissä) ja Madridin alueella Espanjassa.
Positiivinen nettomuutto kumosi negatiivisen luonnollisen muutoksen vaikutukset neljällä alueella, jotka olivat Budapest Unkarissa, Sofia (stolitsa) Bulgariassa, Bucureşti Romaniassa ja Vilniaus apskritis Liettuassa.
Negatiivisesta nettomuutosta huolimatta väestön määrä kasvoi viidellä alueella, joita olivat Inner London ja Outer London Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Dublin Irlannissa, Pariisi Ranskassa ja Grande Lisboa Portugalissa.
Latvian Rigan alueen väestön määrä väheni kumulatiivisesti negatiivisen luonnollisen muutoksen ja negatiivisen nettomuuton yhteisvaikutuksesta.
Väestön ikääntyminen: nykytilanne
Syntymähetken elinajan odotteen merkittävä ja jatkuva nousu, alhainen syntyvyys sekä toisen maailmansodan jälkeisten suurten ikäluokkien eläkeiän lähestyminen ovat yhdessä johtaneet väestön ikääntymiseen. Vanhushuoltosuhde on työikäisen väestön ja ikääntyneen väestön välinen suhde.
Kartassa 8 esitetään EU:n, EFTA-maiden ja ehdokasmaiden NUTS 2 alueille laskettu vanhushuoltosuhde. EU-27:ssä yli 65-vuotiaiden osuus työikäiseen väestöön nähden oli 25,6 %. Toisin sanoen jokaisella sadalla työikäisellä oli huolehdittavanaan keskimäärin 26 yli 65-vuotiasta. Vuoden 2009 alussa vanhushuoltosuhde vaihteli Turkin Vanin alueen 5,4 %:sta Italian Ligurian alueen 43,3 %:iin.
Vanhushuoltosuhde oli 68 alueella yli 30 %:
- Pohjoismaat, Ruotsin ja Suomen alueilla;
- Luoteis-, Keski- ja Itä-Eurooppa, johon kuuluu Yhdistyneen kuningaskunnan, Belgian, Saksan ja Bulgarian alueita;
- Välimeren maat, johon kuuluu Ranskan, Espanjan, Portugalin, Italian ja Kreikan alueita.
Päätelmät
Tässä luvussa käsitellään alueellisen väestönmuutoksen tiettyjen kehityssuuntausten piirteitä 27 jäsenvaltion EU:ssa, EFTA-maissa ja ehdokasmaissa 1. tammikuuta 2006 ja 1. tammikuuta 2009 välisenä aikana. Mahdollisuuksien mukaan on yritetty tunnistaa kansalliset rajat ylittäviä alueiden ryhmiä, joilla esiintyy samanlaista kehitystä.
Vaikka väestön määrän pieneneminen on ilmeistä monilla alueilla, EU-27:n väestöaggregaatti kasvoi kuitenkin noin 2 miljoonalla ihmisellä tarkastelujakson jokaisen vuoden aikana. Väestönkasvu johtui suurimmaksi osaksi nettomuutosta, joka tasapainotti negatiivista luonnollista väestönmuutosta monilla alueilla.
Väestönmuutoksen vaikutuksilla on todennäköisesti suurta merkitystä EU:lle tulevina vuosikymmeninä. Jatkuvasti alhainen syntyvyys ja aiempaa korkeampi elinajan odote syntymähetkellä johtavat väestön selkeään ikääntymiseen, mikä on jo nähtävissä monilla alueilla.
Tietolähteet ja tietojen saatavuus
Lähde: Eurostat – Väestötilastot.
Lisätietoja on saatavissa Eurostatin verkkosivustolta Väestöä koskeva osio.
Asiayhteys ja muuta taustatietoa
Väestörakenteen kehityksellä on suuri vaikutus Euroopan unionin yhteiskuntiin. Jatkuvasti alhainen syntyvyyden taso sekä entistä pitempi elinaika ja suurien ikäluokkien eläkeiän lähestyminen johtavat EU:n väestön ikääntymiseen. Työikäisen väestön osuus pienenee ja ikääntyvien määrä kasvaa.
Väestön ikääntymiseen liittyvät sosiaaliset ja taloudelliset muutokset vaikuttavat todennäköisesti merkittävällä tavalla EU:hun sekä kansallisella että alueellisella tasolla. Vaikutukset ulottuvat lukuisille politiikan aloille ja vaikuttavat siten muun muassa kouluikäiseen väestöön, terveydenhuoltoon, työvoimaosuuteen, sosiaaliseen suojeluun, sosiaaliturvakysymyksiin ja valtion rahoitukseen.
Lisää Eurostat-tietoa
Julkaisut
- Eurostat regional yearbook 2011, 1 luku
- European Regional and Urban Statistics - Reference guide 2008 (saatavana englanniksi, ranskaksi ja saksaksi)
Avaintaulukot
- Regional statistics (t_reg), katso:
- Regional demographic statistics (t_reg_dem)
- Total average population, by NUTS 2 regions (tgs00001)
- Population density, by NUTS 2 regions (tgs00024)
Tietokanta
- Regional statistics (reg), katso:
- Regional demographic statistics (reg_dem)
- Population and area (reg_dempoar)
- Population at 1st January by sex and age from 1990 onwards (demo_r_d2jan)
- Population at 1st January by sex and age (source: OECD) - in persons (demo_r_d2janoecd)
- Annual average population by sex (demo_r_d3avg)
- Area of the regions (demo_r_d3area)
- Area of the regions (source: OECD) (demo_r_d2aroecd)
- Population density (demo_r_d3dens)
- Population density (source: OECD) (demo_r_d2deoecd)
- Population by sex and age groups on 1 January - NUTS level 3 regions (demo_r_pjanaggr3)
- Demographic balance and crude rates - NUTS level 2 and 3 regions (demo_r_gind3)
- Population and area (reg_dempoar)
- Population change (reg_dempch)
- Births and deaths (demo_r_d3natmo)
- Births by age of the mother (demo_r_d2natag)
- Deaths by sex and age (demo_r_d2morag)
- Infant mortality (demo_r_d2infmo)
- Fertility rates by age - NUTS level 2 regions (demo_r_frate2)
- Population change (reg_dempch)
