Archive:Vähimmäispalkkatilastot

Tiedot helmikuulta 2020.

Seuraava päivitys: toukokuu 2021.

This Statistics Explained article has been archived on 18 December 2020.

Highlights

Tammikuussa 2020 EU:n jäsenvaltioiden vähimmäispalkat vaihtelivat 312 eurosta 2 142 euroon kuukaudessa.

Vähimmäispalkat, tammikuu 2010 ja tammikuu 2020 (euroa/kuukausi ja %)
Lähde: Eurostat (earn_mw_cur)

Tästä artikkelista käy ilmi, että vähimmäispalkan taso vaihtelee huomattavasti Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioissa. EU-maiden tilannetta verrataan myös Yhdistyneen kuningaskunnan, ehdokasmaiden ja Yhdysvaltojen tilanteeseen.

Full article

Yleiskatsaus

Eurostatin julkaisemissa vähimmäispalkkatilastoissa viitataan kansallisiin vähimmäispalkkoihin. Kansallista vähimmäispalkkaa sovelletaan tavallisesti maan kaikkiin palkansaajiin tai vähintäänkin suurimpaan osaan heistä. Vähimmäispalkka pannaan täytäntöön lainsäädännössä tavallisesti työmarkkinaosapuolten kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen tai suoraan kansallisella toimialojen välisellä sopimuksella.

Vähimmäispalkat ovat yleensä kuukausittaisia bruttopalkkoja eli palkoista ei ole vähennetty tuloveroa eikä työntekijän maksettavaksi tulevia sosiaaliturvamaksuja. Tällaiset verot ja maksut vaihtelevat eri maissa. Eurostat julkaisee kansalliset vähimmäispalkat puolivuosittain. Ne kuvastavat tilannetta kunkin vuoden 1. tammikuuta ja 1. heinäkuuta. Tästä syystä vähimmäispalkkoihin kyseisten kahden päivämäärän välillä tehdyt muutokset näkyvät vasta tietojen seuraavassa puolivuotisessa julkistuksessa.

Kansallisten vähimmäispalkkojen vaihtelu

Tammikuussa 2020 EU:n jäsenvaltioiden vähimmäispalkat vaihtelivat 312 eurosta 2 142 euroon kuukaudessa

Tammikuussa 2020 EU:n 27 jäsenvaltiosta 21:ssa (poikkeuksia olivat Tanska, Italia, Kypros, Itävalta, Suomi ja Ruotsi) oli käytössä kansallinen vähimmäispalkka. Näin oli myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja kaikissa EU:n ehdokasmaissa (Montenegrossa, Pohjois-Makedoniassa, Albaniassa, Serbiassa ja Turkissa). Kuukausittainen vähimmäispalkka vaihteli 1. tammikuuta 2020 voimakkaasti jäsenvaltioiden välillä Bulgarian 312 eurosta Luxemburgin 2 142 euroon (ks. kuvio 1).

Kuvio 1: Vähimmäispalkat, tammikuu 2010 ja tammikuu 2020 (euroa/kuukausi ja %)
Lähde: Eurostat (earn_mw_cur)

Kaikissa niissä EU:n jäsenvaltioissa, joissa kansallinen vähimmäispalkka oli käytössä, se oli tammikuussa 2020 suurempi (euroina ilmaistuna) kuin tammikuussa 2010, lukuun ottamatta Kreikkaa, jossa se oli 12 % pienempi (kumuloitunut näiden 10 vuoden aikana, muutos vuodessa keskimäärin -1,3 %). Tammikuun 2010 ja tammikuun 2020 välisenä aikana vähimmäispalkan vuotuinen keskimääräinen muutos oli suurin Romanissa (12,5 %) ja Liettuassa (10,1 %). Kasvu oli merkittävää myös Bulgariassa (9,8 %), Virossa (7,7 %), Tšekissä (6,7 %), Puolassa (6,6 %) ja Slovakiassa (6,5 %).

Bruttomääräisen kuukausittaisen kansallisen vähimmäispalkan tason perusteella (euroina ilmaistuna) EU:n jäsenvaltiot voidaan jakaa kolmeen ryhmään. EU:n ulkopuoliset maat esitetään erillisenä ryhmänä kuviossa 1.

Ryhmässä 1 kansalliset vähimmäispalkat olivat tammikuussa 2020 alle 500 euroa kuukaudessa. EU:n jäsenvaltioista tähän ryhmään kuuluivat Bulgaria, Latvia, Romania ja Unkari. Niissä kansallinen vähimmäispalkka vaihteli Bulgarian 312 eurosta Unkarin 487 euroon.

Ryhmässä 2 kansalliset vähimmäispalkat olivat tammikuussa 2020 vähintään 500 euroa mutta alle 1 000 euroa kuukaudessa. EU:n jäsenvaltioista tähän ryhmään kuuluivat Kroatia, Tšekki, Slovakia, Viro, Liettua, Puola, Portugali, Kreikka, Malta ja Slovenia. Niissä kansallinen vähimmäispalkka vaihteli Kroatian 546 eurosta Slovenian 941 euroon.

Ryhmässä 3 kansalliset vähimmäispalkat olivat tammikuussa 2020 vähintään 1 000 euroa kuukaudessa. EU:n jäsenvaltioista tähän ryhmään kuuluivat Espanja, Ranska, Saksa, Belgia, Alankomaat, Irlanti ja Luxemburg. Niissä kansallinen vähimmäispalkka vaihteli Espanjan 1 050 eurosta Luxemburgin 2 142 euroon.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa kansallinen vähimmäispalkka oli tammikuussa 2020 1 599 euroa.

Kaikissa EU:n ehdokasmaissa oli käytössä vähimmäispalkka, joka vastaa ryhmän 1 vähimmäispalkkaa ja jonka suuruus vaihteli Albanian 213 eurosta Turkin 440 euroon. Yhdysvaltojen palkkataso (1 119 euron kuukausittainen kansallinen vähimmäispalkka) vastaa ryhmää 3.

Euroalueeseen kuulumattomien, vähimmäispalkkaa soveltavien EU:n jäsenvaltioiden (Bulgaria, Tšekki, Kroatia, Unkari, Puola, Romania) sekä Yhdistyneen kuningaskunnan, EU:n ehdokasmaiden ja Yhdysvaltojen euroina ilmaistujen vähimmäispalkkojen tasoon ja sijoitukseen vaikuttavat valuuttakurssit, joita käytetään kansallisten valuuttojen muuntamiseen euroiksi.

Vähimmäispalkat ostovoimastandardeina

Vähimmäispalkkojen ero maiden välillä oli selvästi pienempi, kun otetaan huomioon hintatasojen erot

Kuviossa 2 vertaillaan bruttomääräisiä vähimmäispalkkoja ottamalla huomioon maiden hintatasojen erot ja laskemalla kotitalouksien kulutusmenojen ostovoimapariteetit (OVP). Kuten voi odottaa, mukautus hintatasoon pienentää maiden välisiä eroja. Ostovoimastandardeina (OVS) ilmaistun bruttomääräisen kuukausittaisen kansallisen vähimmäispalkan tason perusteella EU:n jäsenvaltiot voidaan jakaa kahteen ryhmään. EU:n ulkopuoliset maat esitetään erillään kuviossa 2.

Ryhmässä 1 kansalliset vähimmäispalkat olivat tammikuussa 2020 alle 1 000 OVS:ää . EU:n jäsenvaltioista tähän ryhmään kuuluivat Latvia, Bulgaria, Viro, Slovakia, Tšekki, Kroatia, Unkari, Portugali, Kreikka, Romania, Liettua ja Malta. Niissä kansallinen vähimmäispalkka vaihteli Latvian 579 OVS:stä Maltan 941 OVS:ään.

Ryhmässä 2 kansalliset vähimmäispalkat olivat tammikuussa 2020 vähintään 1 000 OVS:ää. EU:n jäsenvaltioista tähän ryhmään kuuluivat Puola, Slovenia, Espanja, Irlanti, Ranska, Belgia, Alankomaat, Saksa ja Luxemburg. Niissä kansallinen vähimmäispalkka vaihteli Slovenian 1 056 OVS:stä Luxemburgin 1 705 OVS:ään.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa kansallinen vähimmäispalkka oli tammikuussa 2020 1 320 OVS:ää.

Turkkia lukuun ottamatta neljässä jäljelle jäävässä EU:n ehdokasmaassa vähimmäispalkka vastasi ryhmän 1 vähimmäispalkkaa, ja se vaihteli Albanian 388 OVS:stä Serbian 634 OVS:ään. OVS:inä ilmaistu Turkin vähimmäispalkka (1 157 OVS:ää) vastasi ryhmän 3 vähimmäispalkka, kun taas OVS:inä ilmaistu Yhdysvaltojen vähimmäispalkka (964 OVS:ää) sijoittui ryhmän 1 kärkisijalle.

Ryhmään 1 kuuluvissa EU:n jäsenvaltioissa, joissa euromääräiset vähimmäispalkat ovat suhteellisen pienet, on myös alempi hintataso, jolloin vähimmäispalkka on ostovoimastandardeina (OVS) ilmaistuna korkeampi. Toisaalta ryhmään 2 kuuluvissa maissa, joissa euromääräiset vähimmäispalkat ovat suuremmat, on myös korkeammat hinnat, minkä vuoksi OVS:inä ilmaistut vähimmäispalkat ovat suhteellisesti pienemmät. Hintatason mukautus tasoittaa osaltaan kolmen maaryhmän välisiä jyrkkiä eroja, jotka tulevat esiin mitattaessa vähimmäispalkkoja euroissa.

Kuvio 2: Vähimmäispalkat, tammikuu 2020
(OVS/kuukausi)
Lähde: Eurostat (earn_mw_cur)

EU:n jäsenvaltioiden vähimmäispalkkojen erot laskivat euroissa mitatusta suhteesta 1:6,9 (jolloin euroina ilmaistu suurin vähimmäispalkka oli 6,9-kertainen pienimpään vähimmäispalkkaan nähden) suhteeseen 1:2,9 (jolloin ostovoimastandardeina ilmaistuna suurin vähimmäispalkka oli 2,9-kertainen alimpaan nähden).

Vähimmäispalkka suhteessa bruttomääräisiin mediaaniansioihin

Kuviossa 3 tarkastellaan kansallisen vähimmäispalkan suhdetta bruttomääräisiiin mediaaniansioihin.

Lähtökohdaksi otettiin euroina ilmaistu kansallinen vähimmäispalkka 1. heinäkuuta 2014 ja jaettiin se ansiorakennetutkimuksen (SES 2014) mukaisilla bruttomääräisillä mediaaniansioilla. Heinäkuussa 2014 vähimmäispalkkojen osuus EU:n jäsenvaltioiden mediaaniansioista oli 40–66 %. Tässä analyysissa bruttomääräiset kuukausittaiset mediaaniansiot eivät sisällä ylityöhön tai vuorotyöhön liittyviä korvauksia. Koska Saksassa, Ranskassa ja Irlannissa vähimmäispalkka määritetään tuntipalkkana, tämä suhdeluku laskettiin osuutena tuntikohtaisista mediaaniansioista. Muissa 16 jäsenvaltioissa, joissa kansallinen kuukausittainen vähimmäispalkka on käytössä ja joista tiedot ovat saatavilla, suhdeluku laskettiin osuutena kuukausittaisista mediaaniansioista.

Kuvio 3: Vähimmäispalkat osuutena bruttomääräisistä kuukausittaisista mediaaniansioista, 2014
(%)
Lähde: Eurostat (earn_mw_cur) ja ansiorakennetutkimus 2014; erityisesti tätä julkaisua varten tehdyt laskelmat. Tällaiset erityislaskelmat eivät ole saatavilla Eurostatin verkkotietokannassa

Vähimmäispalkkaa saavien osuus

Vähimmäispalkkaa saavien työntekijöiden osuus voi vaihdella huomattavasti eri maiden välillä. Yhdistämällä kahdesta viimeisimmästä joka neljäs vuosi järjestettävästä ansiorakennetutkimuksesta (lokakuu 2010 ja 2014) saadut mikrotiedot kyseisenä ajankohtana käytössä olleisiin vähimmäispalkkatasoihin voidaan laatia estimaatti (kuvio 4). Vertailukelpoisuuden vuoksi tiedot on rajattu koskemaan vähintään 21-vuotiaita kokoaikaisia työntekijöitä, jotka työskentelevät vähintään 10 henkeä työllistävissä yrityksissä. Mukaan ei ole otettu myöskään julkishallinnossa, maanpuolustuksessa tai pakollisen sosiaalivakuutuksen alalla työskenteleviä (NACE Rev. 2 pääluokka O). Ansiorakennetutkimuksen perusteella lasketut kuukausiansiot eivät sisällä ylityöhön tai vuorotyöhön liittyviä korvauksia.

Lokakuussa 2014 niistä EU:n jäsenvaltioista, joissa vähimmäispalkka on käytössä, kymmenessä alle 105 % kansallisesta vähimmäispalkasta ansaitsevien palkansaajien osuus oli yli 7,0 %. Maat olivat Slovenia (19,1 %), Romania (15,7 %), Portugali (13,0 %), Puola (11,7 %), Bulgaria (8,8 %), Ranska (8,4 %), Liettua (8,1 %), Latvia (7,9 %), Kreikka (7,7 %) ja Kroatia (7.1 %). Belgiassa (0,4 %) alle 105 % kansallisesta vähimmäispalkasta ansaitsevia oli vähiten, kun taas muissa jäljelle jäävässä kymmenessä EU:n jäsenvaltiossa alle kyseisen määrä ansaitsevia oli Espanjan 1,0 %:sta Luxemburgin 5,8 %:iin.

Kuvio 4: Alle 105 % kuukausittaisesta vähimmäispalkasta ansaitsevien työntekijöiden osuus, lokakuu 2010 ja 2014
(%)
Lähde: Eurostat (earn_mw_cur) ja ansiorakennetutkimus 2014; erityisesti tätä julkaisua varten tehdyt laskelmat. Tällaiset erityislaskelmat eivät ole saatavilla Eurostatin verkkotietokannassa

Vähimmäispalkkaa saavien osuuden kehittyminen

Vuosina 2010–2014 alle 105 % kansallisesta vähimmäispalkasta ansaitsevien palkansaajien osuus nousi yli 2,0 prosenttiyksikköä Romaniassa (11,7 prosenttiyksikköä), Bulgariassa (5,4 prosenttiyksikköä), Puolassa (3,6 prosenttiyksikköä) ja Unkarissa (2,3 prosenttiyksikköä). Osuus sen sijaan laski yli 2,0 prosenttiyksikköä Liettuassa (-5,6 prosenttiyksikköä), Irlannissa (-5,1 prosenttiyksikköä), Luxemburgissa (-4,1 prosenttiyksikköä), Latviassa (-4,0 prosenttiyksikköä), Portugalissa (-3,8 prosenttiyksikköä), Kroatiassa (-2,6 prosenttiyksikköä) ja Slovakiassa (-2,2 prosenttiyksikköä).

Taulukoiden ja kaavioiden lähdetiedot

Minimum wage statistics: tables and figures (englanniksi)

Tietolähteet

Kansalliset kuukausittaiset vähimmäispalkat

Eurostatin julkaisemissa vähimmäispalkkatilastoissa vähimmäispalkoilla tarkoitetaan kuukausittaisia kansallisia vähimmäispalkkoja. Julkaistavat tiedot koskevat kunkin vuoden 1. tammikuuta ja 1. heinäkuuta voimassa olevia vähimmäispalkkoja. Vähimmäisperuspalkka määritetään tunti-, viikko- tai kuukausipalkkana, ja tämä vähimmäispalkka pannaan täytäntöön lainsäädännössä (hallitus) tavallisesti työmarkkinaosapuolten kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen tai suoraan kansallisella toimialojen välisellä sopimuksella. Kansallista vähimmäispalkkaa sovelletaan tavallisesti maan kaikkiin palkansaajiin tai vähintäänkin suurimpaan osaan heistä. Tiedot ilmoitetaan bruttopalkkana. Kattavat vähimmäispalkkaa koskevat maakohtaiset tiedot ovat saatavilla liitteenä kohdassa metadata (englanniksi).

Niiden maiden osalta, joissa vähimmäispalkkaa ei ilmoiteta bruttomääräisenä, nettomääräiseen vähimmäispalkkaan lisätään sovellettavat verot. Näin on tehty Montenegron ja Serbian kohdalla.

Niiden maiden osalta, joissa kansallista vähimmäispalkkaa ei määritetä kuukausittaisena (vaan esim. tunti- tai viikkopalkkana), määrät muunnetaan kuukausittaisiksi kyseisten maiden toimittamilla muuntokertoimilla seuraavasti:

Saksa: (tuntipalkka x 39,1 tuntia x 52 viikkoa) / 12 kuukautta (arvo 39,1 viittaa kokoaikaisten palkansaajien keskimääräisiin viikkotyötunteihin NACE Rev. 2:n pääluokissa B–S, arvo on saatu neljännesvuosittaisesta ansiorakennetutkimuksesta);

Irlanti: (tuntipalkka x 39 tuntia x 52 viikkoa) / 12 kuukautta;

Ranska: tammikuu 1999–heinäkuu 2005: (tuntipalkka x 39 tuntia x 52 viikkoa) / 12 kuukautta; tammikuusta 2005 eteenpäin: (tuntipalkka x 35 tuntia x 52 viikkoa) / 12 kuukautta;

Malta: (viikkopalkka x 52 viikkoa) / 12 kuukautta;

Yhdistynyt kuningaskunta: (tuntipalkka x kokoaikaisten palkansaajien keskimääräiset maksetut viikkotunnit kaikilla sektoreilla x 52,18 viikkoa) / 12 kuukautta;

Yhdysvallat: (tuntipalkka x 40 tuntia x 52 viikkoa) / 12 kuukautta.

Serbiassa kansallinen vähimmäispalkka määritetään nettona tuntia kohti. Muuntaminen tapahtuu seuraavasti: (nettotuntipalkka x 40 tuntia x 52,2 viikkoa) / 12 kuukautta. Tämän jälkeen määrään lisätään sovellettavat verot.

Silloin kun vähimmäispalkkaa maksetaan useammalta kuin 12 kuukaudelta vuodessa (kuten Kreikassa, Espanjassa ja Portugalissa, joissa palkkaa maksetaan 14 kuukaudelta), tietoja on mukautettu näiden maksujen huomioon ottamiseksi.

Vähimmäispalkkaa koskevat tiedot toimitetaan Eurostatille kansallisessa valuutassa. Euroalueen ulkopuolisten maiden vähimmäispalkkoja koskevat, kansallisessa valuutassa olevat tiedot muunnetaan euroiksi kuukausittaisella valuuttakurssilla, joksi valitaan edellisen kuukauden lopun kurssi (esim. joulukuun lopun 2019 valuuttakurssia käytettiin tammikuun 1. päivän vähimmäispalkkatilastoihin vuonna 2020).

Maiden välisten hintaerojen vaikutusten poistamiseksi käytetään erityisiä muuntokertoimia, joita kutsutaan ostovoimapariteeteiksi (OVP). Kunkin maan kotitalouksien kulutusmenojen ostovoimapariteetteja käytetään muunnettaessa euroina tai kansallisena valuuttana ilmoitetut kuukausittaiset vähimmäispalkat yhteiseksi keinotekoiseksi yksiköksi, joka tunnetaan nimellä ostovoimastandardi (OVS). Jos edellisen viiteajanjakson ostovoimapariteetit eivät ole vielä saatavilla, käytetään sitä edeltävän vuoden ostovoimapariteetteja, ja sarja päivitetään, kun uudet tiedot ovat saatavilla.

Maat, joista ei laadita vähimmäispalkkatilastoja

Tammikuun 1. päivänä 2020 Tanskassa, Italiassa, Kyproksessa, Itävallassa, Suomessa ja Ruotsissa ei ollut käytössä kansallista vähimmäispalkkaa. Sama päti EFTA-maihin Islantiin, Norjaan ja Sveitsiin. Kyproksessa hallitus päättää vähimmäispalkoista tiettyjen ammattialojen osalta. Tanskassa, Italiassa, Itävallassa, Suomessa ja Ruotsissa sekä Islannissa, Norjassa ja Sveitsissä vähimmäispalkoista sovitaan toimialojen työehtosopimuksissa.

Bruttomääräiset kuukausittaiset mediaaniansiot

Bruttomääräisiä kuukausittaisia mediaaniansioita koskevat tiedot perustuvat viimeisimpään ansiorakennetutkimukseen, joka tehtiin vuonna 2014 (tutkimus tehdään joka neljäs vuosi). Mediaaniansioita koskevat tiedot kattavat sellaisten palkansaajien (pl. harjoittelijat) vuotuiset bruttoansiot, jotka työskentelevät vähintään kymmenen työntekijää työllistävissä yrityksissä millä tahansa toimialalla paitsi maa-, metsä- ja kalataloudessa (NACE Rev. 2:n pääluokka A), julkishallinnossa, maanpuolustuksessa tai pakollisen sosiaalivakuutuksen alalla (NACE Rev. 2:n pääluokka O). Mediaaniansioilla tarkoitetaan tulotasoa, joka jakaa työntekijät tasan kahteen ryhmään: puolet työntekijöistä ansaitsee sitä vähemmän ja puolet enemmän. Bruttomääräisillä kuukausiansioilla tarkoitetaan kokoaikaisten ja osa-aikaisten palkansaajien palkkoja viitekuukauden aikana (yleensä lokakuu 2014) ennen veroja ja sosiaaliturvamaksuja. Palkat sisältävät ylityökorvaukset, vuorotyölisät, päivärahat, palkanlisät (bonukset) ja palkkiot. Osa-aikaisten palkansaajien bruttomääräiset kuukausiansiot on muunnettu kokoaikaisiksi ennen kuin niille on annettu keskiarvoa laskettaessa sama painoarvo kuin kokoaikaisten palkansaajien ansioille. Osa-aikaisten palkansaajien jättäminen bruttomääräisiä kuukausittaisia mediaaniansioita koskevien laskelmien ulkopuolelle vaikuttaa vähimmäispalkkojen osuuteen mediaaniansioista 7 prosenttiyksikköä Alankomaissa (49 %, muutoin 56 %).

Euroalueen ulkopuolisten maiden tietojen muuntamisessa euroiksi käytettiin vuoden 2014 keskimääräisiä vaihtokursseja. Tiedot kansallisten vähimmäispalkkojen osuudesta keskimääräisistä kuukausiansioista toimialoittain ja maittain ovat saatavilla liitteenä kohdassa metadata (englanniksi).

Taustaa

Monella EU:n perustajajäsenvaltioista on pitkät perinteet vähimmäispalkan varmistamisessa niille, jotka kuuluvat työvoiman huonoimmin palkattuihin. Sen sijaan monissa muissa jäsenvaltioissa, kuten Saksassa, Irlannissa ja monissa EU:hun vuonna 2004 tai myöhemmin liittyneissä maissa vähimmäispalkkaa koskeva lainsäädäntö on uutta, ja 27 jäsenvaltiosta kuudessa vähimmäispalkkaa koskevaa lainsäädäntöä ei ollut lainkaan 1. tammikuuta 2020.

Viime vuosina useimmissa Euroopan maissa suhteellisen pienet palkankorotukset ovat yleistyneet (palkkamaltti), ja monet palkansaajia edustavat ryhmät ovat väittäneet ostovoiman heikentyneen ja elintason laskeneen. Jotkut poliitikot, palkansaajien edustajat, sidosryhmät ja asiantuntijat kannattavat ns. eurooppalaisen vähimmäispalkan tai kansallisen vähimmäispalkan käyttöönottoa kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

Kansallinen vähimmäispalkkataso ei välttämättä muutu joka vuosi, eivätkä mukautukset aina johda vähimmäispalkkojen nostamiseen. Esimerkiksi Kreikassa vähimmäispalkka pieneni vuonna 2012 osana julkisen talouden säästötoimia. Kyseisenä vuonna kansallisten työehtosopimusten soveltaminen keskeytettiin, ja vähimmäispalkka määritetään nyt hallituksen päätöksellä.