Archive:Uusiutuvaa energiaa koskevat tilastot

Tiedot tammikuulta 2020.

Seuraava päivitys: huhtikuu 2021.

This Statistics Explained article has been archived on 4 January 2021.

Highlights

Vuonna 2018 uusiutuvan energian osuus oli 18,9 % EU:ssa kulutetusta energiasta, millä saavutetaan vuodeksi 2020 asetettu 20 %:n tavoite.

Liikenteessä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus oli EU:ssa 8,3 % vuonna 2018.

Uusiutuvien energialähteiden osuus, 2018
(% energian kokonaisloppukulutuksesta)
Lähde: Eurostat (nrg_ind_ren)

Ilmastoneutraaliuden saavuttaminen ensimmäisenä maanosana vuoteen 2050 mennessä on tavoite Euroopan vihreän kehityksen ohjelman (COM(2019) 640 final) taustalla. Vihreän kehityksen ohjelma on erittäin kunnianhimoinen toimenpidepaketti, jonka avulla Euroopan kansalaiset ja yritykset voivat hyötyä siirtymisestä kestävään vihreään talouteen.

Uusiutuvan energian käyttö tarjoaa monia potentiaalisia hyötyjä, joita ovat muun muassa kasvihuonekaasupäästöjen väheneminen, energiatoimitusten monipuolistuminen ja pienempi riippuvuus fossiilisten polttoaineiden (erityisesti öljyn ja kaasun) markkinoista. Uusiutuvien energialähteiden kasvu voi myös lisätä työllisyyttä EU:ssa luomalla työpaikkoja uusien ”vihreiden” teknologioiden aloilla.

Tässä artikkelissa tarkastellaan uusiutuvia energialähteitä koskevia viimeaikaisia Euroopan unionin (EU) tilastoja yleisesti ja kolmella kulutusalalla (sähkön kokonaiskulutus, lämmitys ja jäähdytys sekä liikenne). Uusiutuvia energialähteitä ovat esimerkiksi tuulivoima, aurinkoenergia (aurinkolämpö, aurinkosähkö ja keskittävä aurinkoenergia), vesivoima, vuorovesi-, aalto- ja valtamerienergia, geoterminen energia, lämpöpumppujen keräämä ympäristön lämpö, biopolttoaineet ja uusiutuva jäte.

Full article

Uusiutuvan energian kulutus lähes kaksinkertaistui vuosina 2004–2018

EU pyrkii siihen, että vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia sen energian kokonaisloppukulutuksesta on peräisin uusiutuvista lähteistä. Kunkin jäsenvaltion osuus vahvistetaan kansallisissa toimintasuunnitelmissa, joissa pyritään viitoittamaan uusiutuvan energian kehitys. Kuviossa 1 esitetään viimeisimmät saatavilla olevat tiedot uusiutuvien energiamuotojen osuudesta energian kokonaisloppukulutuksesta sekä vuodeksi 2020 asetetut tavoitteet. Uusiutuvien energialähteiden osuus energian kokonaisloppukulutuksesta EU:ssa oli 18,9 prosenttia vuonna 2018, kun se vuonna 2004 oli 9,6 prosenttia.

Tähän myönteiseen kehitykseen ovat vaikuttaneet uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetussa direktiivissä 2009/28/EY asetetut oikeudellisesti sitovat tavoitteet nostaa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta. EU on kokonaisuudessaan saavuttamassa vuodeksi 2020 asetetut tavoitteet, mutta joidenkin jäsenvaltioiden on toteutettava lisätoimia noudattaakseen kahta päätavoitetta koskevia velvoitteitaan: uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisosuus energian kokonaisloppukulutuksesta (ks. kuvio 1) ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus liikenteessä (mitä käsitellään jäljempänä tässä artikkelissa, ks. kuvio 2 ja taulukko 4).

Kuvio 1: Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus, 2018
(% energian kokonaisloppukulutuksesta)
Lähde: Eurostat (nrg_ind_ren)

EU:n jäsenvaltioista uusiutuvien energialähteiden osuus energian kokonaisloppukulutuksesta oli vuonna 2018 suurin Ruotsissa, jossa osuus oli yli puolet (54,6 %), ja seuraavina olivat Suomi (41,2 %), Latvia (40,3 %), Tanska (36,1 %) ja Itävalta (33,4 %). Uusiutuvien energialähteiden osuus oli puolestaan pienin Alankomaissa (7,4 %), Maltassa (8,0 %), Luxemburgissa (9,1 %) ja Belgiassa (9,4 %). Verrattuna vuodelta 2018 saatavilla oleviin tuoreimpiin tietoihin Ranskan ja Alankomaiden tavoitteet edellyttävät, että Ranska kasvattaa uusiutuvien energialähteiden osuutta energian loppukulutuksesta vähintään 6,4 ja Alankomaat 6,6 prosenttiyksikköä. Kaksitoista jäsenvaltiota on sitä vastoin jo ylittänyt vuodeksi 2020 asetetun tavoitteensa; tavoitteet on ylitetty erityisen selvästi – 5,0–8,0 prosenttiyksikköä – Kroatiassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Virossa.

Taulukossa 1 esitetään kaikkien tietoja ilmoittavien maiden tiedot ja myös ohjeellisen kehityspolun arvot.

Taulukko 1: Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus, 2004–2018
(% energian kokonaisloppukulutuksesta)
Lähde: Eurostat (nrg_ind_ren)

Tämän artikkelin muut tilastohavainnot koskevat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuuden kehitystä vuosina 2004–2018 kulutuksen kolmella alalla: sähkön kokonaiskulutus, lämmitys ja jäähdytys sekä liikenne.

Tuulivoima on tärkein uusiutuva sähköenergian lähde

Direktiivissä 2009/28/EY säädettyjen laskentasääntöjen mukaisesti vesivoimalla ja tuulivoimalla tuotettu sähkö on normalisoitava, jotta otetaan huomioon vuosittaiset sääolosuhteiden vaihtelut (vesivoima normalisoidaan 15 viime vuoden ajalta ja tuulivoima 5 viime vuoden ajalta). Tässä artikkelissa tulokset esitetään näiden laskentasääntöjen mukaisesti.

Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kasvu vuosina 2008–2018 heijastaa pitkälti kolmen uusiutuvan energialähteen, lähinnä tuulivoiman, mutta myös aurinkoenergian ja kiinteiden biopolttoaineiden (uusiutuva jäte mukaan luettuna), kasvua koko EU:ssa. Tuulivoima oli vuonna 2018 tärkein yksittäinen uusiutuvan sähköntuotannon lähde EU:ssa. Vesivoimalla tuotetun sähkön määrä oli itse asiassa melko samalla tasolla kuin kymmenen vuotta aiemmin. Sitä vastoin vuonna 2018 EU:ssa aurinkoenergiasta ja tuuliturbiineilla tuotetun sähkön määrä oli 15,5- ja 2,9-kertainen vuoteen 2008 verrattuna. Aurinkoenergiasta tuotetun sähkön kasvu on ollut jyrkkää. Se oli vain 7,4 terawattituntia vuonna 2008 mutta nousi 115,0 terawattituntiin vuonna 2018.

EU:n jäsenvaltioiden välillä on merkittävää vaihtelua. Itävallassa (73,1 %), Ruotsissa (66,2 %) ja Tanskassa (62,4 %) vähintään kolme viidesosaa kaikesta kulutetusta sähköstä tuotettiin uusiutuvista energialähteistä – paljolti vesi- ja tuulivoimalla – ja Latviassa (53,5 %) ja Portugalissa (52,2 %) uusiutuvien energianlähteiden osuus oli yli puolet. Toisaalta Kyproksessa, (9,4 %), Luxemburgissa (9,1 %), Unkarissa (8,3 %) ja Maltassa (7,1 %) uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuus oli alle 10 prosenttia (ks. taulukko 2).

Taulukko 2: Uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön osuus sähkön kokonaiskulutuksesta, 2004–2018
(%)
Lähde: Eurostat (nrg_ind_ren)

Yli viidennes lämmitykseen ja jäähdytykseen käytettävästä energiasta saadaan uusiutuvista energialähteistä

Uusiutuvan energian osuus kaikesta EU:ssa lämmitykseen ja jäähdytykseen käytetystä energiasta oli 21,1 prosenttia vuonna 2018. Osuus kasvoi merkittävästi vuodesta 2004, jolloin se oli 11,7 prosenttia. Kasvua edisti uusiutuvan energian käytön lisääntyminen teollisuudessa, palveluissa ja kotitalouksissa (rakennusalalla). Lämpöpumpuilla talteen otettu ilmalämpöenergia, geoterminen energia ja hydroterminen energia on otettu huomioon, mikäli maat ovat ilmoittaneet niiden määrän. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus lämmityksessä ja jäähdytyksessä esitetään taulukossa 3.

Taulukko 3: Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus – lämmitys ja jäähdytys, 2004–2018
(%)
Lähde: Eurostat (nrg_ind_ren)

Liikenteessä käytetystä energiasta 8,3 prosenttia uusiutuvista lähteistä vuonna 2018

EU on päättänyt asettaa yleiseksi tavoitteeksi nostaa liikenteessä käytetyn uusiutuvan energian (nestemäiset biopolttoaineet, vety, biometaani ja ”vihreä” sähkö mukaan luettuina) osuus 10 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian keskimääräinen osuus kasvoi liikenteessä 1,5 prosentista vuonna 2004 8,3 prosenttiin vuonna 2018. EU:n jäsenvaltioissa uusiutuvan energian osuus liikennepolttoaineiden kulutuksesta oli suurin Ruotsissa (29,7 %), Suomessa (14,9 %) ja Itävallassa (9,8 %) ja pienimillään alle 4,0 % Kroatiassa (3,9 %), Kreikassa(3,8 %), Virossa (3,3 %) ja Kyproksessa (2,7 %), ks. kuvio 2.

Kuvio 2: Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus liikenteessä, 2018
(% energian kokonaisloppukulutuksesta)
Lähde: Eurostat (nrg_ind_ren)

Joissakin EU:n jäsenvaltioissa uusiutuvan energian käyttöönotto liikennepolttoaineina oli nopeaa. Näin oli erityisesti Irlannissa, Luxemburgissa, Maltassa, Alankomaissa, Suomessa ja Ruotsissa.

Lisätietoja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuudesta liikenteessä esitetään taulukossa 4.

Taulukko 4: Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus liikenteessä, 2004–2018
(% energian kokonaisloppukulutuksesta)
Lähde: Eurostat (nrg_ind_ren)

Taulukoiden ja kuvioiden lähdetiedot

Renewable energy: tables and figures

Tietolähteet

Tässä artikkelissa esitetyt tilastot perustuvat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetussa direktiivissä 2009/28/EY vahvistettujen laskentasääntöjen mukaisesti kerättyihin tietoihin ja lasketaan energiatilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 1099/2008 nojalla kerättyjen energiatilastojen perusteella. Asetusta on viimeksi muutettu marraskuussa 2017 asetuksella (EU) 2017/2010. Direktiiviä 2009/28/EC käytetään viitevuoteen 2020 saakka. Kyseisen vuoden jälkeen laskettaessa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuutta noudatetaan laskentasääntöjä, jotka on vahvistettu uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetussa direktiivissä 2018/2001/EU.

Tiedot ovat saatavilla kaikista EU:n jäsenvaltioista sekä Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Norjasta, Montenegrosta, Pohjois-Makedoniasta, Serbiasta, Albaniasta, Turkista ja Kosovosta*. Tiedot ovat yleisesti ottaen täydellisiä, tuoreita ja luotettavasti vertailukelpoisia eri maiden välillä.

Uusiutuvan energian osuus energian kokonaisloppukulutuksesta on määritelty keskeiseksi edistystä mittaavaksi indikaattoriksi älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua edistävässä Eurooppa 2020 -strategiassa. Tätä indikaattoria voidaan pitää arviona seurattaessa uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28/EY täytäntöönpanoa. Eräissä maissa tilastojärjestelmä ei kuitenkaan ole vielä riittävän kehittynyt täyttääkseen tämän direktiivin vaatimukset tiettyjen uusiutuvien energiateknologioiden osalta; useat maat eivät esimerkiksi ilmoita lämpöpumppujen ilmanlämmöstä tuottamaa energiaa.

Kaikissa laskelmissa otetaan huomioon erityiset säännökset, jotka on vahvistettu direktiivissä 2009/28/EY, sellaisena kuin se on muutettuna bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta annetun direktiivin 98/70/EY ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28/EY muuttamisesta 9 päivänä syyskuuta 2015 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2015/1513.

Tietoja tulkittaessa on tärkeää ottaa huomioon tilastojen tarkistukset. Viimeisimmissä vuotta 2005 koskevissa tiedoissa on pientä vaihtelua verrattuna direktiivin valmistelun ja antamisen aikaan vuosina 2007–2008 saatavilla olleisiin tietoihin. Muutokset johtuvat tarkistuksista, joita ilmoittavien maiden toimittamiin tietokokonaisuuksiin tehtiin vuotuisiin energiakyselyihin annettujen vastausten perusteella . Kotitalouksien biomassan kulutusta koskevien tietojen tarkistuksen myötä päivitetyt Kroatiaa koskevat tiedot osoittavat, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kulutus maassa on ylittänyt vuodeksi 2020 asetetun tavoitteen vuodesta 2004 lähtien (ensimmäinen vuosi, jota koskevia arvoja on saatavilla). Kroatia ei kuitenkaan ole ainoa tapaus. Uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin seurauksena maat seuraavat paljon tiiviimmin uusiutuvien energiahyödykkeiden virtoja talouksissaan. Yksi erityisen kiinnostava esimerkki on biomassan kulutus, jonka osalta maat käynnistävät parhaillaan uusia yksityiskohtaisempia tutkimuksia, joiden avulla ne voivat kerätä enemmän tietoa biomassaenergian loppukulutuksesta. Tämän seurauksena jotkin maat tarkistavat tietojaan, minkä myötä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus nousee näissä maissa (esimerkiksi Kroatia, Ranska, Liettua ja Unkari).

Energian kokonaisloppukulutus määritellään uusiutuvaa energiaa koskevassa direktiivissä 2009/28/EY teollisuuden, liikenteen, kotitalouksien, palvelujen, myös julkisten palvelujen, maatalouden sekä metsä- ja kalatalouden energiakäyttöön toimitetuiksi energiahyödykkeiksi, mukaan lukien sähkön ja lämmön käyttö energiatoimialalla sähkön ja lämmön tuotantoon sekä sähkön ja lämmön jakelu- ja siirtohäviöt.

Energian tuotanto uusiutumattomasta yhdyskuntajätteestä vähennettiin biomassan osuudesta lämmityksessä ja sähköntuotannossa. Putkikuljetuksiin kuluva energia sisällytettiin energian kokonaisloppukulutukseen energiatilastoista annetun asetuksen toimialaluokittelun mukaisesti. Uusiutuvan energian osuuksien laskennan tarkkuuden parantamiseksi ja yhdenmukaisuuden parantamiseksi kansallisten tilastojen kanssa kaikkien energiatuotteiden muuntamiseen energiayksiköiksi käytettiin mahdollisuuksien mukaan kansallisia lämpöarvoja oletusarvoisten lämpöarvojen sijasta.

Vuosia 2004–2010 koskevat tiedot: Direktiivi 2009/28/EY ei ollut vielä voimassa tai se oli juuri annettu. Useimmat EU:n jäsenvaltiot eivät olleet vielä saattaneet sitä osaksi kansallista lainsäädäntöään. Näitä vuosia koskevia arvoja ei ole käytetty sen mittaamiseen, onko direktiivin liitteessä I olevassa B osassa määritettyä ohjeellista kehityspolkua noudatettu. Uusiutuvaa energiaa koskevassa direktiivissä 2009/28/EY todetaan, että vain biopolttoaineet ja bionesteet, jotka täyttävät kestävyyskriteerit, olisi otettava huomioon tavoitteiden kannalta. Vuosien 2004–2010 osalta kaikki biopolttoaineet ja bionesteet päätettiin ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osoittajan laskennassa.

Vuoden 2011 ja sen jälkeiset tiedot: Direktiivin 17 artiklan (Biopolttoaineita ja bionesteitä koskevat kestävyyskriteerit) noudattamista on arvioitava suhteessa 18 artiklaan (Biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävyyskriteerien noudattamisen todentaminen). Maiden tulee viitevuodesta 2011 lähtien ilmoittaa vaatimustenmukaisiksi biopolttoaineiksi ja bionesteiksi vain ne, joiden voidaan osoittaa olevan täysin sekä 17 artiklan että 18 artiklan mukaisia. Vain ilmoitetut vaatimustenmukaiset biopolttoaineet ja bionesteet otetaan huomioon uusiutuvien energialähteiden osuuksia laskettaessa. Joissakin maissa biopolttoaineiden ja bionesteiden kulutusta vuosina 2011–2015 ei vahvistettu vaatimustenmukaiseksi (kestäväksi) direktiivin 2009/28/EY myöhäisen täytäntöönpanon vuoksi. Vaikka uusiutuvan energian kokonaisosuus on kasvanut vuodesta 2004 lähtien, sen osuus liikenteessä pieneni vuosina 2010–2011. Tämä johtuu osittain siitä, että eräät EU:n jäsenvaltiot eivät olleet ilmoittaneet mitään biopolttoaineita vaatimustenmukaisiksi (maat ilmoittivat biopolttoaineiden käytöstä, mutta yksikään polttoaineista tai vain hyvin pieni osa niistä oli vaatimustenmukaisia vuonna 2011). Osa maista ei ole vielä pannut kaikilta osin täytäntöön kaikkia uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin säännöksiä, joten joitakin biopolttoaineita ja bionesteitä ei katsota vaatimustenmukaisiksi (kestäviksi) vuosina 2011–2015.

Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuus määritellään uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön ja sähkön kansallisen bruttokulutuksen suhteeksi. Uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin 2009/28/EY mukaan uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kokonaisloppukulutus lasketaan uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön määränä. Tähän sisältyy vesivoimaloissa tuotettu sähkö (lukuun ottamatta sähköä, joka tuotetaan pumppuvoimalaitoksissa, jotka käyttävät ylämäkeen aiemmin pumpattua vettä) sekä kiinteistä biopolttoaineista / jätteestä, tuulienergiasta, aurinkoenergiasta ja geotermisestä lämmöstä tuotettu sähkö. Direktiivissä edellytetään myös, että sähköntuotanto vesi- ja tuulivoimasta normalisoidaan. Vesivoimatuotannon 15-vuotisen normalisointivaatimuksen ja energiatilastojen saatavuuden (EU:n osalta ne alkavat vuodesta 1990) vuoksi tämän indikaattorin pitkäaikaisia sarjoja ei ole saatavilla.

Lämmitykseen ja jäähdytykseen käytettävän uusiutuvan energian osuuden laskemista varten uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian loppukulutus on määritelty uusiutuvan energian loppukulutukseksi teollisuudessa, kotitalouksissa, palveluissa, maataloudessa sekä metsä- ja kalataloudessa lämmitystä ja jäähdytystä varten, ja siihen kuuluu myös uusiutuvista energiamuodoista tuotettu kaukolämpö. Lämmitykseen ja jäähdytykseen käytettävän energian kokonaisloppukulutus käsittää kaikkien energiahyödykkeiden, sähköä lukuun ottamatta, loppukulutuksen muihin tarkoituksiin kuin liikenteeseen sekä lämmön kulutuksen omaan käyttöön sähkön- ja lämmöntuotantolaitoksissa ja verkkojen lämpöhäviöt. Ks. tarkempi määritelmäSHARES-työkalun käsikirjasta.

Uusiutuvien energiamuotojen osuus liikenteen kuluttamasta polttoaineesta lasketaan energiatilastojen perusteella direktiivissä 2009/28/EY kuvaillun menetelmän mukaisesti. Kaikkien nestemäisten biopolttoaineiden osuus on otettu huomioon tämän indikaattorin laskennassa vuoteen 2010 asti. Vuodesta 2011 nestemäisiä liikennepolttoaineita koskevat tiedot on rajattu vain direktiivin 2009/28/EY mukaisiin (eli kestävyyskriteerit täyttäviin) nestemäisiin biopolttoaineisiin.

Taustaa

Euroopan komissio on laatinut useita energiastrategioita turvallisemman, kestävämmän ja vähähiilisen talouden aikaansaamiseksi. Sen lisäksi, että uusiutuvien energialähteiden käytöllä torjutaan ilmastonmuutosta vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä, se todennäköisesti tekee energiatoimituksista varmempia, monipuolistaa energiahuoltoa, vähentää ilman pilaantumista ja mahdollista työpaikkojen luomisen ympäristön ja uusiutuvan energian aloilla.

Joulukuussa 2008 hyväksytty ilmasto- ja energiapaketti 2020 antoi lisäpontta uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiselle 20 prosenttiin energian kokonaiskulutuksesta vuoteen 2020 mennessä, ja samalla siinä kehotettiin vähentämään sekä energiankulutusta että kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosentilla. Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/28/EY asetettiin koko EU:ta koskevaksi yleistavoitteeksi se, että uusiutuvista lähteistä tuotetun energian osuus energiankulutuksesta nostetaan 20 prosenttiin ja uusiutuvan energian osuus liikennealan käyttämistä polttoaineista 10 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Direktiivillä muutetaan uusiutuvan sähkön edistämisen oikeuskehystä, edellytetään kansallisia toimintasuunnitelmia, jotka osoittavat, miten uusiutuvia energiamuotoja kehitetään kussakin EU:n jäsenvaltiossa, luodaan yhteistyömekanismeja ja vahvistetaan kestävyyskriteerit nestemäisille biopolttoaineille (kriteerit perustuvat huoleen biopolttoaineiden mahdollisista haittavaikutuksista viljelykasvien hintoihin, elintarvikehuoltoon, metsien suojeluun luonnon monimuotoisuuteen, vesivaroihin ja maaperään). Sähköntuotantoon, lämmitykseen ja jäähdytykseen käytettävien kiinteiden ja kaasumaisten biopolttoaineiden kestävyyttä koskeva kertomus (SWD(2014) 259) hyväksyttiin heinäkuussa 2014.

Euroopan komissio julkaisi 6. kesäkuuta 2012 tiedonannon ”Uusiutuva energia: merkittävä tekijä Euroopan energiamarkkinoilla” (COM(2012) 271 final), jossa hahmoteltiin uusiutuvaa energiaa koskevan politiikan eri vaihtoehtoja vuoden 2020 jälkeiseksi ajaksi. Lisäksi siinä perättiin koordinoidumpaa eurooppalaista toimintamallia tukijärjestelmien laatimisessa ja uudistamisessa ja uusiutuvan energian kaupan lisäämistä EU:n jäsenvaltioiden välillä. Tammikuussa 2014 Euroopan komissio ehdotti useita energia- ja ilmastotavoitteita vuodeksi 2030 kannustaakseen yksityisiä investointeja infrastruktuuriin ja vähähiilisiin teknologioihin. Yksi keskeisistä ehdotetuista tavoitteista on, että uusiutuva energia saavuttaa vähintään 27 prosentin osuuden vuoteen 2030 mennessä. Näitä tavoitteita pidetään edistysaskeleena kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen siirtymistä vuonna 2050 koskevassa etenemissuunnitelmassa (KOM (2011) 112 lopullinen) ehdotettujen, vuodeksi 2050 asetettujen kasvihuonekaasupäästötavoitteiden saavuttamiseksi.

Helmikuussa 2015 Euroopan komissio esitti suunnitelmansa joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskevaksi puitestrategiaksi tiedonannossa (COM(2015) 80 final). Tässä tiedonannossa strategiaan ehdotetaan viittä ulottuvuutta, joista yksi on vähähiiliseen talouteen siirtyminen.

EU hyväksyi 11. joulukuuta 2018direktiivin 2018/2001/EU uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä. Uuteen sääntelykehykseen sisältyy sitova tavoite, jonka mukaan EU:ssa uusiutuvista energialähteistä saatavan energian osuus on vuonna 2030 vähintään 32 prosenttia ja lisäksi vuoteen 2023 mennessä on arvioitava, olisiko tätä tavoitetta nostettava. Näin edistetään voimakkaasti komission poliittista tavoitetta, jonka puheenjohtaja Juncker ilmaisi vuonna 2014 ja jonka mukaan Euroopan unionista tulee maailman johtava uusiutuvan energian käyttäjä. Eurooppa voi näin säilyttää johtoasemansa ilmastonmuutoksen torjunnassa, siirtymisessä puhtaaseen energiaan ja Pariisin sopimuksessa asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa.

Ilmastoneutraaliuden saavuttaminen ensimmäisenä maanosana vuoteen 2050 mennessä on aikamme suurin haaste ja mahdollisuus. Tämän saavuttamiseksi Euroopan komissio esittelii 11. joulukuuta 2019 Euroopan vihreän kehityksen ohjelman (COM(2019) 640 final), joka on erittäin kunnianhimoinen toimenpidepaketti, jonka avulla Euroopan kansalaiset ja yritykset voivat hyötyä siirtymisestä kestävään vihreään talouteen. Toimenpiteille on laadittu alustava etenemissuunnitelma. Tavoitteena on esimerkiksi vähentää päästöjä huomattavasti, investoida huippututkimukseen ja innovointiin sekä säilyttää Euroopan luonnonympäristö. Mikä tärkeintä, Euroopan vihreän kehityksen ohjelmalla luodaan pohja reilulle ja sosiaalisesti oikeudenmukaiselle siirtymävaiheelle. Se on suunniteltu siten, että yksikään ihminen tai alue ei jää jälkijunaan edessä olevassa suuressa muutoksessa.

Vihreän kehityksen ohjelma on erottamaton osa tämän komission strategiaa, jolla se panee täytäntöön YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelman ja kestävän kehityksen tavoitteet sekä muut puheenjohtaja von der Leyenin poliittisissa suuntaviivoissa ilmoitetut painopisteet. Osana vihreän kehityksen ohjelmaa komissio tarkistaa talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson makrotaloudellista koordinointia koskevan prosessin painotusta voidakseen sisällyttää siihen Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteet ja nostaakseen kestävän kehityksen ja kansalaisten hyvinvoinnin talouspolitiikan keskiöön ja kestävän kehityksen tavoitteet etusijalle EU:n päätöksenteossa ja toiminnassa.

Direct access to

Huomautukset

* Tämä nimitys ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 (1999) ja Kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen.