Archive:Palkat ja työvoimakustannukset
Tiedot poimittu huhtikuussa 2020.
Seuraava suunniteltu päivitys: heinäkuu 2021.
This Statistics Explained article has been archived on 18 December 2020.
Highlights
Arvioidut tuntikohtaiset työvoimakustannukset, 2019
Tässä artikkelissa esitellään, tarkastellaan ja vertaillaan palkkoja ja työvoimakustannuksia (työnantajien henkilöstömenoja) koskevia lukuja Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja EU:n ehdokasmaissa sekä Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) jäsenmaissa.
Työvoimalla on merkittävä rooli talouden toiminnan kannalta. Työnantajille työvoima merkitsee kustannuksia (työvoimakustannukset), joihin sisältyy palkansaajille maksettavien palkkojen ja palkkioiden lisäksi myös muita kuluja, kuten työnantajien maksamia sosiaaliturvamaksuja. Siten työvoimakustannukset ovat merkittävässä asemassa myös kilpailukyvyn kannalta – tosin kilpailukykyyn vaikuttavat myös pääomakustannukset (kuten lainojen korot ja osinkojen maksu) sekä muut kuin hinnoitteluun liittyvät tekijät, kuten yrittäjäriski, osaaminen, työvoiman tuottavuus, innovointi, brändäys ja tuotteiden asema markkinoilla.
Full article
Työvoimakustannusten osatekijät
Palkansaajille työstä saatava korvaus (eli palkka tai ansiotulo) merkitsee yleensä pääasiallista tulonlähdettä, jolla on merkittävä vaikutus palkansaajien kykyyn kuluttaa tai säästää rahaa. Palkansaajien bruttoansiot sisältävät palkansaajien maksamat sosiaaliturvamaksut. Nettoansiot puolestaan jäävät käteen sosiaaliturvamaksujen ja valtiolle tai kunnalle maksettavien suoritteiden, kuten tuloverojen, jälkeen. Koska verojen määrä riippuu yleensä kotitalouden tuloista ja koostumuksesta, nettoansiot lasketaan useille tavanomaisille kotitaloustyypeille.
Kaaviossa 1 kuvataan nettoansioiden, bruttoansioiden ja työvoimakustannusten suhdetta.
Työvoimakustannukset
Vuonna 2019 tuntikohtaiset työvoimakustannukset olivat EU-27:ssä keskimäärin 27,7 euroa ja euroalueella (EA-19) 31,4 euroa. Kustannukset kuitenkin vaihtelivat voimakkaasti EU:n jäsenvaltioiden välillä Bulgarian 6,0 eurosta Tanskan 44,7 euroon (ks. kuvio 1). Keskimääräiset tuntikohtaiset työvoimakustannukset olivat tätäkin suuremmat Norjassa (50,2 euroa).
.png)
Työvoimakustannukset kattavat palkkojen ja palkkioiden lisäksi myös muita kuluja, kuten työnantajien maksamia sosiaaliturvamaksuja. Muiden kuin palkkakustannusten osuus työvoimakustannuksista oli vuonna 2019 EU-27:ssä 25,1 % ja euroalueella 25,6 %. Osuus vaihteli voimakkaasti EU:n jäsenvaltioiden välillä. Se oli korkein Ranskassa (32,9 %), Ruotsissa (32,2 %) ja Italiassa (28,8 %). Muiden kuin palkkakustannusten osuus oli puolestaan matalin Luxemburgissa(11,0 %), Maltassa (5,9 %) ja Liettuassa (5,3 %).
Bruttoansiot
Mediaaniansiot
Bruttoansiot ovat merkittävin työvoimakustannus. Bruttotuntiansioiden mediaani oli vuonna 2014 korkein Tanskassa (25,52 euroa), Irlannissa (20,16 euroa) ja Ruotsissa (18,46 euroa). Matalin se oli Liettuassa (3,11 euroa), Romaniassa (2,03 euroa) ja Bulgariassa (1,67 euroa). EU-27:n bruttotuntiansioiden korkein mediaani oli euroissa ilmaistuna siis 15 kertaa suurempi kuin matalin. Ostovoimastandardin (OVS), jossa huomioidaan myös maiden väliset hintatasoerot, perusteella suurimmat keskiansiot olivat viisi kertaa suuremmat kuin pienimmät. Kärjessä oli Tanska ja toisessa ääripäässä Bulgaria.
,_2014.png)
(paitsi oppisopimusopiskelijat), 2014
Lähde: Eurostat (earn_ses_pub2s)
Pienipalkkaiset palkansaajat
Pienipalkkaisiksi palkansaajiksi määritellään ne, joiden bruttotuntiansiot ovat enintään kaksi kolmannesta tietyn maan mediaaniansioista. Vuonna 2014 EU-28:n palkansaajista 17,2 % oli pienipalkkaisia palkansaajia (luku sisältää Yhdistyneen kuningaskunnan); EU-27:n tiedot puuttuvat). Vastaava luku euroalueen osalta oli 15,9 %. Pienipalkkaisten palkansaajien osuus vaihteli merkittävästi EU-27:n jäsenvaltioiden välillä vuonna 2014. Eniten pienipalkkaisia palkansaajia oli Latviassa (25,5 %), Romaniassa (24,4 %) ja Liettuassa (24,0 %). Sen sijaan osuus oli alle 10 % Italiassa (9,4 %), Ranskassa (8,8 %), Tanskassa (8,6 %), Suomessa (5,3 %), Belgiassa (3,8 %) ja Ruotsissa (2,6 %).
_earning_two_thirds_or_less_of_the_median_gross_hourly_earnings,_2014_(%25_of_employees).png)
(paitsi oppisopimusopiskelijat), joiden bruttotuntiansiot ovat enintään kaksi kolmannesta mediaaniansioista, 2014
(% palkansaajista)
Lähde: Eurostat (earn_ses_pub1s)
Sukupuolten palkkaero
Sukupuolten palkkaero on merkittävä indikaattori, jolla mitataan eroa miesten ja naisten keskimääräisissä ansiotuloissa EU:ssa. Koko EU-27:ssä naiset saivat vuonna 2018 keskimäärin 14,8 % vähemmän palkkaa kuin miehet ja euroalueella vastaavasti 15,9 % vähemmän. Suurimmat erot miesten ja naisten keskimääräisissä palkoissa tilastoitiin Virossa (22,7 %), Saksassa (20,9 %) ja Tšekissä (20,1 %). Sukupuolten väliset palkkaerot olivat puolestaan pienimmät Italiassa (5,0 %; vuoden 2017 tiedot), Luxemburgissa (4,6 %) ja Romaniassa (3.0 %) – ks. kuvio 4.
.png)
(ero mies- ja naispuolisten palkansaajien keskimääräisessä bruttotuntipalkassa, % miesten bruttopalkasta, tasoittamattomana)
Lähde: Eurostat (earn_gr_gpgr2)
Monet asiat voivat kasvattaa sukupuolten välisiä palkkaeroja. Tällaisia ovat esimerkiksi erot osallistumisessa työvoimaan, mies- ja naisvaltaisten ammattien ja alojen väliset erot sekä erot siinä, missä määrin miehet ja naiset tekevät osa-aikatyötä. Myös niin julkisten kuin yksityistenkin yhteisöjen henkilöstöhallintojen asenteilla urakehitykseen ja palkattomaan virkavapauteen ja/tai äitiys-/vanhempainvapaaseen on merkitystä. Sukupuolten väliset palkkaerot saattavat selittyä ainakin osaksi tietyillä taustatekijöillä, joita ovat esimerkiksi aloihin ja ammatteihin liittyvä eriytyminen, koulutus, valistus ja avoimuus sekä suora syrjintä. Sukupuolten väliset erot heijastavat myös muunlaista eriarvoisuutta. Esimerkiksi naiset hoitavat usein enemmän perheeseen liittyviä velvollisuuksia, ja tämän johdosta työelämän ja yksityiselämän yhdistäminen on heille vaikeampaa. Monet naiset työskentelevät osa-aikaisesti tai epätyypillisissä työsuhteissa. Vaikka he näin pysyvätkin työelämässä samalla kun huolehtivat perheistään, sillä voi olla kielteinen vaikutus palkkaan, urakehitykseen, etenemismahdollisuuksiin ja eläkkeeseen.
Nettoansiot ja verorasite
Kaikki tiedot perustuvat laajalti tunnustettuun OECD:n kehittämään malliin, jossa luvut on saatu kansallisista lähteistä (lisätietoja mallista on saatavissa verkkosivustolla OECD - Benefits and wages (englanniksi).
Nettoansiot
Käytettävissä olevat tulot lasketaan vähentämällä bruttoansioista verot ja palkansaajan sosiaaliturvamaksut ja lisäämällä jäljelle jääneisiin ansiotuloihin mahdolliset lapsiperheiden perhe-etuudet. Perhe-etuudet ovat käteismuotoisia tulonsiirtoja, joiden määrä riippuu huollettavien lasten määrästä.
Vuonna 2019 sellaisten naimattomien ja lapsettomien henkilöiden nettoansiot, joiden ansiot ovat 100 % yksityisen sektorin palkansaajan keskimääräisistä ansioista, vaihtelivat Luxemburgin 42 584 eurosta Bulgarian 6 030 euroon. Keskimääräiset nettoansiot olivat kyseisissä jäsenvaltioissa suurimmat (57 175 euroa Luxemburgissa) ja pienimmät (6 603 euroa Bulgariassa) myös sellaisten naimisissa olevien pariskuntien osalta, joista vain toinen on ansiotyössä ja joilla on kaksi lasta (kuvio 5).
.png)
Sellaisten naimisissa olevien pariskuntien osalta, joista molemmat olivat ansiotyössä (molempien ansiot vastaavat keskimääräisiä ansioita), vuotuiset nettoansiot olivat suurimmat Luxemburgissa (94 638 euroa, kun pariskunnalla oli kaksi lasta, ja 87 024 euroa, kun pariskunta oli lapseton). Pienimmät nettotulot tilastoitiin Bulgariassa (12 102 euroa, kun pariskunnalla oli kaksi lasta ja hieman vähemmän eli 12 061 euroa, kun pariskunta oli lapseton).
Verorasite
Veroastetta koskevilla indikaattoreilla (työvoimakustannusten verokiila, työttömyysloukku ja matalapalkkaloukku) seurataan työn houkuttelevuutta. Taulukossa 6 esitetään kyseiset indikaattorit sellaisen pienipalkkaisen naimattoman ja lapsettoman palkansaajan osalta, joka ansaitsee kaksi kolmannesta (tarkalleen sanottuna 67 %) yksityisen sektorin (NACE Rev. 2, pääluokat B–N) keskimääräisistä ansioista.
Ensimmäisellä indikaattorilla eli työvoimakustannusten verokiilalla mitataan verojen ja sosiaaliturvamaksujen aiheuttamaa rasitetta suhteessa työvoimakustannuksiin. Siihen sisältyvät bruttoansioista pidätettävä tulovero sekä palkansaajien ja työnantajien sosiaaliturvamaksut. Se ilmoitetaan prosenttiosuutena kaikista työvoimakustannuksista. Vuonna 2019 tämä verokiila oli EU-27:ssä 39,5 % (euroalueella 40,1 %). Suurimmat pienipalkkaisten verokiilat tilastoitiin vuonna 2019 Belgiassa (45,4 %), Saksassa (45,2 %) ja Unkarissa (44,6 %) ja pienimmät Maltassa (27,4 %), Irlannissa (24,6 %) ja Kyproksessa (18,1 %).
.png)
(%)
Lähde: Eurostat (earn_nt_taxwedge), (earn_nt_unemtrp) ja (earn_nt_lowwtrp)
Toisella indikaattorilla eli työttömyysloukulla mitataan sitä bruttoansioiden kasvun prosenttiosuutta, jonka työtön häviää korkeampina veroina ja sosiaaliturvamaksuina ja työttömyys- ja muiden etuuksien menetyksenä siirtyessään takaisin työelämään. Vuonna 2019 tämä osuus oli 74,4 % EU-27:ssä (74,5 % euroalueella). Osuus oli suurin Belgiassa (93,1 %), Luxemburgissa (90,9 %) ja Tanskassa (88,9 %) ja pienin Slovakiassa (46,4 %), Kreikassa (34,6 %) ja Virossa (32,2 %).
Kolmannella indikaattorilla eli matalapalkkaloukulla mitataan sitä bruttoansioiden (prosentti)osuutta, jonka yksityisen sektorin palkansaaja menettää keskimääräisistä ansioista tuloveron ja sosiaaliturvamaksujen nousun ja etuuksien menetyksen yhteisvaikutuksesta ansioiden noustessa 33 %:sta 67 %:iin keskimääräisistä ansioista. Vuonna 2019 matalapalkkaloukku oli EU-27:ssä 39,3 % (euroalueella 41,1 %). Osuus oli jälleen suurin Belgiassa (60,4 %), Luxemburgissa (50,6 %) ja Tanskassa (50,2 %) ja pienin Bulgariassa (22,4 %), Virossa (21,0 %) ja Kyproksessa (8,3 %).
Taulukoiden ja kaavioiden lähdetiedot
Palkat ja työvoimakustannukset: tables and figures (englanniksi)
Tietolähteet
Työvoimakustannukset
Työvoimakustannuksiin kuuluvat palkansaajille maksettavat korvaukset (mukaan luettuina palkat, rahamääräiset tai luontoismuotoiset palkkiot ja työnantajan sosiaaliturvamaksut), ammatillisen koulutuksen kustannukset ja muut menot (kuten rekrytointikustannukset, työvaatekustannukset ja työvoimakustannuksiksi katsottavat työllisyysverot, joista vähennetään mahdolliset saadut tuet). Työvoimakustannusten osatekijät ja niiden alajaottelu määritellään 21. lokakuuta 2005 annetussa asetuksessa (EY) N:o 1737/2005.
Työvoimakustannuksia koskevat tilastot koostuvat useita vuosia kattavista tilastoista sekä vuosittaisista ja neljännesvuosittaisista tilastoista. Niiden tarkoituksena on antaa kattava ja yksityiskohtainen kuva työvoimakustannusten tasosta, rakenteesta ja lyhyen aikavälin muutoksista eri toimialoilla EU:ssa ja tietyissä muissa maissa. Tilastot pohjautuvat yhtenäiseen työvoimakustannusten määritelmään. Työvoimakustannusten tasot perustuvat tuoreimpaan työvoimakustannustutkimukseen (vuodelta 2016) sekä neljännesvuosittaisen työvoimakustannusindeksin perusteella suoritettuunekstrapolointiin. Työvoimakustannustutkimus tehdään neljän vuoden välein, ja siinä kerätään yksityiskohtaisia tietoja työvoimakustannusten tasosta. Työvoimakustannusindeksin perusteella suoritettavassa ekstrapoloinnissa käytetään vain aggregoituja tietoja. Neljännesvuosittaisella työvoimakustannusindeksillä, joka on yksi euroindikaattoreista) (englanniksi), mitataan työstä tuotannontekijänä aiheutuvaa hintapainetta. Työvoimakustannusindeksin kattamat tiedot koskevat tehdyn työtunnin keskimääräisiä työvoimakustannuksia ja seuraavia työvoimakustannuksia: palkat ja palkkiot sekä työnantajan maksamat sosiaaliturvamaksut ja verot miinus työnantajalle maksetut tuet. Tiedot ovat saatavilla EU:n tasolla (EU ja euroalue) koostettuina sekä EU:n jäsenvaltioiden osalta koosteina, jotka kattavat teollisuuden, rakentamisen ja palvelut (lukuun ottamatta julkista hallintoa, maanpuolustusta ja pakollisia sosiaaliturvapalveluita) NACE Rev. 2 -luokituksen pääluokkia B–N ja P–S vastaavasti (tiedot on myös jaoteltu toimialoittain), ja ne ovat työpäivä- ja kausitasoitettuja.
Bruttoansiot
Tärkeimmät ansioita koskevat määritelmät esitetään 21. lokakuuta 2005 annetussa asetuksessa (EY) N:o 1738/2005. Tiedot kerätään neljän vuoden välein toteutettavasta ansiorakennetutkimuksesta (SES), jonka viimeisin saatavilla oleva julkaisu on lokakuulta 2014. Bruttoansioihin sisältyvät työnantajan suoraan maksamat rahamääräiset korvaukset, joista ei ole vähennetty palkansaajalta kannettavia työnantajan pidättämiä veroja eikä sosiaaliturvamaksuja. Niihin sisältyvät myös kaikki bonukset, riippumatta siitä, maksetaanko ne säännöllisesti (kolmastoista ja neljästoista kuukausipalkka, lomarahat, voitonjako, pitämättömästä lomasta maksetut korvaukset, satunnaiset palkkiot jne.).
Mediaaniansioita koskevat tiedot perustuvat sellaisten palkansaajien (kokoaikaiset ja osa-aikaiset palkansaajat, pois lukien oppisopimusopiskelijat) bruttotuntipalkkioihin, jotka työskentelevät vähintään kymmenen työntekijää työllistävissä yrityksissä kaikilla toimialoilla paitsi maataloudessa, kalataloudessa, julkisessa hallinnossa, kotitalouksissa ja kansainvälisissä organisaatioissa. Mediaaniansio tarkoittaa palkkaa, jota vähemmän ja enemmän ansaitsee tasan puolet palkansaajista.
Sukupuolten palkkaero
Tasoittamattomalla sukupuolten välisellä palkkaerolla tarkoitetaan mies- ja naispuolisille palkansaajille maksettavien keskimääräisten bruttotuntipalkkojen eroa. Se ilmaistaan prosenttiosuutena miespuolisten palkansaajien keskimääräisestä bruttotuntipalkasta. Tämän indikaattorin laskemiseksi käytetään ansiorakennetutkimuksessa (SES) kerättyjä tietoja, jotka päivitetään neljän vuoden välein uuden ansiorakennetutkimuksen valmistuttua.
Tässä käytetyssä menetelmässä tasoittamatonta sukupuolten palkkaeroa koskeva indikaattori kattaa teollisuuden, rakentamisen ja palvelujen alalla (NACE Rev. 2:n pääluokat B–S pääluokkaa O lukuun ottamatta) toimivien (vähintään kymmenen työntekijää työllistävien) yritysten kaikki palkansaajat iästä ja tehdyistä työtunneista riippumatta. Jotkin maat toimittavat myös NACE Rev. 2:n pääluokkaa O (julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakolliset sosiaaliturvapalvelut) koskevat tiedot, vaikka niiden toimittaminen ei ole pakollista. Tiedot on analysoitu myös toimialan (julkinen vai yksityinen), työajan (kokoaikainen vai osa-aikainen) ja työntekijöiden iän mukaan.
Nettoansiot ja verorasite
Nettoansiot ovat se osuus palkasta, joka palkansaajalle tosiasiallisesti maksetaan ja jonka palkansaaja voi kuluttaa tai säästää. Toisin kuin bruttoansiot, nettoansiot eivät sisällä veroja eivätkä sosiaaliturvamaksuja. Perhe-etuudet sen sijaan sisältyvät nettoansioihin.
Työttömyysloukku määritellään bruttotulojen kasvun ja nettotulojen kasvun väliseksi eroksi siirryttäessä työttömyydestä työelämään ja ilmaistaan prosenttiosuutena bruttoansioista.
Taustaa
Työvoimakustannusten ja ansioiden rakenne ja kehitys ovat tärkeitä työmarkkinoiden ominaisuuksia, jotka kuvastavat työvoiman tarjontaa ja sen kysyntää yrityksissä.
EU pyrkii edistämään yhtäläisiä mahdollisuuksia ja poistamaan sukupuolten väliset palkkaerot asteittain. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 157 artiklan 1 kohdassa määrätään periaatteesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka. SEUT-sopimuksen 157 artiklan 3 kohdassa määrätään oikeusperustasta miesten ja naisten tasa-arvoista kohtelua työtä koskevissa kysymyksissä koskevalle lainsäädännölle. Maaliskuussa 2020 Euroopan komissio hyväksyi sukupuolten tasa-arvostrategian 2020–2025. Siinä käsitellään muun muassa sukupuolten palkka- ja eläke-eroja:
- ”Periaate, jonka mukaan samasta tai samanarvoisesta työstä on maksettava sama palkka, on ollut kirjattuna perussopimuksiin vuodesta 1957, ja se on saatettu osaksi EU:n lainsäädäntöä. Näin varmistetaan, että syrjintätapauksissa käytössä on oikeussuojakeinot. Tästä huolimatta naiset ansaitsevat edelleen keskimäärin vähemmän kuin miehet. Sukupuoli vaikuttaa sekä työllisyystilanteeseen että palkkaan. Näiden yhteisvaikutuksena erot eläkkeissä ovat vielä suuremmat kuin palkoissa, mistä syystä iäkkäillä naisilla on suurempi köyhyysriski kuin miehillä. Sukupuoleen perustuvan palkkaeron poistamiseksi on puututtava sen perimmäisiin syihin, kuten naisten alhaisempaan työllisyysasteeseen, naisten tekemään näkymättömään ja palkattomaan työhön, naisilla yleisempiin osa-aikatyöhön ja urakatkoksiin sekä vertikaaliseen ja horisontaaliseen eriytymiseen, jonka taustalla vaikuttavat sukupuolistereotypiat ja syrjintä. Palkkaeroja ja -syrjintää on helpompi havaita, jos palkkatasoista on saatavilla tietoa. Avoimuuden puutteen vuoksi monet naiset eivät tiedä tai pysty osoittamaan, että heille maksetaan liian vähän palkkaa. Komissio aikoo esittää palkka-avoimuutta koskevia sitovia toimenpiteitä vuoden 2020 loppuun mennessä.”
Direct access to
- Earnings statistics (englanniksi)
- Gender pay gap statistics (englanniksi)
- Hourly labour costs (englanniksi)
- Labour cost structural statistics — levels (englanniksi)
- Labour cost index - recent trends (englanniksi)
- Labour market statistics at regional level (englanniksi)
- Minimum wage statistics (englanniksi)
- Regional labour market disparities (englanniksi)
- Earnings (t_earn), ks. (englanniksi):
- Gender pay gap in unadjusted form (tsdsc340)
- Labour costs (t_lc), ks. (englanniksi):
- Labour cost index by NACE Rev. 2 (teilm100)
- Labour cost index by NACE Rev. 2 - percentage change Q/Q-1 (teilm120)
- Labour cost index by NACE Rev. 2 - percentage change Q/Q-4 (teilm130)
- Labour cost index by NACE Rev. 2 - Index (2012=100) (teilm140)
- Earnings (earn) (englanniksi)
- Labour costs (lc) (englanniksi)
- Labour market (including the Labour Force Survey), ks. (englanniksi):
- Labour cost index (ESMS metadata file — lci_esms) (englanniksi)
- Labour costs survey 2008, 2012 and 2016 — NACE Rev. 2 activity (ESMS metadata file — lcs_r2_esms) (englanniksi)
- Structure of earnings survey 2014 (ESMS metadata file — earn_ses2014_esms) (englanniksi)
- Gender pay gap in unadjusted form — NACE Rev. 2 activity (ESMS metadata file — earn_grgpg2_esms) (englanniksi)
- Net earnings and tax rates (ESMS metadata file — earn_net_esms) (englanniksi)
- International Labour Organisation — Global Wage Report (englanniksi)
- International Labour Organisation — Wages and income (englanniksi)
- OECD — Tax and Benefit Systems: OECD Indicators (englanniksi)
- OECD — Benefits and Wages: Models (englanniksi)