Arkisto:Viime vuosina naimisiinmenon suosio vähentynyt jyrkästi Suomessa
This Statistics Explained article is outdated and has been archived - for recent articles on Population see here.
Tämä artikkeli on vanhentunut ja on arkistoitu - viimeisimpiä väestötietoja koskevia artikkeleita on täällä.
- Tilastotiedot poimittu marraskuussa 2015.
- Kirjoittaja: Timo Nikander, Väestötilastot, Tilastokeskus
Tämä artikkeli on osa Eurostatin ja jäsenmaiden yhteistä esiselvitysprojektia. Projektin tarkoituksena on täydentää Eurostatin artikkelia yksityiskohtaisemmilla kansallisilla artikkeleilla samasta aiheesta. Projektiin osallistuvien jäsenmaiden artikkelit ovat saatavissa sekä kansallisilla kielillä että englannin kielellä, ja ne muodostavat yhdessä Eurostatin artikkelin kanssa verkkojulkaisun.
1990-luvun loppupuolelta lähtien avioituvuuden trendi oli nouseva aina vuoteen 2008 asti. Tämän jälkeen se kääntyi aluksi lievästi alenevaksi kunnes suuri pudotus tapahtui vuonna 2013. Vuodesta 2012 solmittujen avioliittojen määrä väheni lähes 3 800:lla ja vuonna 2013 Suomessa solmittiin 25 119 avioliittoa. Se on suurin piirtein sama määrä kuin 2000-luvun ensi vuosina. Edellä kuvattu kehitys on nähtävissä myös vuosittaisista karkeista avioituvuusluvuista.
Tärkeimmät tilastolliset tulokset
Erikoiset päivämäärät innostivat avioitumaan
Yhtenä syynä naimisiin menon suosioon 2000-luvulla mutta ennen vuotta 2013, vaikuttivat erikoiset päivämäärät kuten 08.08.08 tai 12.12.12, jotka saivat pariskuntia ajoittamaan vihille menonsa näihin päiviin. Esimerkiksi joulukuussa 2012 solmittiin 3 460 avioliittoa, mutta joulukuussa 2013 vain 1 894, joka on lähempänä avioitumisten tavallista määrää joulukuussa viime vuosikymmenenä. Pelkästään joulukuussa solmittujen avioliittojen väheneminen edellisestä vuodesta vastasi 42 prosenttia kaikkien solmittujen avioliittojen määrän vähenemisestä vuonna 2013.
Naimisiin mennään yhä vanhempina
2000-luvulla ensimmäiseen avioliittoon vihittävät ovat olleet lähes poikkeuksetta vuosi vuodelta yhä vanhempia. Vain kaksi poikkeusvuotta mahtuu joukkoon, joista viimeinen on vuosi 2013. Vuonna 2013 vihille menneiden naisten keski-ikä laski 0,3 vuotta 30,4:ään ja miesten keski-ikä samoin 0,3 vuotta 32,7:ään.
Vaikka naimisiinmenoa onkin lykätty, niin silti suurin osa suomalaisista naisista ja miehistä solmii avioliiton jossakin vaiheessa. 20-vuotiaista ja vanhemmista oli tai oli ollut naimisissa 68 prosenttia vuoden 2011 väestönlaskentatietojen mukaan.
Tästä joukosta ei tietenkään saa oikeaa kuvaa joskus naimisissa olleiden osuudesta tilanteessa, jossa naimisiinmenoa on lykätty myöhemmälle iälle. Parempi käsitys saadaan, kun taulukoidaan esimerkiksi 45-vuotiaita ja sitä vanhempia siviilisäädyn mukaan. Vuoden 2013 lopussa kaikista edellä mainitun ikäisistä 84 prosenttia oli tai oli ollut joskus naimisissa, naisista 86 prosenttia ja miehistä 81 prosenttia.
2000-luvulla on havaittavissa selvä suuntaus, jossa naimattomien osuus kasvaa. Vielä vuonna 2000 naimisissa olevien ja joskus naimisissa olleiden osuus oli 88 prosenttia kaikista 45-vuotiaista ja sitä vanhemmista, naisista 89 prosenttia ja miehistä 86 prosenttia.
Eronneisuus suurta
Vuonna 1988 Suomen avioliittolakia muutettiin siten, että avioeron saantia helpotettiin. Kumpi tahansa puolisoista voi laittaa avioeron vireille ja kumpi tahansa voi vireillepanon jälkeen hakea lopullista eroa. Avioeron vireillepanon jälkeen on kuuden kuukauden harkinta-aika, jonka jälkeen on vuosi aikaa hakea lopullinen ero muutoin erohakemus raukeaa.
Lain muutoksen jälkeen avioerojen määrä nousi uudelle tasolle, noin 10 000:sta lähes 14 000:een. Tästä määrän odotettiin vähenevän, kun lain muutoksen aiheuttama ”vyöry” olisi purkautunut. Aluksi näin näyttikin käyvän, mutta muutaman vuoden kuluttua erojen määrä alkoi jälkeen nousta. Vuodesta 1994 lähtien avioerojen määrä on pysynyt 13 000:n ja 14 000:n välillä paria poikkeusvuotta lukuun ottamatta.
Verrattaessa avioeronneisuutta muihin EU maihin voidaan todeta, että Suomessa avioeronneisuus on EU:n kärkipäässä. Vuonna 2013 tuhatta asukasta kohti avioeroja oli 2,5.
Avoliitot yleistyneet
Jos katsotaan vain väestön siviilisäätyrakennetta, se ei enää kerro koko kuvaa suomalaisten perherakenteesta. Syynä on avoliittojen yleistyminen, joka alkoi 1970- j a1980-luvulla. Avoliitot yleistyivät aluksi nuorten aikuisten keskuudessa, mutta myöhemmin ne ovat yleistyneet myös vanhemmissa ikäryhmissä. Vuoden 2011 väestölaskennan mukaan 15 prosenttia vähintään 20-vuotiaista suomalaisista oli avoliitossa. Vähintään yhdeksällä kymmenestä nuoresta aikuisesta avoliitto on ensimmäinen liitto.
Avoliitossa asuvien osuus vähenee iän myötä. Kun alle 20-29-vuotiaista 31 prosenttia oli avoliitossa, niin 30-49-vuotiaista 19 prosenttia, 50-64-vuotiaista 10 prosenttia ja 65-vuotiaista ja sitä vanhemmista 3 prosenttia asui avoliitossa.
Samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröintejä vähän
Laki kahden samaa sukupuolta olevan henkilön mahdollisuudesta rekisteröidä parisuhteensa tuli voimaan maaliskuun alusta vuonna 2002. Lain voimaantuloa oli odotettu, mikä näkyy verrattaessa lain voimaantulovuoden rekisteröintejä seuraavaan vuoteen. Kun vuoden 2002 aikana 446 paria rekisteröi parisuhteensa, niin seuraavana vuonna määrä väheni alle puoleen edellisen vuoden määrästä. Viime vuosina rekisteröintien määrä on hieman lisääntynyt, mutta vuoden 2002 määrää ei ole vielä ylitetty. Vuonna 2014 samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröintejä oli 333.
Lain voimaan tulon jälkeisinä vuosina mies- ja naisparien rekisteröintien määrät eivät poikenneet kovin paljon toisistaan. Viime vuosina naisparit ovat kuitenkin rekisteröineet parisuhteitaan paljon enemmän kuin miesparit. Viime vuosina kaikista parisuhteiden rekisteröinneistä noin kaksi kolmasosaa on naisparien rekisteröintejä.
Syntyvyys vaihteeksi vähenemässä
1970-luvun alkupuolelta lähtien syntyvyys on aaltoillut ja viimeisin aallonhuippu saavutettiin vuonna 2010, jolloin kokonaishedelmällisyysluku ylsi 1,87:een. Tästä se on alentunut 1,75 vuoteen 2013 mennessä. Vastaavasti syntyneiden määrä pieneni 60 980:sta 58 000:een. Syntyvyys aleni kaikissa niissä ikäryhmissä, joissa eniten lapsia synnytetään eli 25-34-vuotiailla. Erityisesti ensimmäisiä lapsia syntyi aiempaa vähemmän.
Syntyvyys on ollut Suomessa alle väestön uusiutumistason, 2,1 lasta naista kohden, jo vuodesta 1969 lähtien.
Äidiksi tullaan yhä vanhempina
Kuten monissa muissa Euroopan maassa niin Suomessakin äidiksi tullaan entistä vanhempina. Vuonna 2013 ensimmäisen kerran äidiksi tulleet olivat keskimäärin 28,5-vuotiaita. Keskimääräinen ikä on noussut 1,1 vuodella vuodesta 2000. Myös ensimmäisen kerran isäksi tuloikä on noussut samaan tahtiin kuin ensimmäisen kerran äidiksi tuloikä. Vuonna 2013 isäksi tultiin ensimmäisen kerran keskimäärin 30,7-vuotiaina.
Kun ennen naimisiinmeno ennusti hyvin ensimmäisen lapsen syntymää, niin nykyisin nämä tapahtumat ovat erkaantuneet toisistaan. Tätä havainnollistaa esimerkiksi se, että ensimmäistä kertaa avioliiton solmineet naiset ovat vanhempia kuin ensisynnyttäjät - itseasiassa näin on ollut jo 1990-luvun puolivälistä lähtien. Vuonna 2013 ensimmäisistä lapsista 56 prosenttia syntyi avioliiton ulkopuolella pääasiassa avoliitossa oleville vanhemmille.