Archive:Maksutasetilastot

This Statistics Explained article has been archived - for recent article on Balance of payment statistics see here

Tilastotiedot poimittu huhtikuussa 2016. Tuoreimmat tilastotiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Seuraava suunniteltu päivitys: syyskuu 2017.

Kuvio 1: Vaihtotaseeseen kuuluvat toimet, EU-28, 2005–2015 (¹)
(miljardia euroa)
Lähde: Eurostat (bop_eu6_q)

Kuvio 2: Vaihtotase tiettyjen kumppanien kanssa, EU-28, 2015
(miljardia euroa)
Lähde: Eurostat (bop_eu6_q)

Taulukko 1: Vaihtotase muun maailman kanssa, 2005–2015 (¹)
(miljardia euroa)
Lähde: Eurostat (bop_eu6_q) ja (bop_c6_q)

Taulukko 2: Vaihto- ja pääomataseet, 2015
(miljardia euroa)
Lähde: Eurostat (bop_eu6_q) ja (bop_c6_q)

Taulukko 3: Vaihto- ja pääomataseet suhteessa BKT:hen, 2015
(% BKT:stä)
Lähde: Eurostat (bop_gdp6_q)

Taulukko 4: Rahoitustaseen tietyt osatekijät, 2015 (¹)
(miljardia euroa)
Lähde: Eurostat (bop_eu6_q) ja (bop_c6_q)

Taulukko 5: Rahoitustaseen tietyt osatekijät suhteessa BKT:hen, 2015
(% BKT:stä)
Lähde: Eurostat (bop_c6_q), (bop_gdp6_q) ja (nama_10_gdp)

Maksutaseeseen kirjataan kaikki maahan sijoittautuneiden ja maan ulkopuolelle sijoittautuneiden yksiköiden väliset taloustoimet tietyllä ajanjaksolla. Tässä artikkelissa käsitellään Euroopan unionin (EU) ja sen jäsenvaltioiden maksutaseiden vaihtotaseen ja rahoitustaseen sisältämiä tietoja. Tiedot esitetään IMF:n maksutasekäsikirjan kuudennessa painoksessa (BPM6) esitetyn uuden tiedonkeruustandardin mukaisesti.

Vaihtotase ja pääomatase kuvaavat kansantalouden ulkoista tasapainoa suhteessa muuhun maailmaan, kun taas rahoitustaseesta käy ilmi, miten sitä rahoitetaan. Vaihto- ja pääomataseiden pitäisi olla sama kuin rahoitustaseen kokonaisnettoarvo. Muussa tapauksessa on kirjattu virheellisiä ja tunnistamattomia nettoeriä. Erillisissä artikkeleissa käsitellään tarkemmin yhtä rahoitustaseen osatekijää eli suoria ulkomaisia sijoituksia (englanniksi) ja yhtä vaihtotaseen osatekijää eli kansainvälistä palvelukauppaa (englanniksi).

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Vaihtotase

EU-28:n vaihtotaseen ylijäämä oli vuonna 2015 yhteensä 161,6 miljardia euroa (ks. kuvio 1), eli 1,1 % bruttokansantuotteesta (BKT). Vuonna 2014 vaihtotaseen ylijäämä oli puolestaan 129,6 miljardia euroa. EU-28:n vaihtotaseen tuorein kehitys noudattaa vuonna 2008 todettua mallia: vaihtotaseen alijäämä oli korkeimmillaan vuonna 2008 (2,1 % BKT:stä), minkä jälkeen se laski asteittain, ja vuonna 2012 vaihtotase kääntyi ylijäämäiseksi (0,6 % BKT:stä). Ylijäämä oli 1,1 % BKT:stä vuonna 2013 ja 0,9 % vuonna 2014. Vuoden 2015 vaihtotaseen ylijäämä muodostui ensitulon taseen (0,1 % BKT:stä) ja tulojen uudelleenjaon tilin (0,5 % BKT:stä) alijäämästä ja kauppataseen (0,7 % BKT:stä) ja palvelutaseen (1,0 % BKT:stä) ylijäämästä — katso taulukko 3.

Kuviossa 2 esitettyjen kumppanimaiden ja -alueiden osalta EU-28:n vaihtotaseen alijäämä oli vuonna 2015 suurin Kiinan kanssa, 145,7 miljardia euroa. Seuraavana tuli Venäjä (33,2 miljardia euroa). Vaihtotaseen ylijäämä oli suurin Yhdysvaltojen (101,0 miljardia euroa) ja Sveitsin (70,6 miljardia euroa) kanssa, mutta ylijäämiä oli myös Brasilian, Hongkongin, Kanadan ja Intian kanssa. EU-28:n vuoden 2014 lievästi ylijäämäinen vaihtotase Japanin kanssa kääntyi vuonna 2015 takaisin alijäämäiseksi (4,5 miljardista eurosta vuonna 2014 aina -32,2 miljardiin euroon vuonna 2015).

Vuonna 2015 kymmenen EU:n jäsenvaltion vaihtotase oli alijäämäinen ja 18:lla se oli ylijäämäinen (taulukot 1–3). Suurin alijäämä (suhteessa BKT:hen) oli Yhdistyneessä kuningaskunnassa (5,2 %) ja Kyproksessa (3,6 %), kun taas suurimmat vaihtotaseen ylijäämät suhteessa BKT:hen kirjattiin Maltassa (9,9 %), Alankomaissa (9,1 %) ja Saksassa (8,5 %), jossa myös kirjattiin suurin vaihtotaseen ylijäämä absoluuttisesti ilmaistuna (257,0 miljardia euroa).

Vuonna 2015 palvelutase oli alijäämäinen EU:n jäsenvaltioista vain Saksassa, Irlannissa, Alankomaissa, Italiassa ja Suomessa, kun taas Luxemburgissa (39,7 % BKT:stä), Maltassa (23,8 %), Kroatiassa (17,9 %) ja Kyproksessa (16,8 %) palvelutaseen ylijäämä oli varsin suuri suhteessa niiden BKT:n tasoon.

Kauppatase oli alijäämäinen puolessa EU:n 28 jäsenvaltiosta – muun muassa niissä neljässä jäsenvaltiossa, joissa oli suurimmat palvelutaseen ylijäämät. Ylijäämäisen kauppataseen kirjanneista 14 jäsenvaltiosta suurimmat ylijäämät (suhteessa BKT:hen) kirjattiin Irlannissa (30,7 %), Alankomaissa (11,5 %) ja Saksassa (8,7 %).

EFTA-maista Norjalla ja Sveitsillä oli vuonna 2015 huomattava vaihtotaseen ylijäämä (Sveitsi 68,5 miljardia euroa ja Norja 31,8 miljardia euroa). Molempien maiden kauppataseessa oli huomattavasti ylijäämää (Sveitsissä 50,3 miljardia euroa ja Norjassa 25,2 miljardia euroa) ja ensitulon sisäänvirtaus oli huomattava. Sveitsissä myös palvelutase oli ylijäämäinen (15,4 miljardia euroa).

Pääomatase

EU-28:n pääomatase on perinteisesti ollut alijäämäinen ja muuhun maailmaan on tehty merkittäviä pääomasiirtoja. Vuonna 2015 tämä suuntaus jatkui, kun pääomataseen alijäämä oli 45,0 miljardia euroa eli 0,3 prosenttia BKT:stä. Se johtui pääosin Alankomaiden suuresta pääomataseen alijäämästä (35,2 miljardia euroa).

Sveitsi oli ainoa EFTA-maa, jonka pääomataseessa oli huomattavia taloustoimia: vuonna 2015 maassa kirjattiin 13,2 miljardin euron alijäämä.

Rahoitustase

Rahoitustase muodostuu kolmenlaisista sijoituksista (suorista ulkomaisista sijoituksista, arvopaperisijoituksista ja muista sijoituksista) sekä johdannaisista (netto) ja valuuttavarannosta. Varat ja velat tulkitaan nettoarvoiksi (varojen nettohankinta, velkojen nettohankinta). Näin ollen nettorahoitustase tulkitaan nettoluotonannoksi ulkomaille silloin, kun se on positiivinen, ja nettoluotonotoksi ulkomailta silloin, kun se on negatiivinen.

EU:n jäsenvaltioista yhteensä 23 oli nettoluotonantajia muuhun maailmaan nähden vuonna 2015, eli niiden nettorahoitustase oli ylijäämäinen – korkein arvo suhteessa BKT:hen kirjattiin Maltassa (10,4 % BKT:stä). Viisi EU:n jäsenvaltiota oli nettoluotonottajia – etunenässä Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska: on kuitenkin syytä huomata, että kumpikaan jäsenvaltio ei julkistanut nettoriskiään rahoitustaseessaan — katso taulukot 4 ja 5.

Absoluuttisesti mitattuna suurin nettomääräinen luotonantaja EU-28:ssa oli kuitenkin Saksa 232,2 miljardilla eurolla vuonna 2015 (ks. taulukko 4). Euroalue oli myös nettoluotonantaja muuhun maailmaan nähden vuonna 2015, sillä se lainasi nettomääräisesti 306,6 miljardia euroa, joka vastaa 2,9:ää % BKT:stä. Tämä ylijäämä on aiheutunut huomattavista ulkomaisten saamisten nettohankinnoista vuonna 2015 suorina sijoituksina (601,5 miljardia euroa) ja arvopaperisijoituksina (394,5 miljardia euroa). Ne olivat huomattavasti suuremmat kuin vastaavat velkojen nettohankinnat näiden erien osalta. Uusimmat tiedot myös vahvistavat, että rahoitustaseen taloustoimien osalta tärkeimpiä keskuksia EU-28:ssa vuonna 2015 olivat Saksa, Luxemburg, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta.

Saksa EU-28:n suurimpana nettoluotonantajana suoritti huomattavia suorien ja arvopaperisijoitusten hankintoja ja paransi dynaamisesti varallisuusasemaansa muuhun maailmaan nähden vuonna 2015. Toisaalta Yhdistyneessä kuningaskunnassa kirjattiin erityisen paljon arvopaperisijoituksiin liittyvien velkojen nettohankintoja kotimaisilla arvopaperimarkkinoilla tapahtuneen uuden liikkeeseenlaskutoiminnan myötä. Näillä rahoitettiin saamispuolen muiden sijoitusten, kuten lainat muulle maailmalle, (netto)hankinta.

Luxemburgilla ja Irlannilla oli merkittävää lainananto- ja lainanottotoimintaa, ja niiden riski suhteessa BKT:hen oli suhteellisen korkea rahoitustaseen kaikkien kolmen osatekijän alalla. Luxemburgissa oli suoriin sijoituksiin liittyviä nettomääräisiä taloustoimia absoluuttisesti mitattuna ehdottomasti eniten koko EU-28:ssa – 279,8 miljardia euroa (536,9 % BKT:stä) varojen nettohankintaa ja 231,6 2miljardia euroa (444,5 % BKT:stä) velkojen nettohankintaa muuhun maailmaan nähden. Tilanne oli samanlainen arvopaperisijoituksiin liittyvissä taloustoimissa: vuonna 2015 arvopaperisijoitussaamisten hankinnan nettoarvoksi kirjattiin 256,5 miljardia euroa (492,2 % BKT:stä) ja arvopaperisijoituksiin liittyvien velkojen hankinnan nettoarvoksi 355,4 miljardia euroa (681,9 % BKT:stä). Nämä Luxemburgin liikkeeseenlaskutoiminnan korkeat tasot johtuvat osittain kotimaisesta sijoitusrahastoalasta, jolla on huomattavia heijastusvaikutuksia arvopaperisijoituksiin liittyviin taloustoimiin saamispuolella. Absoluuttisesti mitattuna puolestaan Irlannissa kirjattiin vuonna 2015 yhteensä 213,1 miljardia euroa arvopaperisijoituksiin liittyvien velkojen nettohankintoja (99,3 % BKT:stä). Seuraavana oli Yhdistynyt kuningaskunta (349,7 miljardia euroa eli 13,6 % BKT:stä).

Sitä vastoin muihin sijoituksiin liittyvien taloustoimien taso laski EU-28:ssa huomattavasti vuonna 2015, mikä johtui siitä, että uusia varoja hankittiin vähemmän ja olemassa olevia velkoja kuoletettiin enemmän. Muihin sijoituksiin liittyvät nettohankinnat vähenivät 202,0 miljardia euroa, ja muihin sijoituksiin liittyvien velkojen nettohankinnat vähenivät 446,1 miljardia euroa. Eniten tähän sijoitusten vähenemiseen vaikutti Yhdistynyt kuningaskunta, mutta yhteensä 13:ssa EU:n jäsenvaltiossa sijoitukset sekä varoihin että velkoihin vähenivät. EU-28 pysyi kuitenkin vuonna 2015 merkittävänä pääoman (kuten lainojen) nettoluotonantajana muulle maailmalle (nettoluotonanto oli 1,7 % BKT:stä), ja se rahoitti nettoluotonottonsa suorista sijoituksista ja arvopaperisijoituksista.

Johdannaisiin liittyvissä taloustoimissa ja työntekijöiden osakeoptioissa EU-28 oli vuonna 2015 nettolainanantaja (14,9 miljardia euroa), joskin osuus oli vain 0,1 % sen BKT:stä. Selvästi suurimmat ylijäämät kirjattiin Irlannissa ja Saksassa. Irlannin riski suhteessa sen BKT:hen oli myös huomattava (15,3 %). Sitä vastoin Luxemburg oli nettoluotonottaja, ja sen alijäämä samana vuonna oli 12,1 % BKT:stä.

Odotusten mukaisesti EFTA-maista huomattavin riski rahoitustoimissa oli Sveitsillä. Sveitsi ja Norja olivat vuonna 2015 nettoluotonantajia (Sveitsi 57,8 miljardia euroa ja Norja 29,2 miljardia euroa). Sveitsissä toiminta oli vuoden aikana dynaamista suorien sijoitusten osalta: sekä varojen että velkojen nettohankinnasta suorien sijoitusten osalta kirjattiin yli 100 miljardin euron ylijäämä. Islannissa puolestaan arvopaperisijoitukset vähenivät, ja sekä varojen nettohankinta (17,6 % BKT:stä) että velkojen nettohankinta (40,6 % BKT:stä) oli alijäämäistä, kun taas muissa sijoitusveloissa oli ylijäämää (17,1 % BKT:stä).

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Maksutasetilastojen tuotannossa noudatetaan pääasiassa kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) maksutasekäsikirjan kuudennen painoksen (BPM6) (englanniksi) menettelyjä. Kyseiset uudet kansainväliset standardit on kehitetty osittain siksi, että taloudessa on tapahtunut huomattavia muutoksia. Tällaisia ovat esimerkiksi globalisaation merkityksen kasvu, innovoinnin lisääntyminen ja rahoitusmarkkinoiden muuttuminen monimutkaisemmiksi. Lisäksi maksutasetta käytetään entistä enemmän apuna taloustoimien tulkinnassa (saamis/velka-periaate).

Maksutasetietojen toimittaminen Eurostatille perustuu maksutasetta, kansainvälistä palvelukauppaa ja suoria ulkomaisia sijoituksia koskevista yhteisön tilastoista annettuun asetukseen (EY) N:o 184/2005. BPM6-käsikirjan mukaiset uudet tietovaatimukset on sisällytetty 22. kesäkuuta 2012 edellä mainitun asetuksen muuttamisesta annettuun komission asetukseen (EU) N:o 555/2012.

Vuoden 2015 neljättä vuosineljännestä koskevat ensimmäiset alustavat tiedot tulivat saataville huhtikuussa 2016, ja niiden perusteella laadittiin ensimmäinen estimaatti vuoden 2015 vuotuisista tuloksista.

Vaihtotase

Maksutaseen vaihtotaseesta saadaan tietoa paitsi kansainvälisestä tavarakaupasta (perinteisesti suurin kategoria) myös muista kansainvälisistä taloustoimista, kuten palveluista, ensitulosta ja tulojen uudelleenjaosta. Kaikkien näiden toimien osalta maksutaseeseen kirjataan tulot (vienti) jamenot (tuonti). Positiivinen tase – vaihtotaseen ylijäämä (EU-28:n tilanne vuonna 2014 ja 2015) – osoittaa, että talous ansaitsee enemmän kansainvälisistä vientitoimistaan kuin kuluttaa ulkomailla tuontitoimiinsa muista talouksista, ja talous on siten nettovelkoja muuhun maailmaan nähden.

Vaihtotase kuvaa maan taloudellista asemaa maailmassa ja kattaa kaikki maahan sijoittautuneiden yksiköiden ja maan ulkopuolelle sijoittautuneiden yksiköiden väliset toimet. Vaihtotaseen neljä tärkeintä osatekijää määritellään BPM6:n mukaan seuraavasti:

Kansainvälinen tavarakauppa sisältää tavanomaiset kauppatavarat, välityskaupan kohteena olevien tavaroiden nettoviennin ja ei-monetaarisen kullan. Tavaroiden vienti ja tuonti kirjataan fob-määräisinä eli markkina-arvona viejänä toimivien kansantalouksien tullirajalla, mukaan lukien näin ollen vakuutus ja rahti viejänä toimivan kansantalouden rajalle asti. Tuonnin osalta on tämän seurauksena tehtävä fob-korjaukset, jotta voidaan vähentää tuovan talouden rajalle asti kuljettamisesta aiheutuneiden rahti- ja vakuutusmaksujen arvo.
Kansainvälinen palvelukauppa muodostuu seuraavista eristä: tuotannolliset palvelut (jalostettaviksi tarkoitetut tavarat), huolto- ja korjauspalvelut, EU:ssa toimivien kuljetuspalvelut EU:n ulkopuolisille ja päinvastoin, mukaan luettuna matkustajien kuljetus, tavaroiden kuljetus ja niihin liittyvät palvelut, kuten rahdinkäsittelymaksut, pakkaaminen ja uudelleenpakkaaminen, hinaus, jota ei ole sisällytetty rahtiliikenteeseen, luotsaus ja navigointiapu liikenteenharjoittajille, lennonjohto, pelastustoiminta, asiamiesten palkkiot jne., matkustuspalvelut, joihin kuuluvat pääasiassa EU:n kansalaisten ulkomaalaisilta hankkimat tavarat ja palvelut ja päinvastoin sekä muut palvelut, joihin sisältyvät rakennuspalvelut, vakuutus- ja eläkepalvelut, rahoituspalvelut, muualle luokittelemattomat henkisen omaisuuden käytöstä perityt maksut, televiestintä-, tietojenkäsittely- ja tietopalvelut, muut yrityspalvelut (jotka sisältävät tutkimus- ja kehityspalvelut, asiantuntijoiden ja liikkeenjohdon konsulttipalvelut sekä tekniset ja muut kaupankäyntiin liittyvät palvelut, henkilökohtaiset, kulttuuri- ja virkistyspalvelut ja muualle luokittelemattomat julkisyhteisöjen tarjoamat palvelut).
Ensitulo kattaa pääasiassa seuraavat kolme liiketoimityyppiä: maan ulkopuolella asuville palkansaajille maksetut korvaukset tai maan ulkopuolella sijaitsevilta työnantajilta saadut korvaukset, sijoitustulot suorista, arvopaperi- ja muista sijoituksista ja valuuttavarannosta sekä muu ensitulo (tuotannon ja tuonnin verot, tukipalkkiot ja luonnonvaran vuokrat). Kaikki sijoitustulon osatekijät kattavat tulot osakkeista ja sijoitusrahasto-osuuksista (jaettu jaettavien ja kertyneiden tulojen välillä) ja velkapaperisijoitusten, talletusten ja lainojen korot sekä yritystulon otot yritysmäisistä yhteisöistä.
Tulojen uudelleenjakoon sisältyvät julkisyhteisöjen tulonsiirrot, kuten tulo- ja varallisuusverojen maksut, sosiaaliturvamaksut ja sosiaalietuudet, kansainväliseen yhteistyöhön liittyvät tulonsiirrot sekä rahoituslaitoksiin, yrityksiin, kotitalouksiin tai voittoa tavoittelemattomiin yhteisöihin liittyvät tulonsiirrot.

Pääomatase

Maksutaseen pääomataseesta saadaan tietoa kotimaisten talousyksiköiden muiden kuin rahoitusvarojen hankinnasta muualla maailmassa tai ulkomaisten yksiköiden vastaavista hankinnoista tilastoivassa kansantaloudessa, esimerkiksi kiinteistösijoituksista. Se sisältää myös julkisyhteisöjen ja rahoituslaitosten, yritysten, kotitalouksien tai voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen pääomansiirrot (se kattaa myös velan anteeksiannon).

Rahoitustase

Maksutaseen rahoitustase kattaa kaikki taloustoimet, jotka liittyvät yksittäisen talouden ulkomaisen rahoitusvarojen ja velkojen omistuksen muutoksiin. Rahoitustaseessa on BPM6:n mukaan viisi perustekijää: suorat sijoitukset, arvopaperisijoitukset, johdannaiset, muut sijoitukset ja valuuttavaranto. Kaikki osatekijät kirjataan nykyisin saamis/velka-periaatteen mukaisesti, mikä tukee taseen loppusummaan perustuvan lähestymistavan täytäntöönpanoa kaikilta osin rahoitustaseessa. Tältä osin kirjataan nettoarvot, joita on tulkittava pitämällä mielessä perustana olevien taloustoimien bruttoarvot – varojen nettohankinta perustuu uusien varojen hankintaan vähennettynä varojen vähennyksillä tarkastellun ajanjakson aikana, kun taas velkojen nettohankinta muodostuu uusien velkojen liikkeeseenlaskusta vähennettynä maksamatta olevien velkojen kuoletuksilla. Tämän seurauksena saatava tase, jossa nettovarallisuudesta on vähennetty nettovelat, tulkitaan nettoluotonannoksi ulkomaille, kun se on positiivinen, tai nettoluotonotoksi, kun se on negatiivinen.

Suora sijoitus tarkoittaa sijoitusta, jonka tilastoivassa taloudessa toimiva suora sijoittaja tekee toisessa maassa sijaitsevaan yritykseen saadakseen merkittävää vaikutusvaltaa kyseisen yrityksen hallinnossa. Tämän luokituksen sisällä erotetaan toisistaan ulkomaiset suorat sijoitukset osakkeisiin/sijoitusrahasto-osuuksiin (ja tarvittaessa voittojen sijoittaminen uudelleen) ja velkapapereihin. On jaoteltava suoran sijoittajan taloustoimet suoran sijoituksen kohteena oleviin yrityksiin, käänteiset sijoitukset ja sisaryritysten väliset kansainväliset taloustoimet, joissa perimmäinen määräysvaltainen emoyhtiö on joko tilastoivassa taloudessa toimiva tai toisessa maassa toimiva. Asiaa käsitellään tarkemmin suoria ulkomaisia sijoituksia (englanniksi) käsittelevässä artikkelissa.

Arvopaperisijoituksiin kirjataan sellaisia siirtokelpoisia arvopapereita koskevat taloustoimet, joita ei määritellä suoriksi sijoituksiksi tai valuuttavarannoksi. Niiden kaksi tärkeintä osatekijää ovat osakkeet ja velkapaperit (joukkovelkakirjalainat tai rahamarkkinapaperit).

Johdannaiset (muut kuin valuuttavarantoon kuuluvat) ovat rahoitusinstrumentteja, jotka on kytketty toiseen rahoitusinstrumenttiin, indikaattoriin tai hyödykkeeseen ja joiden avulla voidaan käydä kauppaa rahoitusmarkkinoilla tietyillä rahoitusriskeillä. Johdannaisiin liittyviä taloustoimia käsitellään erillisinä taloustoimina eikä kiinteänä osana niiden taustalla mahdollisesti olevien taloustoimien arvoa. Luvut ilmoitetaan ainoastaan varojen ja velkojen nettoarvona.

Muut sijoitukset ovat jäännöskategoria, johon kirjataan muihin rahoitustaseen otsakkeisiin (suorat sijoitukset, arvopaperisijoitukset, johdannaiset ja valuuttavaranto) kuulumattomat erät. Instrumentteja on periaatteessa neljänlaisia: käteisraha ja talletukset (yleensä tärkein), kauppaluotot/ennakot, lainat sekä muut saamiset ja velat.

Valuuttavarannolla tarkoitetaan ulkomaisia rahoitussaamisia, jotka ovat rahaviranomaisten käytettävissä ja valvonnassa. Sitä käytetään taseiden epätasapainon rahoittamiseen ja säätelemiseen sekä muihin tarkoituksiin.

Taustaa

EU on tärkeä toimija globaalissa taloudessa niin kansainvälisen tavara- ja palvelukaupan kuin ulkomaisten sijoitusten osalta. Maksutasetilastoista saadaan tiedot kaikista EU:n ja sen jäsenvaltioiden ulkomaisista taloustoimista. Tilastojen avulla voidaan tarkastella EU:n talouden eri osien kansainvälistä tasapainoa, mistä käyvät ilmi sekä suhteelliset edut että haitat muuhun maailmaan verrattuna, ja tarkentaa talouteen kohdistuvat makrotaloudelliset riskit. Talous- ja rahoituskriisin myötä tällaisten taloustilastojen tuottamisen merkitys korostui. Kriisin alkaessa päättäjät ja analyytikot olisivat hyötyneet siitä, että maailman reaali- ja rahataloudesta olisi ollut saatavilla enemmän tietoja ja käytettävissä olisi ollut esimerkiksi kansainvälisesti vertailukelpoisia tietoja rahoitustoimista ja tiettyjen varojen ja velkojen riskeistä.

Talous- ja rahoituskriisin jälkimainingeissa Euroopan komissio on käynnistänyt tällä alalla uusia ehdotuksia. Niillä pyritään saamaan aikaan lainsäädäntöä, jonka tarkoituksena on edesauttaa talouden elpymistä (kuten ehdotus asetukseksi Euroopan strategisten investointien rahastosta (COM(2015) 10) ja käynnistää säännöllisiä aloitteita makrotaloudellisen riskin tarkentamiseksi EU:n jäsenvaltioissa (kuten makrotalouden epätasapainoa koskeva menettely) (englanniksi). Lisätietoja Euroopan komission aloitteista löytyy Euroopan komission talouden ja rahoituksen pääosaston verkkosivuilta, joilla kannattaa tutustua erityisesti Euroopan investointiohjelmaa (englanniksi) ja talouspolitiikan EU-ohjausjaksoa koskeviin viimeaikaisiin prioriteetteihin.