Archive:Maatilat ja maatalousmaa Euroopan unionissa – tilastot

Tiedot poimittu marraskuussa 2018.

Seuraava suunniteltu päivitys: kesäkuu 2023.

This Statistics Explained article has been archived on 22 July 2021.

Highlights

EU:ssa oli 10,5 miljoonaa maatilaa vuonna 2016. Niistä kaksi kolmasosaa oli kooltaan alle viisi hehtaaria.

Vuonna 2016 EU:ssa oli tuotantokäytössä 173 miljoonaa hehtaaria maatalousmaata eli 39 % EU:n kokonaispinta-alasta.

Maatilojen määrä EU:ssa on vähentynyt jyrkästi, mutta tuotantokäytössä olevan maatalousmaan määrä on pysynyt ennallaan.

Maatilojen ja käytössä olevan maatalousmaan jakauma EU:ssa tilakoon mukaan, 2016
(%)
Lähde: Eurostat (ef_m_farmleg)

Tämä artikkeli on peräisin Eurostatin julkaisusta Agriculture, forestry and fishery statistics – 2018 edition(englanniksi). EU:ssa on lukuisia erilaisia maatiloja: tiloja on kaikenkokoisia, niillä viljellään erilaisia kasveja ja kasvatetaan erilaisia eläimiä, niiden hallintorakenteet vaihtelevat ja alueet, joilla ne sijaitsevat, ovat geologisilta, topografisilta ja ilmastollisilta olosuhteiltaan erilaisia.

Full article

Maatilat vuonna 2016

Vuonna 2016 EU:ssa oli 10,5 miljoonaa maatilaa

Kolmannes (32,7 %) EU:n maatiloista sijaitsi Romaniassa, jossa oli paljon enemmän maatiloja kuin muissa jäsenvaltioissa. Seuraavaksi eniten maatiloja oli Puolassa (13,5 % koko EU-28:sta), Italiassa (10,9 %) ja Espanjassa (9,0 %), joissa oli yhteensä suunnilleen saman verran maatiloja kuin Romaniassa yksinään.

EU:ssa valtaosa maatiloista on perheviljelmiä

Ylivoimaisesti suurin osa (96,0 % vuonna 2016) EU:n maatiloista luokitellaan perheviljelmiksi ^[1]. Vuonna 2016 yli yhdeksällä maatilalla kymmenestä (93,0 %) työskenteli vain perheenjäseniä (viljelijä ja hänen perheensä). Perheviljelmät olivat yleisin maatilatyyppi kaikissa jäsenvaltioissa. Ranskassa muiden kuin perheviljelmien osuus oli kuitenkin verraten suuri (27,3 % maan lähes 0,5 miljoonasta maatilasta). Näin oli myös Virossa (21,0 %).

EU:ssa useimmat maatilat ovat pieniä

Vuonna 2016 kaksi kolmasosaa EU:n maatiloista oli kooltaan alle viisi hehtaaria (ks. kuvio 1). Tällaisilla pienillä maatiloilla voi olla suuri merkitys maaseudun köyhyysriskin pienentämisessä, sillä ne voivat tuoda lisätuloja ja helpotusta ruoanhankintaan. Suurten, vähintään 50 hehtaarin kokoisten maatilojen osuus oli sitä vastoin 6,9 %, ja niiden hallussa oli kaksi kolmasosaa (68,2 %) käytössä olevasta maatalousmaasta EU:ssa. Näin ollen vaikka maatilojen keskikoko EU:ssa oli 16,6 hehtaaria vuonna 2016, vain noin 15 % tiloista oli sen kokoisia tai suurempia.

Kuvio 1: Maatilojen ja käytössä olevan maatalousmaan jakauma EU:ssa tilakoon mukaan, 2016
(%)
Lähde: Eurostat (ef_m_farmleg)

Erityisen selvästi tällainen jakauma oli havaittavissa Romaniassa, jossa on EU:n jäsenvaltioista eniten maatiloja: yhdeksän maatilaa kymmenestä (91,8 % eli 3,1 miljoonaa maatilaa ) oli alle viiden hehtaarin kokoisia, mutta puolet Romanian käytössä olevasta maatalousmaasta (51,1 %) oli vähintään 50 hehtaarin kokoisten maatilojen (0,5 % kaikista maatiloista) hallussa. Pienet, alle viiden hehtaarin kokoiset maatilat olivat yleisiä myös Maltalla (96,5 % kaikista maatiloista), Kyproksella (89,6 %), Bulgariassa (82,6 %), Unkarissa (81,4 %), Kreikassa (77,3 %), Portugalissa (71,5 %) ja Kroatiassa (69,5 %) sekä tietyillä alueilla muissa jäsenvaltioissa, kuten Etelä-Puolassa ja Espanjan ja Italian rannikkoalueilla. Pienten maatilojen määrä tietyissä jäsenvaltioissa ja alueilla kuvastaa sitä, että tiloilla on erikoistuttu tiettyihin viljelykasveihin (esimerkiksi pienet oliivitarhat ja viinitilat), maanomistus on hajaantunut laajalle ja niillä on geologisia ja topografisia rajoitteita.

Suuret maatilat (vähintään 50 hehtaaria) olivat paljon yleisempiä Luxemburgissa (51,8 % maatiloista), Ranskassa (41,3 %), Yhdistyneessä kuningaskunnassa (38,6 %) ja Tanskassa (35,3 %). Useimmissa jäsenvaltioissa suurin osa käytössä olevasta maatalousmaasta oli keskittynyt suurimmille maatiloille (kooltaan vähintään 50 hehtaaria).

EU:ssa on kooltaan kolmentyyppisiä maatiloja

Yleisesti ottaen EU:ssa on kolmentyyppisiä maatiloja: (i) osittaiset omavaraistilat, joilla pääpaino on ruoantuotannossa viljelijöiden ja heidän perheidensä omaan käyttöön, (ii) pienet ja keskisuuret maatilat, jotka ovat yleensä perheyrityksiä, sekä (ii) suuret maatalousyritykset, joilla on todennäköisesti jokin oikeudellinen muoto tai jotka ovat osuuskuntia.

Näiden maatilatyyppien erot käyvät selvemmin ilmi, kun analysoidaan tilojen taloudellista kokoa. EU:ssa olevista 10,5 miljoonasta maatilasta 4,0 miljoonan tilan standardituotos oli alle 2 000 euroa vuodessa, ja niiden osuus maatalouden koko taloudellisesta tuotoksesta EU:ssa oli vain 1 %. Nämä hyvin pienet maatilat ovat (osittaisia) omavaraistiloja, ja noin kolme neljäsosaa niistä käytti itse yli puolet tuotannostaan.

Maatiloja, joiden taloudellinen tuotos oli 2 000–8 000 euroa vuodessa, oli 3,0 miljoonaa. Näiden hyvin pienten ja pienten maatilojen osuus oli yhteensä kaksi kolmasosaa (67,6 %) kaikista maatiloista EU:ssa vuonna 2016.

Sitä vastoin 304 000 maatilan (2,9 % kaikista EU:n maatiloista) standardituotos oli vuonna 2016 vähintään 250 000 euroa vuodessa, ja niiden osuus maatalouden koko taloudellisesta tuotoksesta EU:ssa oli yli puolet (55,6 %). Nämä maatilat voidaan luokitella suuriksi maatalousyrityksiksi. Kahdella viidestä suuresta tilasta oli jokin oikeudellinen muoto, tai ne olivat tilayhtymiä.

Vuonna 2016 suurin osa (55,1 %) maatalouden standardituotoksesta EU:ssa oli peräisin Ranskassa (16,8 %), Italiassa (14,2 %), Saksassa (13,5 %) ja Espanjassa (10,5 %) sijaitsevilta maatiloilta. Vaikka EU:n maatiloista noin kolmannes oli Romaniassa, sen osuus EU:n standardituotoksesta oli vain 3,3 % (ks. kuvio 2).

Kuvio 2: Maatilat ja standardituotos, 2016
(osuus koko EU:sta, %)
Lähde: Eurostat (ef_m_farmleg)

EU:ssa maatilojen viljelykasvit ja tuotantoeläimet vaihtelevat

Maatilojen erilaisuus näkyy siinä, mitä niillä viljellään tai kasvatetaan ja onko jokin toiminta hallitsevaa. Maatila luokitellaan erikoistuneeksi, jos tietyn toiminnan osuus tilan tuotannosta tai liiketoiminnan koosta on vähintään kaksi kolmasosaa. Toiset tilat harjoittavat monenlaista toimintaa, joista mikään ei ole hallitseva.

Osa maatiloista on erikoistunut kasvintuotantoon, ja hallitsevana toimintana voi silloin olla peltoviljely, monivuotisten kasvien (kuten omenoiden, viinirypäleiden tai oliivien) viljely tai puutarhaviljely. Osa taas on erikoistunut kotieläintuotantoon ja eläintuotteisiin, jolloin hallitsevana toimintana voi olla laiduneläinten tai yksimahaisten (esimerkiksi sikojen ja siipikarjan) kasvatus. Muut tilat harjoittavat sekaviljelyä, kasvattavat sekakarjaa tai harjoittavat sekä kasvinviljelyä että karjankasvatusta.

Noin puolet (52,5 %) kaikista maatiloista vuonna 2016 voidaan luokitella kasvinviljelyyn erikoistuneiksi tiloiksi. Hieman vajaa kolmannes (31,6 %) kaikista tiloista oli erikoistunut peltoviljelyyn, noin viidennes (18,9 %) monivuotisten kasvien viljelyyn ja loput (1,8 %) puutarhaviljelyyn. Tässä ryhmässä eniten (16,4 % kaikista maatiloista EU:ssa – ks. kuvio 3) oli yleistä peltoviljelyä harjoittavia maatiloja, jotka olivat erikoistuneet juurikasvien (kuten perunan ja sokerijuurikkaan), peltovihannesten ja peltokasvien viljelyyn. Seuraavaksi eniten (15,2 % kaikista maatiloista EU:ssa) oli viljojen, öljykasvien ja valkuaiskasvien viljelyyn erikoistuneita tiloja.

Neljännes (25,1 %) EU:n maatiloista oli erikoistunut karjankasvatukseen. Eniten tässä ryhmässä oli lampaiden, vuohien ja muiden laiduneläinten kasvatukseen erikoistuneita tiloja (6,2 %) ja maitotalouteen erikoistuneita tiloja (5,4 %). Suurin osa muista maatiloista (21,1 %) oli sekatiloja, ja pieni osa tiloista oli luokittelemattomia.

Kuvio 3: Maatilat erikoistumisen mukaan, EU-28, 2016
(osuus kaikista maatiloista EU:ssa, %)
Lähde: Eurostat (ef_m_farmleg)

Monissa Välimeren maissa (Espanjassa, Italiassa, Kreikassa ja Kyproksella) ja myös Suomessa oli eniten kasvinviljelyyn erikoistuneita maatiloja (osuus yli 60 % kaikista tiloista), kun taas osassa Luoteis-Eurooppaa (Benelux-maissa, Itävallassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Irlannissa ja Norjassa) harjoitettiin eniten karjankasvatusta (osuus yli 50 % kaikista maatiloista). Portugalissa, Romaniassa, Bulgariassa, Liettuassa ja Kroatiassa yli 30 % maatiloista oli sekatiloja ^[2].

Maatalousmaa vuonna 2016

Vuonna 2016 EU:ssa oli tuotantokäytössä 173 miljoonaa hehtaaria maatalousmaata

Lähes kolme neljäsosaa (71,5 %) EU:ssa käytössä olevasta maatalousmaasta sijaitsi vain seitsemässä jäsenvaltiossa. Vuonna 2016 Ranskassa oli maatalouskäytössä 27,8 miljoonaa hehtaaria, Espanjassa 23,2 miljoonaa hehtaaria, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Saksassa kummassakin 16,7 miljoonaa hehtaaria, Puolassa 14,4 miljoonaa hehtaaria, Italiassa 12,6 miljoonaa hehtaaria ja Romaniassa 12,5 miljoonaa hehtaaria.

Maatilojen käytössä oli hieman alle puolet (47,1 %) EU:n kokonaispinta-alasta vuonna 2016

Maatilojen käytössä olevan maatalousmaan osuus oli kaksi viidesosaa (38,8 %) EU:n kokonaispinta-alasta. Lisäksi maatilojen hallinnassa oli metsäalueita (6,2 %) ja muussa kuin maatalouskäytössä olevaa maata (2,1 %). Maatalousmaisemat hallitsevat maaseutua joissain jäsenvaltioissa. Noin kaksi kolmasosaa Irlannin (70,0 %) ja Yhdistyneen kuningaskunnan (65,7 %) maapinta-alasta oli maatalouskäytössä, ja myös Tanskassa maatalouskäytössä olevan maan osuus oli erityisen suuri (60,9 %). Tilanne oli täysin päinvastainen Suomessa (6,5 %) ja Ruotsissa (6,9 %), joissa metsät hallitsevat maisemaa. Nämä kaksi pohjoista jäsenvaltiota olivat ainoat EU:n jäsenvaltiot, joissa maatilojen omistuksessa olevien metsäalueiden osuus pinta-alasta oli suurempi kuin maatalouskäytössä olevan maan osuus.

Kuvio 4: Maatilojen omistuksessa oleva maa tyypeittäin, 2016
(% koko maapinta-alasta)
Lähde: Eurostat (ef_lus_main) ja (reg_area3)

Maatilojen ja maatalousmaan kehitys vuosina 2005–2016

Maatilojen määrä EU:ssa on vähentynyt jyrkästi

Maatilojen määrä on vähentynyt EU:ssa jo pitkään. On kuitenkin varottava esittämästä mitään täsmällisiä lukuja maatilojen vähenemisestä, sillä tutkimuksen kattavuus on supistunut joissain maissa, kun maatilojen kokoa koskevaa kynnysarvoa on nostettu. Maatilojen määrää, maatilatyyppejä ja työvoiman ominaisuuksia koskevassa aikasarja-analyysissa saatuja lukuja olisi sen vuoksi pidettävä pikemminkin suuntaa-antavina kuin täsmällisinä^[3].

Edellä mainittu rajoitus huomioon ottaen voidaan todeta, että maatilojen määrä EU:ssa supistui noin neljänneksen vuosina 2005–2016 eli suhteellisen lyhyessä ajassa. Tästä voidaan päätellä, että maatilojen määrä väheni jäsenvaltioissa jopa 4,2 miljoonalla ja valtaosa (noin 85 %) niistä oli pieniä, alle viiden hehtaarin kokoisia maatiloja. Kyseisenä ajanjaksona maatilojen määrä väheni eniten Puolassa (suunnilleen 1,1 miljoonaa maatilaa eli 43 %), Romaniassa (suunnilleen 0,8 miljoonaa maatilaa eli 20 %) ja Italiassa (suunnilleen 0,6 miljoonaa maatilaa eli 34 %). Maatilojen määrä supistui yhtä huomattavaa poikkeusta eli Irlantia lukuun ottamatta kaikissa jäsenvaltioissa. Suhteellisesti jyrkimmin niiden määrä supistui Slovakiassa ja Bulgariassa, joissa vähennystä oli lähes kaksi kolmasosaa.

Tuotantokäytössä olevan maatalousmaan määrä on pysynyt ennallaan EU:ssa

Tuotantokäytössä olevan maatalousmaan määrä pysyi vuosina 2005–2016 suurin piirtein ennallaan (+0,2 %), vaikka maatilojen määrä väheni jyrkästi. EU:n tasolla nämä maatalousmaan tilusjärjestelyt kuvastivat suurimpien tilojen lukumäärän ja niiden maatalouskäytössä olevan maan määrän kasvua (ks. kuvio 5).

Kuvio 5: Maatilojen ja käytössä olevan maatalousmaan määrän muutos kokoluokittain, EU-28, 2005–2016
(%)
Lähde: Eurostat (ef_m_farmleg)

Uudelleenjärjestelyjä tapahtui jäsenvaltioissa eri kokoluokissa. Erityisesti Ranskassa, Saksassa, Suomessa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa maatilojen ja käytössä olevan maatalousmaan määrät kasvoivat vain suurimpien, vähintään 100 hehtaarin kokoisten tilojen luokassa, ja kaikki muut kokoluokat supistuivat. Monissa muissa jäsenvaltioissa uudelleenjärjestelyjä tapahtui pienemmissä kokoluokissa. Esimerkiksi Italiassa ja Romaniassa maatilojen ja käytössä olevan maatalousmaan määrät kasvoivat vuosina 2005–2016 yli 20 hehtaarin kokoisten tilojen luokassa, Unkarissa ja Bulgariassa puolestaan yli 10 hehtaarin kokoisten tilojen luokassa.

Sellaisten maatilojen määrä, joilla on jokin oikeudellinen muoto, kasvoi EU:ssa vuoteen 2016 mennessä noin 40 000:lla, vaikkakin niitä oli suhteellisen vähän. Kasvua oli tällaisten maatilojen osalta kaikissa kokoluokissa, varsinkin vähintään 100 hehtaarin kokoisten tilojen luokassa.

Taulukoiden ja kuvioiden lähteenä käytetyt tiedot

Farms and farmland in the EU: tables and figures (englanniksi)

Tietolähteet

Lähes kaikki maatiloja ja viljelijöitä koskevat tilastotiedot ovat peräisin vuoden 2016 maatilojen rakennetutkimuksesta. Maatilojen rakennetutkimus antaa monenlaista tietoa maatiloista, muun muassa yksityiskohtaista tietoa maatilojen työvoimaa koskevista muuttujista. Maatilojen rakennetutkimus suoritetaan maatalouslaskentana kymmenen vuoden välein ja otantatutkimuksena varsinaisten tutkimusten välillä joka kolmas tai neljäs vuosi.

Taustaa

Maatalous on kasvinviljelyyn ja karjankasvatukseen perustuvaa toimintaa, joka tuottaa syömämme ruoan ja monien juomien tärkeimmät perusraaka-aineet. Maatalous käyttää näiden maataloustuotteiden sekä maatalouspalvelujen tuottamiseen erilaisia resursseja eli tuotannontekijöitä, joita ovat karkeasti jaoteltuna maa, työvoima, tietämys, pääoma ja yrittäjyys. EU:ssa maatalouteen sovelletaan yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP). Samalla tavoin kuin maatalouden on pysyttävä tieteellisen ja teknisen kehityksen mukana, yhteisen maatalouspolitiikan on vastattava syntyviin haasteisiin. Yhteistä maatalouspolitiikkaa on uudistettu useaan kertaan vuosien aikana, ja 1. kesäkuuta 2018 Euroopan komissio esitti ehdotuksensa vuoden 2020 jälkeisistä muutoksista. Ehdotetuissa yhdeksässä tulevan yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteessa korostetaan maatilojen ja viljelijöiden keskeistä merkitystä, kun pyritään vastaamaan ilmastonmuutokseen, maaseutualueiden elinvoimaisuuteen, maaseutumaisemien säilyttämiseen, ympäristönsuojeluun sekä elintarvikkeiden laadun varmistamiseen ja terveysvaatimusten täyttämiseen liittyviin haasteisiin. Näiden taloudellisten, ympäristöön ja ilmastoon liittyvien ja sosioekonomisten haasteiden vuoksi viljelijöillä on keskeinen tehtävä Euroopan maaseutuyhteisöissä. Maatilojen sukupolvenvaihdoksen tukeminen ja uuden viljelijäsukupolven kannustaminen ovat tästä syystä myös keskeinen osa uutta yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevaa ehdotusta.

Direct access to

Huomautukset

↑ ʼPerheviljelmälläʼ tarkoitetaan perheen hoitamaa maatilaa, jonka vakituisesta maataloustyövoimasta vähintään 50 % on perheenjäseniä.
↑ Lisätietoja on Statistics Explained -artikkelissa specialisation (englanniksi)
↑ Lisätietoja on Statistics Explained -artikkelissa Farm structure survey – survey coverage (englanniksi)

[1] ʼPerheviljelmälläʼ tarkoitetaan perheen hoitamaa maatilaa, jonka vakituisesta maataloustyövoimasta vähintään 50 % on perheenjäseniä.

[2] Lisätietoja on Statistics Explained -artikkelissa specialisation (englanniksi)

[3] Lisätietoja on Statistics Explained -artikkelissa Farm structure survey – survey coverage (englanniksi)

[1]

[2]

[3]