Archive:Korkea-asteen koulutuksen tilastot

Tiedot syyskuulta 2018.

Seuraava päivitys: Maaliskuu 2021.

This Statistics Explained article has been archived.

Highlights

Vuonna 2016 EU:ssa oli 19,6 miljoonaa korkea-asteen opiskelijaa, joista 61 prosenttia suoritti alimman korkea-asteen koulutusta.

Vuonna 2016 naisten osuus kaikista korkea-asteen opiskelijoista EU:ssa oli 54 prosenttia. Ainoastaan tohtoriopinnoissa suurin osa opiskelijoista oli miehiä.

Koko EU:ssa lähes kolmasosa kaikista korkea-asteen opiskelijoista opiskeli vuonna 2016 yhteiskuntatieteitä, journalismia, tietojenkäsittelyä, liiketaloutta, hallintotiedettä tai oikeustiedettä.

Opiskelijoiden ja opetushenkilöstön määrien suhde korkea-asteen koulutuksessa, 2016

Bulgaria: Lukuun ottamatta tieteellisten organisaatioiden tutkijaopiskelijoita. Tanska, Romania: 2015. Irlanti: Ei saatavilla.
Ranska: Yksityiset laitokset: Ei otettu huomioon. Alin korkea-asteen koulutus: Tiedot puutteelliset. Muu korkea-aste: Sisältää keskiasteen jälkeisen koulutuksen, joka ei ole korkea-asteen koulutusta ja osan alimmasta korkea-asteen koulutuksesta.
Luxemburg: Alin korkea-asteen koulutus: 2015. Yhteensä: Alinta korkea-asteen koulutusta ei ole otettu huomioon.
Portugali: Muu korkea-asteen koulutus ja korkea-asteen koulutus yhteensä: Sisältää keskiasteen jälkeisen koulutuksen, joka ei ole korkea-asteen koulutusta, opetushenkilöstön, joka pitää kursseja korkeakouluissa. Muu korkea-asteen koulutus: 2014.
Yhdistynyt kuningaskunta: Alin korkea-asteen koulutus ja muu korkea-asteen koulutus: 2014. Norja: Korkea-asteen koulutus yhteensä ja muu korkea-asteen koulutus: 2014.
Lähde: Eurostat (online data code: educ_uoe_perp04)

Tässä artikkelissa tarkastellaan tilastoja korkea-asteenkoulutuksesta (ISCED tasot 5–8) Euroopan unionissa (EU), ja se on osa verkkojulkaisua, joka käsittelee koulutusta EU:ssa. Korkea-asteen koulutus – jota antavat yliopistot ja muut korkeakoulut – on keskiasteen koulutusta seuraava koulutustaso. Sillä katsotaan olevan keskeinen yhteiskunnallinen rooli, sillä se edistää innovointia, edistää talouden kehitystä ja kasvua ja parantaa yleisesti kansalaisten hyvinvointia. Jotkin eurooppalaiset yliopistot kuuluvat maailman arvostetuimpien yliopistojen joukkoon.

Monet tahot ennustavat, että lähivuosina korkeasti koulutettujen henkilöiden kysyntä kasvaa. Joissakin EU:n jäsenvaltioissa on jo nyt osaamisvajeita. Digitaaliteknologian myötä työpaikoista tulee yhä joustavampia ja monimuotoisempia. Tämä on johtanut siihen, että yhä useammat työnantajat etsivät työntekijöitä, joilla on tarvittavat valmiudet hallita monimutkaista tietoa, ajatella itsenäisesti, olla luovia, käyttää resursseja älykkäästi ja tehokkaasti sekä viestiä tuloksellisesti.

Suhteellisen monet korkea-asteen opiskelijat ovat liikkuvia ja opiskelevat ulkomailla. Ilmiötä analysoidaan erillisessä artikkelissa. (englanniksi)

Full article

Osallistuminen

Taulukossa 1 esitetään tietoja opiskelijamääristä kullakin neljästä korkea-asteen koulutuksen tasosta. Alemman korkeakouluasteen, ylemmän korkeakouluasteen ja tutkijakoulutusasteen koulutusta on saatavilla kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, kun taas alimman korkea-asteen koulutus, joka on tavallisesti käytäntöön perustuvaa ja ammattikohtaista opiskelijoiden valmistelemiseksi työmarkkinoille, ei kuulu Bulgarian, Viron, Kreikan, Liettuan, Romanian ja Suomen eikä myöskään Liechtensteinin, Pohjois-Makedonian ja Serbian koulutusjärjestelmään. Se on myös varsin epätavallista useissa muissa maissa, kuten Tšekissä, Saksassa, Kroatiassa, Puolassa ja Portugalissa.

Osallistuminen eri asteilla

Vuonna 2016 EU-28:ssa oli 19,6 miljoonaa korkea-asteen opiskelijaa (katso Taulukko 1), joista 7,3 prosenttia suoritti alimman korkea-sateen koulutusta, 61,3 prosenttia alemman korkea-asteen koulutusta, 27,6 prosenttia ylemmän korkea-asteen koulutusta ja 3,9 prosenttia tutkijakoulutusasteen koulutusta.

Eniten opiskelijoita (3,0 miljoonaa korkea-asteen opiskelijaa) vuonna 2016 oli EU:n väkirikkaimmassa jäsenvaltiossa Saksassa. Määrä vastaa 15,5 prosenttia EU-28:n kokonaismäärästä. Seuraavaksi eniten korkea-asteen opiskelijoita oli Ranskassa (12,7 % kokonaismäärästä), Yhdistyneessä kuningaskunnassa (12,2 %), Espanjassa (10,0 %), Italiassa (9,3 %) ja Puolassa (8,2 %). Näidne jälkeen tuli Alankomaat, jossa opiskeli 4,3 prosenttia kaikista EU-28:n korkea-asteen opiskelijoista.

Alimman korkea-asteen koulutus oli yleisintä Ranskassa, jossa sen piirissä opiskeli hieman yli viidesosa (20,0 %) kaikista korkea-asteen opiskelijoista. Tämä koulutusaste oli suhteellisen yleinen myös Espanjassa, Latviassa, Itävallassa ja Maltassa, joissa niiden osuus vaihteli 19 prosentin ja 15 prosentin välillä. Turkissa alimman korkea-asteen koulutus oli vielä yleisempää, sillä lähes kolmasosa (34,2 %) kaikista korkea-asteen opiskelijoista oli kirjoittautunut tällaiseen koulutukseen.

Kaikissa EU:n jäsenvaltioissa useammat opiskelijat suorittivat vuonna 2016 alemman korkea-asteen koulutusta kuin mitään muuta korkea-asteen koulutuksen tasoa. Ranska, Itävalta ja Luxemburg olivat ainoat jäsenvaltiot, joissa alle 50 prosenttia kaikista korkea-asteen opiskelijoista suoritti alemman korkea-asteen koulutusta. Sitä vastoin Irlannissa (75,2 %), Alankomaissa (76,0 %) ja Liettuassa (76,6 %) yli kolme neljäsosaa korkea-asteen opiskelijoista suoritti alemman korkea-asteen koulutusta, ja osuus oli lähes yhdeksän kymmenesosaa Kreikassa (87,2 %) ja varsin suuri myös Serbiassa (79,9 %) sekä Pohjois-Makedoniassa (94,6 %).

Vähemmän kuin yksi viidesosa kaikista korkea-asteen opiskelijoista suoritti vuonna 2016 ylemmän korkea-asteen koulutusta Alankomaissa, Belgiassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Espanjassa ja Irlannissa (ja Serbiassa). Kreikassa (samoin kuin Turkissa ja Pohjois-Makedoniassa) osuus oli alle yhden kymmenesosan. Sitä vastoin Portugalissa, Tšekissä, Ranskassa, Luxemburgissa, Kroatiassa, Kyproksessa, Slovakiassa ja Italiassa yli kolmasosa korkea-asteen opiskelijoista suoritti ylempää korkea-asteen koulutusta.

Vuonna 2016 tutkijakoulutusasteen koulutusta suorittavien korkea-asteen opiskelijoiden osuus oli EU:n jäsenvaltioista suurin Luxemburgissa – 8,8 prosenttia. Liechtensteinissa osuus oli vielä suurempi (18,3 %) — ks. taulukko 1. Näiden suhteellisen pienten maiden lisäksi suurimmat osuudet (EU:n jäsenvaltioissa) kirjattiin Suomessa (6,6 %), Tšekissä ja Saksassa (molemmissa 6,5 %) kun taas taulukossa 1 esitetyistä EU:n ulkopuolisista maista Sveitsissä osuus oli 8,3 prosenttia. EU:ssa tohtorikoulutettavien osuus kaikista korkea-asteen opiskelijoista oli pienin Maltassa (0,9 %), jossa korkea-asteen oppilaitokset on perustettu vasta suhteellisen äskettäin ja niitä laajennetaan parhaillaan. Vielä pienempi tämä osuus oli Pohjois-Makedoniassa (0,7 %).

Miesten ja naisten osuus korkea-asteen koulutuksessa

Vuonna 2016 naisten osuus kaikista korkea-asteen opiskelijoista EU-28:ssa oli arviolta 54,1 prosenttia. Naispuolisten korkea-asteen opiskelijoiden osuus oli hieman suurempi ylemmän korkea-asteen koulutusta suorittavien keskuudessa (57,1 %) ja hieman pienempi alemman korkea-asteen koulutusta (53,2 %) ja alimman korkea-asteen koulutusta (52,1 %) suorittavien keskuudessa. Tohtorikoulutettavista suurin osa (52,2 %) oli kuitenkin miehiä.

Vuonna 2016 lähes kolme viidesosaa kaikista korkea-asteen opiskelijoista Ruotsissa, Slovakiassa, Baltian maissa ja Puolassa oli naisia. Naiset olivat enemmistönä korkea-asteen opiskelijoiden keskuudessa myös kaikissa muissa EU:n jäsenvaltioissa lukuun ottamatta Kreikkaa (jossa heidän osuutensa korkea-asteen opiskelijoista oli 48,5 %) ja Saksaa (48,2 %). Myös Sveitsissä, Turkissa ja Liechtensteinissa naispuoliset korkea-asteen opiskelijat olivat vähemmistönä.

Alemman korkea-asteen koulutusta suorittavien osalta Kreikka (47,8 %) ja Saksa (45,9 %) olivat ainoat EU:n jäsenvaltiot, joissa miespuolisia opiskelijoita oli vuonna 2016 enemmän kuin naispuolisia opiskelijoita. Näin oli myös Sveitsissä, Turkissa ja Liechtensteinissa. Naisopiskelijoiden osuus alemman korkea-asteen koulutusta suorittavista oli suurin Ruotsissa (63,2 %). Ylemmän korkea-asteen koulutusta suorittavien keskuudessa naiset olivat enemmistönä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, mutta vähemmistönä Turkissa ja Liechtensteinissa. Naisten osuus oli suurin Baltian maissa, Puolassa, Kyproksessa, Sloveniassa, Kroatiassa ja Slovakiassa, joissa naisia oli yli 60 prosenttia kaikista ylemmän korkea-asteen koulutusta suorittavista opiskelijoista.

Niiden kahden korkea-asteen koulutuksen tason osalta, joilla opiskelijoita on vähemmän, tilanne vaihteli enemmän. Alimman korkea-asteen koulutuksessa miespuolisia opiskelijoita oli naispuolisia opiskelijoita enemmän kahdeksassa niistä 22 jäsenvaltiosta, joista tietoja oli saatavilla, ja tutkijakoulutusasteen opiskelijoista suurin osa oli miehiä puolessa (14:ssä 28:sta) EU:n jäsenvaltioista.

Taulukko 1: Korkea-asteen opiskelijoiden määrä tasoittain ja sukupuolittain, 2016
(tuhatta)
Lähde: Eurostat (educ_uoe_enrt01)

Opintoalat

Koko EU-28:ssa lähes kolmasosa (32,0 %) kaikista korkea-asteen opiskelijoista opiskeli vuonna 2016 yhteiskuntatieteitä, journalismia, tietojenkäsittelyä, liiketaloutta, hallintotiedettä tai oikeustiedettä (Alankomaita koskevat tiedot ovat vuodelta 2015). Naisten osuus kaikista opiskelijoista oli 57,6 prosenttia tällä koulutusalalla — katso kuvio 1. Toiseksi yleisin koulutusala oli tekniikan koulutus, jota suoritti 15,7 prosenttia kaikista korkea-asteen opiskelijoista. Tällä alalla lähes kolme neljäsosaa (74,1 %) kaikista opiskelijoista oli miehiä. Kolmanneksi suurin opintoala oli terveys- ja sosiaalialan koulutus, jonka osuus kaikista korkea-asteen opiskelijoista oli 13,4 prosenttia. Tällä alalla naisia oli lähes kolme neljäsosaa (71,2 %) kaikista korkea-asteen opiskelijoista. Muista kuviossa 1 esitetyistä koulutusaloista naisopiskelijoiden osuus oli suurin kasvatustieteiden opiskelijoiden keskuudessa (78,0 %), ja humanistisen ja taidealan opiskelijoista lähes kaksi kolmasosaa (64,5 %) oli naisia. Sitä vastoin luonnontieteiden, matematiikan, tilastotieteen ja tieto- ja viestintätekniikan aloilla miesten osuus kaikista korkea-asteen opiskelijoista oli 61,1 prosenttia.

Kuvio 1: Korkea-asteen opiskelijoiden jakauma aloittain ja sukupuolittain, EU-28, 2016
(%)
Lähde:'’ Eurostat (educ_uoe_enrt03)

Tutkinnon suorittaneet

Noin 4,7 miljoonaa opiskelijaa suoritti tutkinnon korkea-asteen oppilaitoksessa EU-28:ssa vuonna 2016. On huomattava, että tämä luku perustuu kustakin EU:n jäsenvaltiosta saatavilla oleviin viimeisimpiin tietoihin, joissa Alankomaita koskevat tiedot ovat vuodelta 2015. Ranskassa oli vuonna 2016 eniten korkea-asteen tutkinnon suorittaneita (773 000), ja sen jälkeen tuli Yhdistynyt kuningaskunta (754 000) jonkin verran ennen Saksaa (557 000; luvut eivät sisällä ammatillisen koulutuksen suorittaneita( ja Puolaa (448 000). On huomattava, että Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan suhteellisen suuri tutkinnon suorittaneiden määrä saattaa ainakin jossain määrin johtua siitä, että koulutusohjelmat ovat keskimäärin lyhyempiä. Ranskassa esimerkiksi alimman korkea-asteen koulutusta suorittavien korkea-asteen opiskelijoiden osuus on EU:n jäsenvaltioista suurin.

Taulukko 2: Korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä aloittain, 2016
(tuhatta)
Lähde: Eurostat (educ_uoe_grad02)

Vuonna 2016 EU-28:ssa korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrän analyysi koulutusaloittain (Alankomaita koskevat tiedot vuodelta 2015) osoittaa, että yli kolmasosa (34,1 %) kaikista korkea-asteen opiskelijoista oli suorittanut yhteiskuntatieteiden, journalismin, tietojenkäsittelyn, liiketalouden, hallintotieteen tai oikeustieteen tutkinnon. Osuus oli suurempi kuin vastaavaa koulutusta vuonna 2016 yhä suorittavien korkea-asteen opiskelijoiden osuus (32,0 %), mikä viittaa siihen, että viime vuosina tällaisia opintoja aloittaneita opiskelijoita on ollut vähemmän tai että opinnot keskeyttäneitä oli enemmän tai koulutusohjelmat olivat keskimäärin pidempiä muilla aloilla. Vastaava tilanne havaittiin terveys- ja sosiaalialan koulutuksessa, jonka osuus tutkinnon suorittaneista oli 13,7 prosenttia ja korkea-asteen opiskelijoista 13,4 prosenttia, sekä kasvatustieteiden koulutuksessa (9,0 % tutkinnon suorittaneista ja 7,4 % opiskelijoista) ja palveulaloilla (3,7 % tutkinnon suorittaneista ja 3,5 % opiskelijoista). Muilla opintoaloilla, kuten tekniikan opinnoissa (14,8 % tutkinnon suorittaneista ja 15,7 % opiskelijoista); luonnontieteissä, matematiikassa, tilastotieteessä; tieto- ja viestintätekniikassa (11,0 % tutkinnon suorittaneista ja 12,3 % opiskelijoista); humanistisella ja taidealalla (11,0 % tutkinnon suorittaneista ja 12,2 % opiskelijoista); maa-, metsä- ja kalatalouden ja eläinlääketieteen aloilla (1,7 % tutkinnon suorittaneista ja 1,9 % opiskelijoista), tilanne oli päinvastainen.

Taulukko 3: Korkeakoulututkinnon suorittaneiden jakauma aloittain, 2016
(%)
Lähde: Eurostat (educ_uoe_grad02)

EU:n jäsenvaltioissa voidaan tunnistaa muutamia aloja, joilla – EU:n keskiarvoon verrattuna – erityisen suuri tai erityisen pieni osuus korkea-asteen opiskelijoista suoritti tutkinnon vuonna 2016. Yhteiskuntatieteiden, journalismin, tietojenkäsittelyn, liiketalouden, hallintotieteen tai oikeustieteen tutkinnon suorittaneiden osuus oli suhteellisen pieni Suomessa ja Espanjassa, jossa osuus kaikista vuonna 2016 tutkinnon suorittaneista oli hieman yli neljäsosa, kun taas Luxemburgissa (51,7 % kaikista tutkinnon suorittaneista) ja Bulgariassa (49,0 %) osuudet olivat paljon suuremmat. Vastaava analyysi tekniikan koulutuksesta osoittaa, että tämän alan tutkinnon suorittaneiden osuus oli suhteellisen pieni Luxemburgissa, Alankomaissa (vuoden 2015 tiedot), Maltassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja suhteellisen suuri Itävallassa (20,5 %), Portugalissa (21,3 %) ja varsinkin Saksassa (22,0 %). Luonnontieteiden, matematiikan, tilastotieteen ja tieto- ja viestintätekniikan tutkinnon suorittaneiden osuus oli suhteellisen pieni Belgiassa, Kyproksessa ja Liettuassa, kun taas Saksassa (14,0 %), Irlannissa (15,0 %) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (17,2 %) se oli erityisen suuri. Terveys- ja sosiaalialan tutkinnon suorittaneiden osuus oli suhteellisen pieni Luxemburgissa, Bulgariassa, Saksassa, Itävallassa ja Kyproksessa mutta suhteellisen suuri Suomessa (19,7 %), Tanskassa (20,3 %), Ruotsissa (22,2 %) ja varsinkin Belgiassa (26,5 %). Kasvatustieteiden tutkinnon suorittaneiden osuus oli suhteellisen pieni Italiassa, Ranskassa ja Romaniassa mutta erityisen suuri Espanjassa (16,5 %), Unkarissa (16,6 %), Kyproksessa (17,0 %) ja Maltassa (18,0 %).

EU-28:ssa lähes kolme viidesosaa (57,6 %) kaikista vuonna 2016 tutkinnon suorittaneista oli naisia. EU-28:n kattava koulutusohjelmakohtainen analyysi (Alankomaita koskevat tiedot vuodelta 2015) osoittaa, että tämä osuus oli hieman suurempi (60,7 %) yhteiskuntatieteiden, journalismin, tietojenkäsittelyn, liiketalouden, hallintotieteen ja oikeustieteen aloilla, yli kaksi kolmasosaa humanistisella ja taidealalla (66,9 %), lähes kolme neljäsosaa terveys- ja sosiaalialan koulutuksessa (73,9 %) ja yli neljä viidesosaa (80,4 %) kasvatustieteissä (ks. kuvio 2). Miesten osuus kaikista tutkinnon suorittaneista oli lähes kolme viidesosaa (57,5 %) luonnontieteiden, matematiikan, tilastotieteen ja tieto- ja viestintätekniikan aloilla ja lähes kolme neljäsosaa (72,3 %) kaikista tekniikan alan tutkinnon suorittaneista. Kahdella pienemmällä alalla – maa-, metsä- ja kalatalouden ja eläinlääketieteen aloilla sekä palvelualojen koulutuksessa – tutkinnon suorittaneita miehiä ja naisia oli lähes yhtä paljon.

Kuvio 2: Tutkinnon suorittaneiden jakauma aloittain ja sukupuolittain, EU-28, 2016
(%)
Lähde:'’ Eurostat (educ_uoe_grad02)

Suhteessa 20–29-vuotiaiden määrään luonnontieteiden, matematiikan, tilastotieteen ja tieto- ja viestintätekniikan korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden määrä on viime vuosina kasvanut. Kuviossa 3 esitetään näillä aloilla vuonna 2016 tutkinnon suorittaneiden miesten ja naisten määrien erot. Miespuolisia tutkinnon suorittaneita oli EU-28:ssa lähes kaksi kertaa niin paljon kuin naispuolisia tutkinnon suorittaneita. Miesten ja naisten välinen ero luonnontieteiden, matematiikan, tilastotieteen ja tieto- ja viestintätekniikan tutkinnon suorittaneiden keskuudessa (suhteessa väestön määrään) oli selvin Itävallassa, joissa miespuolisten tutkinnon suorittaneiden määrä oli 2,7-kertainen naispuolisten tutkinnon suorittaneiden määrään verrattuna. Erot olivat varsin suuret Belgiassa, Suomessa, Alankomaissa (vuoden 2015 tiedot), Maltassa, Luxemburgissa, Irlannissa ja Saksassa. Sitä vastoin Kyproksessa, Romaniassa ja Puolassa miespuolisten luonnontieteiden, matematiikan, tilastotieteen ja tieto- ja viestintätekniikan tutkinnon suorittaneiden määrä (suhteessa väestön määrään) oli alle 40 % suurempi kuin naispuolisten tutkinnon suorittaneiden määrä.

Kuvio 3: Luonnontieteiden, matematiikan, tietojenkäsittelyn ja tekniikan alan korkeakoulututkinnon suorittaneiden opiskelijoiden määrä, 2016
(tuhatta 20–29-vuotiasta asukasta kohti)
Lähde:'’ Eurostat (educ_grad04)

Opetushenkilöstö ja opiskelijoiden ja opetushenkilöstön määrien suhde

Vuonna 2016 EU-28:ssa toimi 1,5 miljoonaa henkilöä korkea-asteen koulutuksen opettajina (mukaan lukien vuoden 2015 tiedot Tanskasta ja Irlannista) (ks. taulukko 4), joista pieni vähemmistö – alle 100 00 – antoi alimman korkea-asteen koulutusta vuonna. Yli neljäsosa (27,1 %) EU-28:n korkea-asteen koulutuksen opetushenkilöstöstä työskenteli Saksassa, kun taas Espanjassa (11,1 %) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (10,2 %) tämä osuus oli vain hieman yli kymmenesosa.

Taulukko 4: Opetushenkilöstön määrä tasoittain ja sukupuolittain, 2016
(tuhatta)
Lähde:'’ Eurostat (educ_uoe_perp01)

Toisin kuin perusasteen ja keskiasteen koulutuksessa, jossa enemmistö opetushenkilöstöstä on naisia, suurin osa korkea-asteen koulutuksen opetushenkilöstöstä on miehiä. Lähes kolme viidesosaa (57,4 %) EU-28:n korkea-asteen opetushenkilöstöstä oli vuonna 2016 miehiä. Osuus oli lähes kaksi kolmasosaa Kreikassa (66,2 %) ja oli yli 60 prosenttia myös Luxemburgissa, Maltassa, Italiassa, Tšekissä ja Saksassa. Sitä vastoin naiset olivat korkea-asteen opetushenkilöstössä enemmistönä Suomessa (51,7 %), Latviassa (55,3 %) ja Liettuassa (56,5 %).

Vuonna 2016, opiskelijoiden ja opetushenkilöstön määrien suhde korkea-asteen koulutuksessa oli EU-28:ssa keskimäärin 15,0. EU:n jäsenvaltioista suurimmat opiskelijoiden ja opetushenkilöstön määrien suhteet kirjattiin Kreikassa (39,6), ja myös Belgiassa ja Italiassa opiskelijoita oli yli 20 yhtä opetustyöntekijää kohti. Luxemburgissa sitä vastoin opiskelijoiden ja opetushenkilöstön määrien suhde oli alle kymmenen (7,6 opiskelijaa opetustyöntekijää kohti) ja Maltassa (9,7), ja se oli suhteellisen matala myös Ruotsissa ja Tanskassa (vuoden 2015 tiedot).

Taulukko 5: Opiskelijoiden ja opetushenkilöstön määrien suhde korkea-asteen koulutuksessa, 2016
(opiskelijoiden määrä opetustyöntekijää kohti)
Lähde: Eurostat (educ_uoe_perp04)

Rahoitus

Tietoja korkea-asteen koulutukseen osoitetuista julkisista menoista suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT) on saatavilla 27:sta EU:n jäsenvaltiosta — ks. kuvio 4. Tämä suhde vaihteli vuonna 2015 Luxemburgin 0,5 ja Bulgarian, Romanian, Unkarin ja Kreikan 0,7 prosentista Itävallan 1,8 ja Ruotsin ja Suomen 1,9 prosenttiin. Suurin suhde oli Tanskassa, 2,4 prosenttia (2014). EU-28:n keskiarvo oli 1,2 prosenttia.

Kuvio 4: Korkea-asteen koulutukseen käytettyjen julkisten menojen osuus BKT:stä, 2015
(%)
Lähde: Eurostat (educ_uoe_fine06)

Taulukoiden ja kaavioiden lähdetiedot

Korkea-asteen koulutuksen tilastot: taulukot ja kuviot

Tietolähteet

Lähde

Kansainvälisiä koulutustilastoja koskevat standardit ovat seuraavien kolmen kansainvälisen organisaation antamia:

Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (UNESCO) tilastoinstituutti (UIS);
the Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD);
Eurostat, EU:n tilastotoimisto.

Tässä artikkelissa käytetyt tiedot ovat peräisin koulutustilastoja koskevasta UNESCOn/OECD:n/Eurostatin yhteisestä tiedonkeruusta (UOE:n tiedonkeruu), joka muodostaa Eurostatin koulutustilastotietokannan keskeisten osatekijöiden perustan. Yhteisen tiedonkeruun lisäksi Eurostat kerää myös tietoja opintojen aloittamisesta alueittain sekä vieraiden kielten opiskelusta.

Huhtikuun 23. päivänä 2008 annettu asetus N:o 452/2008 muodostaa koulutusta ja elinikäistä oppimista koskevien EU:n tilastojen tuottamisen ja kehittämisen oikeusperustan. Euroopan komissio on antanut kaksi asetusta koulutustietojen keruun toteuttamisesta. Ensimmäinen niistä, 2. helmikuuta 2011 annettu komission asetus (EU) N:o 88/2011 koski tietoja lukuvuosilta 2010/2011 ja 2011/2012, ja toinen, 23. syyskuuta 2013 annettukomission asetus (EU) N:o 912/2013 koskee tietoja lukuvuodesta 2012/2013 eteenpäin.

Lisätietoja yhteisestä tiedonkeruusta onUOE-menetelmääkoskevassa artikkelissa (englanniksi).

Luokittelu

Kansainvälinen koulutusluokitus (ISCED) on kansainvälisten koulutustilastojen perusta, jossa kuvaillaan eri koulutusasteita. UNESCO laati sen vuonna 1976, ja sitä on tarkistettu vuosina 1997 ja 2011. ISCED 2011-luokituksessa erotetaan yhdeksän koulutusastetta: varhaiskasvatus (taso 0); alempi perusaste (taso 1); ylempi perusaste (taso 2); keskiaste (taso 3); keskiasteen jälkeinen koulutus, joka ei ole korkea-asteen koulutusta (taso 4); alin korkea-aste (taso 5); alempi korkeakouluaste (taso 6); ylempi korkeakouluaste (taso 7); Tutkijakoulutusaste (taso 8). Ensimmäiset ISCED 2011 -luokitukseen perustuvat tulokset julkaistiin vuonna 2015 aloittaen opiskelijoita ja opetushenkilöstöä koskevista tiedoista, joiden viitejakso oli 2013, ja menoja koskevista tiedoista, joiden viitejakso oli 2012. Tämä luokitus muodostaa kaikkien tässä artikkelissa esitettävien tilastotietojen perustan.

Korkea-asteen koulutus on jatkoa keskiasteen koulutukselle, ja siinä tarjotaan opetusta erikoistuneilla koulutusaloilla. Korkea-asteen koulutukseen sisältyy yleisesti ”akateemisena” pidetyn koulutuksen lisäksi edistynyttä ammattikoulutusta. Korkea-asteen koulutusohjelmien sisältö on monitahoisempi ja edistyneempi kuin alemmilla ISCED-tasoilla. Yksi korkea-asteen koulutuksen ennakkoedellytyksistä on ISCED 3 -koulutusasteen ohjelman suorittaminen, joka antaa suoran pääsyn ensimmäisiin korkea-asteen koulutusohjelmiin (niihin on mahdollista päästä myös ISCED 4 -koulutusasteen ohjelmista). Pätevyysvaatimusten lisäksi näiden tasojen koulutusohjelmiin pääsy saattaa riippua ainevalinnasta ja/tai saaduista arvosanoista. Lisäksi saatetaan edellyttää pääsykokeen läpäisemistä.

Korkea-asteen koulutusohjelmista annettavien tutkintotodistusten välillä on yleensä selvä hierarkia. Siirtymä korkea-asteen ohjelmien välillä ei kuitenkaan aina ole selvärajainen, ja ohjelmien yhdisteleminen ja suorituspisteiden siirtäminen ohjelmasta toiseen saattaa olla mahdollista. Tietyissä tapauksissa aiemmin suoritetuista koulutusohjelmista saadut suorituspisteet saatetaan myös ottaa huomioon korkeamman ISCED-koulutusasteen ohjelman suorittamisessa. Tästä huolimatta ISCED 8 -koulutusasteelle pääsy edellyttää yleensä ISCED^ 7 -koulutusasteen hyväksyttyä suorittamista.

ISCED 1997- ja ISCED 2011 -luokituksissa kuvailtiin myös koulutusaloja, mutta ne korvattiin myöhemmin ISCED-F 2013 -luokituksella. Koulutusalan mukaan esitetyt Eurostatin tiedot on luokiteltu ISCED 1997 -luokituksen (joka on koulutusalojen suhteen sama kuin ISCED 2011 -luokitus) mukaan vuoteen 2015 asti. Vuodesta 2016 eteenpäin tiedot on luokiteltu ja luokitellaan jatkossa ISCED-F 2013 -luokituksen mukaan. ISCED 1997 -luokituksen mukaiset laajat koulutusalojen ryhmät ovat seuraavat: yleissivistävä koulutus; kasvatustieteellinen koulutus; humanistinen ja taidealan koulutus; yhteiskuntatieteellinen, kaupallinen ja oikeustieteellinen koulutus; tiede, matematiikka ja tietojenkäsittely; tekniikan koulutus; maa- ja metsätalousalan koulutus ja eläinlääketieteellinen koulutus; terveys- ja sosiaalialan koulutus; palvelualojen koulutus.

Keskeiset käsitteet

Korkea-asteen koulutuksen opiskelijoiden ja opetushenkilöstön määrien suhteet lasketaan jakamalla kokoaikavastaavien opiskelijoiden määrä kokoaikavastaavien opetustyöntekijöiden määrällä. Tätä suhdelukua ei pidä sekoittaa keskimääräiseen opetusryhmän kokoon, jolla viitataan opiskelijoiden määrään tietyllä kurssilla tai tietyssä luokassa.

Tämän artikkelin taulukoissa käytetään seuraavia merkintöjä:
Arvo kursivoitu	data-arvo on ennuste, väliaikainen tai estimaatti ja saattaa siksi muuttua; ;
:	arvo ei ole saatavilla tai se on luottamuksellinen tai epäluotettava;
–	ei sovelleta.

Taustaa

Bolognan prosessi

Bolognan prosessin (ks. srtikkeli Education and training statistics introduced(englanniksi)) aloittamisen jälkeen korkeakoulujärjestelmissä on tapahtunut merkittävää kasvua sekä huomattavia tutkintorakenteiden ja laadunvarmistusjärjestelmien uudistuksia. Rahoitus- ja talouskriisi vaikutti kuitenkin korkeakoulutukseen eri tavoin, ja eräät EU:n jäsenvaltiot lisäsivät investointejaan, kun taas toiset leikkasivat jyrkästi korkea-asteen koulutuksen menoja. Koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanovirasto julkaisi vuonna 2018 Bolognan prosessin täytäntöönpanosta katsauksen otsikolla The European Higher Education Area in 2018: Bologna Process Implementation Report (englanniksi).

Vaikka Bolognan prosessilla käynnistettiin joukko uudistuksia, joilla pyritään tekemään eurooppalaisesta korkea-asteen koulutuksesta yhteensopivampaa, helpommin vertailtavaa, kilpailukykyisempää ja opiskelijoiden kannalta houkuttelevampaa, se on vain yksi osio korkea-asteen koulutusta koskevissa laajemmissa toimissa. Yhteisvaikutusten aikaan saamiseksi Bolognan prosessin ja Kööpenhaminan prosessin (jolla pyritään tehostamaan EU:n yhteistyötä ammatillisen koulutuksen alalla) välillä Euroopan komissio ja EU:n jäsenvaltiot ovat perustaneet eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen elinikäisen oppimisen edistämiseksi (EQF).

Eurooppa 2020 -strategia ja ET 2020 -strategian vertailuarvo

Korkea-asteen oppilaitokset voivat vaikuttaa merkittävällä tavalla siihen, miten EU:n strategia kriisistä selviytymiseksi ja kasvun ylläpitämiseksi onnistutaan toteuttamaan: Älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevassa Eurooppa 2020 strategiassa on asetettu tavoitteeksi, että 40 prosentilla EU:n 30–34-vuotiaista kansalaisista olisi oltava korkea-asteen tutkinto vuonna 2020. Koulutuksen ja koulutusjärjestelmien parantaminen kaikilla tasoilla ja korkea-asteen koulutuksen osallistumisen asteen nostaminen on myös yksi yhdennetyistä talouden ja työllisyyden suuntaviivoista, joita on tarkistettu Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä.

Neuvosto hyväksyi hyväksyi toukokuussa 2009ajantasaiset strategiset puitteet eurooppalaiselle koulutusyhteistyölle ((niin kutsuttu ET 2020 strategia). Puitteissa asetettiin neljä koulutusta koskevaa EU:n strategista tavoitetta:

tehdään elinikäisestä oppimisesta ja oppijoiden liikkuvuudesta totta;
parannetaan koulutuksen laatua ja tehoa;
edistetään tasapuolisuutta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja aktiivista kansalaisuutta; sekä
tehostetaan innovointia ja luovuutta ja yrittäjyyttä kaikilla koulutuksen tasoilla.

Strategiassa asetetaan useita vuoteen 2020 mennessä saavutettavia vertailuarvoja, kuten edellä mainittu tavoite, jonka mukaan korkeakoulutuksen suorittaneiden 30–34-vuotiaiden osuuden olisi oltava vähintään 40 prosenttia. Neuvosto hyväksyi marraskuussa 2011 kaksi täydentävää koulutuksen liikkuvuuteen liittyvää vertailuarvoa. Ensimmäisellä niistä asetetaan tavoite, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä olisi EU-28:ssa keskimäärin vähintään 20 prosentilla korkea-asteen tutkinnon suorittaneista oltava takanaan ulkomailla suoritettu korkea-asteen koulutukseen liittyvä opiskelu- tai harjoittelujakso (työharjoittelujaksot mukaan lukien), josta saa vähintään 15 eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmän (ECTS) suorituspistettä tai joka kestää vähintään kolme kuukautta. Toukokuussa 2012 lisättiin toinen, työllistettävyyttä kuvaava vertailuarvo: sen mukaan vuoteen 2020 mennessä EU-28:ssa enintään kolme vuotta ennen vertailuvuotta valmistuneiden 20–34-vuotiaiden tutkinnon suorittaneiden työllisten osuuden pitäisi olla vähintään 82 prosenttia.

Erasmus+

Erasmus-ohjelma oli yksi tunnetuimmista EU:n ohjelmista, ja se oli toiminnassa hieman yli 25 vuotta. Vuonna 2014 se korvattiin EU:n koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelmalla,, josta käytetään nimeä Erasmus+. Korkea-asteen koulutuksen alalla Erasmus+ -ohjelmalla annetaan opiskelijoille ja opetushenkilöstölle mahdollisuus kehittää osaamistaan ja parantaa työllistymismahdollisuuksiaan. Opiskelijat voivat opiskella ulkomailla jopa 12 kuukautta (kullakin korkea-asteen koulutuksen tasolla). Yli kahden miljoonan opiskelijan odotetaan osallistuvan Erasmus+ -ohjelmaan vuosina 2014–2020. Näistä arviolta 25 000 opiskelijaa osallistuu yhteisiin maisteriohjelmiin.

Toukokuussa 2018 Euroopan komissio antoi Erasmus-ohjelmaa koskevia ehdotuksia vuosiksi 2021–2027. Tällöin ehdotettiin muun muassa määrärahojen kaksinkertaistamista 30 miljardiin euroon, millä voitaisiin mahdollistavan 12 miljoonan ihmisen osallistuminen ohjelmaan.