Archive:Kansantalouden tilinpito ja BKT

Tiedot elokuulta 2020.

Seuraava suunniteltu päivitys: marraskuu 2021.

This Statistics Explained article has been archived on 30 July 2021.

Highlights

Vuonna 2019 BKT kasvoi EU-27:ssä ja myös euroalueella kuudentena vuonna peräkkäin.

Rakenteellisen kehityksen suunnat vastakkaisia EU-27:ssä viimeisten kymmenen vuoden aikana: rakentamisen sekä rahoitus- ja vakuutustoiminnan osuus koko arvonlisäyksestä supistui, yrityspalvelujen osuus kasvoi.

EU-27:n talouden investoinnit kasvoivat vuonna 2019 kuudentena vuonna peräkkäin.

Reaalisen BKT:n kasvu, 2009–2019

Kansantalouden tilinpito on monien tässä artikkelissa esitettyjen tunnettujen taloudellisten indikaattorien lähde. Bruttokansantuote (BKT) on eniten käytetty mittari mitattaessa talouden kokoa, kun taas johdettuja indikaattoreita, kuten BKT:tä henkeä kohti – ilmaistuna esimerkiksi euroina tai oikaistuna hintatasojen erojen huomioon ottamiseksi ostovoimastandardein (OVS) – käytetään laajasti elintasojen vertaamiseen tai taloudellisen lähentymisen tai eriytymisen seuraamiseen Euroopan unionissa (EU).

Lisäksi BKT:n tiettyjen osatekijöiden ja niihin liittyvien indikaattoreiden kehityksestä voidaan saada tärkeää tietoa merkittävimmistä taloudellisen toiminnan liikkeelle panevista voimista, mitä voidaan hyödyntää yksittäisten EU:n politiikkojen suunnittelussa, seurannassa ja arvioinnissa. Tällaisia indikaattoreita ovat muun muassa talouden tuotanto, tuonti ja vienti, kotimainen kulutus ja investoinnit (yksityinen ja julkinen) sekä tulonjakoa ja säästämistä koskevat tiedot.

Tämä artikkeli julkaistaan vuosittain. Tässä vuoden 2020 laitoksessa kuvataan tilannetta ainoastaan vuoteen 2019 asti. Näin ollen covid-19:ään liittyviä vaikutuksia on mahdollista käsitellä ensimmäisen kerran vasta vuoden 2021 laitoksessa, ja kriisin koko laajuus paljastuu vasta myöhemmissä laitoksissa.

Full article

BKT:n kehitys EU-27:ssä: vuoden 2014 jälkeinen kasvu

Maailmanlaajuinen talous- ja rahoituskriisi aiheutti EU-27:ssä vuonna 2009 vakavan taantuman (ks. kuvio 1), jota seurasi elpyminen vuonna 2010. Kriisi alkoi sitä ennen Japanissa ja Yhdysvalloissa, joissa BKT oli supistunut reaalisesti jo vuonna 2008 ja supistunut edelleen vuonna 2009, ennen kuin se taas kääntyi kasvuun vuonna 2010. Sitä vastoin Kiinan (Hongkong mukaan luettuna) talouden tuotanto jatkoi kriisin aikana nopeaa kasvuaan (lähes 10 % vuodessa). Se hidastui hieman seuraavina vuosina pysyen silti huomattavasti nopeampana kuin muissa kuviossa 1 esitetyissä talouksissa.

Kriisin vaikutukset näkyivät jo vuonna 2008, jolloin BKT:n kasvu hidastui huomattavasti EU-27:ssä, ja tätä seurasi reaalisen BKT:n supistuminen 4,3 prosentilla vuonna 2009. EU-27:n talouden elpyminen kasvatti (ketjutettuihin volyymeihin perustuvaa) BKT:n indeksiä 2,2 prosenttia vuonna 2010 ja edelleen 1,8 prosenttia vuonna 2011. Tämän jälkeen BKT supistui 0,7 prosenttia vuonna 2012, ja vuonna 2013 muutos oli merkityksettömän pieni, ennen kuin vuonna 2014 kirjattiin myönteistä muutosta (1,6 %). Vuosina 2015–2018 BKT kasvoi suhteellisen tasaisesti 2,0–2,8 prosenttia vuodessa. Vuonna 2019 kasvu hidastui, ja EU-27:n BKT:n reaalikasvu oli 1,5 prosenttia.

Euroalueella (EA-19) vastaavat muutokset olivat hyvin samanlaisia kuin EU-27:ssä: Supistuminen oli vuosina 2009 ja 2012 (–4,5 % ja –0,9 %) voimakkaampaa kuin EU-27:ssä. Vuoden 2012 supistuminen jatkui vuoteen 2013 (–0,2 %), kun taas EU-27:ssä ei tapahtunut muutoksia vuonna 2013. Vaikka myös euroalueella havaittiin kasvua vastaavina vuosina kuin EU-27:ssä, euroalueen kasvuvauhti oli yleensä 0,1 tai 0,2 prosenttiyksikköä hitaampaa. Näin ollen vuosina 2009–2019 reaalisen BKT:n kasvu oli euroalueella jonkin verran heikompaa kuin koko EU-27:ssä.

Kuvio 1: Reaalisen BKT:n kasvu, 2009–2019
(%-muutos edeltävään vuoteen verrattuna)
Lähde: Eurostat (naida_10_gdp)

EU:ssa reaalisen BKT:n kasvu vaihteli suuresti sekä ajan mittaan että jäsenvaltioiden välillä (ks. taulukko 1). BKT supistui vuonna 2009 Puolaa lukuun ottamatta kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Vuonna 2010 talouskasvu elpyi 23 jäsenvaltiossa, ja myös vuonna 2011 kasvua havaittiin 23 jäsenvaltiossa. Vuonna 2012 tämä kehityssuunta kuitenkin muuttui, kun hieman yli puolet (14) jäsenvaltioista ilmoitti talouden kasvaneen, mutta lopuissa jäsenvaltioissa tuotanto oli supistunut. Sen jälkeen suurin osa jäsenvaltioista kirjasi jälleen kasvua. Myönteistä muutosta kirjasi 16 jäsenvaltiota vuonna 2013, ja tämä määrä oli 23 jäsenvaltiota vuonna 2014 ja 26 jäsenvaltiota vuosina 2015 ja 2016. Kaikki 27 jäsenvaltiota kirjasivat myönteistä muutosta vuonna 2017 (ensimmäistä kertaa vuoden 2007 jälkeen) ja jälleen vuosina 2018 ja 2019. Ainoa jäsenvaltio, jossa muutos oli vuosina 2015 ja 2016 negatiivinen, oli Kreikka, joka kirjasi 0,4 prosentin ja 0,2 prosentin supistumisen sen jälkeen, kun kasvu oli ollut 0,7 prosenttia vuonna 2014 ja talouden tuotanto oli supistunut kuutena vuonna peräkkäin vuosina 2009–2013.

Taulukko 1: Reaalisen BKT:n kasvu, 2009–2019
Lähde: Eurostat (naida_10_gdp)

Reaalisen BKT:n kasvu oli vuonna 2019 suurinta Irlannissa (5,6 %), Unkarissa (4,9 %) ja Maltassa (4,7 %). Vähäisintä muutos oli Saksassa (0,6 %) ja Italiassa (0,3 %).

BKT:n keskimääräinen kasvu EU-27:ssä 1,6 prosenttia ja euroalueella 1,4 prosenttia viimeisten kymmenen vuoden aikana

Puola kirjasi kasvua koko taulukossa 1 esitetyllä ajanjaksolla kuten myös taulukossa mainituista EU:n ulkopuolisista maista Albania, Kosovo* (tiedot vuosilta 2009–2018) ja Kiina (tiedot vuosilta 2009–2018). Belgia, Bulgaria, Tanska, Saksa, Viro, Irlanti, Ranska, Liettua, Malta ja Slovakia kirjasivat vuonna 2019 positiivista muutosta kymmenentenä vuonna peräkkäin. Näin oli myös Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Norjassa, Sveitsissä ja Yhdysvalloissa. Turkissa muutos oli vuonna 2018 positiivista yhdeksäntenä vuonna peräkkäin.

Viime vuosikymmentä koskevasta tarkastelusta käy ilmi, että globaalin talous- ja rahoituskriisin vaikutukset laskivat EU:n jäsenvaltioiden talouksien kokonaistulosta. EU-27:n keskimääräinen vuotuinen kasvuaste vuosina 2009–2019 oli 1,6 prosenttia ja euroalueen (EA-19) 1,4 prosenttia (ks. taulukko 1). Jäsenvaltioiden joukossa suurin kasvu kirjattiin Irlannissa (keskimääräinen vuotuinen kasvu 6,0 %, johon sisältyy vuonna 2015 monikansallisten yritysten toimien seurauksena kirjattu poikkeuksellisen suuri kasvu), jonka jälkeen tulivat Malta (5,7 %), Viro (3,7 %), Puola (3,6 %) ja Liettua (3,5 %; Liettuan osalta aikasarjassa oli katkos). Sen sijaan Portugalin ja Italian keskimääräinen vuotuinen kasvu oli alle 1,0 prosenttia, ja Kreikan reaalisen BKT:n kokonaiskehitys oli negatiivinen vuosina 2009–2019.

Maiden välisissä vertailuissa käytetään usein ostovoimastandardeja (OVS) eli arvoja, jotka mukautetaan kuvastamaan maiden välisiä hintatason eroja. On huomattava, että kuvioissa 2 ja 3 sekä taulukossa 2 esitetyt tiedot on ilmaistu käypinä hintoina, eikä niitä pidä käyttää pidempiä ajanjaksoja koskeviin vertailuihin inflaation ja valuuttakurssien vaihtelujen vuoksi.

Vuonna 2019 BKT oli EU-27:ssä 13,9 biljoonaa (13 900 miljardia) OVS:ää (EU-27:ssä yksi OVS vastaa yhtä euroa). Näin ollen EU-27:n OVS:nä ilmaistu BKT oli alhaisempi kuin Yhdysvaltojen OVS:nä ilmaistu BKT ajanjakson 2009–2019 jokaisena vuonna (ks. kuvio 2; on kuitenkin huomattava, että OVS:nä ilmaistuilla luvuilla pyritään vertailemaan maita keskenään, ei tekemään vertailuja ajanjaksojen välillä, sillä niitä ei voi tarkastella aikasarjana metodologisista syistä). On mielenkiintoista, että Kiinan talouden tuotanto on aikaisemmin ollut pienempi kuin EU-27:n tai Yhdysvaltojen tuotanto, mutta Kiinan talouden nopean muutoksen ja jatkuvan laajentumisen myötä tilanne on muuttunut. Vuonna 2013 Kiinan OVS:nä ilmaistu BKT oli ensi kertaa korkeampi kuin EU-27:ssä. Vuonna 2016 Kiinan OVS:nä ilmaistu BKT nousi samalle tasolle kuin Yhdysvalloissa, ja vuonna 2017 se ylitti Yhdysvaltojen tason (tilanne on jatkunut samana sen jälkeen).

Kuvio 2: BKT käypinä markkinahintoina, 2009–2019
(miljardia OVS:ää)
Lähde: Eurostat (prc_ppp_ind)

Vuonna 2019 viidennes EU-27:n BKT:stä (OVS:nä ilmaistuna) tuotettiin Saksassa

Vuonna 2019 euroalueen osuus oli 81,1 prosenttia EU-27:n BKT:stä (OVS:nä ilmaistuna). Tämä merkitsi laskua 83,2 prosentista vuonna 2009. Neljä suurinta EU:n jäsenvaltioiden taloutta (Saksa, Ranska, Italia ja Espanja) muodostivat vuonna 2019 yhteensä hieman yli kaksi kolmannesta (60,7 %) EU-27:n BKT:stä, mikä oli 2,0 prosenttiyksikköä vähemmän kuin niiden osuus kymmenen vuotta aikaisemmin (vuonna 2009). Vuonna 2019 Saksassa tuotettiin 22,4 prosenttia EU-27:n BKT:stä. Vuonna 2009 osuus oli 21,5 prosenttia. Kolmen muun suurimman jäsenvaltion osuudet pienenivät vuosina 2009–2019: Italian osuus pieneni 1,8 prosenttiyksikköä, Espanjan 1,0 prosenttiyksikköä ja Ranskan 0,1 prosenttiyksikköä.

Vuonna 2019 keskimääräinen BKT henkeä kohti oli EU-27:ssä 31 100 euroa

Elintason arvioinnissa käytetään yleisesti henkeä kohti mitattua eli toisin sanoen väestömäärän mukaan oikaistua BKT:tä. Vuonna 2019 EU-27:n väestömäärä oli 448 miljoonaa ja EU-27:n BKT henkeä kohti 31 100 euroa käypinä hintoina. OVS:nä ilmaistuissa arvoissa on otettu huomioon eri maiden hintatasot. Yksittäisten maiden suhteellinen asema voidaan ilmaista vertailuna EU-27:n keskiarvoon, jonka arvoksi asetetaan 100 (ks. taulukon 2 oikea puoli). Tämän mittauksen perusteella EU:n jäsenvaltioiden korkein arvo mitattiin Luxemburgissa, jossa OVS:nä ilmaistu BKT henkeä kohti oli suuruudeltaan yli 2,6 kertaa EU-27:n keskiarvo vuonna 2019 (mikä selittyy osittain Belgiasta, Ranskasta ja Saksasta tulevien rajatyöntekijöiden suurella määrällä). Sen sijaan Bulgariassa OVS:nä ilmaistu BKT henkeä kohti oli hieman yli puolet EU-27:n keskiarvosta.

Taulukko 2: BKT käypinä markkinahintoina, 2009 ja 2017–2019
Lähde: Eurostat (prc_ppp_ind)

OVS:nä ilmaistujen lukujen kehitys viime vuosikymmenen aikana osoittaa, että elintasoissa tapahtui jonkin verran lähentymistä. Useimmat vuosina 2004, 2007 tai 2013 EU:hun liittyneet jäsenvaltiot, jotka sijoittuivat jonkin verran alle EU-27:n keskiarvon vuonna 2009, olivat päässeet lähemmäksi EU-27:n keskiarvoa vuonna 2019 muutamista talous- ja rahoituskriisin aikaisista takaiskuista huolimatta (ks. kuvio 3). Poikkeuksen muodosti Kypros, joka siirtyi EU-27:n keskiarvon yläpuolelta (106 % EU-27:n keskiarvosta vuonna 2009) sen alapuolelle (89 %). Vanhoista jäsenvaltioista myös Italia ja Espanja siirtyivät EU-27:n keskiarvon yläpuolelta sen alapuolelle. Kreikka ja Portugali putosivat hieman kauemmaksi EU-27:n keskiarvon alapuolelle, kun taas Tanska, Saksa ja Luxemburg sekä erityisesti Irlanti nousivat yhä enemmän EU-27:n keskiarvon yläpuolelle. Muut EU-15:n jäsenvaltiot (Itävalta, Belgia, Ranska, Ruotsi, Suomi ja Alankomaat) siirtyivät EU-27:n keskiarvon yläpuolelta vuonna 2009 lähemmäksi EU-27:n keskiarvoa vuonna 2019 (pysyen kuitenkin sen yläpuolella).

Kuvio 3: BKT henkeä kohti käypinä markkinahintoina, 2009 ja 2019
(EU-27 = 100; henkeä kohti lasketun OVS:n perusteella)
Lähde: Eurostat (prc_ppp_ind)

EU-27:ssä saatava toimialakohtainen bruttoarvonlisäys

Lähes kolme neljännestä EU-27:n kokonaisarvonlisäyksestä vuonna 2019 tuotettiin palvelualalla

Kun BKT:tä tarkastellaan tuotoksen kannalta, taulukosta 3 käy ilmi, että kymmenellä toimialalla on huomattava merkitys (NACE Rev. 2 luokituksella mitattuna) perushintaisen kokonaisbruttoarvonlisäyksen muodostumiseen.

Vuosina 2009–2019 teollisuuden osuus EU-27:n arvonlisäyksestä kasvoi 0,7 prosenttiyksikköä 19,7 prosenttiin, ja se nousi suurimmaksi toimialaksi ohi kaupan ja jakelun, kuljetuksen ja majoitus- ja ravitsemistoiminnan. Kaupan ja jakelun, kuljetuksen ja majoitus- ja ravitsemistoiminnan kokonaisbruttoarvonlisäyksen osuus oli sama vuosina 2009–2019 (19,3 %). Tänä ajanjaksona kokonaisbruttoarvonlisäys kasvoi eniten (1,1 prosenttiyksikköä 10,2 %:sta 11,3 %:iin) ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan sekä hallinto- ja tukipalvelutoiminnan (jäljempänä ”yrityspalvelut”) alalla, joka nousi neljänneksi suurimmaksi toimialaksi ohi kiinteistöalan toiminnan. Muut toimialat, joiden osuus kasvoi, olivat informaatio- ja viestintäpalvelut (5,0 %; osuus kasvoi 0,3 prosenttiyksikköä) sekä maatalous, metsätalous ja kalatalous (1,8 %; osuus kasvoi 0,1 prosenttiyksikköä).

Vuonna 2019 kolmanneksi suurin toimiala (bruttoarvonlisäyksellä mitattuna) oli julkinen hallinto, maanpuolustus, koulutus ja terveys- ja sosiaalipalvelut, jonka kokonaisarvonlisäyksen osuus kasvoi 0,6 prosenttiyksikköä 18,7 prosenttiin vuonna 2019. Muut toimialat, joiden osuus tuotoksesta pieneni yhtä paljon, olivat rakentaminen (5,6 %; osuus pieneni 0,6 prosenttiyksikköä) ja rahoitus- ja vakuutuspalvelut (4,5 %; osuus pieneni 0,7 prosenttiyksikköä). Kahden jäljellä olevan toimialan osuudet tuotoksesta pienenivät vähemmän: Kiinteistöalan toiminnan osuus pieneni 0,1 prosenttiyksikköä 10,8 prosenttiin, ja ala putosi siten neljänneksi suurimmasta toimialasta viidennelle sijalle. Toiseksi pienin osuus (ennen maa-, metsä- ja kalataloutta) kirjattiin taiteen, viihteen ja muiden palvelujen alalla, jonka osuus laski 0,3 prosenttiyksikköä 3,3 prosenttiin.

Taulukko 3: Bruttoarvonlisäys perushintaan, 2009 ja 2019
(%-osuus kokonaisbruttoarvonlisäyksestä)
Lähde: Eurostat (nama_10_a10)

Palvelujen osuus EU-27:n kokonaisbruttoarvonlisäyksestä oli 72,9 prosenttia vuonna 2019, kun vuonna 2009 se oli ollut 73,2 prosenttia. Palvelujen suhteellinen merkitys oli erityisen suuri Luxemburgissa, Maltassa, Kyproksessa, Ranskassa, Kreikassa, Alankomaissa, Belgiassa ja Portugalissa, joissa ne kattoivat vähintään kolme neljännestä koko arvonlisäyksestä. Sitä vastoin Irlannissa, Tšekissä, Romaniassa, Puolassa, Slovakiassa, Sloveniassa ja Unkarissa palvelujen osuus oli 61–66 prosenttia (näissä maissa teollisuuden osuus oli suhteellisen korkea).

Toimialojen kehityksen suunnat vastakkaisia viimeisten kymmenen vuoden aikana

Rakennemuutos johtuu ainakin osittain sellaisista ilmiöistä kuin teknologinen muutos, suhteellisten hintojen kehitys, ulkoistaminen ja globalisaatio, ja sen seurauksena valmistustoimintaa ja eräitä palveluja (joita voidaan toimittaa etäpalveluina esimerkiksi verkossa tai puhelinpalvelukeskusten avulla) usein siirretään niin EU-27:n sisällä kuin sen ulkopuolellakin alueille, joilla työn kustannukset ovat alhaisemmat. Lisäksi maailmanlaajuinen rahoitus- ja talouskriisi ja sen seuraukset vaikuttivat useaan toimialaan, mutta useimmilla toimialoilla kriisin pääasiallinen vaikutus koettiin vuosina 2007–2009 eli ennen kuvioissa 4 ja 5 esitettyjä aikasarjoja.

Vuosina 2009–2014 maatalouden, metsätalouden ja kalatalouden tuotos EU-27:ssä vaihteli: muutosta kirjattiin –4,7 prosentista 5,4 prosenttiin. Tämän jälkeen muutokset ovat olleet maltillisempia: tuotos laski 0,7 prosenttia vuonna 2015 ja 1,1 prosenttia vuonna 2016, ja sen jälkeen tuotos kasvoi suhteellisen rauhallisesti kolmeen otteeseen (0,4–1,3 %) vuosien 2017 ja 2019 välillä. Vuonna 2019 kokonaistuotanto oli 5,0 prosenttia suurempi kuin vuonna 2009. EU-27:n teollisuuden tuotanto kasvoi 11,9 prosenttia vuosina 2009–2011, kun se elpyi kriisistä, mutta laski 2,3 prosenttia vuosina 2011–2013. Sen jälkeen se kasvoi suhteellisen nopeasti seuraavan neljän vuoden aikana (2,4–3,3 % vuosittain) ja hieman rauhallisemmin vuonna 2018 (1,9 %) ennen 0,5 prosentin supistumista vuonna 2019. Vuonna 2019 teollisuuden tuotanto oli 24,5 prosenttia suurempi kuin vuonna 2009. Laskusuuntaus oli syvin ja kesti kauimmin rakentamisessa: alan tuotos laski koko EU-27:ssä vuosien 2009 ja 2013 välillä joka vuosi, yhteensä 14,9 prosenttia (lisäksi tuotos oli jo laskenut aiemmin vuosina 2008 ja 2009). Vuonna 2015 kirjattu rakentamisen 1,6 prosentin lisääntyminen oli ensimmäinen kahdeksaan vuoteen kirjattu kasvu (vuonna 2014 ei kirjattu muutosta), ja sen jälkeen kasvu oli 1,3–3,8 prosenttia vuosittain vuoteen 2019 asti. Tästä viimeaikaisesta kasvusuuntauksesta huolimatta rakentamisen tuotanto vuonna 2019 oli 3,4 prosenttia pienempi kuin vuonna 2009 (ja näin ollen huomattavasti pienempi kuin ennen kriisin alkua).

Kahdella palvelualan sektorilla – informaatio- ja viestintäpalveluissa sekä kiinteistöalan toiminnassa – kirjattiin positiivisia vuotuisia muutoksia joka vuosi ajanjaksolla 2009–2019. Vastaavia positiivia muutoksia kirjattiin myös yrityspalvelujen alalla (lukuun ottamatta maltillista 0,2 %:n laskua vuonna 2012), julkisen hallinnon, maanpuolustuksen, koulutuksen ja terveys- ja sosiaalipalvelujen osalta (lukuun ottamatta vuotta 2012, jolloin ei kirjattu muutosta, ja vähäistä 0,1 %:n laskua vuonna 2013) sekä kaupan ja jakelun, kuljetuksen ja majoituksen ja ravitsemistoiminnan alalla (lukuun ottamatta 0,5 %:n laskua vuonna 2013). Vuosina 2009–2019 kasvu oli nopeinta informaatio- ja viestintäpalvelujen alalla, jonka tuotos vuonna 2019 oli 48,9 prosenttia suurempi kuin vuonna 2009. Kasvu oli hitainta julkisen hallinnon, maanpuolustuksen ja koulutuksen ja terveys- ja sosiaalipalvelujen alalla (kasvua yhteensä 9,5 %). Kahden jäljellä olevan palvelusektorin – rahoitus- ja vakuutustoiminnan sekä taide-, viihde- ja muiden palvelujen – tuotanto supistui kolmen vuoden ajan vuosina 2009–2019 ja kokonaiskasvu oli suhteellisen vaatimatonta (5,4 % ensin mainitulla alalla ja 4,8 % jälkimmäisellä alalla).

Vuonna 2019 kaikki toimialat EU-27:ssä ilmoittivat bruttoarvonlisäyksensä kasvaneen vuodesta 2018. Voimakkaimmin kasvaneet toimialat olivat informaatio ja viestintä (3,9 %) ja rakentaminen (3,4 %). Teollisuuden tuotanto laski 0,5 prosenttia, kun taas muiden toimialojen joukossa kasvu oli hitainta maa-, metsä- ja kalataloudessa (0,4 %).

Kuvio 4: Reaalisen bruttoarvonlisäyksen kehitys, EU-27, 2009–2019
(2010 = 100)
Lähde: Eurostat (nama_10_a10)

Kuvio 5: Reaalisen bruttoarvonlisäyksen kehitys, EU-27, 2009–2019
(2010 = 100)
Lähde: Eurostat (nama_10_a10)

Työn tuottavuus

Inflaation vaikutusten eliminoimiseksi työn tuottavuus henkeä kohti voidaan laskea käyttämällä hintojen muutoksilla mukautettuja tietoja. Analyysi työn tuottavuudesta palkansaajaa kohti (ketjutettujen volyymien muutosten perusteella) vuosien 2009 ja 2019 väliseltä kymmenvuotiskaudelta osoittaa tuottavuuden kasvaneen useimmilla toimialoilla EU-27:ssä. Suurimmat tuottavuuden kasvut mitattiin maa-, metsä- ja kalataloudessa (kokonaiskasvu 30,1 %), teollisuudessa (24,3 %) ja informaatio- ja viestintäpalveluissa (22,8 %) (ks. kuvio 6). On huomattava, että työn tuottavuutta voidaan vertailla tarkasti eri toimialojen välillä vain viitevuodelta 2010 ketjutettujen volyymien summautumattomuuden vuoksi.

Kuvio 6: Työn tuottavuus, EU-27, 2009, 2014 ja 2019
(tuhatta euroa työntekijää kohti)
Lähde: Eurostat (nama_10_a10) ja (nama_10_a10e)

Työn tuottavuuden – mitattuna joko henkeä tai työtuntia kohti – kehitystä koskevat tiedot esitetään taulukossa 4. Työn tuottavuus palkansaajaa kohti lisääntyi reaalisesti vuosien 2009 ja 2019 välillä lähes kaikissa EU-27:n jäsenvaltioissa ja laski ainoastaan Kreikassa (Maltan osalta tietoja ei ole saatavilla). Samalla ajanjaksolla työn tuottavuus työtuntia kohti lisääntyi Kreikkaa lukuun ottamatta kaikissa EU-27:n jäsenvaltioissa (Maltan osalta tietoja ei ole saatavilla). Kun jätetään ottamatta huomioon jäsenvaltiot, joiden osalta aikasarjassa on katkos (ks. taulukko 4), työn tuottavuus kasvoi (prosentuaalisesti) näiden molempien mittareiden osalta eniten Romaniassa, Bulgariassa, Virossa, ja Latviassa ja vähiten Luxemburgissa ja Italiassa (heti Kreikan jälkeen).

Taulukko 4: Työn tuottavuus, 2009, 2014 ja 2019
Lähde: Eurostat (nama_10_gdp) ja (nama_10_a10_e)

Kulutusmenot

Kun analysoidaan BKT:n osatekijöiden kehitystä menojen mukaan, voidaan todeta, että EU-27:n lopulliset kulutusmenot nousivat 10,8 prosenttia volyymissä mitattuna vuosien 2009 ja 2019 välillä (katso kuvio 7) vuosina 2012 ja 2013 tapahtuneesta vähäisestä laskusta huolimatta. Julkisyhteisöjen lopulliset kulutusmenot kasvoivat hiukan hitaammin, 10,0 prosenttia vuosien 2009 ja 2019 välillä. Samana aikana pääoman bruttomuodostus oli suhteellisen vaihtelevaa: se kasvoi vuosien 2009 ja 2011 välillä 8,2 prosenttia ja laski lähes yhtä paljon (8,1 %) vuosien 2011 ja 2013 välillä, minkä jälkeen se on kasvanut vuoteen 2019 asti (26,9 % vuosien 2013 ja 2019 välillä). Viennin kasvu ylitti tuonnin kasvun vuosina 2009–2013 sekä vuonna 2017, kun taas tuonti kasvoi nopeammin viitenä vuonna kuudesta vuosina 2014–2019. Vuosina 2009–2019 vienti kasvoi yhteensä 61,0 prosenttia, kun taas tuonti kasvoi 55,3 prosenttia.

Kuvio 7: Reaalisten kulutusmenojen, kiinteän pääoman bruttomuodostuksen, viennin ja tuonnin kehitys, EU-27, 2009–2019
(2010 = 100)
Lähde: Eurostat (nama_10_gdp)

Vuonna 2009 tapahtuneen laskun jälkeen EU-27:n kotitalouksien ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kulutusmenot elpyivät vuosina 2010 (0,9 % volyymissä mitattuna) ja 2011 (0,3 %), kunnes ne kääntyivät uudelleen laskuun vuosina 2012 (–0,9 %) ja 2013 (–0,5 %). Tämän jälkeen nämä menot kasvoivat kuutena vuonna peräkkäin: kasvu nousi ensin 1,1 prosentista 2,2 prosenttiin vuodessa ja tasaantui sitten 1,6 prosenttiin vuodessa vuonna 2019.

Vuonna 2010 julkisyhteisöjen menojen kasvuvauhti EU-27:ssä hidastui volyymissä mitattuna. Muutosprosentti säilyi suhteellisen vakaana (–0,2 %:sta 0,4 %:iin) vuosien 2011 ja 2013 välillä mutta kääntyi hieman voimakkaampaan kasvuun vuosina 2014–2019 (1,0–2,0 %).

Investoinnit

Vuonna 2011 tapahtuneesta noususta (2,0 %) huolimatta EU-27:n kiinteän pääoman bruttomuodostus ei enää palautunut ennalleen vuoden 2009 jyrkästä laskusta (–11,3 %), vaan muutosprosentti muuttui negatiiviseksi vuosina 2012 ja 2013. Vuosina 2014–2019 kiinteän pääoman bruttomuodostus kuitenkin kasvoi EU-27:ssä 2,1–5,6 prosenttia vuosittain.

Kuvio 8: BKT:n menokomponenttien reaalinen vuotuinen muutos, EU-27, 2009–2019
(%)
Lähde: Eurostat (nama_10_gdp)

Kotitalouksien ja kotitalouksia palvelevien voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen kulutusmenot käypinä hintoina kattoivat 53,2 prosenttia EU-27:n BKT:stä vuonna 2019. Kiinteän pääoman bruttomuodostuksen osuus oli 22,5 prosenttia, julkisyhteisöjen menojen osuus 20,6 prosenttia ja tavaroiden ja palvelujen ulkoisen tasapainon osuus 3,8 prosenttia (ks. kuvio 9).

Kuvio 9: BKT:n menokomponentit käypinä markkinahintoina, EU-27, 2019
(% BKT:stä)
Lähde: Eurostat (nama_10_gdp), (tec00009), (tec00010), (tec00011) ja (tec00110)

Investointien intensiteetti vaihteli suuresti EU-27:ssä jäsenvaltioittain (ks. kuvio 10), mikä saattaa osaksi heijastaa taloudellisen kehityksen eri tasoja sekä viime vuosien kasvudynamiikkaa. Vuonna 2019 (käypähintaisen) kiinteän pääoman bruttomuodostuksen osuus BKT:stä oli EU-27:ssä 22,1 prosenttia ja euroalueella lähes sama eli 22,0 prosenttia. Osuus oli selvästi korkein Irlannissa (45,6 %), mutta myös Unkarissa (28,6 %), Tšekissä (26,2 %) ja Virossa (26,1 %) bruttomuodostuksen osuus ylitti 25,0 prosenttia. Selvästi pienin osuus kirjattiin Kreikassa (11,4 %).

Kuvio 10: Kiinteän pääoman bruttomuodostus käypinä markkinahintoina, 2019
(% BKT:stä)
Lähde: Eurostat (nama_10_gdp)

Suurimman osan investoinneista EU-27:ssä teki yksityinen sektori, kuten taulukosta 5 käy ilmi. Vuonna 2019 yritysten ja kotitalouksien investointien osuus EU-27:n BKT:stä oli 19,4 prosenttia, kun vastaava julkisen sektorin investointeja koskeva luku oli 3,0 prosenttia. Julkisen sektorin investointeja (osuutena BKT:stä) tehtiin eniten Unkarissa ja Kyproksessa (molemmissa 5,8 %; vuoden 2018 tiedot), kun taas yrityssektorin investoinnit olivat suurimmat Irlannissa (19,1 %; vuoden 2018 tiedot), Tšekissä (16,9 %) ja Ruotsissa (16,4 %). Kotitalouksien investointien osuus oli suurin Suomessa (7,2 %) ja Kyproksessa (7,1 %; vuoden 2018 tiedot). Vuonna 2018 kotitalouksien investoinnit (osuutena BKT:stä) olivat huomattavasti pienempiä kuin vuonna 2009 Kreikassa, Kyproksessa, Espanjassa ja Irlannissa mutta huomattavasti suurempia Romaniassa (verrattaessa tilannetta vuonna 2019 tilanteeseen vuonna 2009).

Taulukko 5: Investoinnit käypinä markkinahintoina, 2009, 2014 ja 2019
(% BKT:stä)
Lähde: Eurostat (nasa_10_ki)

Tulot

Kun analysoidaan BKT:tä EU-27:ssä tulojen mukaan, voidaan todeta, että tuotantoprosessista johtuvien tulojen jakautumisessa merkittävin osatekijä olivat palkansaajakorvaukset, joiden osuus BKT:stä vuonna 2019 oli käypinä markkinahintoina 47,5 prosenttia. Bruttotoimintaylijäämän ja sekatulon osuus BKT:stä oli 40,6 prosenttia, ja tuotannon ja tuonnin verot miinus tukipalkkiot olivat 11,9 prosenttia (katso kuvio 11). Palkansaajakorvausten osuus BKT:stä oli pienin Irlannissa (28,2 %) ja Kreikassa (34,7 %). Osuus oli yli 50,0 prosenttia Sloveniassa, Ranskassa, Tanskassa ja Saksassa (jossa se oli enimmillään 53,6 %). Irlannin tapauksessa tämä erityisen pieni osuus liittyy globalisaatiosta johtuviin vaikutuksiin (englanniksi).

Kuvio 11: Tulonjako käypinä markkinahintoina, 2019
(% BKT:stä)
Lähde: Eurostat (nama_10_gdp)

Tuloaggregaatit olivat vuoteen 2011 mennessä elpyneet rahoitus- ja talouskriisin vaikutuksista. Palkansaajakorvaukset kasvoivat EU-27:ssä joka vuosi vuosina 2009–2019 ja kasvoivat 30,5 prosenttia kyseisellä ajanjaksolla (käypinä hintoina). Bruttotoimintaylijäämän ja sekatulojen kokonaiskasvu oli lähes sama (kasvua 29,9 %). Tämä kasvu muodostui vuosittaisista lisäyksistä vuotta 2012 lukuun ottamatta. Tuotannon ja tuonnin veroista saadut tulot kasvoivat joka vuosi vuosina 2009–2019, jolloin kasvu oli yhteensä 43,1 prosenttia.

Kuvio 12: Tulokehitys käypinä markkinahintoina, EU-27, 2009–2019
(2009 = 100)
Lähde: Eurostat (nama_10_gdp)

Kotitalouksien kulutus

Kotitalouksien kulutusmenot kattoivat vuonna 2019 vähintään puolet BKT:stä (käypinä markkinahintoina) 17:ssä EU-27:n jäsenvaltiosta. Osuus oli korkein Kreikassa (65,2 %) ja Kyproksessa (63,9 %). Alhaisin osuus oli Luxemburgissa (27,8 %), jossa kotitalouksien keskimääräiset kulutusmenot henkeä kohti olivat tästä huolimatta selvästi korkeimmat (23 010 OVS:ää – ks. taulukko 6) senkin jälkeen kun erot jäsenvaltioiden hintatasoissa oli otettu huomioon.

Taulukko 6: Kotitalouksien kulutusmenot, 2009, 2014 ja 2019
Lähde: Eurostat (nama_10_gdp) ja (nama_10_pc)

Luxemburgin lisäksi kotitalouksien keskimääräiset kulutusmenot henkeä kohti OVS:nä ilmaistuina olivat suhteellisen korkeat vuonna 2019 myös Itävallassa (19 990 OVS:ää) ja Saksassa (19 450 OVS:ää). Bulgaria puolestaan oli ainoa EU-27:n jäsenvaltio, joka ilmoitti kotitalouksien keskimääräisten kulutusmenojen henkeä kohti olevan alle 10 000 OVS:ää.

Analyysi keskimääräisten henkeä kohti laskettujen kulutusmenojen todellisesta euromääräisestä kehityksestä (ketjutetun volyymi-indeksin perusteella) vuosina 2014–2019 osoittaa, että kasvu oli nopeinta Romaniassa, Bulgariassa, Unkarissa ja Liettuassa. Henkeä kohti laskettujen kotitalouksien kulutusmenojen kasvu oli hitainta Itävallassa, jossa kulutusmenot kasvoivat keskimäärin 0,4 prosenttia vuosittain vuosina 2014–2019. Kasvu oli alle 1,0 prosenttia vuodessa myös Luxemburgissa (0,5 %) ja Kreikassa (0,8 %).

Taulukoiden ja kaavioiden lähdetiedot

National accounts and GDP: tables and figures (englanniksi)

Tietolähteet

Euroopan kansantalouden tilinpidon ja aluetilinpidon järjestelmässä (EKT) vahvistetaan menetelmä EU:n kansantalouden tilinpitoa varten. Nykyinen versio, ESA 2010 (englanniksi), hyväksyttiin toukokuussa 2013, ja se on ollut käytössä syyskuusta 2014 alkaen. Se on täysin kansantalouden tilinpitojärjestelmän maailmanlaajuisten suuntaviivojen, 2008 SNA (englanniksi), mukainen. Suurin osa EU-27:n jäsenvaltioista tarkisti vertailutietonsa vuoden 2019 elo-lokakuussa. Lisätietoja on Eurostatin verkkosivuilla (englanniksi) ja etenkin tässä asiakirjassa (englanniksi).

BKT ja sen tärkeimmät osatekijät

Kansantalouden tilinpidon tärkeimmät aggregaatit kootaan institutionaalisista yksiköistä eli yrityksistä, rahoituslaitoksista, julkisyhteisöistä, kotitalouksista ja kotitalouksia palvelevista voittoa tavoittelemattomista yhteisöistä.

Kansantalouden tilinpitoa koskevat tiedot sisältävät tietoja BKT:n osatekijöistä, työllisyydestä, lopullisen kulutuksen aggregaateista ja säästämisestä. Monet näistä muuttujista lasketaan sekä vuosittain että neljännesvuosittain.

BKT on kansantalouden tilinpidon keskeinen mittari, josta ilmenee maan (tai alueen) taloudellinen asema. Se voidaan laskea eri menetelmillä: tuotoslähtöisesti, menolähtöisesti ja tulolähtöisesti.

Kun tarkastellaan BKT:tä henkeä kohti, voidaan eliminoida väestön absoluuttisen määrän vaikutus, jolloin maiden välinen vertailu helpottuu. BKT henkeä kohti on kattava elintasoa kuvaava taloudellinen indikaattori. Kansallisessa valuutassa ilmoitetut BKT-tiedot voidaan muuntaa ostovoimastandardiksi (OVS) käyttämällä markkinaehtoisten valuuttakurssien sijaan ostovoimapariteetteja (OVP), jotka ilmentävät kunkin valuutan ostovoimaa. Näin eliminoidaan eri maiden välisten hintatasojen erojen vaikutus. OVS:nä henkeä kohti lasketun BKT:n volyymi-indeksi ilmaistaan suhteessa EU-27:n keskiarvoon (joka on 100). Jos maan indeksi on suurempi/pienempi kuin 100, kyseisen maan BKT henkeä kohti on yli/alle EU-27:n keskiarvon. Indeksillä pyritään vertailemaan maita keskenään, ei tekemään vertailuja ajanjaksojen välillä.

BKT:n vuotuisen muutoksen laskemisella ketjutettujen volyymi-indeksien (reaalisten muutosten) avulla pyritään siihen, että voidaan vertailla talouden kehityksen dynamiikkaa sekä ajallisesti että erikokoisten talouksien välillä hintatasoista riippumattomasti.

Täydentävät tiedot

Talouden tuotantoa voidaan tarkastella myös toimialoittain. Kansantalouden tilinpidon analyysin korkeimmalla aggregaatiotasolla on määritelty kymmenen NACE-pääluokkaa: maatalous, metsätalous ja kalatalous; teollisuus; rakentaminen; kauppa, liikenne, majoitus- ja ravitsemistoiminta; informaatio ja viestintä; rahoitus- ja vakuutustoiminta; kiinteistöalan toiminta; ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta sekä hallinto- ja tukipalvelutoiminta; julkinen hallinto ja maanpuolustus, koulutus, terveys- ja sosiaalipalvelut; taiteet, viihde ja virkistys, muu palvelutoiminta, kotitalouksien toiminta ja kansainvälisten organisaatioiden ja toimielinten toiminta.

Tuotannon tarkastelua toimialoittain ajanjaksojen välillä voidaan helpottaa käyttämällä volyymimittareita (reaaliset muutokset) – toisin sanoen deflatoimalla tuotoksen arvo hintamuutosten vaikutuksen poistamiseksi. Kukin toimiala deflatoidaan erikseen, jotta voidaan ottaa huomioon kyseisen alan tuotteiden hintamuutokset.

Kilpailukykyanalyysin yhteydessä käytetään kansantalouden tilinpidon tietoihin liittyvää lisäsarjaa eli työvoiman tuottavuuteen liittyviä indikaattoreita, kuten työn tuottavuuden mittareita. OVS:nä ilmaistut tuottavuuden mittarit ovat erityisen hyödyllisiä maiden välisissä vertailuissa. BKT:stä työntekijää kohti saadaan yleinen kuva kansantalouksien tuottavuudesta. Olisi kuitenkin pidettävä mielessä, että tämä mittari on riippuvainen kokonaistyöllisyyden rakenteesta, ja sitä saattaa heikentää esimerkiksi siirtyminen kokopäivätyöstä osa-aikatyöhön. BKT tehtyä työtuntia kohti antaa tarkemman kuvan tuottavuudesta, sillä osa-aikatyön yleisyys vaihtelee suuresti eri maiden ja eri toimialojen välillä.

Kotitalouksien kulutusta koskevat vuosittaiset tiedot saadaan kansantalouden tilinpidosta, joka on koottu makrotalouden lähtökohdista. Vaihtoehtoinen lähde kotitalouksien kulutuksen analysoimiseksi on kulutustutkimus. Kyseisessä tutkimuksessa tiedot kerätään pyytämällä kotitalouksia pitämään kirjaa hankinnoistaan, ja se on huomattavasti yksityiskohtaisempi tavaroiden ja palvelujen kattavuuden osalta sekä sen suhteen, millaisia sosioekonomisia analyysejä sen perusteella voidaan tehdä. Kulutustutkimus suoritetaan ja julkaistaan vain joka viides vuosi. Tällä hetkellä käytettävissä oleva tuorein viitevuosi on vuosi 2015, vaikka (tämän artikkelin kirjoitushetkellä) kahden EU-27:n jäsenvaltion (Tanska ja Ranska) tietoja ei ole vielä saatavilla.

Taustaa

EU:n toimielimet, jäsenvaltioiden viranomaiset, keskuspankit ja muut julkisen ja yksityisen sektorin taloudelliset ja sosiaaliset elimet tarvitsevat vertailukelpoisia ja luotettavia tilastoja päätöksentekonsa tueksi. Kansantalouden tilinpitoa voidaan hyödyntää erityyppisten analyysien ja arviointien tekemisessä. Kansainvälisesti hyväksyttyjen käsitteiden ja määritelmien käyttö mahdollistaa eri talouksien analyysit. Näin voidaan esimerkiksi vertailla EU:n jäsenvaltioiden talouksien keskinäistä riippuvuutta tai tehdä vertailuja EU:n jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisten maiden välillä.

Suhdannevaihtelu ja makrotalouspoliittinen analyysi

Yksi kansantalouden tilinpitoa koskevien tietojen keskeinen käyttötarkoitus on tukea taloudellista päätöksentekoa Euroopassa ja talous- ja rahaliiton (EMU) tavoitteiden saavuttamista korkealaatuisilla lyhyen aikavälin tilastoilla, joiden avulla voidaan seurata makroekonomista kehitystä ja antaa makrotalouteen liittyvää poliittista ohjausta. Kansantalouden tilinpidon yksi vanhimmista ja perustavanlaatuisimmista käyttötarkoituksista on esittää talouskasvu määrällisesti BKT:n kasvuna. Kansantalouden tilinpidon peruslukuja käytetään erityisesti makrotalouspolitiikan kehittämiseen ja seuraamiseen. Tarkempia kansantalouden tilinpitoon liittyviä tietoja voidaan käyttää myös alakohtaisten politiikkojen ja teollisuuspolitiikan kehittämiseen etenkin analysoimalla panos-tuotos-taulukoita.

Siitä lähtien kun EMU käynnistyi vuonna 1999, Euroopan keskuspankki (EKP) on ollut yksi kansantalouden tilinpidon suurimmista käyttäjistä. EKP:n strategia hintavakauteen liittyvien riskien arvioimiseksi perustuu kahteen analyysimalliin, joita kutsutaan ”kahdeksi pilariksi”: taloudelliset analyysit ja rahatalouden analyysit. Niissä analysoidaan useita rahoitus- ja talousindikaattoreita suhteessa muihin oleellisiin tietoihin, minkä avulla voidaan laatia yhdistettyjä raha-, rahoitus- ja talousanalyysejä, kuten keskeisiä kansantalouden tilinpidon aggregaatteja. Näin rahoitus- ja talousindikaattoreita voidaan analysoida muun talouden yhteydessä.

Talouden ja rahoituksen pääosasto seuraa talouden kehitystä. EU:lla on talouspolitiikkojen vuosittainen koordinointijakso, jota kutsutaan talouspolitiikan EU-ohjausjaksoksi. Euroopan komissio laatii vuosittain EU:n jäsenvaltioiden julkista taloutta, makrotaloutta ja rakenneuudistuksia koskevia suunnitelmia koskevan analyysin ja antaa maakohtaisia suosituksia seuraaviksi 12–18 kuukaudeksi.

Talouden ja rahoituksen pääosasto tuottaa myös Euroopan komission makrotaloudelliset ennusteet neljästi vuodessa (syksyllä, talvella, keväällä ja kesällä), koordinoituina vuosittaisen EU-ohjausjakson kanssa. Ne kattavat kaikki EU:n jäsenvaltiot, jotta niistä voidaan laatia ennusteet sekä euroalueelle että koko EU:lle. Niissä tarkastellaan usein myös ehdokasmaita ja joitakin muita EU:n ulkopuolisia maita.

Tilastoja on käytetty perinteisesti myös julkisen talouden tarkasteluun kansantalouden tilinpidon kautta. EU:n sisällä kehitettiin erityinen sovellus, joka koskee EMU:n lähentymiskriteerejä, joista kaksi liittyy suoraan julkiseen talouteen. Nämä kriteerit – julkinen alijäämä ja valtion velka suhteessa BKT:hen – on määritelty kansantalouden tilinpidosta saatavien lukujen perusteella. Lisätietoja on saatavilla artikkelista Julkisyhteisöjen rahoitustilastot.

Aluepolitiikka, rakennepolitiikka ja alakohtaiset politiikat

Suhdannevaihtelujen ja makrotalouspolitiikan analysoimisen lisäksi on myös muita politiikkaan liittyviä käyttötarkoituksia, joissa voidaan hyödyntää EU:n kansantalouden tilinpitoon ja aluetilinpitoon liittyviä tietoja.

Rakennerahastojen määrärahojen kohdentaminen perustuu osittain aluetilinpitoon. Lisäksi aluetilastoja käytetään alue- ja koheesiopolitiikan jälkiarvioinnissa.

Ihmisten hyväksi toimiva talous on yksi EU:n ja jäsenvaltioiden strategisista painopisteistä. Näiden strategisten painopisteiden tukemiseksi EU:n talouden kaikilla sektoreilla otetaan käyttöön yhteisiä toimintatapoja, ja jäsenvaltiot panevat täytäntöön kansallisia rakenneuudistuksia.

Euroopan komissio tekee talousanalyysin, jolla myötävaikutetaan yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) kehittämiseen analysoimalla sen eri tukimekanismien tehokkuutta ja laatimalla pitkän aikavälin suunnitelmia. Tähän sisältyvät maatalouteen ja maaseudun elinkeinoihin liittyvien asiakokonaisuuksien tutkimus, analyysit ja vaikutustenarviointi EU:ssa ja EU:n ulkopuolisissa maissa. Työssä hyödynnetään myös maatalouden tilinpitoa.

Tavoitteiden asettaminen, vertailuarvot ja maksuosuudet

Yhä useammat EU:n politiikan alat asettavat keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita, olivatpa ne sitovia tai ei. On esimerkiksi asetettu tavoitteeksi, että tutkimus- ja kehittämismenot nostettaisiin 3,00 prosenttiin BKT:stä (mikä on yksi Eurooppa 2020 strategian tavoitteista).

Kansantalouden tilinpitoa käytetään myös määriteltäessä EU:n varoja. Perussäännöt vahvistetaan neuvoston päätöksellä. EU:n talousarvion rahoittamiseen tarvittava omien varojen kokonaismäärä määritellään kokonaismenoiksi vähennettynä muilla tuloilla. Omien varojen enimmäismäärä on sidoksissa EU:n bruttokansantuloon (BKTL).

Sen lisäksi, että kansantalouden tilinpidon tietoja käytetään EU:n sisällä talousarvioon suoritettavien maksuosuuksien määrittämiseksi, niitä käytetään myös muille kansainvälisille järjestöille, kuten Yhdistyneille kansakunnille (YK), suoritettavien maksujen määrittämiseen. YK:n talousarvioon suoritettavat maksuosuudet perustuvat bruttokansantuloon tiettyine mukautuksineen ja rajoituksineen.

Analyytikot ja ennusteiden laatijat

Myös analyytikot ja tutkijat käyttävät kansantalouden tilinpitoa taloudellisen tilanteen ja kehityksen tarkasteluun. Kansantalouden tilinpitoa hyödyntävät myös työmarkkinaosapuolet, kuten yritysten edustajat (esimerkiksi ammattijärjestöt) tai työntekijöiden edustajat (esimerkiksi ammattiyhdistykset), sellaisen kehityksen analysoimiseksi, joka vaikuttaa työmarkkinasuhteisiin. Muiden käyttötarkoitusten ohella tutkijat ja analyytikot käyttävät kansantalouden tilinpitoa suhdannevaihtelujen ja pitkän aikavälin suhdannejaksojen analysoimiseksi ja niiden suhteuttamiseksi talouden, politiikan ja teknologian kehitykseen.

Direct access to

Huomautukset

*Tämä nimitys ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244/1999 ja Kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen.