Archive:Julkisyhteisöjen rahoitustilastot

Tiedot poimittu 22. huhtikuuta 2020.

Seuraava suunniteltu päivitys: heinäkuu 2021.

This Statistics Explained article has been archived on 7 December 2020.

Highlights

EU-27:ssä julkisyhteisöjen alijäämä suhteessa BKT:hen kasvoi vuoden 2018 -0,4 prosentista -0,6 prosenttiin vuonna 2019. Vuonna 2018 alijäämä oli saatavilla olevan aikasarjan pienin.

EU-27:ssä julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen pieneni 79,6 prosentista vuoden 2018 lopulla 77,8 prosenttiin vuoden 2019 lopulla.

Vuoden 2019 lopussa julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen vaihteli Viron 8,4 prosentista Kreikan 176,6 prosenttiin.

Julkisyhteisöjen velka, 2018 ja 2019
(julkisyhteisöjen sulautettu bruttovelka, % BKT:stä)
Lähde: Eurostat (gov_10dd_edpt1)

Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten tärkeimmät julkisyhteisöjen rahoitustilastot ovat kehittyneet Euroopan unionissa (EU) ja euroalueella (EA-19). Artikkelissa käsitellään erityisesti julkisyhteisöjen alijäämiä, bruttovelkaa, kokonaistuloja ja kokonaismenoja, sekä veroja ja sosiaaliturvamaksuja, jotka ovat julkisen talouden tärkeimpiä tulonlähteitä.

Full article

Johdanto

Julkisyhteisöjen rahoitustilastot sisältävät tärkeitä indikaattoreita, joiden avulla EU:n jäsenvaltioiden talouden terveyttä voidaan arvioida. EU:n vakaus- ja kasvusopimuksessa EU:n jäsenvaltiot sitoutuivat pitämään alijäämänsä ja velkansa tiettyjen rajojen alapuolella: jäsenvaltion julkisen talouden alijäämä ei saa olla suurempi kuin 3 % sen bruttokansantuotteesta (BKT) eikä velka suurempi kuin 60 % BKT:stä. Jos jäsenvaltio ei pitäydy näissä rajoissa, käynnistetään niin sanottu liiallisia alijäämiä koskeva menettely. Menettelyssä on useita vaiheita ja mahdollisia seuraamuksia, joilla asianomaisia jäsenvaltioita kannustetaan toteuttamaan tilanteen korjaavia toimia. Samat alijäämä- ja velkarajat koskevat myös talous- ja rahaliittoa (EMU) ja siten euroon liittymistä. Yhdennettyjen talouden ja työllisyyden suuntaviivojen viimeisin tarkistus (joka tehtiin älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä) sisältää suuntaviivat julkisen talouden laadun ja kestävyyden varmistamiseksi.

Vuonna 2019 julkisyhteisöjen alijäämä (sulautettu julkistalouden nettoluotonotto osuutena BKT:stä) kasvoi vuodesta 2018 sekä EU-27:ssä että euroalueella (EA-19) . Julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen pieneni molemmilla alueilla.

Julkisen talouden ylijäämä/alijäämä

EU-27:n julkisyhteisöjen alijäämä suhteessa BKT:hen kasvoi vuoden 2018 -0,4 %:sta -0,6 %:iin vuonna 2019. Myös euroalueella suhde kasvoi -0,5 %:sta -0,6 %:iin. Vuonna 2018 EU-27:ssä ja euroalueella julkisen talouden alijäämä oli saatavilla olevan aikasarjan pienin.

Julkinen talous oli ylijäämäinen vuonna 2019 kuudessatoista EU-27:n jäsenvaltiossa: Tanskassa (+3,7 %), Luxemburgissa (+2,2 %), Bulgariassa (+2,1 %), Kyproksessa ja Alankomaissa (molemmissa +1,7 %), Kreikassa (+1,5 %), Saksassa (+1,4 %), Itävallassa (+0,7 %), Sloveniassa, Maltassa ja Ruotsissa (kaikissa +0,5 %), Kroatiassa ja Irlannissa (molemmissa +0,4 %), Tšekissä ja Liettuassa (molemmissa +0,3 %) sekä Portugalissa (+0,2 %).

Yhdeksässä EU-27:n jäsenvaltiossa – Latviassa, Virossa, Puolassa, Suomessa, Slovakiassa, Italiassa, Belgiassa, Unkarissa ja Espanjassa – kirjattiin vuonna 2019 alijäämä, joka oli enintään 3,0 % BKT:stä. Kahdessa EU-27:n jäsenvaltiossa alijäämä oli vähintään 3,0 % BKT:stä: Ranskassa (-3,0 %) ja Romaniassa (-4,3 %) (ks. kuvio 1).

Kuvio 1: Julkinen tase, 2018 ja 2019
(julkistalouden nettoluotonotto (-) tai -anto (+), % BKT:stä)
Lähde: Eurostat (gov_10dd_edpt1)

Julkisen talouden rahoitusasema (suhteessa BKT:hen) parani vuonna 2019 vuoteen 2018 verrattuna 13:ssa EU-27:n jäsenvaltiossa sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Eniten (vähintään yhden prosenttiyksikön BKT:stä) tase parani Kyproksessa (+5,4 prosenttiyksikköä BKT:stä) ja Tanskassa (+2,9 prosenttiyksikköä BKT:stä). Kyproksessa vuonna 2019 kirjattu parannus johtuu lähinnä vertailusta vuoteen 2018, jolloin julkisyhteisöjen tilinpitoon vaikutti Cyprus Cooperative Bank Ltd:n (CCB) uudelleenjärjestely, jossa CCB:n terveet osat myytiin ja jäljelle jäänyt omaisuudenhoitoyhtiö sisällytettiin sen jälkeen julkisyhteisöjen tileihin.

Kyproksessa ja Portugalissa julkinen talous oli vuonna 2018 alijäämäinen, mutta vuonna 2019 ylijäämäinen. Yhdessäkään jäsenvaltiossa julkisen talouden tasapainotilanne ei muuttunut ylijäämäiseksi. Bulgariassa, Tanskassa, Irlannissa, Kreikassa, Kroatiassa, Alankomaissa ja Itävallassa ylijäämä oli vuonna 2019 vuoden 2018 ylijäämää suurempi.

Minkään jäsenvaltion julkisen talouden ylijäämä ei vaihtunut alijäämäksi. Belgiassa, Espanjassa, Ranskassa, Puolassa, Romaniassa, Slovakiassa ja Suomessa alijäämä oli vuonna 2019 suurempi kuin vuonna 2018. Alijäämä ei ollut missään jäsenvaltiossa vuonna 2019 sama kuin vuonna 2018. Virossa, Italiassa, Latviassa ja Unkarissa alijäämä oli vuonna 2019 pienempi kuin vuonna 2018.

Taulukko 1: Julkinen tase ja julkisyhteisöjen velka, 2016–2019
(% BKT:stä)
Lähde: Eurostat (gov_10dd_edpt1)

Julkisyhteisöjen velka

EU-27:ssä julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen pieneni vuoden 2018 lopun 79,6 %:sta 77,8 %:iin vuoden 2019 lopulla. Euroalueella velka suhteessa BKT:hen pieneni 85,8 %:sta 84,1 %:iin (ks. kuvio 2).

Kaiken kaikkiaan 11:ssä EU-27:n jäsenvaltiossa velkasuhde oli yli 60 % BKT:stä vuoden 2019 lopussa: suurin velkasuhde oli Kreikassa (176,6 %), Italiassa, (134,8 %), Portugalissa (117,7 %), Belgiassa (98,6 %), Ranskassa (98,1 %), Kyproksessa ja Espanjassa (molemmat 95,5 %).

Julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen oli alhaisin Virossa (8,4 %), Bulgariassa (20,4 %), Luxemburgissa (22,1 %), Tšekissä (30,8 &), Tanskassa (33,2 %), Ruotsissa (35,1 %) ja Romaniassa (35,2 %).

Kuvio 2: Julkisyhteisöjen velka, 2018 ja 2019
(julkisyhteisöjen sulautettu bruttovelka, % BKT:stä)
Lähde: Eurostat (gov_10dd_edpt1)

Vuoden 2019 lopussa julkisyhteisöjen velan suhde BKT:hen kasvoi vuoden 2018 loppuun verrattuna neljässä EU-27:n jäsenvaltiossa. Velkasuhde pieneni 21 jäsenvaltiossa, erityisen merkittävästi Kyproksessa (-5,1 prosenttiyksikköä BKT:stä), Irlannissa (-4,8 prosenttiyksikköä BKT:stä), Kreikassa (-4,6 prosenttiyksikköä BKT:stä), Sloveniassa ja Portugalissa (-4,3 prosenttiyksikköä BKT:stä) sekä Unkarissa (-3,9 prosenttiyksikköä BKT:stä).

Italiassa ja Ranskassa velan suhde BKT:hen oli sama vuonna 2019 ja vuonna 2018.

Velan suhde BKT:hen kasvoi vuoden 2018 lopusta vuoden 2019 loppuun Liettuassa (2,4 prosenttiyksikköä), Luxemburgissa (1,1 prosenttiyksikköä), Romaniassa (0,5 prosenttiyksikköä) ja Virossa (0,1 prosenttiyksikköä).

Julkisyhteisöjen tulot ja menot

Julkisen sektorin merkitystä taloudelle voidaan mitata julkisyhteisöjen kokonaistulojen ja -menojen prosenttiosuutena BKT:stä. Vuonna 2019 julkisyhteisöjen kokonaistulot EU-27:ssä olivat 46,2 % BKT:stä (sama luku kuin vuonna 2018) ja kokonaismenot 46,7 % BKT:stä (46,6 % vuonna 2018). Euroalueella julkisyhteisöjen kokonaismenot olivat 47,1 % BKT:stä vuonna 2019 (47,0 % BKT:stä vuonna 2018) ja kokonaistulot 46,5 % BKT:stä (sama luku kuin vuonna 2018) – ks. kuvio 3.

Kuvio 3: Kokonaismenojen ja -tulojen kehitys, 2009–2019
(% BKT:stä)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Kokonaismenot prosenttiosuutena BKT:stä olivat vuonna 2009 EU-27:ssa 50,6 % BKT:stä ja euroalueella 50,9 % BKT:stä. Kummallakin alueella kokonaismenojen osuus BKT:stä pienentyi tämän jälkeen vuosien 2010 ja 2011 välillä, kasvoi vuonna 2012 ja pienentyi sitten vuoteen 2018 asti kasvaakseen jälleen vain hieman vuonna 2019.

Julkisyhteisöjen kokonaismenot kasvoivat EU-27:ssä ja euroalueella absoluuttisina lukuina vuosina 2011–2018 julkisyhteisöjen kokonaistuloja hitaammin, mikä johti alijäämän pienenemiseen. Vuonna 2019 menot kuitenkin kasvoivat tuloja nopeammin sekä EU-27:ssä että euroalueella, mikä johti alijäämän kasvuun.

Kuvio 4: Kokonaismenojen ja -tulojen kehitys, 2009−2019
(miljardia euroa)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

EU-27:ssä julkisyhteisöjen menot kasvoivat vuosina 2009−2019 kaiken kaikkiaan 1 148 miljardia euroa. Samaan aikaan EU-27:n julkisyhteisöjen kokonaistulot kasvoivat 1 709 miljardia euroa. Vuosina 2018–2019 julkisyhteisöjen menot kasvoivat kuitenkin 217 miljardia euroa ja julkisyhteisöjen tulot 195 miljardia euroa. Euroalueella julkisyhteisöjen menot kasvoivat 889 miljardia euroa vuosina 2009–2019, ja tulot kasvoivat 1 389 miljardia euroa samalla ajanjaksolla. Vuosina 2018–2019 julkisyhteisöjen menot kasvoivat 179 miljardia euroa ja julkisyhteisöjen tulot 155 miljardia euroa (ks. kuvio 4).

Julkisyhteisöjen menojen ja tulojen taso vaihtelee voimakkaasti EU-27:n jäsenvaltioiden välillä (katso kuvio 5). Vuonna 2019 julkisyhteisöjen menojen ja tulojen yhteistaso suhteessa BKT:hen oli korkein (yli 100 %) Ranskassa, Suomessa, Tanskassa ja Belgiassa. Myös Norjassa suhdeluku oli yli 100 %. Vuonna 2019 yhteistaso oli suhteellisen alhainen (alle 80 % BKT:stä) seitsemässä EU-27:n jäsenvaltiossa – Irlannissa, Romaniassa, Liettuassa, Bulgariassa, Maltassa, Latviassa ja Virossa – sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Kuvio 5: Julkisyhteisöjen tulot ja menot, 2019
(% BKT:stä)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Koko EU-27:ssä julkisyhteisöjen kokonaistulojen tärkeimmät tuloerät ovat verot ja sosiaaliturvamaksut (ks. kuvio 6). Vuonna 2019 verojen osuus kokonaistuloista oli EU-27:ssä 58,1 % (56,8 % euroalueella) ja nettososiaaliturvamaksujen osuus 30,8 % (32,4 % euroalueella). Markkinatuotos, tuotos omaan loppukäyttöön ja maksut markkinattomasta tuotoksesta (”maksut ja palkkiot” ja oman pääoman muodostus) muodostivat 7,0 % kokonaistuloista EU-27:ssä ja 7,1 % kokonaistuloista euroalueella. Omaisuustulot (lähinnä korot, osingot ja vuokrat) muodostivat 1,7 % kokonaistuloista sekä EU-27:ssä että euroalueella.

Kuvio 6: Kokonaistulojen muodostuminen, 2019
(% kokonaistuloista)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

EU-27:n jäsenvaltioittain tarkasteltuna eri tuloluokkien suhteellinen merkitys vaihteli voimakkaasti. Esimerkiksi Slovakiassa, Romaniassa, Tšekissä ja Sloveniassa verojen osuus julkisyhteisöjen tuloista vuonna 2019 oli alle 50 %, kun taas Tanskassa niiden osuus oli 87,8 % ja Ruotsissa 80,5 %.

Vuonna 2019 nettososiaaliturvamaksujen osuus tuloista oli suurin Tšekissä (37,6 %) sekä Saksassa (37,2 %), Slovakiassa (36,7 %) %) ja Sloveniassa (36,4 %). Nettososiaaliturvamaksujen osuus tuloista oli pienin Tanskassa (1,5 %) ja Ruotsissa (6,9 % BKT:stä) sekä Islannissa (8,1 % BKT:stä).

Omaisuustulojen osuus oli suurin Norjassa (22,2 %) (ks. kuvio 7).

Kuvio 7: Julkisyhteisöjen tärkeimmät tuloerät, 2019
(% kokonaistuloista)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

EU-27:ssä julkisyhteisöjen suurin menoerä vuonna 2019 oli tulonjako joko käteis- tai luontoismuotoisina sosiaalisina tulonsiirtoina (katso kuviot 8 ja 9).

Kuvio 8: Kokonaismenojen muodostuminen, 2019
(% kokonaistuloista)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Sosiaaliset tulonsiirrot (sosiaalietuudet ja luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot – ostettu markkinatuotanto) muodostivat 46,1 % EU-27:n kokonaismenoista (47,8 % euroalueella). Palkansaajille maksettavat korvaukset muodostivat 21,7 % julkisyhteisöjen menoista EU-27:ssä (21,0 % euroalueella). Välituotekäyttö muodosti 11,9 % kokonaismenoista EU-27:ssa ja 11,3 % euroalueella. Maksettujen omaisuustulojen – joista suurin erä olivat korkomaksut – osuus julkisyhteisöjen menoista oli EU-27:ssä 3,3 % ja euroalueella 3,5 %. Kiinteän pääoman bruttomuodostus (lähinnä investoinnit) muodosti kokonaismenoista 6,4 EU-27:ssä ja 5,9 % euroalueella.

Kuvio 9: Julkisyhteisöjen tärkeimmät menoerät, 2019
(% kokonaistuloista)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Tärkeimpiä julkisyhteisöjen tuloeriä ovat tuotannon ja tuonnin verot, tulo-, varallisuus- ja muut juoksevat verot sekä nettososiaaliturvamaksut. Vuonna 2019 EU-27:ssä tuotannon ja tuonnin verot olivat 13,5 % BKT:stä, tulo-, varallisuus- ja muut juoksevat verot 13,0 % BKT:stä ja nettososiaaliturvamaksut 14,2 % BKT:stä. Tuotannon ja tuonnin verojen osuus BKT:stä kasvoi vuosina 2009−2014 EU-27:ssä 0,9 prosenttiyksikköä (ks. kuvio 10). Vuosien 2014 ja 2019 välillä tuotannon ja tuonnin verojen osuus BKT:stä pysyi vakaana. Tulo-, varallisuus- ja muiden juoksevien verojen osuus BKT:stä oli pienimmillään vuonna 2010, jolloin se oli 11,7 % BKT:stä, ja kasvoi sitten 13,0 %:iin BKT:stä vuonna 2019. Nettososiaaliturvamaksujen osuus BKT:stä pysyi melko tasaisena − se oli 14,1−14,4 % BKT:stä vuosina 2009−2019.

Kuvio 10: Verojen ja sosiaaliturvamaksujen pääluokat, EU-27, 2009−2019
(% BKT:stä)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Verotulojen rakenne vaihteli huomattavasti EU-27:n jäsenvaltioissa vuonna 2019 (ks. kuvio 11). Ne jäsenvaltiot, joissa menot olivat suhteellisen korkeat, keräsivät odotetusti myös enemmän veroja julkisyhteisöille (suhteessa BKT:hen). Esimerkiksi vuonna 2019 verojen ja sosiaaliturvamaksujen pääluokista saadut tulot suhteessa BKT:hen olivat korkeimmat Tanskassa (47,3 %) ja Ranskassa (46,7 %). Näiden tulojen osuus BKT:stä oli puolestaan alle 30 % kahdessa EU:n jäsenvaltiossa (Irlanti ja Romania).

Kuvio 11: Verojen ja sosiaaliturvamaksujen pääluokat, 2019
(% BKT:stä)
Lähde: Eurostat (gov_10a_main)

Taulukoiden ja kaavioiden lähdetiedot

Government finance statistics: tables and figures (englanniksi)

Tietolähteet

Liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn ehtojen mukaisesti EU:n jäsenvaltioiden on toimitettava Euroopan komissiolle julkisyhteisöjen alijäämää ja velkaa koskevat tilastot vuosittain 1. huhtikuuta ja 1. lokakuuta mennessä. Lisäksi Eurostat kerää tarkempia tietoja julkisen talouden tilastoista lähettämisohjelmassa (englanniksi), jolla toimitetaan kansantalouden tilinpidon tiedot. Julkisyhteisöistä kerätyt pääaggregaatit toimitetaan Eurostatille kahdesti vuodessa. Julkisyhteisöjen tehtäviä (COFOG) koskevat tilastot taas on toimitettava vuoden kuluessa viitekauden päättymisestä ja yksityiskohtaiset vero- ja sosiaaliturvamaksutuloja koskevat tilastot yhdeksän kuukauden kuluessa viitekauden päättymisestä. Rahoitustilejä ja muita kuin rahoitustilejä koskevat neljännesvuositiedot sekä neljännesvuosittaista julkista bruttovelkaa koskevat tiedot toimitetaan neljästi vuodessa.

Tässä artikkelissa esitetyt tiedot vastaavat osaa niistä julkisyhteisöjen pääindikaattoreista, jotka kootaan kansantalouden tilinpidon (EKT 2010) pohjalta.

Kokonaistulojen ja -menojen erotus – mukaan luettuna pääomamenot ja erityisesti kiinteän pääoman bruttomuodostus – vastaa julkisyhteisöjen nettoluotonantoa/-ottoa, joka on myös muita kuin rahoitustilejä koskevan julkisyhteisöjen tilinpidon tasapainoerä.

Julkisyhteisöjen rajaaminen

Julkisyhteisöt käsittävät kaikki institutionaaliset yksiköt, jotka ovat markkinattomia tuottajia ja joiden tuotos on tarkoitettu yksilölliseen tai kollektiiviseen kulutukseen ja jotka rahoitetaan muihin sektoreihin kuuluvien yksiköiden suorittamin pakollisin maksuin, sekä pääasiallisesti kansantulon ja -varallisuuden uudelleenjakoa harjoittavat institutionaaliset yksiköt (EKT 2010, kohta 2.111). Julkisyhteisöt jaetaan neljään alasektoriin: valtionhallintoon, (tarvittaessa) osavaltiohallintoon, paikallishallintoon ja (tarvittaessa) sosiaaliturvarahastoihin.

Pääindikaattorien määritelmät

Julkisella taseella tarkoitetaan liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä varten ilmoitettua julkisyhteisöjen nettoluotonottoa/-antoa, joka ilmaistaan suhteessa BKT:hen. Liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan mukaan julkisyhteisöjen velalla tarkoitetaan nimellisarvona ja sulautettuna mitattua julkisyhteisöjen bruttovelkaa käteisrahana, talletuksina, joukkovelkakirjoina ja lainoina vuoden lopussa.

Julkisyhteisöjen pääasialliset tulot muodostuvat veroista, sosiaaliturvamaksuista sekä myynti- ja omaisuustuloista. EKT 2010 -järjestelmässä ne määritellään eri luokkiin, joita ovat muun muassa markkinatuotos, tuotos omaan loppukäyttöön, maksut markkinattomasta tuotoksesta, tuotannon ja tuonnin verot, muut tuotantotukipalkkiot, omaisuustulot, tulo-, varallisuus-, ym. juoksevat verot, nettososiaaliturvamaksut, muut tulonsiirrot ja pääomansiirrot.

Tärkeimmät menot muodostuvat (julkishallinnon) työntekijöiden palkoista, sosiaalietuuksista (sosiaalietuudet ja luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot – julkisyhteisöjen ostama markkinatuotanto), julkisyhteisöjen velan koroista, tuista ja kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta. Julkisyhteisöjen kokonaismenot määritellään EKT 2010 ‑järjestelmässä eri luokkiin, joita ovat muun muassa välituotekäyttö, pääoman bruttomuodostus, palkansaajakorvaukset, muut tuotantoverot, tukipalkkiot, omaisuustulot, tulo-, varallisuus- ja muut juoksevat verot, muut sosiaalietuudet kuin luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot, luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot – ostettu markkinatuotanto, muut tulonsiirrot, eläkeoikeuksien muutoksen oikaisut, pääomansiirrot ja valmistamattomiin varoihin kohdistuvat taloustoimet.

Julkisyhteisöjä koskevien pääaggregaattien osalta EKT 2010 -järjestelmän puitteissa toimitettavat tiedot on sulautettava. Tällä tarkoitetaan sitä, että tietyt julkisyhteisöjen institutionaalisten yksiköiden väliset taloustoimet – kuten omaisuustulot, muut tulonsiirrot ja pääomansiirrot – eliminoidaan tai jätetään huomioimatta. Näiden taloustoimien osalta alasektoreiden tiedot on sulautettava kunkin alasektorin sisällä, mutta ei alasektoreiden välillä. Tällöin sektorin tason tietojen pitäisi olla alasektoreiden tietojen summa lukuun ottamatta omaisuustuloja, muita tulonsiirtoja ja pääomansiirtoja, jotka on sulautettu. Viimeksi mainittujen tietojen osalta, ja tästä syystä myös kokonaistulojen ja -menojen osalta, alasektoreiden yhteenlasketun arvon olisi oltava suurempi kuin sektorin arvo.

Verot ja sosiaaliturvamaksut ovat valtion-, osavaltio- tai paikallishallinnon taikka sosiaaliturvarahastojen (rahana tai luontoisetuina) keräämiä tuloja. Nämä maksut (joihin viitataan yleensä veroina) jaetaan kolmeen tärkeimpään osa-alueeseen, jotka kuuluvat seuraavien otsakkeiden alle:

tulo-, varallisuus-, ym. juoksevat verot, mukaan luettuna pakolliset, vastikkeettomat maksut, joita julkisyhteisöt perivät jaksoittain yritysten ja kotitalouksien tuloista ja varallisuudesta,
tuotannon ja tuonnin verot, mukaan luettuna pakolliset, vastikkeettomat maksut, joita julkisyhteisöt perivät tavaroiden ja palvelujen tuotannosta ja tuonnista, työvoiman käytöstä ja maan, rakennusten ja muiden tuotannossa käytettyjen varojen omistuksesta tai käytöstä,
nettososiaaliturvamaksut, mukaan luettuna kaikki työnantajien ja kotitalouksien todelliset sosiaaliturvamaksut sekä laskennalliset sosiaaliturvamaksut, jotka ovat niiden sosiaalietuuksien vastine, jotka työnantajat maksavat suoraan, sekä kaksi muuta laskennallista maksua (kotitalouksien sosiaaliturvamaksutäydennykset ja sosiaalivakuutusjärjestelmien palvelumaksut).

Taustaa

Maailmanlaajuinen talous- ja rahoituskriisi vuosina 2007–2008 aiheutti monille Euroopan maille vakavia ongelmia. Suurimmat huolenaiheet liittyivät siihen, miten maat pystyvät hoitamaan velkojensa takaisinmaksun ja saamaan julkiset menot kuriin mutta edistävät samalla talouskasvua.

Vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksillä pyritään varmistamaan, että EU:n jäsenvaltioiden talouskehitys pysyy jokseenkin samanlaisena, erityisesti euroalueella. Lisäksi sopimuksella halutaan estää jäsenvaltioita toteuttamasta toimia, jotka edistäisivät yksinomaan niiden omaa taloutta muiden kustannuksella. Vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätään kahdesta pääperiaatteesta: (ennakoitu tai toteutunut) alijäämä ei saa olla suurempi kuin 3 % BKT:stä, ja velan suhde BKT:hen ei saa olla suurempi kuin 60 % (tai se pitäisi pyrkiä laskemaan kyseiselle tasolle). Vakaus- ja kasvusopimuksen merkitys kasvoi huomattavasti vuonna 2011, samoin kuin EU:n talouden ohjaus ja hallinta ylipäätään.

Jäsenvaltiot toimittavat Euroopan komissiolle vuosittain yksityiskohtaisia tietoja talouspolitiikastaan ja julkisen taloutensa tilasta. Euroalueeseen kuuluvat maat toimittavat tiedot vakausohjelmien ja muut jäsenvaltiot lähentymisohjelmien muodossa. Euroopan komissio arvioi, ovatko toimintalinjat sovittujen taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristötavoitteiden mukaisia, ja katsoessaan alijäämän olevan muodostumassa suhteettoman suureksi se voi antaa varoituksen. Varoitus voi johtaa neuvoston päätelmään liiallisesta alijäämästä, jolloin asetetaan määräaika alijäämän korjaamiseksi.