Statistics Explained

Archive:Maatilarakennetta koskevat tilastot

This article has been archived, for an up to date article, please see Farms and farmland in the European Union - statistics/fi.

Kuvio 1: Keskeiset indikaattorit – osuus EU-28:ssa yhteensä, 2013
(%)
Lähde: Eurostat (ef_kvaareg)
Kuvio 2: Käytössä olevan maatalousmaan keskipinta-ala tilaa kohti, 2010 ja 2013 (1)
(hehtaaria)
Lähde: Eurostat (ef_kvaareg)
Taulukko 1: Tuotto, työvoima ja karja, 2007–2013
Lähde: Eurostat (ef_kvaareg)
Kuvio 3: Vakituisten työntekijöiden osuus tilojen työvoimasta ja työssäkäyntiaste, 2013
(%)
Lähde: Eurostat (ef_lflegaa) ja (ef_lfwtime)
Kuvio 4: Maatilojen omistuksessa oleva maa, 2013 (1)
(%)
Lähde: Eurostat (demo_r_d3area) ja (ef_oluft)
Kuvio 5: Käytössä olevan maatalousmaan jakauma, 2013
(%)
Lähde: Eurostat (ef_oluft)
Kuvio 6: Käytössä oleva maatalousmaa maankäytön mukaan EU-28, 2013 (1)
(% käytössä olevasta maatalousmaasta)
Lähde: Eurostat (ef_oluft)

Maatalouden rakenne vaihtelee Euroopan unionin (EU:n) jäsenvaltioissa geologisten, topografisten, ilmastollisten ja luonnonvaroihin liittyvien erojen sekä alueellisten toimien, infrastruktuurin ja yhteiskunnallisten käytäntöjen moninaisuuden vuoksi. Maatilojen rakennetutkimus auttaa arvioimaan maatalouden tilannetta koko EU:ssa sekä seuraamaan suuntauksia ja maatilojen rakenteen muutoksia ja mallintamaan ulkoisen kehityksen tai poliittisten toimintaehdotusten vaikutuksia.

Tässä artikkelissa esitetään joitakin tilastoja uusimmasta maatilojen rakennetutkimuksesta, joka tehtiin vuonna 2013, ja tuloksia verrataan vuoden 2009 tai 2010 laskennan ja edellisen, vuonna 2007 tehdyn maatilojen rakennetutkimuksen tuloksiin. On kuitenkin muistettava, että vuosien 2007 ja 2009 tai 2010 tutkimusten välillä on tehty joitakin menetelmiin ja lainsäädäntöön liittyviä muutoksia.

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Maatilojen koko

Vuonna 2013 EU-28:ssa oli 10,8 miljoonaa maatilaa. Taloudelliseen kokoon perustuva analyysi osoittaa, että tästä määrästä 6,5 miljoonalla maatilalla (tai 59,8 prosentilla) standardituotos oli yli 2 000 euroa. Käytössä olevaa maatalousmaata EU-28:ssa oli miltei 175 miljoonaa hehtaaria (noin 40,0 prosenttia kokonaispinta-alasta). Tämän perusteella yhden maatilan keskimääräinen koko oli noin 16,1 hehtaaria.

Käytössä olevan maatalousmaan osalta Ranskan (15,9 prosenttia) ja Espanjan (13,3 prosenttia) osuudet EU-28:n maatalousmaasta olivat suurimmat. Yhdistyneen kuningaskunnan ja Saksan osuudet olivat hiukan alle 10,0 prosenttia — ks. kuvio 1. Eniten maatiloja oli puolestaan Romaniassa (3,6 miljoonaa). Siellä sijaitsee peräti kolmannes (33,5 prosenttia) kaikista EU-28:n maatiloista. Toiseksi eniten maatiloja oli Puolassa (13,2 prosenttia), jossa niitä oli hieman enemmän kuin Italiassa (9,3 prosenttia) ja Espanjassa (8,9 prosenttia).

Maatilojen määrän tai käytössä olevan maatalousmaan osuuksien välinen ero (ks. kuvio 1) kuvastaa maatilojen keskikokoa, joka esitetään kuviossa 2. Selvästi suurin maatilojen keskikoko EU:n jäsenvaltioista oli vuonna 2013 Tšekissä, 133 hehtaaria. Toiseksi suurin keskikoko, 94 hehtaaria, kirjattiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Kuusi jäsenvaltiota ilmoitti keskikoon olevan alle 10,0 hehtaaria; pienimmät keskikoot olivat Romaniassa, Kyproksella ja Maltalla.

EU-28:n maatilojen keskikoko on kasvanut. Kun tilakohtainen keskikoko vuonna 2010 oli 14,4 hehtaaria, vuonna 2013 se oli 16,1 hehtaaria. Tämä oli seurausta siitä, että maatilojen määrä pieneni 11,5 prosentilla ja käytössä olevan maatalousmaan pinta-ala 0,7 prosentilla. Keskimääräinen tilojen käytössä oleva maatalousmaa lisääntyi useimmissa EU:n jäsenvaltioissa vuosina 2010–2013. Tšekki oli ainoa jäsenvaltio, jossa se pieneni merkittävästi, ja Kreikassa ja Irlannissa se pieneni vähäisemmässä määrin.

Samalla tavoin kuin maatilojen koko voidaan määrittää niiden maatalousmaan pinta-alan perusteella, niiden taloudellinen koko voidaan määrittää standardituotoksena eli maataloustuotoksen arvona tuottajahinnoissa. EU-28:n maataloustuotos kasvoi vuosien 2007 ja 2010 välillä 7,9 prosenttia ja vuosina 2010–2013 vielä 7,5 prosenttia (ks. taulukko 1). Tuotos kasvoi kyseisinä ajanjaksoina useimmissa EU:n jäsenvaltioissa, mutta se pieneni kuitenkin yli 10,0 prosenttia Kreikassa ja Kyproksella vuosien 2007 ja 2010 välillä ja Italiassa vuosien 2010 ja 2013 välillä. Vuosina 2007–2010 tuotos supistui vähäisemmässä määrin myös Saksassa ja Irlannissa (Ruotsissa se pysyi lähes muuttumattomana) ja vuosina 2010–2013 Kroatiassa, Itävallassa ja Portugalissa. Yli 20,0 prosentin kasvua havaittiin seitsemässä jäsenvaltiossa vuosina 2007–2010 ja neljässä jäsenvaltiossa vuosina 2010–2013. Latvia oli ainoa jäsenvaltio, joka ilmoitti näin suuresta kasvusta kummallakin ajanjaksolla.

Maatilojen työvoima

Maatilojen kokonaistyövoima vastasi 9,5:tä miljoonaa vuosityöyksikköä vuonna 2013. Tästä määrästä 8,7 miljoonaa (92 prosenttia) oli vakituisia työntekijöitä (ks. kuvio 3). Vuosina 2007–2013 EU-28:n maatilojen työvoima pieneni 2,3 miljoonalla vuosityöyksiköllä), mikä vastaa 19,8:aa prosenttia. Vuosina 2007–2013 maatilojen työvoiman määrä väheni miltei kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Ainoat poikkeukset olivat Irlanti, Unkari ja Malta, joissa maatilojen työvoiman määrä lisääntyi. Prosentuaalisesti työvoiman määrä laski eniten Slovakiassa, Italiassa, Kyproksella ja Bulgariassa, joissa se supistui kolmanneksella.

Maatilojen työvoimasta vakituisten työntekijöiden osuus oli yli neljä viidesosaa kaikissa EU:n jäsenvaltiossa. Heidän osuutensa oli pienin Espanjassa (81 prosenttia), kun taas Latviassa käytännössä koko maatilojen työvoima koostui vakituisista työntekijöistä. Vakituisista työntekijöistä kokoaikaisten ja muiden työntekijöiden jakauma vaihteli suuresti jäsenvaltioittain. Kokoaikaisia työntekijöitä oli yli puolet maatilojen työvoimasta 11 jäsenvaltiossa; eniten eli lähes kolme neljäsosaa (74 prosenttia) heitä oli Luxemburgissa. Sitä vastoin Itävallassa, Kroatiassa ja Liettuassa kokoaikaisten työntekijöiden osuus maatilojen työvoimasta oli yhden neljäsosan ja yhden viidesosan välillä, ja Romaniassa osuus oli jopa niin pieni kuin 7 prosenttia.

Eläinyksiköt

Vuonna 2013 EU-28:n karjakannassa oli 130 miljoonaa eläinyksikköä. EU-28:n kokonaiskarjakanta pieneni vuosina 2007–2013 yhteensä 6,6 miljoonalla eläinyksiköllä, mikä vastaa 4,8 prosentin laskua (ks. taulukko 1). EU:n jäsenvaltioista 21:ssä karjan määrä pieneni näinä vuosina; Kyproksella ja Maltalla määrä pieneni miltei 30 prosenttia. Seitsemässä jäsenvaltiossa karjaa oli vuonna 2013 enemmän kuin vuonna 2007. Määrä lisääntyi alle 1,0 prosenttia Irlannissa, Portugalissa ja Espanjassa. Suomessa ja Saksassa tämä luku vaihteli 2,0 prosentin molemmin puolin. Eniten määrä kasvoi Luxemburgissa ja Alankomaissa, 3,0 prosenttia.

Maatalousmaan käyttö

Käytössä olevan maatalousmaan osuus EU-28:n kokonaispinta-alasta oli vuonna 2013 kaksi viidesosaa (40,0 prosenttia). Lisäksi 9,0 prosenttia maasta kuului maatiloille joko metsäalueina (6,7 prosenttia) tai muuna maana, joka ei ollut maatalouskäytössä (2.3 prosenttia) — ks. kuvio 4. Käytössä olevan maatalousmaan osuus pinta-alasta ylsi miltei kolmeen neljäsosaan (72,5 %) Irlannissa, ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa vastaava luku oli kaksi kolmasosaa kokonaispinta-alasta (70,5 prosenttia). Sen sijaan Ruotsissa (7,5 prosenttia) ja Suomessa (7,4 prosenttia) käytössä olevan maatalousmaan osuus oli vähemmän kuin yksi kymmenesosa maapinta-alasta. Nämä kaksi pohjoista jäsenvaltiota olivat ainoat EU:n jäsenvaltiot, joissa maatilojen omistuksessa olevien metsäalueiden osuus pinta-alasta oli suurempi kuin maatalouskäytössä olevan maan osuus.

Viljelysmaan (joka sisältää sekä viljakasvien viljelyyn tarkoitetun maan että muun viljelysmaan) osuus oli kolme viidesosaa (59,8 prosenttia) käytössä olevasta maatalousmaasta EU-28:ssa vuonna 2013 (ks. kuvio 5). Pysyvän nurmen ja laidunmaan (joka sisältää nurmet, niityt ja luonnonlaitumet) osuus oli hieman yli kolmannes (34,2 prosenttia). Monivuotisten viljelysten, kuten viinitarhojen, oliivipuiden ja hedelmätarhojen, osuus oli 5,9 prosenttia, ja loput 0,2 prosenttia oli pääasiassa kotipuutarhoja.

Viljelysmaan suhteellinen merkitys EU:n jäsenvaltioissa vaihtelee suuresti. Sen osuus käytössä olevasta maatalousmaasta vaihteli Slovenian 35,6 prosentista Unkarin 81,6 prosenttiin. Osuus oli suurempi pohjoisissa jäsenvaltioissa eli Ruotsissa (85,1 prosenttia), Tanskassa (91,5 prosenttia) ja Suomessa (98,5 prosenttia) ja pienempi Portugalissa (30,2 prosenttia) ja Irlannissa (21,0 prosenttia). Karjankasvatukseen (pääasiassa lypsykarjan ja lampaiden kasvatukseen) liittyvän pysyvän nurmen ja laidunmaan osuus oli yli 50 prosenttia Luxemburgissa, Sloveniassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa, kun taas Kyproksella, Suomessa ja Maltalla se oli alle 2 prosenttia. Viinirypäleiden, oliivien ja sitrushedelmien kasvatukseen liittyvien monivuotisten viljelysten osuus oli yli 10 prosenttia käytössä olevasta maatalousmaasta eteläisissä jäsenvaltioissa. Osuus oli suurin Kyproksella (25,0 prosenttia).

Kuviossa 6 esitetään tarkempi analyysi maatalousmaan käytöstä EU-28:ssa. Yli puolet viljelysmaasta käytettiin viljakasvien viljelyyn; vuonna 2013 sen osuus kaikesta käytössä olevasta maatalousmaasta oli yksi kolmannes (33,2 prosenttia). Pysyvä nurmi oli pääasiassa laidunmaata ja niittyä, ja sen osuus kaikesta käytössä olevasta maatalousmaasta oli 21,9 prosenttia. Luonnonlaidunten osuus oli 11,4 prosenttia ja sellaisen pysyvän nurmen, jota ei käytetty tuotannossa mutta joka oli kuitenkin tukikelpoista, osuus oli 0,8 prosenttia.

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

EU:n jäsenvaltiot tekevät kattavan maatilojen rakennetutkimuksen 10 vuoden välein (osana maatalouslaskentaa), ja näiden perustutkimusten välillä tehdään kolme väliotantatutkimusta. EU:n jäsenvaltiot keräävät yksittäisiltä maatiloilta seuraavia tietoja:

  • maankäyttö;
  • eläinten lukumäärä;
  • maaseudun kehittäminen (esimerkiksi muut kuin maatalouteen liittyvät toimet);
  • työnantajien ja työntekijöiden työpanos (mukaan luettuina ikä, sukupuoli ja suhde maatilan omistajaan).

Tutkimustiedot koostetaan eri maantieteellisten alueiden (maiden, alueiden ja perustutkimuksissa myös pienempien yksiköiden) perusteella, ja ne luokitellaan kokoluokan, aluestatuksen, tilan oikeudellisen aseman, tavoitealueen ja maatilatyypin mukaan.

Vuoden 2010 tutkimusta laadittaessa hyväksyttiin uusi oikeusperusta: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1166/2008, annettu 19. marraskuuta 2008, maatilojen rakennetutkimuksista ja maatalouden tuotantomenetelmiä koskevasta tutkimuksesta.

Tutkimuksen perusyksikkö on maatila, yhden hallinnon alainen teknistaloudellinen yksikkö, joka harjoittaa maataloustuotantoa. Vuoteen 2007 saakka maatilojen rakennetutkimus kattoi kaikki maatilat, joilla oli vähintään hehtaari käytössä olevaa maatalousmaata, ja kaikki ne maatilat, joilla oli alle hehtaari käytössä olevaa maatalousmaata, jos niiden markkinatuotanto ylitti tietyt rajat. Uuden asetuksen myötä maatilojen vähimmäiskoko muuttui vuoden 2010 tutkimuksessa yhdestä hehtaarista viideksi hehtaariksi. Uusi viiden hehtaarin raja otettiin käyttöön Tšekissä, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Luxemburgissa raja muutettiin kolmeksi hehtaariksi, Ruotsissa kahdeksi hehtaariksi ja Alankomaissa raja oli vähintään 3 000 euron arvoinen standardituotos (lisätietoja jäljempänä).

Uuden asetuksen myötä muutettiin myös tiedonkeruun kattavuutta: kun se ennen oli 99 prosenttia standardibruttomarginaalista, nyt se on 98 prosenttia käytössä olevasta maatalousmaasta (pois luettuna yhteismaa) ja 98 prosenttia karjasta. Yhteismaa (useiden maatilojen yhteinen maa) ei sisälly käytössä olevaan maatalousmaahan seuraavissa jäsenvaltioissa: Bulgaria, Irlanti, Kreikka, Ranska, Saksa, Slovenia, Unkari ja Yhdistynyt kuningaskunta. Kaikissa muissa jäsenvaltioissa sitä joko ei ole tai se sisältyy tutkimukseen.

Maataloustuotteen (viljely- tai karjataloustuotteen) standardituotos on maataloustuotteen keskimääräinen arvo tuottajahintoina euroissa hehtaaria tai yhtä eläintä kohti. Jokaiselle tuotteelle on alueellinen kerroin, joka perustuu viiden vuoden keskiarvoon. Vuoteen 2007 saakka maatilojen rakennetutkimuksessa käytettiin standardibruttomarginaalia maatilojen luokittelussa tilatyypin ja taloudellisen koon perusteella, mutta vuoden 2010 laskennassa sen tilalle vaihdettiin standardituotoksen käsite. Todettakoon, että standardituotoksessa ei oteta huomioon suoraa tukea.

Maatilojen työvoimaan kuuluvat kaikki ne henkilöt, jotka ovat suorittaneet pakollisen oppivelvollisuutensa (saavuttaneet oppivelvollisuuden päättymisiän) ja jotka ovat tehneet maataloustyötä tilalla tutkimusta edeltävän 12 kuukauden jakson aikana. Näihin lukuihin sisältyvät myös tilan haltijat, vaikka he eivät työskentelisikään tilalla, kun taas heidän puolisonsa lasketaan mukaan vain, jos he tekevät maataloustyötä tilalla. Tilan haltija on se luonnollinen henkilö (yksittäinen haltija tai yksittäisistä henkilöistä koostuva ryhmä) tai oikeushenkilö (esimerkiksi osuuskunta tai muu yhteisö), jonka lukuun ja nimissä tilaa hoidetaan ja joka on oikeudellisesti ja taloudellisesti tilasta vastuussa – toisin sanoen oikeushenkilö tai henkilö, joka kantaa tilan taloudelliset riskit. Tilayhtymän osalta mukaan lasketaan vain päähaltija (yksi henkilö). Maatilojen vakituinen työvoima kattaa sekä työvoimana olevat perheenjäsenet että pysyvässä työsuhteessa olevat (vakituiset) perheen ulkopuoliset työntekijät. Yksi vuosityöyksikkö vastaa yhden kokoaikaisesti maatilalla työskentelevän henkilön tekemää työtä. Kokoaikaisella työllä tarkoitetaan kansallisissa työsopimusehdoissa määriteltyä vähimmäistyöaikaa. Jos niissä ei määritetä tuntien määrää selvästi, vähimmäistyöaikana pidetään 1 800:aa tuntia (225 kahdeksantuntista työpäivää).

Taustaa

Maaseudun kehittämispolitiikan tavoitteena on parantaa maa- ja metsätalouden kilpailukykyä, ympäristön ja maaseudun laatua, elämänlaatua maaseutualueilla ja maaseudun elinkeinoelämän monipuolistamista. Koska maatalous on nykyaikaistunut ja koska teollisuuden ja hiljattain myös talouselämän palvelujen merkitys on lisääntynyt, maatalous on menettänyt merkitystään työpaikkojen lähteenä. Siksi maanviljelijöiden rooli maaseudun, metsätalouden, luonnon monimuotoisuuden ja maaseudun elinkeinoelämän kehittämisessä korostuu, jotta voidaan luoda vaihtoehtoisia työpaikkoja ja varmistaa ympäristönsuojelu maaseutualueilla.

Yhteistä maatalouspolitiikkaa on uudistettu usein, ja uudistusten tavoitteena on ollut nykyaikaistaa alaa ja tehdä siitä entistä markkinasuuntautuneempi. Lähes kaksi vuotta kestäneiden Euroopan komission sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston välisten neuvottelujen jälkeen 26. kesäkuuta 2013 päästiin poliittiseen sopimukseen yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta. Sopimuksen tavoitteena on saada aikaan kauaskantoisia muutoksia, joita ovat esimerkiksi suoratukien muuttaminen reilummiksi ja vihreämmiksi, maanviljelijöiden aseman lujittaminen elintarvikkeiden tuotantoketjussa ja yhteisen maatalouspolitiikan tehokkuuden ja avoimuuden parantaminen. Lisäksi pyritään vastaamaan haasteisiin, jotka liittyvät elintarviketurvallisuuteen, ilmastonmuutokseen, kasvuun ja maaseutualueiden työpaikkoihin. Näin autetaan EU:ta saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet älykkäästä, kestävästä ja osallistavasta kasvusta. Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät yhteisen maatalouspolitiikan viimeisimmän uudistuksen joulukuussa 2013. Maatilojen rakennetutkimuksen mukauttamista jatketaan, ja sen tavoitteena on pyrkiä antamaan oikea-aikaista ja merkityksellistä tietoa, josta on apua näiden kehityskulkujen analysoinnissa ja seuraamisessa.

Katso myös

Lisää Eurostat-tietoa

Julkaisut

Keskeiset taulukot

Farm structure: historical data (1990-2007) (t_ef)

Tietokanta

Farm structure (ef)
Farm structure - 2008 legislation (from 2005 onwards) (ef_main)
Key farm variables (ef_kv)
Overview - Farm land use (ef_olu)
Overview - Farm livestock (ef_ols)
Overview - Farm labour force (ef_olf)
Farm land use - Arable land (ef_ala)
Farm land use - Permanent crops, other farmland, irrigation (ef_po)
Farm livestock and fodder crops (ef_lsf)
Farm labour force (ef_lf)
Other gainful activities and support for rural development (ef_oga)
Farm management and practises (ef_mp)
Survey on agricultural production methods (SAPM, 2010) (ef_pm)
Farm structure - 1998 legislation (1990-2007) (ef_historic)

Aihekohtaiset osiot

Metodologia / Metatiedot

Taulukoiden, kuvioiden ja karttojen lähteenä käytetyt tiedot (MS Excel)

Muuta tietoa

Keskeinen lainsäädäntö

Täytäntöönpanolainsäädäntö

Muu asiaan liittyvä ja vanhempi lainsäädäntö

Muut verkkosivustot


Retrieved from "https://ec.europa.eu/eurostat/statistics-explained/index.php?title=Archive:Farm_structure_statistics/fi&oldid=449504"