Archive:Julkisyhteisöjen rahoitustilastot

Tiedot: huhtikuulta 2014. Tuoreimmat tiedot: Lisää Eurostat-tietoa, Keskeiset taulukot ja Tietokanta. Seuraava päivitys: marraskuu 2014.

Kuvio 1: Julkinen tase, 2012 ja 2013 (1)
(sulautettu julkistalouden nettoluotonotto/-anto, % BKT:stä) – Lähde: Eurostat (tec00127)

Taulukko 1: Julkinen tase ja julkisyhteisöjen velka, 2010–2013 (1)
(% BKT:stä) – Lähde: Eurostat (tec00127) ja (tsdde410)

Kuvio 2: Julkisyhteisöjen velka, 2012 ja 2013 (1)
(julkisyhteisöjen sulautettu bruttovelka, % BKT:stä) – Lähde: Eurostat (tsdde410)

Kuvio 3: Kokonaismenojen ja -tulojen kehittyminen, 2003–2013 (1)
(% BKT:stä) – Lähde: Eurostat (gov_a_main)

Kuvio 4: Kokonaismenojen ja -tulojen kehittyminen, 2003–2013 (1)
(1 000 miljoonaa euroa) – Lähde: Eurostat (gov_a_main)

Kuvio 5: Julkisyhteisöjen tulot ja menot, 2013 (1)
(% BKT:stä) – Lähde: Eurostat (gov_a_main)

Kuvio 6: Kokonaistulojen muodostuminen, 2013 (1)
(% kokonaistuloista) – Lähde: Eurostat (gov_a_main)

Kuvio 7: Julkisyhteisöjen tärkeimmät tuloerät, 2013 (1)
(% kokonaistuloista) – Lähde: Eurostat (gov_a_main)

Kuvio 8: Kokonaismenojen muodostuminen, 2013 (1)
(% kokonaismenoista) – Lähde: Eurostat (gov_a_main)

Kuvio 9: Julkisyhteisöjen tärkeimmät menoerät, 2013 (1)
(% kokonaismenoista) – Lähde: Eurostat (gov_a_main)

Kuvio 10: Julkisyhteisöjen menot tehtävittäin (COFOG), 2012 (1)
(% BKT:stä) – Lähde: Eurostat (gov_a_exp)

Kuvio 11: Verojen ja sosiaaliturvamaksujen pääluokat, EU-27, 2003–2013 (1)
(% BKT:stä) – Lähde: Eurostat (gov_a_main)

Kuvio 12: Verojen ja sosiaaliturvamaksujen pääluokat, 2013 (1)
(% BKT:stä) – Lähde: Eurostat (gov_a_main)

Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten julkisyhteisöjen rahoitusta koskevat tärkeimmät indikaattorit ovat kehittyneet Euroopan unionissa (EU) ja euroalueella (EA-18). Erityisesti artikkelissa käsitellään julkisen talouden (julkisyhteisöjen) alijäämiä, julkisyhteisöjen bruttovelkaa, tuloja ja menoja sekä veroja ja sosiaaliturvamaksuja, jotka ovat julkisen talouden tärkeimpiä tulonlähteitä.

Tilastot ovat tärkeitä indikaattoreita arvioitaessa jäsenvaltioiden talouden terveyttä EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen ehtojen perusteella. Sopimuksessa jäsenvaltiot sitoutuvat pitämään alijäämänsä ja velkansa tiettyjen rajojen alapuolella: jäsenvaltioiden julkisen talouden alijäämä ei saa olla suurempi kuin -3 % sen bruttokansantuotteesta (BKT) eikä velka suurempi kuin 60 % BKT:stä. Jos jäsenvaltio ei pitäydy näissä rajoissa, käynnistetään niin sanottu liiallisia alijäämiä koskeva menettely. Menettelyssä on useita vaiheita ja mahdollisia seuraamuksia, joilla asianomaisia jäsenvaltioita kannustetaan toteuttamaan tilanteen korjaavia toimia. Samat alijäämä- ja velkarajat koskevat myös talous- ja rahaliittoa (EMU) ja siten euroon liittymistä. Yhdennettyjen talouden ja työllisyyden suuntaviivojen viimeisin tarkistus (joka tehtiin älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian yhteydessä) sisältää suuntaviivat laadukkaiden ja kestävien julkisten talouksien varmistamiseksi.

Tärkeimmät tilastolliset tulokset

Vuonna 2013 sekä EU-28:n että euroalueen (EA-18) julkisyhteisöjen alijäämä (sulautettu julkistalouden nettoluotonotto osuutena BKT:stä) pieneni vuodesta 2012 mutta velka kasvoi.

Julkisyhteisöjen alijäämä

EU-28:ssa julkisyhteisöjen alijäämä suhteessa BKT:hen pieneni vuoden 2012 -3,9 %:sta -3,3 %:iin vuonna 2013. Euroalueella (EA-18) alijäämä pieneni -3,7 %:sta -3,0 %:iin. Luxemburgissa julkinen tase oli hieman ylijäämäinen vuonna 2013 ja Saksassa puolestaan lähes tasapainossa. Lisäksi 16:ssa EU:n jäsenvaltiossa (Belgiassa, Bulgariassa, Tšekissä, Tanskassa, Virossa, Italiassa, Latviassa, Liettuassa, Unkarissa, Maltassa, Alankomaissa, Itävallassa, Romaniassa, Slovakiassa, Suomessa ja Ruotsissa) alijäämä oli vuonna 2013 enintään -3,0 % BKT:stä (katso kuvio 1).

Vuonna 2013 alijäämäsuhde oli enemmän kuin -3,0 % BKT:stä kymmenessä jäsenvaltiossa. Suurimmat julkisyhteisöjen alijäämät (prosentteina BKT:stä) tilastoitiin Sloveniassa (-14,7 %), Kreikassa (-12,7 %), Irlannissa (-7,2 %) ja Espanjassa (-7,1 %). Kaikissa kymmenessä jäsenvaltiossa, joissa alijäämäsuhde oli enemmän kuin -3.0 % BKT:stä, alijäämä oli suurempi kuin -3.0 % myös kolmena edellisenä vuotena, eli koko taulukon 1 kattaman tilastointikauden ajan.

Vuonna 2013 julkisyhteisöjen alijäämä (suhteessa BKT:hen) pieneni vuoteen 2012 verrattuna 17 jäsenvaltiossa. Kahdessa jäsenvaltiossa – Virossa ja Italiassa – alijäämä oli vuonna 2013 sama kuin vuonna 2012. Luxemburgissa julkinen tase oli hieman ylijäämäinen. Saksassa vuoden 2012 hieman ylijäämäinen julkinen tase tasapainottui vuonna 2013. Lopuissa seitsemässä jäsenvaltiossa alijäämä oli vuonna 2013 suurempi kuin vuonna 2012.

Julkisyhteisöjen velka

EU-28:ssa julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen kasvoi vuoden 2012 lopun 85,2 %:sta 87,1 %:iin vuoden 2013 lopulla. Euroalueella suhde kasvoi 90,7 %:sta 92,6 %:iin. Kaiken kaikkiaan 16 jäsenvaltiossa velkasuhde oli yli 60 % BKT:stä vuonna 2013. Julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen oli vuoden 2013 lopulla alhaisin Virossa (10,0 %), Bulgariassa (18,9 %) ja Luxemburgissa (23,1 %) (katso kuvio 2).

Vuonna 2013 julkisyhteisöjen velka suhteessa BKT:hen kasvoi vuoteen 2012 verrattuna 22 jäsenvaltiossa. Velkasuhde pieneni kuudessa jäsenvaltiossa eli Tšekissä, Tanskassa, Saksassa, Latviassa, Liettuassa ja Unkarissa. Eniten velkasuhde kasvoi vuosien 2012 ja 2013 välillä Sloveniassa (17,3 prosenttiyksikköä), Kreikassa (17,9 prosenttiyksikköä) ja Kyproksessa (25,1 prosenttiyksikköä).

Julkisyhteisöjen tulot ja menot

Julkisen hallinnon merkitystä taloudelle voidaan mitata julkisyhteisöjen kokonaistulojen ja -menojen prosenttiosuutena BKT:stä. Vuonna 2013 julkisyhteisöjen kokonaistulot EU-28:ssa olivat 45,7 % BKT:stä (45,4 % vuonna 2012) ja kokonaismenot 49,0 % BKT:stä (49,3 % vuonna 2012). Euroalueella julkisyhteisöjen kokonaismenot olivat 49,7 % BKT:stä vuonna 2012 ja kokonaistulot 46,7 % BKT:stä (katso kuvio 3).

Absoluuttisesti ilmaistuna julkisyhteisöjen kokonaismenot kasvoivat tasaisesti vuosien 2003 ja 2013 välillä sekä EU:ssa että euroalueella (katso kuvio 4). Vuosien 2010 ja 2011 välillä julkisyhteisöjen kokonaismenot pienenivät hiukan absoluuttisesti ilmaistuna sekä EU:ssa että euroalueella. Tulot kasvoivat tasaisesti vuoteen 2008 saakka sekä EU:ssa että euroalueella. Ne pienenivät vuonna 2009 ja kasvoivat taas vuodesta 2010 lähtien. Vuoteen 2011 mennessä kokonaistulot olivat suuremmat kuin ennen kriisiä sekä EU:ssa että euroalueella.

Julkisyhteisöjen menojen ja tulojen taso vaihtelee voimakkaasti EU:n jäsenvaltioiden välillä (katso kuvio 5). Vuonna 2013 julkisyhteisöjen menojen ja -tulojen yhteistaso suhteessa BKT:hen oli korkein (yli 100 %) Suomessa, Tanskassa, Ranskassa, Belgiassa, Ruotsissa, Kreikassa, Sloveniassa ja Itävallassa sekä EFTA-maista Norjassa. Kreikan ja Slovenian erityisen suuret julkisyhteisöjen menot johtuivat pääasiassa rahoituslaitoksille myönnetyistä tuista. Kahdeksassa jäsenvaltiossa yhteistaso oli varsin alhainen (alle 80 % BKT:stä). Nämä jäsenvaltiot olivat Liettua, Romania, Latvia, Slovakia, Bulgaria, Viro, Irlanti ja Puola. EFTA-maista suhde oli alhaisin Sveitsissä.

Koko EU-28:ssa julkisyhteisöjen kokonaistulojen tärkeimmät tuloerät ovat verot ja sosiaaliturvamaksut (katso kuvio 6). Vuonna 2013 verojen osuus kokonaistuloista oli EU-28:ssa 58,7 % (55,7 % euroalueella) ja sosiaaliturvamaksujen osuus 30,7 % (34,1 % euroalueella). Jäsenvaltioittain tarkasteltuna tuloluokkien suhteellinen merkitys vaihtelee voimakkaasti. Esimerkiksi Slovakiassa, Tšekissä, Alankomaissa, Kreikassa ja Liettuassa verojen osuus julkisyhteisöjen tuloista vuonna 2013 oli alle 50 %, kun taas Tanskassa niiden osuus oli 86,5 % (katso kuvio 7).

EU-28:ssa julkisyhteisöjen suurin menoerä vuonna 2013 oli tulonjako joko käteis- tai luontoismuotoisina sosiaalisina tulonsiirtoina (katso kuviot 8 ja 9). Sosiaaliset tulonsiirrot kattoivat 44,4 % EU-28:n kokonaismenoista (47,7 % euroalueella). Palkansaajille maksettavat korvaukset kattoivat 21,6 % julkisyhteisöjen menoista EU-28:ssa (21,0 % euroalueella). Maksettujen omaisuustulojen – joista suurin erä olivat korkomaksut – osuus julkisyhteisöjen menoista oli EU-28:ssa 5,7 % (5,8 % euroalueella).

Julkisyhteisöjen menoja voidaan analysoida tarkemmin käyttämällä julkisen sektorin tehtäväluokitusta (COFOG) (katso kuvio 10). Vuonna 2012 sosiaaliturva (englanniksi) oli julkisyhteisöjen suurin menoerä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa (paitsi Kyproksessa, jossa yleisen julkishallinnon osuus oli yhtä suuri) EU-28:n keskiarvon ollessa 19,9 % BKT:stä. ”Sosiaaliturva”-tehtävän osuus vaihteli Tanskan 25,2 %:sta BKT:stä, Suomen 24,8 %:sta ja Ranskan 24,4 %:sta Latvian 11,3 %:iin ja Islannin 11,2 %:iin. Seuraavaksi merkittävimmät COFOG-tehtävät EU-28:lle olivat terveydenhuolto (7,3 % BKT:stä), yleinen julkishallinto (6,7 %) ja koulutus (5,3 %). Vuonna 2012 kulutus elinkeinoelämään liittyviin asioihin oli EU-28:ssa 4,1 % BKT:stä, kun taas puolustukseen, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen, ympäristönsuojeluun, asumiseen ja yhdyskuntapalveluihin, virkistys- ja kulttuuritoimintaan sekä uskonnolliseen toimintaan kulutettiin kuhunkin alle 2 % (kuviossa 10 kyseiset tehtävät on koottu yhteen otsakkeeseen ”muut”).

Tärkeimpiä julkisyhteisöjen tuloeriä ovat tulo-, varallisuus-, ym. juoksevat verot tuotannon ja tuonnin verot ja sosiaaliturvamaksut. Pääomaverojen osuus kokonaistuloista EU-28:ssa vuonna 2013 oli vain 0,3 % BKT:stä. Vuosina 2007–2009 sosiaaliturvamaksutulojen suhteellinen osuus EU-28:n tuloista kasvoi, mutta tilanne palasi ennalleen vuonna 2010, jonka jälkeen vuosina 2010–2013 sosiaaliturvamaksujen osuus pysyi lähes vakaana (14,0 % BKT:stä vuosina 2012 ja 2013 ja 13,9 % vuosina 2010 ja 2011). Tulo-, varallisuus-, ym. juoksevien verojen suhteellinen osuus laski vuoden 2007 13,6 %:sta 12,3 %:iin vuonna 2010 kunnes nousi 13,2 %:iin BKT:stä vuonna 2013. Tuotannon ja tuonnin verotus nousi vuoden 2009 alhaisimmasta tasosta (12,7 %) 13,4 %:iin BKT:stä vuonna 2013 (katso kuvio 11).

Verotulojen rakenne vaihteli huomattavasti EU:n jäsenvaltioissa vuonna 2013 (katso kuvio 12). Oletetusti ne jäsenvaltiot, joissa menot olivat suhteellisen korkeat, myös keräsivät enemmän veroja (suhteessa BKT:hen). Esimerkiksi vuonna 2013 suurimmat tulot verojen ja sosiaaliturvamaksujen pääluokista kirjattiin Tanskassa (50,2 % BKT:stä), ja sen jälkeen suurimmat osuudet kirjattiin Ranskassa (47,5 %) ja Belgiassa (47,3 %). Sen sijaan tällaisten tulojen osuus BKT:stä oli alle 30 % neljässä jäsenvaltiossa: Liettuassa (jonka osuus oli alhaisin, 27,3 % BKT:stä), Romaniassa, Latviassa ja Bulgariassa. Myös Sveitsissä osuus oli alle 30 %.

Tietolähteet ja tietojen saatavuus

Liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn ehtojen mukaisesti EU:n jäsenvaltioiden on toimitettava Euroopan komissiolle julkisyhteisöjen alijäämää ja velkaa koskevat tilastot ennen kunkin vuoden 1. huhtikuuta ja 1. lokakuuta. Lisäksi Eurostat kerää tarkempia tietoja julkisista talouksista EKT-lähettämisohjelmassa (englanniksi), jolla toimitetaan kansantalouden tilinpidon tiedot. Julkisyhteisöistä kerätyt pääaggregaatit toimitetaan Eurostatille kahdesti vuodessa. Julkisyhteisöjen tehtäviä (COFOG) koskevat tilastot taas on toimitettava vuoden kuluessa viitekauden päättymisestä ja yksityiskohtaiset vero- ja sosiaaliturvamaksutuloja koskevat tilastot yhdeksän kuukauden kuluessa viitekauden päättymisestä.

Tässä artikkelissa esitetyt tiedot vastaavat niitä julkisen hallinnon tärkeimpiä tulo- ja menoeriä, jotka kootaan kansantalouden tilinpidon (EKT95) pohjalta. Kokonaistulojen ja -menojen erotus – mukaan luettuna pääomamenot ja erityisesti kiinteän pääoman bruttomuodostus – vastaa julkisyhteisöjen nettoluotonantoa/-ottoa, joka on myös muita kuin rahoitustilejä koskevan julkisyhteisöjen tilinpidon tasapainoerä.

Julkisyhteisöjen rajaaminen

Julkisyhteisöt käsittävät kaikki institutionaaliset yksiköt, joiden tuotos on tarkoitettu yksilölliseen ja kollektiiviseen kulutukseen ja joiden toimintaa rahoitetaan pääasiassa muiden alojen yksikköjen suorittamilla pakollisilla maksuilla, ja/tai kaikki institutionaaliset yksiköt, jotka osallistuvat ensisijaisesti kansallisen tulon ja varallisuuden uudelleenjakoon. Julkisyhteisöt jaetaan neljään alasektoriin: valtionhallintoon, (tarvittaessa) osavaltiohallintoon, paikallishallintoon ja (tarvittaessa) sosiaaliturvarahastoihin.

Pääindikaattorien määritelmät

Julkisella taseella tarkoitetaan liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä varten ilmoitettua julkisyhteisöjen nettoluotonottoa/-antoa, joka ilmaistaan suhteessa BKT:hen. Liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan mukaan julkisyhteisöjen velalla tarkoitetaan nimellisarvona ja sulautettuna mitattua julkisyhteisöjen bruttovelkaa vuoden lopussa.

Julkisyhteisöjen pääasialliset tulot muodostuvat veroista, sosiaaliturvamaksuista sekä myynti- ja omaisuustuloista. EKT95-järjestelmässä ne määritellään eri luokkiin, joita ovat muun muassa markkinatuotos, tuotos omaan loppukäyttöön, maksut muusta markkinattomasta tuotoksesta, tuotannon ja tuonnin verot, muut tuotantotukipalkkiot, saadut omaisuustulot, tulo-, varallisuus-, ym. juoksevat verot, sosiaaliturvamaksut, muut tulonsiirrot ja pääomansiirrot.

Tärkeimmät menot muodostuvat (julkishallinnon) työntekijöiden palkoista, sosiaalietuuksista, julkisyhteisöjen velan koroista, tuista ja kiinteän pääoman bruttomuodostuksesta. Julkisyhteisöjen kokonaismenot määritellään EKT95-järjestelmässä eri luokkiin, joita ovat muun muassa välituotekäyttö, pääoman bruttomuodostus, palkansaajakorvaukset, muut tuotantoverot, tukipalkkiot, maksetut omaisuustulot, tulo-, varallisuus- ja muut juoksevat verot, sosiaalietuudet, tietyt luontoismuotoiset sosiaaliset tulonsiirrot, muut tulonsiirrot, tietyt mukautukset, pääomansiirrot ja valmistamattomiin varoihin kohdistuvat taloustoimet.

Julkisyhteisöjä koskevien pääaggregaattien ja julkisyhteisöjen tehtäväkohtaisten menojen osalta EKT95-järjestelmän puitteissa toimitettavat tiedot on sulautettava. Tällä tarkoitetaan sitä, että tietyt julkisyhteisöjen institutionaalisten yksiköiden väliset taloustoimet – kuten omaisuustulot, muut tulonsiirrot ja pääomansiirrot – eliminoidaan tai jätetään huomioimatta. Alasektoreiden tiedot on sulautettava kunkin alasektorin sisällä, mutta ei alasektoreiden välillä. Tällöin sektorin tason tietojen pitäisi olla alasektoreiden tietojen summa lukuun ottamatta omaisuustuloja, muita tulonsiirtoja ja pääomansiirtoja, jotka on sulautettu. Viimeksi mainittujen tietojen osalta, ja tästä syystä myös kokonaistulojen ja -menojen osalta, alasektoreiden yhteenlasketun arvon olisi oltava suurempi kuin sektorin arvo.

Verot ja sosiaaliturvamaksut ovat valtion-, osavaltio- tai paikallishallinnon taikka sosiaaliturvarahastojen (rahana tai luontoisetuina) keräämiä tuloja. Nämä maksut (joihin viitataan yleensä veroina) jaetaan kolmeen tärkeimpään osa-alueeseen, jotka kuuluvat seuraavien otsakkeiden alle:

tulo-, varallisuus-, ym. juoksevat verot, mukaan luettuna pakolliset maksut, joita julkisyhteisöt perivät jaksoittain yritysten ja kotitalouksien tuloista ja varallisuudesta,
tuotannon ja tuonnin verot, mukaan luettuna pakolliset maksut, joita julkisyhteisöt perivät tavaroiden ja palvelujen tuotannosta ja tuonnista, työvoiman käytöstä ja maan, rakennusten ja muiden tuotannossa käytettyjen varojen omistuksesta tai käytöstä,
sosiaaliturvamaksut, mukaan luettuna kaikki työntekijöiden ja työnantajien sosiaaliturvamaksut sekä laskennalliset sosiaaliturvamaksut, jotka ovat niiden sosiaalietuuksien vastine, jotka työnantajat maksavat suoraan.

Taustaa

Talous- ja rahoituskriisi on aiheuttanut monille Euroopan maille vakavia ongelmia. Suurimmat huolenaiheet liittyvät siihen, miten maat pystyvät hoitamaan velkojensa takaisinmaksun ja toteuttamaan toimia, joilla julkiset menot saadaan pidettyä kurissa, samalla kun yritetään edistää talouskasvua.

Vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksillä pyritään varmistamaan, että EU:n jäsenvaltioiden talouskehitys pysyy jokseenkin samanlaisena, erityisesti euroalueella. Lisäksi sopimuksella halutaan estää jäsenvaltioita toteuttamasta toimia, jotka edistäisivät yksinomaan niiden omaa taloutta muiden kustannuksella. Vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätään kahdesta pääperiaatteesta: (ennakoitu tai toteutunut) alijäämä ei saa olla suurempi kuin -3 % BKT:stä, ja velan suhde BKT:hen ei saa olla suurempi kuin 60 % (tai se pitäisi pyrkiä laskemaan kyseiselle tasolle). Vakaus- ja kasvusopimuksen merkitys kasvoi huomattavasti vuonna 2011, samoin kuin EU:n talouden ohjaus ja hallinta ylipäätään.

Jäsenvaltiot toimittavat Euroopan komissiolle vuosittain yksityiskohtaisia tietoja talouspolitiikastaan ja julkisen taloutensa tilasta. Euroalueeseen kuuluvat maat toimittavat tiedot vakausohjelmien ja muut jäsenvaltiot lähentymisohjelmien muodossa. Euroopan komissio arvioi, ovatko toimintalinjat sovittujen taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristötavoitteiden mukaisia, ja katsoessaan alijäämän olevan muodostumassa suhteettoman suureksi se voi antaa varoituksen. Varoitus voi johtaa neuvoston päätelmään liiallisesta alijäämästä, jolloin asetetaan määräaika alijäämän korjaamiseksi.