Archive:Turvapaikkatilastot

Tilastotiedot poimittu 16. maaliskuuta 2020 ja 26. toukokuuta 2020 (osat, jotka koskevat ilman huoltajaa olevien alaikäisten hakemuksia ja turvapaikkahakemuksia koskevia päätöksiä).

Seuraava suunniteltu päivitys: heinäkuu 2021.

This Statistics Explained article has been archived on 2 April 2021.

Highlights

Vuonna 2019 yhteensä 612 700 ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevaa henkilöä haki kansainvälistä suojelua EU-27:ssä.

EU-27:ssä turvapaikkaa vuonna 2019 hakeneiden suurimmat kansalaisuusryhmät olivat syyrialaiset, afganistanilaiset ja venezuelalaiset.

Vuonna 2019 ensimmäisen oikeusasteen EU-27:ssä tekemistä turvapaikkapäätöksistä 38 % oli myönteisiä.

Turvapaikkahakemukset (EU:n ulkopuoliset), EU-27, 2008–2019

(¹) 2008–2014: Kroatian tiedot eivät saatavilla.
(²) 2008: Bulgarian, Kreikan, Espanjan, Ranskan, Kroatian, Liettuan, Luxemburgin, Unkarin, Itävallan, Romanian, Slovakian ja Suomen tiedot eivät saatavilla. 2009: Bulgarian, Kreikan, Espanjan, Kroatian,
Luxemburgin, Unkarin, Itävallan, Romanian, Slovakian ja Suomen tiedot eivät saatavilla. 2010: Bulgarian, Kreikan, Kroatian, Luxemburgin, Unkarin, Itävallan, Romanian ja Suomen tiedot eivät saatavilla.
2011: Kroatian, Unkarin, Itävallan ja Suomen tiedot eivät saatavilla. 2012: Kroatian, Unkarin ja Itävallan tiedot eivät saatavilla. 2013: Itävallan tiedot eivät saatavilla.
Lähde: Eurostat (online-tietokoodit: migr_asyappctza)

Tässä artikkelissa kuvataan, miten turvapaikanhakijoiden ja turvapaikkahakemuksia koskevien päätösten määrä on kehittynyt viime aikoina Euroopan unionissa (EU). Turvapaikka on kansainvälisen suojelun muoto, jonka valtio myöntää alueellaan. Turvapaikka myönnetään henkilölle, joka ei voi saada suojelua kansalaisuus- ja/tai asuinmaassaan pääasiassa siksi, että hän pelkää joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskuntaryhmään kuulumisen tai poliittisten mielipiteiden vuoksi.

Full article

Turvapaikanhakijoiden määrä nousi vuonna 2019

Tarve hakea kansainvälistä suojelua on yksi merkittävimmistä syistä, jotka pakottavat ihmisiä ylittämään rajoja. Kuten kuviosta 1 havaitaan, turvapaikkahakemusten määrä kasvoi asteittain vuodesta 2008 vuoteen 2012 EU-27:ssä. Tämän jälkeen kasvu kiihtyi entisestään, ja hakemuksia jätettiin 400 500 vuonna 2013, 594 200 vuonna 2014 ja noin 1,3 miljoonaa vuonna 2015. Vuonna 2016 luku oli noin 1,2 miljoonaa. Vuonna 2017 turvapaikkahakemusten määrä laski merkittävästi, 44,5 %, verrattuna vuoteen 2016. Laskusuuntaus jatkui myös vuonna 2018.

Vuonna 2019 Euroopan unionin nykyisistä jäsenvaltioista (EU-27) haki kansainvälistä suojelua 676 300 turvapaikanhakijaa, mikä oli 11,2 % enemmän kuin vuonna 2018. Turvapaikkahakemusten määrä kasvoi ensimmäistä kertaa edelliseen vuoteen verrattuna vuoden 2015 jälkeen.

Kuvio 1: (EU-27:n ulkopuoliset) turvapaikkahakemukset EU-27:n jäsenvaltioissa, 2008–2019
Lähde: Eurostat (migr_asyappctza)

Ensikertalaisia hakijoita 612 700 vuonna 2019

Ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakeneiden määrä EU-27:ssä ^[1] oli 612 700 vuonna 2019. Ensimmäistä kertaa kansainvälistä suojelua hakeva on henkilö, joka jättää turvapaikkahakemuksen ensimmäisen kerran tietyssä EU:n jäsenvaltiossa. Ensikertalaisiin ei lasketa hakemuksensa (kyseisessä jäsenvaltiossa) uusivia, joten luku kuvaa paremmin kansainvälistä suojelua hakevien maahantulijoiden määrää asianomaisessa jäsenvaltiossa. Uusittujen hakemusten määrä (useamman kuin yhden hakemuksen jättäneet henkilöt) EU-27:ssä oli 63 600 vuonna 2019, ja tämä vastaa 9,4:ää % hakijoiden kokonaismäärästä.

Viimeisin vuotta 2019 koskeva luku osoittaa ensikertalaisten määrän kasvaneen 63 700 hakijalla EU-27:ssä verrattuna edelliseen vuoteen (549 000 vuonna 2018 ja 612 700 vuonna 2019). Kasvuun vaikutti pääasiassa suurempi venezuelalaisten, kolumbialaisten ja afganistanilaisten hakijoiden määrä (ks. kuvio 2).

Kuvio 2: (Ei-EU-27:n kansalaisten) ensikertalaisten turvapaikanhakijoiden kansalaisuusmaat, EU-27, 2018 ja 2019
(tuhatta ensi kertaa turvapaikkaa hakevaa)
Lähde: Eurostat (migr_asyappctza)

Ensikertalaisia hakijoita eniten Syyriasta, Afganistanista ja Venezuelasta

Syyrialaiset ovat vuodesta 2013 alkaen muodostaneet suurimman kansalaisuusryhmän EU-27:ssä turvapaikkaa hakevista. Vuonna 2019 ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakeneiden syyrialaisten määrä laski EU-27:ssä vuoden 2018 määrästä eli 80 000:sta 74 400:een, ja syyrialaisten osuus kokonaismäärästä EU-27:ssä laski 14,6 prosentista 12,1 prosenttiin.

Afganistanilaisten osuus oli 8,6 prosenttia ja venezuelalaisten osuus 7,3 prosenttia kaikista ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevista. Kolumbialaisten osuus puolestaan oli 5,2 prosenttia ja irakilaisten 4,4 prosenttia.

Ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakeneiden suurimmista kansalaisuusryhmistä EU-27:ssä vuonna 2019 suhteellisesti eniten vuoteen 2018 verrattuna kasvoi venezuelalaisten (22 600 hakemusta enemmän, eli kasvua 101,9 prosenttiyksikköä), kolumbialaisten (21 800 hakemusta enemmän, eli kasvua 216,7 prosenttiyksikköä) ja afganistanilaisten (13 600 hakemusta enemmän, eli kasvua 34,8 prosenttiyksikköä). Suurin hakijamäärän lasku turvapaikanhakijoiden yleisimpien kansalaisuusmaiden joukossa kirjattiin irakilaisten (9 500 hakemusta vähemmän, eli laskua 26,2 prosenttiyksikköä) ja syyrialaisten (5 700 hakemusta vähemmän, eli laskua 7,1 prosenttiyksikköä) osalta ^[2].

Pääasiallinen kohdemaa: Saksa, Ranska ja Espanja

Saksassa turvapaikkaa haki ensimmäistä kertaa 142 400 hakijaa vuonna 2019, mikä on 23,3 prosenttia kaikista ensikertalaisista hakijoista EU-27:ssä. Seuraavina tulivat Ranska (119 900 eli 19,6 %), Espanja (115 200 eli 18,8 %), Kreikka (74 900 eli 12,2 %) ja Italia (35 000 eli 5,7 %).

Niistä jäsenvaltioista, joissa oli yli 5 000 ensikertalaista turvapaikanhakijaa vuonna 2019, ensikertalaisten hakijoiden määrä kasvoi edelliseen vuoteen verrattuna eniten Espanjassa (+118,4 % eli 62 400 ensikertalaista turvapaikanhakijaa enemmän vuonna 2019 kuin vuonna 2018) ja Kyproksessa (+66,8 % eli 5 100 enemmän). Seuraavina tulivat Ruotsi (+27,9 eli 5 000 enemmän), Belgia (+27,4 % eli 5 000 enemmän), Kreikka (+15,3 % eli 9 900 enemmän), Alankomaat (+9,9 % eli 2 000 enemmän) ja Ranska (+7,6 % eli 8 500 enemmän). Hakijamäärä puolestaan laski suhteellisesti eniten Italiassa (-34,5 % eli 18 400 vähemmän), Saksassa (-12,0 % eli 19 400 vähemmän) ja Itävallassa (-7,0 % eli 800 vähemmän) (ks. kuvio 3).

Kuvio 3: (EU-27:n ulkopuolisten) ensikertalaisten turvapaikanhakijoiden määrä, 2018 ja 2019
(tuhatta ensi kertaa turvapaikkaa hakevaa)
Lähde: Eurostat (migr_asyappctza)

Taulukossa 1 esitetään katsaus viidestä suurimmasta ensikertalaisten turvapaikanhakijoiden ryhmästä (kansalaisuuden perusteella) kussakin EU-27:n jäsenvaltiossa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja EFTA-maissa. Syyrialaisten hakijoiden osuus oli suurin seitsemässä EU:n 27 jäsenvaltiosta; syyrialaisia hakijoita oli esimerkiksi 39 300 Saksassa. Noin 40 300 venezuelalaista (suurin yhdestä maasta saapuvien hakijoiden määrä yhdessä EU:n jäsenvaltiossa vuonna 2018) ja 28 900 kolumbialaista haki suojelua Espanjasta. Afganistanilaisia hakijoita oli 23 700 Kreikassa. Lisäksi seuraavissa maissa turvapaikkaa haki merkittävä määrä yhden maan kansalaisia vuonna 2019: Saksassa 13 700 irakilaista hakijaa ja 10 800 turkkilaista hakijaa, Kreikassa 10 800 syyrialaista hakijaa ja Ranskassa 10 000 afganistanilaista hakijaa.

Taulukko 1: (EU-27:n ulkopuolisten) turvapaikanhakijoiden viisi yleisintä kansalaisuutta, 2019
(hakijoiden määrä pyöristettynä)
Lähde: Eurostat (migr_asyappctza)

Ensikertalaisten hakijoiden ikä ja sukupuoli

Useampi kuin kolme neljästä (77,3 %) EU-27-maissa vuonna 2019 ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakeneista oli alle 35-vuotiaita (ks. kuvio 4), 18–34-vuotiaiden ikäluokkaan kuului hieman alle puolet (47,0 %) kaikista hakijoista ja alle 18-vuotiaita alaikäisiä oli lähes kolmannes ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakeneista (30,3 %).

Turvapaikanhakijoiden ikäjakauma oli samanlainen lähes kaikissa EU-27:n jäsenvaltioissa, ja suurin osa hakijoista oli 18–34-vuotiaita. Tähän oli kuitenkin muutama poikkeus: Saksassa, Virossa, Liettuassa, Unkarissa, Itävallassa ja Puolassa suurempi osuus turvapaikanhakijoista oli alle 18-vuotiaita.

Kuvio 4: (EU-27:n ulkopuolisten) ensikertalaisten turvapaikanhakijoiden ikäjakauma, 2019,
(%)
Lähde: Eurostat (migr_asyappctza)

Ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakeneiden sukupuolijakauma osoittaa, että mieshakijoiden (61,9 %) osuus oli naishakijoita (38,1 %) suurempi. Nuorimmassa ikäluokassa (0–13-vuotiaat) poikien osuus oli 51,2 prosenttia kaikista hakijoista vuonna 2019. Sukupuolierot olivat suuremmat 14–17-vuotiaiden ja 18–34-vuotiaiden turvapaikanhakijoiden keskuudessa: näissä ryhmissä ensikertalaisista 67,9 ja 69,0 prosenttia oli miehiä. Miesten osuus supistui kuitenkin 58,0 prosenttiin 35–64-vuotiaiden keskuudessa. Naishakijoiden määrä ylitti mieshakijoiden määrän EU-27:ssä vuonna 2019 yli 65-vuotiaiden turvapaikanhakijoiden keskuudessa, vaikka tämä ryhmä olikin melko pieni eli ainoastaan 0,8 prosenttia kaikista ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakevista (0,5 % naisista ja 0,3 % miehistä)

Kuvio 5: Ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakeneiden (EU-27:n ulkopuolisten) mieshakijoiden osuus ikäryhmittäin, EU-27, 2019
(%)
Lähde: Eurostat (migr_asyappctza)

Ilman huoltajaa olevien alaikäisten hakemukset

Ilman huoltajaa oleva alaikäinen on alle 18-vuotias henkilö, joka saapuu EU-27:n jäsenvaltion alueelle ilman hänestä vastuussa olevaa aikuista tai joka jää ilman huoltajaa sen jälkeen, kun hän on saapunut jäsenvaltion alueelle. Vuonna 2019 turvapaikkaa EU-27:ssä haki 14 100 ilman huoltajaa olevaa alaikäistä ^[3]. Kaikista alaikäisistä 7,1nbsp;prosenttia oli ilman huoltajaa (ks. kuvio 6).

Valtaosassa EU-27:n jäsenvaltioista ilman huoltajaa olevien alaikäisten osuus oli vuonna 2019 alle 20 prosenttia. Vain viidessä jäsenvaltiossa osuus oli suurempi: Romania (34,5 %), Kypros (46,9 %), Slovakia (69,8 %), Bulgaria (71,8 %) ja Slovenia (80,2 %).

Kuvio 6: (EU-27:n ulkopuolisten) alaikäisten turvapaikanhakijoiden oikeudellisen aseman jakauma, 2019
(%)
Lähde: Eurostat (migr_asyappctza) ja (migr_asyunaa)

Turvapaikkahakemuksia koskevat päätökset

Turvapaikkahakemuksia koskevista päätöksistä on kerätty tilastotietoja kahdesta oikeusasteesta, eli ensimmäisen oikeusasteen päätöksistä ja lopullisista päätöksistä, jotka on tehty muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä.

Vuonna 2019 EU-27:n jäsenvaltioissa tehtiin lähes 540 800 turvapaikkahakemuksia koskevaa ensimmäisen oikeusasteen päätöstä ja lisäksi 296 600 lopullista päätöstä valituksen johdosta. Ensimmäisen oikeusasteen päätökset merkitsivät suojelun myöntämistä 206 000 henkilölle, ja lisäksi 91 000 henkilöä sai suojellun aseman valituksen seurauksena.

Ylivoimaisesti eniten päätöksiä vuonna 2019 tehtiin Saksassa (ks. kuvio 7), jossa tehtiin 28,5 % kaikista EU-27:n ensimmäisen oikeusasteen päätöksistä ja 44,2 % lopullisista päätöksistä.

Kuvio 7: (EU-27:n ulkopuolisia) turvapaikkahakemuksia koskevien ensimmäisen oikeusasteen ja lopullisten päätösten määrä, 2019
(tuhatta)
Lähde: Eurostat (migr_asydcfsta) ja (migr_asydcfina)

Turvapaikkahakemuksia koskevat ensimmäisen oikeusasteen päätökset

Kuviossa 8 esitetään analyysi ensimmäisen oikeusasteen päätösten lopputuloksesta. Vaikka pakolaisasema ja toissijainen suojeluasema määritellään EU:n lainsäädännössä, humanitaarisista syistä määrätään kansallisessa lainsäädännössä, eikä niitä sovelleta kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

Vuonna 2019 turvapaikkahakemuksia koskevista ensimmäisen oikeusasteen päätöksistä EU-27:ssa 38,1 prosenttia oli myönteisiä eli henkilölle myönnettiin pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema taikka oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella. Noin 52,9 prosenttia kaikista ensimmäisessä oikeusasteessa vuonna 2019 tehdyistä myönteisistä päätöksistä EU-27:ssä johti pakolaisaseman myöntämiseen.

Kuvio 8: (EU-27:n ulkopuolisia) turvapaikkahakemuksia koskevien ensimmäisen oikeusasteen päätösten jakautuminen, 2019
(%)
Lähde: Eurostat (migr_asydcfsta)

Absoluuttisina lukuina ilmaistuna ensimmäisen oikeusasteen käsittelyssä yhteensä 109 000 henkilölle myönnettiin pakolaisasema, 52 000 henkilölle myönnettiin toissijainen suojeluasema ja 45 100 henkilölle myönnettiin oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella EU-27:ssä vuonna 2019.

EU-27:n jäsenvaltioista suhteessa eniten myönteisiä ensimmäisen oikeusasteen päätöksiä tehtiin vuonna 2019 Espanjassa (66,2 %), Luxemburgissa (56,7 %), Itävallassa (53,5 %), Kreikassa (53,1 %), Irlannissa (52,1 %) ja Tanskassa (52,0 %). Sitä vastoin Italiassa, Kroatiassa, Puolassa, Tšekissä ja Unkarissa ensimmäisen asteen myönteisten päätösten osuus oli 19,7 prosentin (Italia) ja 8,5 prosentin (Unkari) välillä.

Muutoksenhaun yhteydessä tehdyt lopulliset päätökset

Myönteisten päätösten osuus EU-27-maissa vuonna 2019 oli jonkin verran pienempi muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä tehdyissä lopullisissa päätöksissä (30,7 %, ks. kuvio 9) kuin ensimmäisessä oikeusasteessa tehdyissä päätöksissä (38,1 %, ks. kuvio 8). Noin 91 000 henkilöä sai EU-27-maissa vuonna 2019 myönteisen lopullisen päätöksen muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä. Näistä 33 200 henkilölle myönnettiin pakolaisasema, 30 000 henkilölle myönnettiin toissijainen suojeluasema ja vielä 27 900 henkilölle myönnettiin humanitaarinen asema.

Kuvio 9: (EU-27:n ulkopuolisia) turvapaikkahakemuksia koskevien lopullisten päätösten jakautuminen, 2019
(%)
Lähde: Eurostat (migr_asydcfina)

EU-27:n jäsenvaltioista suhteessa eniten myönteisiä lopullisia päätöksiä tehtiin vuonna 2019 Bulgariassa (67,7 %), Itävallassa (55,7 %), Irlannissa (48,9 %), Alankomaissa (48,0 %) ja Suomessa (44,9 %). Sitä vastoin Virossa, Liettuassa ja Portugalissa kaikki lopulliset päätökset olivat kielteisiä.

Taulukoiden ja kaavioiden lähdetiedot

Asylum statistics: tables and figures (englanniksi)

Tietolähteet

Eurostat tuottaa tilastotietoja monenlaisista kansainväliseen muuttoliikkeeseen liittyvistä näkökohdista. Vuosina 1986–2007 turvapaikkatietoja kerättiin herrasmiessopimuksella. Vuodesta 2008 lähtien tiedot on toimitettu Eurostatille asetuksen (EY) N:o 862/2007 4 artiklan säännösten nojalla. Useimmat tässä artikkelissa esitetyt tilastotiedot on kerätty mainitun sääntelykehyksen puitteissa.

Tiedot toimitetaan Eurostatille kuukausittain (turvapaikkahakemuksia koskevat tilastotiedot), neljännesvuosittain (ensimmäisen oikeusasteen päätökset) tai vuosittain (lopulliset päätökset, jotka on tehty muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä tai jotka koskevat uudelleensijoittamista ja ilman huoltajaa olevia alaikäisiä). Tilastot perustuvat hallinnollisiin tietolähteisiin, ja niitä toimittavat Eurostatille EU:n jäsenvaltioiden tilastoviranomaiset, sisäasiainministeriöt tai maahanmuuttovirastot.

Turvapaikkatilastojen tarkastelussa olisi otettava huomioon kaksi erilaista henkilöryhmää. Ensimmäiseen kuuluvat turvapaikanhakijat, jotka ovat tehneet turvapaikkahakemuksen ja joiden hakemusta käsittelee asianomainen viranomainen. Toiseen ryhmään kuuluvat henkilöt, jotka on asian käsittelyn jälkeen tunnustettu pakolaisiksi, joille on myönnetty muunlainen kansainvälinen suojelu (toissijainen suojelu), joille on myönnetty suojelu kansainvälistä suojelua koskevan kansallisen lainsäädännön perusteella (humanitaarisen suojelun perusteella myönnetty oleskelulupa) tai joiden suojelua koskeva hakemus on kaikilta osin hylätty.

Turvapaikkapäätöksiä koskevia tilastotietoja on julkaistu turvapaikkamenettelyn eri vaiheista asetuksen (EY) N:o 862/2007 voimaantulosta lähtien. Ensimmäisen oikeusasteen päätökset tekee viranomainen, joka toimii hallinnollisen/oikeudellisen turvapaikkamenettelyn ensimmäisenä oikeusasteena vastaanottavassa maassa. Sitä vastoin lopulliset päätökset tehdään hallinnollisen/oikeudellisen turvapaikkamenettelyn ylimmässä oikeusasteessa muutoksenhaun tai uudelleenkäsittelyn yhteydessä. Ennen lopullista päätöstä turvapaikanhakijan on haettava muutosta aiempaan hylkäävään päätökseen. Koska turvapaikkamenettelyt ja päätöksentekoelinten määrä/tasot vaihtelevat EU:n eri jäsenvaltioissa, tosiasiallinen ylin oikeusaste saattaa kansallisen lainsäädännön ja hallintomenettelyjen mukaisesti olla maan korkein oikeus. Sovellettavan menettelyn mukaan lopullisilla päätöksillä olisi tarkoitettava kuitenkin sitä, mikä on tosiasiallisesti lopullinen päätös valtaosassa tapauksia. Tämä tarkoittaa, että kaikki tavanomaiset muutoksenhakukeinot on käytetty, eikä muutosta voida enää hakea päätöksen asiasisällön perusteella vaan ainoastaan menettelyllisin perustein.

Taustaa

Pakolaisasema on määritelty noin 70 vuoden ajan pakolaisten oikeusasemaa koskevassa vuoden 1951 Geneven yleissopimuksessa (sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1967 New Yorkin pöytäkirjalla). Yleissopimuksessa vahvistetaan pakolaisiin sovellettava yleinen lähestymistapa, joka on ollut yksi yhteisen turvapaikkajärjestelmän kehittämisen kulmakivistä EU:ssa. EU on kehittänyt Euroopan yhteistä turvapaikkajärjestelmää vuodesta 1999 lähtien Geneven yleissopimuksen ja muiden sovellettavien kansainvälisten sopimusten mukaisesti.

Valtion- tai hallitusten päämiehet hyväksyivät 5. marraskuuta 2004 Haagin ohjelman. Siinä esitetään ajatus Euroopan yhteisestä turvapaikkajärjestelmästä (englanniksi) ja nostetaan esiin haasteet, joita yhteisten menettelyjen laatimiseen ja turvapaikan tai toissijaisen suojeluaseman saaneiden henkilöiden yhdenmukaiseen asemaan liittyy. Euroopan komission turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelma (KOM(2008) 360 lopull.) esiteltiin kesäkuussa 2008. Suunnitelmaan sisältyy kolme pilaria, joihin yhteisen turvapaikkajärjestelmän kehittäminen perustuu:

yhdenmukaisempien suojelunormien aikaansaaminen yhdenmukaistamalla EU:n jäsenvaltioiden turvapaikkalakeja
tehokas käytännön yhteistyö, jota tuetaan vahvasti
jäsenvaltioiden keskinäisen sekä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisen solidaarisuuden ja vastuun parantaminen.

Nämä periaatteet huomioon ottaen Euroopan komissio esitti vuonna 2009 ehdotuksen Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO) (englanniksi) perustamisesta. EASO tukee EU:n jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä toteuttaa entistä yhtenäisempää ja oikeudenmukaista turvapaikkapolitiikkaa. Lisäksi se antaa teknistä ja operatiivista tukea jäsenvaltioille, joihin kohdistuu erityistä painetta (toisin sanoen jäsenvaltioille, joihin saapuu suuria määriä turvapaikanhakijoita). EASO aloitti toimintansa kesäkuussa 2011, ja se on siitä lähtien työskennellyt viraston valmiuksien, toiminnan ja vaikutuksen lisäämiseksi yhteistyössä Euroopan komission ja YK:n pakolaisjärjestön (UNHCR) (englanniksi) kanssa.

Toukokuussa 2010 Euroopan komissio esitti ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskevan toimintasuunnitelman (KOM(2010) 213 lopull.). Ilman huoltajaa olevien alaikäisten katsotaan olevan kaikkien suojattomin ja haavoittuvin muuttajaryhmä. Toimintasuunnitelman tarkoituksena on laatia koordinoitu lähestymistapa ja sitouttaa kaikki EU:n jäsenvaltiot huolehtimaan ilman huoltajaa olevien alaikäisten vastaanotosta, suojelusta ja kotouttamisesta. Euroopan muuttoliikeverkosto (englanniksi) on laatinut toimintasuunnitelman tueksi kattavan tutkimuksen ilman huoltajaa oleviin alaikäisiin sovellettavista vastaanottokäytännöistä sekä palautus- ja kotouttamisjärjestelyistä EU:ssa (englanniksi).

Tällä alalla on myös annettu useita direktiivejä. Neljä keskeistä turvapaikka-asioihin liittyvää säädöstä – joista kaikista on esitetty korvaamista tai uudelleenlaatimista koskevat ehdotukset – ovat seuraavat:

aseman määrittelyä koskeva direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle
turvapaikkamenettelydirektiivi 2013/32/EU kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä
vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi 2013/33/EU kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista
Dublin-asetus (EU) N:o 604/2013 kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta.

EU:n operatiivinen ja taloudellinen tuki on auttanut jäsenvaltioita merkittävällä tavalla muuttoliikehaasteeseen vastaamisessa. Euroopan komissio tarjoaa jäsenvaltioille erityisesti jatkuvaa rahoitustukea turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston kautta (AMIF) (englanniksi). AMIF on tehokkaasti ja menestyksekkäästi unionin yhteisiä tukenut unionin yhteisiä toimia, joilla vastataan muuttoliikekriisiin, ja samalla ollut solidaarisuuden osoitus etulinjassa oleville jäsenvaltioille.

Huhtikuussa 2016 Euroopan komissio antoi tiedonannon (englanniksi) (COM(2016) 197 final), jolla pantiin alulle Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistaminen. Tiedonannossa esitettiin vaihtoehtoja oikeudenmukaiselle ja kestävälle järjestelmälle, jolla kohdennetaan turvapaikanhakijat EU:n jäsenvaltioiden kesken, yhdenmukaistetaan edelleen turvapaikkamenettelyjä ja -normeja tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi koko EU:ssa ja vähennetään siten luvatonta edelleen liikkumista kannustavia tekijöitä sekä vahvistetaan EASOn toimeksiantoa.

Toukokuussa 2016 Euroopan komissio esitteli ensimmäisen uudistuspaketin, johon sisältyi ehdotuksia kestävän ja oikeudenmukaisen Dublin-järjestelmän luomisesta (COM(2016) 270 final), Eurodac-järjestelmän lujittamisesta (COM(2016) 272 final) ja Euroopan unionin turvapaikkaviraston perustamisesta (COM(2016) 271 final).

Heinäkuussa 2016 Euroopan komissio esitti toisen ehdotuspaketin, joka liittyi Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistukseen. Komissio ehdotti muun muassa EU:n uudelleensijoittamiskehyksen (COM(2016) 468 final) ja kansainvälistä suojelua koskevan yhteisen menettelyn käyttöön ottamista (COM(2016) 467 final) sekä kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa koskevista vaatimuksista annetun lainsäädännön (COM(2016) 465 final) uudelleen laatimista.

Maaliskuussa 2019 Euroopan komissio raportoi viimeisten neljän vuoden aikana tapahtuneesta edistymisestä ja kuvaili toimenpiteitä, joita vielä tarvitaan, jotta muuttoliikkeeseen liittyviin välittömiin ja tuleviin haasteisiin voidaan vastata (COM/2019/126 final).

Direct access to

Huomautukset

↑ Koko EU:n määrä on laskettu yhdistämällä jäsenvaltioiden tiedot. Jäsenvaltioiden tiedoissa ilmoitetaan niiden henkilöiden määrä, jotka hakivat turvapaikkaa ensimmäisen kerran kyseisessä jäsenvaltiossa. Henkilöt voivat kuitenkin hakea kansainvälistä suojelua useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa tiettynä vuotena. Sen vuoksi EU:n kokonaismäärään voi sisältyä useampia hakemuksia samalta henkilöltä.
↑ Tässä analyysissa otettiin huomioon ainoastaan ne 30 kansalaisuusmaata, joista saapui eniten ensikertalaisia turvapaikanhakijoita.
↑ EU-27:n kokonaismäärään sisältyy vuoden 2018 tiedot Espanjasta.

[1] Koko EU:n määrä on laskettu yhdistämällä jäsenvaltioiden tiedot. Jäsenvaltioiden tiedoissa ilmoitetaan niiden henkilöiden määrä, jotka hakivat turvapaikkaa ensimmäisen kerran kyseisessä jäsenvaltiossa. Henkilöt voivat kuitenkin hakea kansainvälistä suojelua useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa tiettynä vuotena. Sen vuoksi EU:n kokonaismäärään voi sisältyä useampia hakemuksia samalta henkilöltä.

[2] Tässä analyysissa otettiin huomioon ainoastaan ne 30 kansalaisuusmaata, joista saapui eniten ensikertalaisia turvapaikanhakijoita.

[3] EU-27:n kokonaismäärään sisältyy vuoden 2018 tiedot Espanjasta.

[1]

[2]

[3]