Asumistilastot

This article has been archived, for updated data see Living conditions in Europe - housing.

Tiedot poimittu toukokuussa 2020.

Seuraava suunniteltu päivitys: lokakuu 2021.

Poimintoja

Enemmistö väestöstä kaikissa EU27:n jäsenvaltioissa asui vuonna 2018 omistusasunnossa. Osuus vaihteli Saksan 51,4 prosentista Romanian 96,4 prosenttiin. EU27:n keskiarvo oli 70,0 prosenttia.

Vuonna 2018 EU27:n väestöstä 17,1 prosenttia asui ahtaasti. EU27:n jäsenvaltioista ahtaimmin asuttiin Romaniassa (46,3 %).

EU27:ssä 4,3 prosenttia väestöstä asui heikoissa asuinoloissa vuonna 2018.

Vuonna 2018 EU27:ssa kohtuuttoman asumismenorasituksen rajan ylittävien osuus markkinahintaista vuokraa maksavista vuokralaisista oli suurin Kreikassa, missä 83,1 prosenttia vuokralaisista kulutti yli 40 prosenttia tuloistaan asumiseen.

Liian suuret asumiskustannukset: Sellaisen väestön osuus, joka asui kotitalouksissa, jotka käyttivät vähintään 40 % käytettävissä olevista tuloistaan asumiseen vuonna 2018

Tässä artikkelissa käsitellään viimeisimpiä Euroopan unionin (EU), Yhdistyneen kuningaskunnan, kolmen EFTA-maan ja neljän ehdokasmaan asumistilastoja. Erityisesti keskitytään tarkastelemaan asunnon talotyyppiä, hallintaperustetta (omistus-/vuokra-asuminen), asumisen laatua ja kohtuuhintaisuutta.

Kunnollinen asunto kohtuuhintaan turvallisessa ympäristössä on perustarve ja monien mielestä ihmisoikeus. Tämän tarpeen täyttäminen todennäköisesti vähentää köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä, mutta se on silti vielä suuri haaste monille Euroopan maille.

Koko artikkeli

Talotyyppi

Vuonna 2018 EU27:n väestöstä 46,0 prosenttia asui asuinkerrostaloissa, lähes viidennes (18,6 %) rivi- ja ketjutaloissa ja yli kolmannes (34,7 %) erillisissä pientaloissa (ks. kuvio 1).

Vuonna 2018 EU:n jäsenvaltioissa asuinkerrostaloissa asuvien ihmisten osuus oli ainakin 60,0 prosenttia Latviassa (66.2 %), Espanjassa (64,9 %), Virossa (61,5 %) ja Kreikassa (60,6 %) ja hieman alle tämän tason Liettuassa (59,5 %). Yhtä suuri osuus asui asuinkerrostaloissa myös Sveitsissä (62,5 %). EU:n jäsenvaltioista erillisissä pientaloissa asui eniten ihmisiä Kroatiassa (69,7 %), Sloveniassa (66,2 %), Romaniassa (65,2 %) ja Unkarissa (64,6 %). Tanska ja Puola olivat ainoat muut jäsenvaltiot, joissa valtaosa väestöstä asui erillisissä pientaloissa. Myös Pohjois-Makedonia (74,6 %), Serbia (63,6 %) ja Norja (57,5 %) ilmoittivat suuren osan väestöstä asuvan erillisissä pientaloissa. Suurin rivi- ja ketjutaloissa asuvien osuus EU:n jäsenvaltioista oli Alankomaissa (58,0 %), Irlannissa (52,1 %), Maltassa (41,5 %) ja Belgiassa (40,6 %). Vain näissä jäsenvaltioissa vähintään kaksi viidesosaa väestöstä asui rivi- ja ketjutaloissa. Yhdistyneessä kuningaskunnassa tämä osuus oli vieläkin suurempi, jopa 60,8 prosenttia.

Kuvio 1: Väestön jakauma talotyypin mukaan, 2018
(%)
Lähde: Eurostat (ilc_lvho01)

Hallintaperuste

<newarticle> Vuonna 2018 neljännes (26,5 %) EU27:n väestöstä asui omistusasunnossa, josta heillä oli kiinne- tai asuntolainaa, ja yli kaksi viidesosaa väestöstä (45,1 %) asui velattomassa omistusasunnossa (ks. kuvio 2). Seitsemän kymmenestä (70,0 %) EU27:n asukkaasta asui omistusasunnossa ja noin viidennes (20,8 %) asui markkinahintaisessa vuokra-asunnossa ja kymmenes (9,3 %) asui vuokrasäännöstellyssä tai maksuttomassa asunnossa.

Kuvio 2: Väestön jakauma hallintaperusteen mukaan, 2018
(%)
Lähde: Eurostat (ilc_lvho02)

Yli puolet väestöstä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa asui vuonna 2018 omistusasunnossa. Osuus vaihteli Saksan 51,4 prosentista Romanian 96,4 prosenttiin. Sitä vastoin Sveitsissä vuokra-asunnossa asuvien osuus oli suurempi kuin omistusasunnossa asuvien osuus. Noin 57,5 prosenttia väestöstä asui vuokralla.

Alankomaissa (60,5 %) ja Ruotsissa (51,7 %) yli puolet väestöstä asui omistusasunnoissa, joista heillä oli kiinne- tai asuntolainaa. Tilanne oli sama Islannissa (63,9 %, vuoden 2016 tiedot) ja Norjassa (60,1 %).

Vuonna 2018 markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvien osuus oli 11:ssä EU:n jäsenvaltiossa alle 10,0 prosenttia. Sen sijaan Saksassa (40,8 %) ja Tanskassa (39,4 %) noin kaksi viidesosaa asui markkinahintaisessa vuokra-asunnossa. Ruotsissa (35,0 %) yli kolmannes, Alankomaissa (30,2 %) ja Itävallassa (29,7 %) noin kolme kymmenestä ja Luxemburgissa (23,4 %), Kreikassa (21,3 %) ja Belgiassa (19,4 %) noin viidennes asui markkinahintaisessa vuokra-asunnossa. Markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvan väestön osuus oli vielä suurempi Sveitsissä, missä se oli yli puolet (51,1 %).

Vuokrasäännöstellyssä asunnossa tai maksuttomassa asunnossa asuvien osuus väestöstä oli alle 20,0 prosenttia kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ja niissä kahdeksassa EU:n ulkopuolisessa maassa, joiden osalta tiedot ovat saatavissa.

Asumisen laatu

Asumisen laadun arvioinnissa yksi keskeisistä tekijöistä on asunnossa käytettävissä olevan tilan riittävyys. Ahtaasti asumisen asteella tarkoitetaan niiden ihmisten osuutta, jotka asuvat ahtaissa asunnoissa – määriteltynä kotitalouden käytettävissä olevien huoneiden määrän, kotitalouden koon sekä sen jäsenten iän ja perhetilanteen perusteella.

Vuonna 2018 EU27:n väestöstä 17,1 prosenttia asui ahtaasti

EU:n jäsenvaltiossa eniten ahtaasti asuvia ihmisiä (ks. kuvio 3) oli Romaniassa (46,3 %). Ahtaasti asuvien osuus väestöstä ylitti 50 prosenttia Montenegrossa (57,7 %, vuoden 2017 tiedot) ja Serbiassa (53,3 %). Vähiten ihmisiä asui ahtaasti Kyproksessa (2,5 %), Irlannissa (2,7 %), Maltassa (3,4 %), Alankomaissa (4,1 %) ja Espanjassa (4,7 %). Seitsemässä muussa EU:n jäsenvaltiossa sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Norjassa, Sveitsissä ja Islannissa (vuoden 2016 tiedot) alle 10,0 prosenttia väestöstä asui ahtaasti.

Kuvio 3: Ahtaasti asuminen, 2018
(%)
Lähde: Eurostat (ilc_lvho05a)

Köyhyysriskissä olevan väestön (eli sellaisissa kotitalouksissa elävien ihmisten, joiden käytettävissä olevat tulot henkeä kohti ovat alle 60 prosenttia kansallisesta mediaanitulosta) osalta ahtaasti asumisen aste vuonna 2018 oli EU27:ssa 28,9 prosenttia, mikä on 11,8 prosenttiyksikköä enemmän kuin vastaava luku koko väestön osalta (ks. kuvio 3).

Ahtaasti asumisen aste köyhyysriskissä olevan väestön osalta oli suurin Romaniassa (56,4 %), Slovakiassa (54,9 %), Bulgariassa (48,7 %) ja Puolassa (47,7 %). Ahtaasti asumisen aste köyhyysriskissä olevan väestön osalta oli suuri myös Turkissa (70,7 %; vuoden 2017 tiedot), Montenegrossa (69,6 %; vuoden 2017 tiedot), Pohjois-Makedoniassa ja Serbiassa (60,6 %). Köyhyysriskissä olevan väestön ahtaasti asumisen aste oli puolestaan alhaisin saarivaltioissa, nimittäin Maltassa (7,0 %), Kyproksessa (5,2 %) ja Irlannissa (4,2 %). Nämä kolme olivat ainoat EU:n jäsenvaltiot, jotka ilmoittivat, että alle yksi kymmenestä köyhyysriskissä olevasta henkilöstä asui ahtaasti. Tilanne oli sama Yhdistyneessä kuningaskunnassa (9,8 %).

Asumisen laatua kuvaavaan kattavampaan indikaattoriin sisältyvät ahtaasti asumisen lisäksi myös muut heikkojen asuinolojen kriteerit, kuten kylpyhuoneen tai wc-tilojen puute, vuotava katto tai asunnon pimeys. Heikoissa asuinoloissa asuvien asteella tarkoitetaan niiden henkilöiden osuutta, jotka asuvat asunnoissa, joiden katsotaan olevan liian ahtaita ja jotka täyttävät sen lisäksi vähintään yhden edellä mainituista heikkoja asuinoloja koskevista kriteereistä.

EU27:ssa 4,3 prosenttia väestöstä asui heikoissa asuinoloissa vuonna 2018

Kolmessa EU:n jäsenvaltiossa vähintään yksi kymmenestä asui heikoissa asuinoloissa vuonna 2018. Näistä Bulgariassa osuus oli 10,1 prosenttia, ja sitä suuremmat osuudet olivat Latviassa (14,9 %) ja Romaniassa (16,1 %). Tilannetta tarkasteltiin myös kussakin ehdokasmaassa, joita koskevat tiedot (vuodelta 2017 tai 2018) esitetään kuviossa 4. Sen sijaan Suomessa (0,9 %) ja Irlannissa (0,8 %) alle 1,0 % väestöstä asui heikoissa asuinoloissa vuonna 2018. Tilanne oli sama Norjassa.

Kuvio 4: Heikot asuinolot, 2017 ja 2018
(%)
Lähde: Eurostat (ilc_mdho06a)

Koko EU27:n osalta heikoissa asuinoloissa asuvien määrä laski hiukan vuosien 2017 ja 2018 välillä (lasku 0,2 prosenttiyksikköä). EU:n jäsenvaltioissa heikoissa asuinoloissa asuvien osuus kasvoi vuodesta 2017 vuoteen 2018 eniten Ranskassa, jossa se kasvoi 0,6 prosenttiyksikköä. Sama tilanne oli Tanskassa, Saksassa ja Espanjassa, joissa osuus kasvoi 0,5 prosenttiyksikköä. Heikoissa asuinoloissa asuvien osuus väheni EU:n jäsenvaltioista selvästi eniten Unkarissa, jossa se väheni 8,4 prosenttiyksikköä 15,9 prosentista 7,5 prosenttiin. On kuitenkin todettava, ettei sarja ole yhtenäinen. Slovakiassa, Liettuassa, Itävallassa, Puolassa ja Romaniassa osuus väheni 1,1–1,5 prosenttiyksikköä. Osuus väheni melko selvästi myös Serbiassa (3,4 prosenttiyksikköä).

Asumisen kohtuuhintaisuus

Vuonna 2018 EU27:n väestöstä 9,6 prosenttia asui kotitalouksissa, jotka käyttivät 40 prosenttia tai enemmän käytettävissä olevista tuloistaan asumiseen

Sellaisen väestön osuus, jonka asumiskulut olivat yli 40 prosenttia ekvivalentista käytettävissä olevasta tulosta, oli suurin markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvien osalta (25,1 %) ja alhaisin velattomissa omistusasunnoissa asuvien osalta (4,0 %) (ks. taulukko 1).

Taulukko 1: Kohtuuttoman asumismenorasituksen rajan ylittävien osuus hallintaperusteen mukaan, 2018
(%)
Lähde: Eurostat (ilc_lvho07c)

EU-27:n keskiarvojen sisältä löytyy suuria jäsenvaltioiden välisiä eroja. Yhdessä ääripäässä oli joukko jäsenvaltioita, joissa suhteellisen pieni osuus väestöstä asui kotitalouksissa, jotka käyttivät yli 40 prosenttia käytettävissään olevista tuloista asumiseen vuonna 2018. Näihin kuuluvat muun muassa Malta (1,7 %) ja Kypros (2,0 %). Toisessa ääripäässä kaksi viidesosaa Kreikan väestöstä (39,5 %) ja yli kuudesosa (17,9 %) Bulgarian väestöstä käytti yli 40 % käytettävissä olevista tuloistaan asumiseen. Tanskassa (14,7 %) ja Saksassa (14,2 %) vastaava luku oli yksi seitsemäsosa.

Kun tarkastellaan hallintaperusteen mukaan suurinta väestönosaa, jonka asumiskustannukset olivat yli 40 prosenttia heidän käytettävissä olevista tuloistaan, nimittäin markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvia, EU:n jäsenvaltioiden välillä oli myös suuria eroja. Kymmenessä jäsenvaltiossa yli yksi kolmasosa markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvasta väestöstä kulutti yli 40 % käytettävissä olevista tuloistaan asumiseen vuonna 2018. Tämä osuus väestöstä oli yli kaksi viidesosaa Romaniassa (46,3 %) ja Unkarissa (46,9 %), puolet (50,1 %) Bulgariassa ja yli neljä viidesosaa (83,1 %) Kreikassa. Sen sijaan asuinkustannusten ylikuormitusasteet markkinahintaisessa vuokra-asunnossa asuvilla olivat alhaisimmat Maltassa (12,1 %), Latviassa (11,5 %) ja Kyproksessa (11,3 %).

Taulukoiden ja kaavioiden lähdetiedot

Housing statistics: tables and figures (englanniksi)

Tietolähteet

Tässä käytetyt tiedot on saatu pääosin tuloja ja elinoloja koskevien EU:n tilastojen (EU-SILC) mikrotiedoista. EU-SILC-tutkimus tehdään vuosittain, ja se on tärkein tutkimus, jolla mitataan tuloja ja elinoloja Euroopassa. Viiteväestönä ovat kaikki yksityiset kotitaloudet ja niiden senhetkiset jäsenet, jotka asuivat jäsenvaltioiden alueella tiedonkeruun ajankohtana. Asuntoloissa ja laitoksissa asuvat jätetään yleensä kohdeväestön ulkopuolelle. EU:n ja euroalueen tiedot ovat kansallisten tietojen väestöpainotettuja keskiarvoja.

Tämän artikkelin taulukoissa käytetään seuraavia merkintöjä:

Arvo kursivoitu	data-arvo on ennuste, väliaikainen tai arvio ja saattaa siksi muuttua;
:	arvo ei ole saatavilla tai se on luottamuksellinen tai epäluotettava.

Taustaa

Asuinolot vaikuttavat ihmisten elämänlaatuun monella tavalla: ne antavat suojaa, turvaa ja yksityisyyttä sekä paikan, jossa voi rentoutua, oppia, työskennellä ja elää. Asumista voidaan tarkastella myös lähiympäristön kannalta, kun otetaan huomioon, miten helposti siellä saa esimerkiksi lastenhoitopaikan tai millaisia oppilaitoksia, työpaikkoja, mahdollisuuksia vapaa-ajanviettoon, kauppoja ja julkisia palveluja siellä on. Omistusasunnossa tai vuokra-asunnossa asumisen rahoittaminen on kotitalouksille tärkeä asia, joka on usein sidoksissa asumisen laatuun.

EU:lla ei ole erityisiä asumiseen liittyviä velvollisuuksia. Asumiseen liittyvästä politiikasta päätetään kansallisella tasolla. Haasteet ovat kuitenkin samanlaisia monissa EU:n jäsenvaltioissa, esimerkiksi kuinka uudistaa asuntokantaa, torjua kaupunkirakenteen hajautumista, edistää kestävää kehitystä, auttaa nuoria ja heikommassa asemassa olevia löytämään asunto tai markkinoida energiatehokkuutta asuntojen omistajille.

Sosiaalinen asuminen, asunnottomuus ja integroituminen ovat keskeisiä tekijöitä EU:n sosiaalipoliittisessa ohjelmassa. PerusoikeuskirjanIV–34 artiklassa todetaan, että ”yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi unioni tunnustaa oikeuden toimeentuloturvaan ja asumisen tukeen tarkoituksena turvata ihmisarvoinen elämä jokaiselle, jolla ei ole riittävästi varoja, unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti”. Tässä yhteydessä Nizzassa vuonna 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto sopi köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä koskevan EU:n strategian yhteisistä tavoitteista, joista kaksi liittyy asumiseen. Nämä kaksi tavoitetta ovat ”toteuttaa toimia, joiden tarkoituksena on tarjota kaikille mahdollisuus kunnolliseen ja terveelliseen asumiseen sekä peruspalveluihin (muun muassa sähkö, vesi ja lämmitys), joiden avulla voi elää normaalia elämää paikalliset olosuhteet huomioon ottaen” ja ”toteuttaa toimia, joilla estetään mahdollisesti sosiaaliseen syrjäytymiseen johtavia kriisitilanteita, kuten velkaantumista, koulunkäynnin lopettamista ja asunnottomaksi jäämistä”. Tätä tehtävää laajennettiin vuonna 2010, kun tiedonannossa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalaisesta foorumista (KOM(2010) 758 lopullinen) vahvistettiin joukko toimia, joilla pyritään vähentämään köyhyysriskissä tai syrjäytymisvaarassa olevien määrää vähintään 20 miljoonalla vuoteen 2020 mennessä (verrattuna vuoteen 2008) — katso myös artikkeli People at risk of poverty or social exclusion (englanniksi).

Suora pääsy

Muut artikkelit

Taulukot

Tietokanta

Aihekohtainen osio

Julkaisut

Metodologia

Lainsäädäntö

Visualisoinnit

Muut verkkosivustot

EU statistics on income and living conditions (EU-SILC) methodology — housing conditions (englanniksi)
EU statistics on income and living conditions (EU-SILC) methodology — housing deprivation (englanniksi)
Housing price statistics — house price index (englanniksi)
Living conditions in Europe — housing quality (englanniksi)
Living conditions in Europe — poverty and social exclusion (englanniksi)
Disability statistics — housing conditions (englanniksi)
Young people — housing conditions (englanniksi)
Tuloköyhyystilastot
Quality of life indicators — material living conditions (englanniksi)

Income and living conditions (t_ilc), katso (englanniksi):

Living conditions (t_ilc_lv)

Housing conditions (t_ilc_lvho)

Overcrowding rate (t_ilc_lvho_or)

Housing cost burden (t_ilc_lvho_hc)

Material deprivation (t_ilc_md)

Housing deprivation (t_ilc_mdho)

Income and living conditions (ilc), katso (englanniksi):

Living conditions (ilc_lv)

Housing conditions (ilc_lvho)

Overcrowding rate (ilc_lvho_or)

Under-occupied dwellings (ilc_lvho_uo)

Housing cost burden (ilc_lvho_hc)

Material deprivation (ilc_md)

Housing deprivation (ilc_mdho)

Income and living conditions (englanniksi)

Income and living conditions (ESMS metadata file — ilc_esms) (englanniksi)
The production of data on homelessness and housing deprivation in the European Union: survey and proposals — 2005 (englanniksi)

Asetus (EY) N:o 1177/2003, annettu 16 päivänä kesäkuuta 2003, yhteisön tulo- ja elinolotilastoista (EU-SILC)
Asetus (EY) N:o 1553/2005, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, yhteisön tulo- ja elinolotilastoista (EU-SILC) annetun asetuksen (EY) N:o 1177/2003 muuttamisesta
Asetus (EU) N:o 1157/2010, annettu 9 päivänä joulukuuta 2010, yhteisön tulo- ja elinolotilastoista (EU-SILC) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1177/2003 täytäntöönpanosta asuinoloja koskevien toissijaisten tavoitemuuttujien vuoden 2012 luettelon osalta
Tiivistelmät EU:n lainsäädännöstä: EU:n tulo- ja elinolotilastot